Viva España, osa 1

Täytynee kirjoitella nämä matkapostaukset pois alta nyt, ennen kuin kaikki pääsee unohtumaan. Eli lensimme S:n kanssa Ryanairilla  Pirkkalasta Málagaan maanantaiaamupäivänä 29.8. Lento kesti vajaan viisi tuntia, joskin oli sekä meno- että takaisintulomatkoilla n. 20 minuuttia etuajassa. Hyvä Ryanairin henkilöstö, voisitteko ystävällisesti ottaa yhteyttä VR:hin ja kertoa, miten teette sen kerta toisensa jälkeen?
 

Itse olin ainakin sen verran täpinöissä, että lento tuntui kestävän ikuisuuden. Emme pystyneet katsomaan leffoja tai sarjoja, joten yritimme hiukan suunnitella, mitä haluaisimme tehdä tai nähdä.

Fuengirolan kartta

Alppeja?

Välimeren rannikkoa kenties Ranskan paikkeilla

Saavuimme perille iltapäivällä ja saimme odotella ensin laukkujamme ja sitten renfeä, Aurinkorannikon lähijunaa, varsin hyvät tovit. Onneksi ei ollut varsinainen kiire minnekään tai hermot olisivat kyllä olleet koetuksella. Lopulta pääsimme Fuengirolaan eli "Fugeen", jossa suuntasimme ensitöiksemme kauppaan. En nimittäin ollut ehtinyt syödä aamulla mitään ja lentokoneen "mini cheddarsitkin" osoittautuivat kekseiksi, joten maha muistutteli kurnimalla olemassaolostaan. Kauppa oli "Supermerdaco" eli supermarketti, josta löytyi monenmoista ihanaa kokeiltavaa, kuten erilaisia juustoja, mutta hinnat olivat yllättävän kovat. Neljästä avokadosta sai esimerkiksi pulittaa seitsemän euroa, joten sen koommin en niitä enää uskaltanutkaan koriin poimia.

Noin yleensä ottaen karppaus oli reissulla yllättävän helppoa, kun ison osan ruuista pystyimme valmistamaan asunnolla itse. Ravintola-annoksiin piti yleensä pyytää kasvikset ranskalaisten tilalle erikseen ja muutamaa iloista yllätystä lukuunottamatta se tarkoitti pakasteesta kaivettua ja höyrytettyä porkkana-parsa-kukkakaalisekoitusta. Hienommissa ravintoloissa tilanne olisi toki voinut olla parempi, mutta halusimme käyttää matkabudjettimme muuhun kuin ruokaan :)

Valinnanvaikeudesta toiseen ("ottaisinko tätä ihanaa mozzarellaa vai kenties cheddaria - pakko ottaa molemmat!") sompailtuamme saimme lopulta eväät kasaan ja pääsimme kämpille.

Kämpän parvekkeet ja meri"näköala" ;) Noin korkeat hotellirakennukset pitäisi kieltää rannan tuntumasta, että muutkin saisivat nauttia näkymistä!

Kaupasta ostetuista tomaateista paljastui asunnolla mielenkiintoinen yksityiskohta:

Teksti, joka ilmaisi tomaatin merkin tai laadun. En tiedä, miten se oli saatu aikaan, mutta jotenkin ällötti :D

Tämäntyyppisellä juusto-kinkkusalaatilla starttasin lähes jokaisen aamun - parvekkeella nautiskeltuna tietenkin!

Mumsmums

On myös jännää, miten esim. sanan valmistajan virvoitusjuomat vaihtelevat maasta toiseen. Pepsi Light 0% maistui ihan Coca Cola Lightille. Pepsi Max puolestaan oli "ekstrakofeiinillista", joten en rohjennut maistamaan.

Ihanaa 70% mantelisuklaata - Fazer, joko pian?

Ekana iltana käytiin sitten rannassa kävelemässä ja kiertelemässä. Espanjalaisten elämänrytmi on kyllä jotenkin kadehdittavan ihana: perheet kerääntyivät iltaisin yhdessä ravintoloihin syömään ja viettämään iltaa ja kadut kuhisivat elämää.

Koko reissun ainoa drinkki, Bacardi light colalla

Oli muuten tujua :D

Toisena päivänä lähdettiin käymään Fuengirolan markkinoilla ja Plaza Constitucionella, jolla sijaitsee kaupungin kirkko.

Talomme sisääntuloaula

Piirre, josta en erityisen paljon pidä Fugessa ja samalla syy, joka mahdollisti meidänkin matkamme:

Suomalaiset.

Kaduilla ja kaupoissa kuuli kyllä enemmän ehkä brittienglantia ja saksaa, mutta suomalaisen yhteisön asema näkyi hyvin kyllä erilaisina pieninä suomalaisina kauppoina, leipomoina, hammasklinikoina ja erilaisina muina terveyspalveluina.

Feria- eli markkina-alueen portti

Markkina-alue oli laaja, joskin monet myyjät myivät samoja tai lähes samoja tuotteita: vöitä, laukkuja, vaatteita, koruja. Feikkivuittoneita ja -Guesseja.

Oma saaliini. Onnistuin tinkaamaan laukun hyvään hintaan - lopulta myyjä juoksi mun perääni ja ehdotti itse halvempaa hintaa, johon lopulta suostuin :D

Kirkko. Sisälle emme päässeet kurkkaamaan.

Joku valkoinen kalkkis

Montakohan kertaa nuo ovat saaneet kipittää noloina hakemaan pyykkejään maasta?

Illalla takaisinpäin kävellessämme Feria-alue oli jälleen tyhjä ja siisti

Urhoollinen ostoskassien kantaja :)

Eläinklinikoita bongasin matkan aikana varmaan seitsemän. Yhteen uskaltauduin jopa sisälle ja siellä otettiin kaukaa saapunut eläinlääkäriopiskelija uskomattoman lämpimästi vastaan. Meille esiteltiin klinikan tilat kädestä pitäen ja kerrottiin klinikan toiminnasta. Klinikalta löytyi röntgen- ja ultraäänilaitteet, potilasosasto ja leikkaussali. Yhteistyö eri klinikoiden eläinlääkärien välillä on kuulemma tiivistä: jos johonkin toimenpiteeseen vaaditaan spesialistia, kutsutaan sellainen muualta visiitille sen sijaan, että lähetettäisiin potilas eteenpäin. Jos muu ei auta, lemmikki voidaan lähettää eläinambulanssilla esimerkiksi Málagaan hoitoa saamaan ja kuljettaa sieltä takaisin klinikalle ilman, että omistajan tarvitsee matkustaa edestakaisin.

Eläinlääkärin mukaan ehrlichioosi on seudulla varsin tavallinen sairaus. Sydänmatoja esiintyy muuta Espanjaa vähemmän. Lähes jokainen kirppuhäädöittä jätetty koira joutuu jossakin vaiheessa eläinlääkärin vastaanotolle, sillä kyseiset viheliäiset loiset ovat siellä päin tavallisia. Potilaskunta koostuu pääasiassa kissoista ja etenkin koirista, joista monet - kuten katukuvastakin huomasi - ovat sekarotuisia.

Meitä pyydettiin myös jäämään seuraamaan lääkärin oman koiran nukutusta ja hammaskiven poistoa ja näin toki mielellämme teimmekin, kunnes hammasinstrumentin ujellus alkoi lopulta särkeä S:n korvia (voi tuota herkkistä!) ja jouduimme poistumaan. Ihan viimeiseksi lääkäri kysyi vielä nimeäni ja antoi käyntikorttinsa, sillä olisin kuulemma tervetullut heille harjoitteluun niin halutessani(!).

Nähtäväksi siis jää, löytyykö tältä tytöltä lähitulevaisuudessa rohkeutta tehdä comeback Espanjaan työharjoittelun muodossa. Houkutus olisi ainakin kova, sen voin jo nyt kertoa! :)

(To be continued...)