Tosiaan tää viikko oli mun osalta aikamoista tylsäilyä ja pänttäystä. Silti tentti tuntui aika vaikealta, vaikka tekaisinkin sen neljä kysymystä alle tunnissa. En vain ollut tainnut tajuta, että listerioosi ja sertolinsolukasvaimet olivat se kurssin oleellisin juttu. Jostakin hämärän peittoon jäävästä näkökulmasta. Oh, well.
Koska muusta ei nyt niin ihmeellistä kerrottavaa ole, palataan hetkeksi viime viikonloppuun. Mähän kehuskelin etukäteen kovasti aikovani nautiskella vain omasta ratkiriemukkaasta (ja ehkä vähän Pathologic Basis of Veterinary Diseasenkin) seurastani, mutta se plääni hiukan kosahti, kun S päätti sittenkin ängetä tänne viikonlopuksi. Sain sen tosin onneksi puhuttua viettämään osan ajastaan lapsuudenkaverinsa kanssa, että ehdin hiukan lauhdutella soimaavaa omaatuntoani. Lauantaina käytiin ostoksilla ja kokkailtiin meksikolaista salaattia. Sunnuntaina käytiin perinteisesti koiralenkillä hiukan spessummissa maisemissa. Tarkoituksena oli suunnata Pitkäkoskelle, mutta GPS neuvoikin eri reittiä kuin viimeksi ja kas, mihin pölähdimmekään.
 |
| On se jännä, miten täällä Helsingin ja Vantaan rajamailla riittääkin tätä maalaisidylliä :D |
 |
| Käveltiin hiukan matkaa joenvartta ja mentiin sitten katsomaan eläimiä |
 |
| Eivät taida ymmärtääkään, kuinka onnellisia saavat lätistään olla... |
 |
| Onko vuohilla aina tuollaiset viirupupillit? |
 |
| Taikkis oli yllättäen ihan skarppina |
 |
| Ja Taikkiksen haaveiden täyttymys taisi olla tämä, kun yksi lampaista kiinnostui siitä ja tuli haistelemaan.Taikkis oli varmasti ollut valmis ottamaan sen kotiin mukaan. |
Iippu puolestaan olisi ainakin ilmeestä päätellen vetäissyt facepalmit, jos olisi pystynyt.
 |
| "Anna mun kaikki kestää..." |
 |
| "Äiti eihän toi penikka voi olla tosissaan, eihän?" |
Maalaismaisemista meidän piti jatkaa vielä sinne koskelle asti, mutta muistin yhtäkkiä, että pentukurssi pidettiin ko. sunnuntaina tuntia aikaisemmin, joten tuli kiire lähteä pois. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.
Pentukurssia on jäljellä enää yksi kerta, mutta agility jatkuu vuoden ympäri. Taika on oppinut nopeasti takaakierrot ja hiukan ollaan harkkailtu jo sylikäännöksiä eli sylkkäreitäkin. Putkesta tyttö innostui nyt maanantaina siinä määrin, että kun hetkeksi unohduin juttelemaan ohjaajan kanssa, enkä järjestänytkään neidille ohjelmaa, Taikkis kirmasi viereiselle putkelle ja vetäisi sen pari kertaa läpi. Eikä muuten yhtään hidastanut menoa, vaikka toisella kertaa putkessa oli vastassa lk collie, vaan ihan sujuvasti kävi ohitus! Että innostuksen tai vauhdin puutteesta ei meillä tämä harrastus ainakaan jää kiinni, hehe.
Ai niin ja kävin mä toki tiistaina hiukan sosiaalistumassa varsajaisissa.
Meidän kolmosten rasti oli Varsapuistikossa. Tuo patsas on siis se, jonka me ekyläiset vappuperinteenämme pintelöimme. Rastilla piti osata sijoittaa oikeaan paikkaan paperilappu, jolla luki tietty kehonosa latinaksi, siis tyyliin m. gluteus takamusta vasten. Lappuja piti ehtiä sijoittaa paikoilleen viidessä minuutissa niin monta kuin ehti ja ne piti pitää paikoillaan keinolla millä hyvänsä. Rastien ohella varsoilla oli mahdollisuus kerätä lisäpisteitä keräämällä adressi täyteen nimiä ja koirankakkapussi täyteen (kakkaa).
Kainona toiveenani olisi ollut päästä näkemään uusia varsoja vihdoinkin ihan kunnolla, mutta saavuin paikalle sen verran myöhään, etten ehtinyt nähdä kuin pari joukkuetta. Hauskaa oli silti! Piipahdin nopeasti jatkoilla ja sitten kiltisti kotiin nukkumaan, jotteivät edellisvuoden kujeet päässeet toistumaan :P
Ja kuten ehkä nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, askartelin elinpatoa vältellessäni myös uuden bannerin, järjestyksessään blogin kolmannen, saadakseni eläinlääkisaiheen ja tietysti Taikamaisterinkin esille. Ja no, olihan se vanha aika kulahtanut, hehe. Muutama jo ilmaisikin tykkäävänsä uudistuksesta, toivottavasti tunne on kollektiivinen. Mä oon ainakin ihan tyytyväinen.
Lisäksi on huippua, että noin moni on vastasi sivupalkin kyselyyn! Kiitos! :) Pitäneekin nyt alkaa hautoa jotain postausideoita, joista olisi hakijoille iloa. Tuntuu vain, että päällimmäiset asiat olen jo kertonut. Vinkkejä ja toiveita saa toki aina heitellä!
Galenoksen poistuminen on herättänyt paljon keskustelua ja itsellänikin on noussut monta negatiivista ajatusta aiheesta sitten tuon viime postauksen. Päällimäisenä ehkä se, että tulevatko hakijamäärät nyt räjähtämään käsiin, nousevatko pisterajat pilviin, ratkotaanko sisäänpääsypaikat desimaalipelillä ja millä nyt mitataan motivaatio juuri lääkiksiin hakemiseen? Päätyykö sisälle nyt paljon sellaisia, joille eläinlääkis tai muut lääkikset eivät ole sen suurempi intohimo tai unelma, vaan jotka nyt vain kemiaa ja fysiikkaa osaavina tulevat kokeilemaan. Vaan eipä jossittelu tässä enää oikein auta, näyttäköön tulevaisuus, onko uudistus hyvä vai huono.
Näine ajatuksineni toivottelen aurinkoista viimeistä kesäpäivää ja viikonloppua lukijoille!
