Back in business

Ihanaa, arkeen on palattu ja taas on blogillekin aikaa! Kerrottavaa on paljon, mutta aloitellaan nyt vaikka ensin muista kuulumisista ja säästetään matkajutut omiin postauksiinsa.

Työt siis loppuivat ja vaihtuivat jälleen opiskeluksi. Täytyy sanoa, että kesä oli kyllä kaikin puolin opettavaisempi ja valoisampi kuin mihin olin varautunut. Vaikka vastaanottohoitajan työ oli kuluneen lukuvuoden aikana ehtinyt käydä jo pääpiirteissään tutuksi, toi kesä paljon uusia tilanteita eteen, ja vaikka välillä mokailin ja sain ristiriitaista palautetta suotavista toimintatavoista, jäivät päällimmäisiksi hyvät muistot. Muistot onnellisesti päättyneistä potilastapauksista, lemmikkien ja niiden omistajien jälleennäkemisistä sekä asiakkailta saaduista kiitoksista. Moni toistaiseksi vain kirjan sivuilta tutuksi käynyt tauti konkretisoitui tosielämän tapauksiksi ja jäi sitä kautta paremmin mieleen kuin luentosalin penkkejä kuluttamalla koskaan.

Eniten opin kuitenkin varmasti puhelinvuoroissa, joita etukäteen eniten pelkäsin - niissä kun istutaan koko päivä puhelimen ääressä luurit päässä vastaillen asiakkaille, jotka olettavat vastaajan tietävän käytännössä kaikesta kaiken. Isolla klinikalla jo itse ajanvaraus tuottaa välillä harmaita hiuksia, kun eri osastoilla on omat toiveensa päivien kulusta. Toisinaan on puolestaan haastavaa pelkän puhelinkeskustelun perusteella arvioida, vaatisiko potilas neurologin tai ortopedin erityistutkimusta vai olisiko se kenties parasta tuoda heti päivystykseen. Toisaalta pitää tietää kaikki talossa tehtävät toimenpiteet, pystyä laskemaan niille hinnat ja tietää kunkin alan erikoislääkärit. Pitää osata suositella muita klinikoita ja joskus jopa muita lääkäreitä nimeltä, jos omat ajat ovat täyteen buukattuja. Kysymyksiä satelee synnyttävistä koirista, maahantuontisäännöksistä, luonnonvaraisista eläimistä, koirien tai kissojen käytösongelmista, myrkytysepäilyistä ja sairauksista, joista en koskaan aiemmin ollut kuullutkaan.

Klinikkaopetusta saaneelle kandille tai klinikkaeläinhoitajalle homma olisi varmasti auennut nopeamminkin, mutta mun pohjatiedoilla muutama ensimmäinen puhelinvuoro oli kyllä varsin kova stressin paikka. Alkuun jouduin turvautumaan pitkälti päivystävään eläinlääkäriin ja kokeneempiin kollegoihini, mutta yllättävän nopeasti opin itsekin arvioimaan hiukan tapausten kiireellisyyttä ja ohjeistamaan tavallisimpien tautien vuoksi soittelevia omistajia, minkä jälkeen itseluottamukseni hiukan nousi ja aloin jopa nauttia ihmisten kanssa juttelemisesta. Paikoitellen tunsin jopa olleeni ihan hyvä - ainakin erään lemmikkisiilien sairauksia koskeneen ja erään vuolaisiin kiitoksiin päättyneen ripulin hoito-ohjeisiin liittyneen puhelun jälkeen ;)

Viimeisen työpäiväni jälkeen suuntasin matkaa edeltäväksi viikonlopuksi kotipuoleen, koska Ryanair lentää vain Tampereelta. Tyypillistä, juuri kun asuisin ihan Helsinki-Vantaan lähistöllä! O haki mut perjantaina Tampereen asemalta, käytiin yksillä ja Panchossa syömässä ja sen jälkeen vietettiinkin koko muu viikonloppu aika tiiviisti yhdessä, mitä nyt hiukan kerkesin paria muutakin kaveria näkemään, joten vaikka netti olisikin suostunut yhteistyöhön, olisi postailemaan katoaminen saatettu tulkita hiukan epäkohteliaaksi - suokaa siis anteeksi tämä pitkä hiljaisuus! Tässä kuitenkin vielä muutama kuva parin viikon takaa siltä kesän viimeiseltä lämpimältä launtailta, jona kävimme Taikinan kanssa metsälenkillä ja rantakallioilla istuskelemassa.

Kalliolla loikoillessa tuli sen verran kuuma, että O uskaltautui vielä uimaan ja heittelemään Taikalle frisbeetä veteen mun ja Iipun tyytyessä kannustamaan kaksikkoa kalliolta jalat kuivina.

Espanjan matka sujui hienosti ja sen suurempia stressaamatta. Palasimme kotimaan kamaralle maanantaiaamuna ja O lähti illalla heittämään mua kaksine matkalaukkuineni, koirineni ja oravineni kotipuolesta Vantaalle ja jäi samalla muutamaksi päiväksi kylään. Onneksi - junamatkasta olisi tuolla tavaramäärällä saattanut tulla aika mielenkiintoinen!

Eilen palasin sitten jälleen opiskelijaelämään ja pääsin pitkästä aikaa näkemään vanhoja kavereita. Hiukan vaatii vielä orientoitumista tämä muutos, mutta niin mukavalta tuntuu taas arkeenpaluu, että lauleskelin koko eilispäivän itsekseni ihan silkasta ilosta aina siihen pisteeseen asti, että O alkoi epäillä yhteislaulujen kuuluvan opintosuunnitelmaamme. Illalla kävimme vielä heittämässä merenrantalenkin upeassa auringonlaskussa ja aamulla O sitten huristeli puoli kuuden jälkeen töihin jättäen mut jälleen ylhäiseen yksinäisyyteeni :)

Mutta joo, ehkä siinä ne päällimmäiset. Loppuviikoksi on suunniteilla ainakin pentukurssin aloittaminen Taikan kanssa jep, me päästiin! sekä kaverin synttärit lauantaina. Seuraavaksi olisi kuitenkin vuorossa ah, niin ihana matkalaukkujen purkaminen ja ehkä sitä voisi ulkonakin nokkaansa näyttää. Sen pidemmittä puheitta siis adios ja ihanan raikasta syyspäivää lukijoille!