Itsepetosta ostoksilla

Mulla on ilmeisesti vielä näin kolmoselle (hui!) siirtyessänikin jonkin sortin kuherruskuukausi meneillään tulevan alani kanssa. Olen nimittäin useammin kuin kerran huomannut perustelevani ostospäätöksiäni niinkin pätevällä syyllä kuin: "Pitäähän tulevalla eläinlääkärillä nyt tällainen olla." Mihinkään täydelliseen turhuuteen en vielä ole sortunut, mutta erityisesti eläinaiheisille käyttöesineille mun on viime aikoina ollut erityisen vaikea sanoa ei.

Yksi tällaisista alkukesän himotuksista olivat koiranmalliset suola- ja pippurisirottimet.

Tulkaa joku meille syömään, että saan kattaa nämä pöytään, jooko?

Yhtenä päivänä töissä puolestaan selailin Maahisten vuoden 2011 kenkäesitettä. Sieltä silmille hyppäsivät tällaiset työsandaalit:

En nyt ehkä tuon mallin suurin fani ole, mutta hei - mopseja! Kyllä nää ehkä mun nykyiset Crocsini pesisivät :D Jääkööt nyt kuitenkin vielä kauppaan.

Noh, uusi himotus iski päälle sitten nähtyäni Pirkka-lehdessä kuvan mäyräkoiran muotoisesta koristeliitutaulusta. Asko-huonekaluliikkeen tappijalasta pyytämä hinta oli kuitenkin niin kova, että päätin hillitä himoni, vaikka hetkeksi sorruinkin läpikäymään erilaisia ehdottoman pakottavia syitä kotiuttaa kyseinen mötikkä. Kun sitten myöhemmin T:n kanssa sohvakauppoja kierrellessäni löysin yhden ainoan jäljellä olevan kappaleen -50% alennuksella, kasvoi koiraperheemme yhdellä tarkkaan harkitulla adoptiolapsella.

Mullahan oli keväällä kova liitutaulun metsästys käynnissä ja löysinkin lopulta sopivan - sellaisen ihan perus neliönmuotoisen. Kyllä se asiansa ajaa, joten ehkä tämä mäyris on nyt ainakin alkuun sitten enemmän vain koriste-esine tai ehkä tulevaisuudessa työpöydän piristys.

Kodin1:n mainokset ovat niinikään mulle usein aika kohtalokkaita: aina löytyy jotain pientä ihanaa, mille ei vain pysty sanomaan ei. Viimeisin houkutus oli kakkuvati. Kyllä, kakkuvati. Ja se oli saatava heti ennen kuin pääsevät loppumaan! Jälkeenpäin kyllä hiukan hihittelin itselleni ja tälle yhtäkkiä iskeneelle irrationaaliselle tarpeelleni. Mutta kakkuvati multa vielä puuttui ja nyt sain ainakin varsin kauniin ja persoonallisen yksilön!

Oon vähän heikkona kaikkiin suloisiin tyttömäisiin lintu- ja perhosteemoihin, myönnetään, mutta kuvitelkaa nyt, miten ihanalta tämä näyttää kesäisessä kahvipöydässä! Vielä pitäisi vain saada aihetta leipoa kakku. Ja houkuteltua vieraita tänne kauas etelään sitä syömään. Myöhemmin kävin hakemassa vielä saman sarjan lautasen ja tarjoilukulhon, että saa sitten mätsäävän kattauksen aikaiseksi.

Vaikuttaako ihan mielipuoliselta? :D Kenelläkään samantyyppisiä pakkomielteitä ongelmia oman alansa tai harrastuksensa suhteen?