Laatuaikaa

 Oikeasti mun pitäisi tehdä lehmän rehunlaskentatehtäviä (hullun vaikeita - propsit maajusseille morsiamineen!) tai aloitella lukemaan ensi maanantaiseen tenttiin, mutta josko kuitenkin ihan lyhyt postaus tähän väliin. En mä mitään opiskelua koita vältellä, it's all in your minds, sisters.

Perjantaina oli tosiaan N:n ratkiriemukkaat tuparit ja varsajaisten muistelot :) Taas tuli nähtyä pari uutta keskustan baaria (Motellet ja Mekka), mutta mitään lempparia tai vakkaripaikkaa ei näistäkään ehkä tullut. Kovin on nuorta porukkaa, lihatiskimeininkiä tai liian rentoa lautapelirentoilua jatkopaikaksi. The search continues...

Lauantaina raahauduin sitten kolmen tunnin yöunien voimalla koirien ja kissojen ruokintaluennolle (maksullinen, vapaaehtoinen), jolla en varsinaisesti edes oppinut mitään uutta. Saapa nähdä, osallistunko kurssin toiseen osuuteen ollenkaan vai jäänkö sitten vain pidempään kotopuoleen maatilaharjoittelun jälkeen.

Illalla porukat tuli geokätköilymiitistä poikkeen mun luona tuoden sen mun BOSCHini (jossa PIKAohjelma kestää yli 3h, BTW) ja vietettiin sellainen "family quality time" -ilta. Toisin sanoen rikottiin isän kanssa yks mun viemäriputki, jollaista sitten metsästettiin seuraavana päivänä kissojen ja koirien kanssa rautakaupasta... Käytiin tekemäs kiva iltalenkki Iipun kanssa ja myöhemmin juotiin muutama lasi viintä (anteeks lukijoille, musta on ihana käyttää tiettyjä vääriä sanoja/taivutusmuotoja, koska ne on kivempia kuin alkuperäiset) ja katseltiin ihana hömppäleffa :)


Sunnuntaina käytiin Tiksin maalaismarkkinoilla ja yllätyin, kuinka paljon myyjiä siellä olikaan! Olisi myös ollut paljon kivaa ostettavaa, jos olisi ollut yhtään ylimääräistä rahaa käytettävissä :) Tälle en kuitenkaan voinut sanoa ei:

Sen jälkeen raahauduttiin läpi uuvuttavan Bauhausin ja hankittiin viemäri-/pesukoneosien ohella myös tarvikkeet väliaikaisen sokruhäkin rakentamiseen kotipaikkakunnalle sen maatilaharjoittelun ajaksi. Eipä tullut verkko ja pohjalaatikko maksamaan kuin pari kymppiä, mutta toivottavasti loppuratkaisu on yhtä mieluisa kuin päässäni pyörivät suunnitelmat...

 Iltalenkki käytiin heittämässä taas Uutelassa, sieltä suurin osa kuvista. Ihanan syksyistä jo.

Agility alkoi sitten toden teolla maanantaina ja antoisaa oli niin emännällä kuin koirallakin. Ollaan kyllä koko ryhmän kokemattomimmat ja surkeimmat, mutta eipä se haittaa, kun ei meillä mitään kisa- tai muitakaan tavoitteita ole, kunhan pidetään hauskaa ja tehdään jotain yhdessä! Mun sydämeni sulaa edelleen siitä, miten tuo pikku karvakasa innostuu puomista... se voisi juosta sitä ihan loputtomiin edestakaisin, kun joku vaan välillä muistaisi heittää nakkia lankulle ;) Sääli vain, että joudumme nyt treenaamaan vain kontaktialueille pysähtymistä, kun itse puomilla juoksu sujuu niin kivasti. Täysin uutena esteenä tulivat nyt myös kepit (myöskään pussia tai keinulautaa ei olla vielä kokeiltu), joiden ohjaamisessa mulla oli itseni kanssa ongelmia, niinkuin melkein kaikessa koordinaatiokykyä vaativissa asioissa :D Otettiin myös hiukan pidempää ja mutkalle taitettua putkea, mutta etenkin tämän esteen kohdalla Iippu paineistuu helposti ja saattaa sitten kieltäytyä kokonaan menemästä putkeen. Onni siis, ettei itselläni ole mitään kilpailuviettiä koiraharrastusten suhteen :) (Sanoinko mä tosiaan, että tästä postauksesta tulisi lyhyt?) 

Tiistaina kävin zumbassa huvittamassa vähintään itseäni olemattomalla koordinaatiokyvylläni, mutta ai että mitkä endorfiiniryöpytykset ko. lajista saakaan! Zumban jälkeen tekee iltalenkinkin kuin lentäen (ainakin henkisesti) ja jaksaa iloita kaikista pikkuasioistakin. Tiistaina mulla tosin oli muutakin aihetta iloon: sain nimittäin työhaastattelukutsun eiliselle ja tulos oli kerrankin varsin ilahduttava: tänään nimittäin oli jo ensimmäinen työpäivä!

Pääsin siis vastaanottovirkailijaksi eläinsairaalaan ja saan tehdä tuntitöitä sen verran, kun tarvetta on ja omat aikataulut antavat myöten. 3-5 vuoroa per kuukausi oli alkuperäinen arvio, mutta näitä (palkallisia) harjoitteluvuoroja on nyt alkuun ainakin useammin. Ja tuonnekin saa ottaa koiran mukaan! Olen aika innoissani, koska rakastan klinikkaympäristöä työpaikkana ja edellisestä pidemmästä visiitistä siihen maailmaan on kuitenkin jo kolme vuotta. Tästä saa niin mukavaa käytännönläheistä harjoitusta ja kokemusta teoreettisten opintojen ohelle :) 

Eilisen kruunasi vielä tämän vuoden ensimmäisestä kurssista opintosuoritusrekisteriin täytenä yllätyksenä pompsahtanut vitonen (kurssisuorituksena ryhmätyö+muiden arvio)! Kuinka pitkään tällainen hyvä putki voi jatkua? Kohta tapahtuu varmasti jotain katastrofaalista... :F Vaan eipä parane vaipua perussuomalaiseen pessimismiin, vaan olla nyt iloinen, kun aihetta kerrankin on. Ihanaa viikon jatkoa ja erityisterkut teille uusille lukijoille, jotka olette tämänhetkisestä harvasta postaustahdistani huolimatta jostakin ilmestyneet!