Clinicas Veterinarias

Hellou! Joko kelpaisi päivitys? Ensinnä pitää kuitenkin todeta, että tämä meidän langaton netti pätkii ja tökkii jatkuvasti, joten hermoja todellakin koetellaan. Lisäksi olemme yleensä olleet iltaisin kotona vasta klo 22-23.30 maissa, joten aikaa tai energiaa ei ole juuri riittänyt netin kanssa tappelemiseen. Vaan se niistä selityksistä ja asiaan.

Voitaisko lanseerata Suomeenkin appelsiinipuita katujen varsille?

Me lähdettiin tänään käymään Benalmadenassa, läheisessä kaupungissa, aikeenamme nousta köysirataa pitkin läheiselle vuorelle. Matkan varrelta bongasin jälleen yhden eläinklinikan.

Kuulin, että Espanjassa on yhteensä seitsemän eläinlääketieteellistä tiedekuntaa, joista valmistuu suoraan sanottuna liikaa eläinlääkäreitä. Niinpä klinikoita onkin joka nurkalla,  kilpailu tiukkaa ja kollegiaalisuus olematonta.

Eläinlääkiksiin on kuulemma helppo päästä ja valmistuminen suhteellisen helppoa, sillä yliopistot tienaavat itselleen rahaa jokaisesta valmistuneesta opiskelijasta. Kolikon kääntöpuolena monen vastavalmistuneen eläinlääkärin käytännön taidot ovatkin sitten hiukan onnettomat, ja kokemusta on yritettävä karruttaa yksityisklinikoilla - ilman palkkaa - jopa ensimmäiset pari vuotta. Kutsumusammatti indeed. Ne, jotka eivät onnistu saamaan jalkaa oven rakoon, päätyvät helposti esimerkiksi tuote-esittelijöiksi tai vaihtavat alaa. Mikä onni siis opiskella Suomessa!

Asua ja elää voisin täällä sen sijaan ihan helposti. Ainakin jonkin aikaa. Ollaankin tässä semiläpällä katseltu paikallisten vuokra-asuntojen ja myytävien asuntojen hintoja. Ehkä vielä joskus...

Espanjalainen kanankaali

Matkalla ylös vuorelle...

... jossa järjestetään kotkien lentonäytöksiä... tai jotain sellaista...

Benalmádena

Tuollaisella mentiin

Kotka... poor little thing.

Itse työharjoittelusta voisin kai sanoa myös muutaman sanasen. Ensinnäkin aika mielenkiintoista on ollut se, että mua luullaan klinikalla jatkuvasti 16-vuotiaaksi, ehkä säkällä pieneläinhoitajaopiskelijaksi. Se siitä uskottavuudesta? Onko tämä nyt se aika, kun mun pitää alkaa pukeutua jakkupukuun, harmaaseen ja muuhun tylsään? Rillit nenälle ja nutturakampaus? Oh dear.

Mitäkö jännää olen sitten päässyt tekemään? Ainakin harjoittelemaan koirien rokottamista ja anestesiavalvontaa, kuunnellut sydämiä (ja bongannut sydänvian!), yrittänyt palpoiden puristaa virtsaa kissan rakosta, harjoitellut röntgenkuvien ottamista ja tulkitsemista sekä labratöitä... Olen nähnyt mielenkiintoisia keissejä ja multa on kyselty mielipidettä erinäisten tautien diagnosointiin ja hoitoon. Ja mikä parasta - olen myös osannut vastata johonkin. Jee, koeobduktiopänttäys kannatti! Lisäksi olen saanut paljon ajateltavaa sen suhteen, millainen eläinlääkäri haluan tulevaisuudessa olla. Paljon ideoita, paljon haaveita ja toiveita.

Nyt on kuitenkin pakko taas sukeltaa peiton alle. Toivottavasti tämä meidän nettimme jaksaa pyöräyttää postauksen ilmoille. Seuraavalla kerralla voisin kertoilla hiukan täkäläisen ja suomalaisen klinikkatyön eroista. Hasta luego!