Lahjuksia

Eipä jäänyt sitten se lehmäkello ainoaksi muistoksi harjoitteluajalta.

Melkein liikutuin, kun talon emäntä oli ostanut mulle tällaisen Marimekon Kevätjuhla-mukin (by Miina Äkkijyrkkä) ja vieläpä ihan mun ja mun keittiön ja vieläpä astiastonkin värisenä! Oltiin nimittäin aiemmin puhuttu tästä kuosista ja taiteilijasta itsestään ja olin tainnut siinä kohtaa mainita, että olisin halunnut kyseistä kuosia olevat verhot, mutta opiskelijalla vain ei ole varaa :)

Vasikoista jatkaakseni en siis tosiaan lopulta päässyt näkemään aiemmin mainitun vasikan syntymää, koska se oli syntynyt nukkuessani. Poltteet ja liman valuttelu sekä jälkeisten tuleminen tuli sentään todistettua :) Kuulemma olen kuitenkin tervetullut todistamaan poikimista tai kyselemään tai harjoittelemaan jotakin lehmiin liittyvää joskus, jos satun sopivasti olemaan paikkakunnalla.

Nyt se sitten on ohi! Olo on aika helpottunut, kun pääsee taas palaamaan oikeaan päivärytmiin, eikä tarvitse haista navetalta kaiken päivää. Paljon koen kuitenkin lehmien suhteen viisastuneeni. Keväällä olisi sitten edessä sama sikojen suhteen.

Sain muuten tänään vihdoin tassunjälkeni...

.... kun veli+avokkinsa kävivät kylässä. Heitin kyllä siellä korukutsuilla ilmoille, että oikeastaanhan mun olisi pitänyt ostaa nyt sorkanjälki kaulaan, mihin samoille kutsuille osallistunut harjoittelupaikkani emäntä vain nauroi, että enkö mä sitä sorkkaa saa jo muutenkin ihan tarpeeksi :D Eipä siinä voinut juuri vastaankaan väittää. Eli kyllä tää vain taitaa sopia mulle, tyksin kovasti!

Huomiselle koitan keksiä vielä jotakin kivaa täällä, kun vihdoin alkavat nuo kouluprojektitkin olla kasassa, huh. Täytyy kyllä myöntää, että odotan jo hiukan paluuta kotiinkotiinkotiiiiiin (Ai mikä koti-ikävä? No such thing.)  :)

20 opittua asiaa

 Nyt kun navettaharjoittelua on jäljellä vielä kaksi päivää, ajattelin listata hiukan tärkeimpiä oppimiani asioita:

1) Sonta ja virtsa roiskuvat riemukkaasti betoniin osuessaan. Suun kiinni pitäminen lehmän alla kyyristellessään on suotavaa.

2) Miltä tuntuu, kun hengityselimistä löytyy palkokasveja. Kirjaimellisesti. Rypsi-herne-kauraseos kun pölyää mukavasti sitä ämpäriin kaadettaessa. Ja se pöly ei tunnu kivalta nenässä tai keuhkoissa, ei.

3) Maut muodostuvat suurelta osin hajuista. True that! Herneen pöly sieraimissa -> herneen maku suussa.

4) Lehmät potkivat mielellään. Ole nopeampi kuin lehmät.

5) Vasikat pökkivät ja yrittävät imeä vaatteita, turvesaavia, kolaa, lapiota... Ole ovelampi kuin vasikat.

6) Peurat eivät aina liiku laumoissa, vaan usein yksittäin tai pareittain. Mieluummin ottaisin yhden viiden lauman, kuin 10 yksittäistä peuraa päivässä tielle loikkimaan. (Jos postauksia tämän jälkeen ei enää kuulu, saatatte arvata, kuinka mun on tuolla peurojen luvattujen peltojen ja kaalimaiden(!) ohi ajellessa käynyt).

7) Jos risteytät tavallisen Ayrshire-lypsylehmän ja Limousine-lihakarjan edustajan, saatat saada tulokseksi jotakin näinkin pörröistä:

Muutaman tunnin ikäinen, tänään syntynyt vasikka

8) Jos menet nukkumaan klo 01-01.30 ja heräät klo 04.00, niin saattaa väsyttää. Paljon.

9) Jos jätät pikkusormen lehmän ja  seinän väliin, se saattaa sattua.

10) Eau de Navetta ei välttämättä lämmitä lähimmäisten mieltä. Normaalia tiheämpi yhteistyö saippuan kanssa on suositeltavaa sosiaalisten kontaktien säilyttämiseksi.

11) Koirasi ei välttämättä pistä samaista hajua ollenkaan pahakseen.

12) Räjähtäneen näköisenä kulkemiseenkin tottuu, kun on liian väsynyt välittämään. Luksusta on välillä saada laittautua mullistavasti virkistyäkseen. Siis esim. kaupassa käydäkseen.

13) Erikoisiakin asioita saattaa tulla ikävä. Esimerkkeinä tietyt radiokanavat, julkinen liikenne ja isot marketit. 

14) 40 sivua on paljon tehtäviä. Älä nyt hyvä ihminen jätä muita koulurästejä harjoittelujaksolle!

15) Lehmät sontivat. Paljon. Haba kasvaa p*skaa kolaillessa.

16) Eipä taitaisi minusta olla maajussille morsiameksi. Ei sillä, etteikö tämä kaikessa ainutkertaisuudessaan olisi ollut varsin hieno kokemus! Tunnen vain kaupungin, etenkin astetta suuremman kokoisen enemmän omakseni kuin maaseudun. Hullua ajatella, että joskus kuvittelin, ettei minusta olisi ikinä pk-seudulla elämään...

17) Lehmät ovat persoonallisia ja pääsääntöisesti leppoisia otuksia. Ne erottaa paitsi siitä, että niiden korvanumerot saattavat vastata pk-seudulla hyödyntämiesi bussilinjojen numeroita, myös niiden otsassa olevista kuvioista, kuten täplistä, sydän-kuvioista tai ydinvoiman symboleista(?!)...

18) Suloisuudestaan huolimatta lehmiä on syytä kunnioittaa. Etenkin sonnien käsittelyssä kuolee vuosittain ihmisiä.

19) Lehmille juttelu auttaa niitä hyväksymään sinut tissiensä käsittelijäksi. Tai ainakin se, että kuvittelee niin, rauhoittaa omaa mieltä.

20) Jos et osaa ajaa autoa, älä yritä peruuttaa, sammuttaa radiota ja säätää mp3-soitinta yhtä aikaa. Isäsi ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä ilahdu päästessään hinaamaan Volvoaan toisella autolla pöpeliköstä. Etenkään neljän-puoli viiden maissa aamulla.



PS. Olen kuullut vähän juttua, että tänä syksynä kuuminta hottia olisi:

Käykäähän kotiuttamassa omanne, ennen kuin loppuvat ;)

Not just cows

Muutakin on tullut ehdittyä kuin työhaalareissa heiluttua. Ei tosin paljoa tai ainakin suurin osa vapaa-ajasta on sitten kulunut muiden kouluhommien parissa (ruotsin projektista tänään 1/3 tehty, jes!)...

Maanantaina veljeni avokki piti Energetix-korukutsut ja enpä voinut vastustaa kiusausta, kun bongasin lehtisestä tassunjäljen kaulaan...  Koru tosin on vielä jossakin matkan varrella luokseni.

(Kuva)

Muuten on sitten tullut nähtyä kavereita ja kaverikoiria, syötyä liikaa kebabbia (täällä se vain on niin paljon parempaa ja halvempaa), juotua sopivasti, käytyä Ideaparkissa, josta en löytänyt mitään - tuntuu kutistuneen valikoimiltaan sitten viime näkemän, kirpputorilla ja sienessä - kyllä, sienessä! Ohessa hiukan kuvasadetta viikolta - aloitetaan vaikka niistä kaverikoirista.

May I present, Miyu, eli T:n 9-viikkoinen shiban pentu, jota olen päässyt nyt ensi kertoja näkemään:

 Hurmaava tapaus ja tasapainoisen oloinen pentu (äääää mikä pentukuume!), vaikkei ihan mun rotuni olekaan :) Miyua tullaan kuitenkin varmaan jatkossakin täällä blogin puolella näkemään.

Sitten kuvia syksyn ensimmäiseltä ja todennäköisesti viimeiseltä sienireissulta. Iippu oli taas ihan onnessaan päästessään näkemään Mandya ja innostui juoksemaan pehmeässä sammalikossa ympyrää. Yleensähän tyttö ei metsää sen erityisemmin rakasta ja lähtee sieltä mielellään pois, toisin kuin emäntänsä :)

Ensilumi alkoi höytyillä metsässä ollessamme! Nyt se on tosin jo aikalailla sulanut pois...

 
Saldo oli hiukan heikonpuoleinen, koska jäljistä päätellen joku oli käynyt tyhjentämässä paikan juuri ennen meitä :/

Sitten vielä uusia hankittuja juttuja:


* lasinen joulukoriste (jollaisia keräilen), kirppikseltä 1e (ihanaa, joulu tulee!)

* jottei päästäisi tästä juhlateemasta mihinkään, niin limenvärinen keskeltä avattava pääsiäiskukko (tällaisesta haaveilin viime pääsiäisenä, mutta nyt äiti toi mulle vastaavan mummulan jäämistöstä mukanaan!) Pitää varautua ajoissa :D

* kerrosvati jäämistöstä - todennäköisesti otan tämän asustetarjottimeksi (olen haikaillut niitä IKEAn asustekerrosvateja ties kuinka kauan...)

* loppuhuipennuksena pinkki lehmäkello 3,99e kirppikseltä! Ei varmaan tarvitse liikaa perustella, miksi tämä nyt tuntui sopivan teemaan :D Etenkin, kun olen jo pidempään etsiskellyt keittiöön pinkkiä seinäkelloa valkoisen tilalle. Jääpä kiva muisto tästä harjoitteluajasta :)

Lisäksi mua odottaa mummulassa vielä äitini vanha peilipöytä, joka tosin pitää hioa ja maalata ensin valkoiseksi. Ajattelin iskeä sen sitten makkariin kotona Vantaalla. Kiva, kun on sen verran neliöitä, että pystyy hankkimaan hiukan luksustakin opiskelijaelämän keskelle :) Sen sijaan mulla ei ole mitään käsitystä, miten ajattelin raahata entisestään paisuneen tavaramäärän taas kotiin, kun tulomatkallakin laukut olivat viimeistä senttiä myöten täynnä tavaraa... :F

Tissien puristelutalkoot by eltdk

Kakkosvuoden pakollisiin opintoihin kuuluva  navettaharjoittelu on nyt sitten alkanut. Päiväni starttaavat neljältä aamulla: vinkeää herätä silloin, kun normiviikonloppuna pääsisi ehkä nukkumaan... Puoli viiden aikaan huristelen pikkujamesherriottina peltojen halki navetalle. Lehmät tepastelevat pihatosta aamulypsylle kaura-herne-rypsirouheseoksen houkuttelemina ja asettuvat vuorollaan jollekin lypsyaseman viidestä lypsykoneesta luovuttaakseen maitonsa valveutuneiden suomalaisten (ja ehkä virolaisten, venäläisten ja ruotsalaistenkin?) luomumaitopurkkeihin. Maitosäiliön, maitoauton ja meijerin kautta toki tietenkin.

Omiin tehtäviini kuuluu auttaa isäntäväkeä lypsyillä eli pyyhkiä utareet puhtaiksi kostealla liinalla, lypsää käsin alkusuihkaukset maidon laadun tarkistamiseksi, kiinnittää lypsykone ja huolehtia, että kaikilla on jauhoämpäri nenunsa alla. Silloin ammut nimittäin unohtavat potkia ;)

Alkuun olin jatkuvasti sorkkien tulilinjalla, mikä johtui varmasti suureksi osaksi siitä, että olin lehmille vieras, epävarma, en osannut käyttää tarpeeksi ronskeja otteita (hipelöinti kutittaa...) ja tuoksahdin varmaan lehmän nenään vahvasti adrenaliinilta :D Jos hevoset ja koirat haistavat jännityksen, niin kai lehmätkin...?

Lypsyjen lisäksi osallistun vasikoiden karsinoiden putsaukseen, niiden  juottamiseen, lannan luomiseen, navettakissojen ruokintaan sekä lettupannutestien (maidon laadun tarkkailua) tekemiseen, ja jos hyvä onni sattuu kohdalle, niin saatanpa päästä todistamaan vasikointiakin.

Tietysti harjoitteluun kuuluu myös harjoitteluraportin täyttö... tässä tapauksessa tuollainen 40-sivuinen nivaska, eli ei mikään ihan läpihuutojuttu. Samaan aikaan koitan nyt jo kroonistuneen univajeeni kourissa saada myös genetiikan ja ruotsin rästejä viime viikolta kurottua. Namia, ei kun ei ookkaan...

Nyt kun takana on viisi päivää, alkaa tuntua siltä kuin mut olisi hyväksytty osaksi hoitajien kaartia. Lehmien toimesta siis :D Sorkat viuhuvat ilmassa enää satunnaisesti, enkä kyllä ole onnistunut saamaan kipeitä osumia aiemminkaan. Varmempien otteiden lisäksi olen pyrkinyt sinuiksi lehmien kanssa juttelemalla niille, sillä opettajiemme mukaan lehmät pitävät siitä. Huutamista ne sen sijaan pelkäävät ja erään tutkimuksen mukaan ottaisivat mieluummin pienen sähköiskun kuin huudot päälleen.

Mitä tulee lehmien hyvinvointiin ja itse navettaan, niin olen todella onnellinen, että sain harjoittelupaikan luomutilalta ja kylmäpihatosta. Täällä ensinnäkin huomaa, että lehmiä kohdellaan yksilöinä ja niiden etua ajatellaan. Eläinten ei tarvitse maata sidottuna paikoilleen, vaan ne saavat  liikkua ja ulkoilla, miten tahtovat, eikä stereotyyppista käyttäytymistä, kuten kielen pyörittämistä esiinny.  Sorkka- ja utareterveys on hyvä, eikä jalkojen nivelkohdissa ole näkynyt haavoja, toisin kuin joidenkin parsinavettojen lehmillä olen nähnyt olevan. Turvekuivituksen ja ahkeran siivouksen ansiosta lehmät ovat myös todella puhtaita, eikä yhdessäkään näy kiinnipalanutta lantaa. Tämän navetan perusteella luomu on siis todellakin hintansa veroista, jos tuotantoeläinten hyvinvointia käytetään mittarina. Voin suositella lämpimästi! :)

Fall

Saas nähdä, tupruttaako huomenna kotipuolessa jo lunta. Näillä leveyspiireillä tuskin vielä? Päätin kuitenkin agilityhallille kävellessäni hyödyntää vielä viimeisiä tilaisuuksia kuvailla tuota upeaa ruskaa, joka puissa parhaillaan rellestää. Jotenkin täällä etelässä se on vielä intensiivisemmän oloinen kuin meillä kotikaupungissa koskaan. Johtunee suuremmasta lehtipuiden määrästä (terävää logiikkaa, huh?) :)

Oli melko pramea auringonlasku :) Tuossa alemmassa kuvassa näkyykin jo meidän agilityhallin pääty vasemmalla.

Itse agilitytreeneissä oli sen verran vilskettä, että unohdin kameran tyystin. Oltiin ehkä vieläkin huonompia kuin viime viikolla - jotenkin kai oletin, että muutkin ryhmässämme olisivat yhtä vasta-alkajia :D No, ei parane ottaa vakavasti, vaan edetä omien edellytysten mukaan :) Putki meni paremmin kuin viimeksi ja kepitkin ohjauksella aika hyvin. Kokeilin myös saada Iippua jäämään puomin kontaktipinnalle sanomalla "seis" (kuten osalle porukasta oli aiemmin opetettu). Fail. Kyllähän tuo pysähtyi, muttei sitten suostunutkaan enää kunnolla laskeutumaan puomilta alas, vaan paineistui täysin, kun luuli tehneensä jotakin väärin. Mun moka, olisi pitänyt arvata, ettei toimi meillä. Nää on näitä pehmeiden koirien haasteita, mutta enpä enää kovaankaan vaihtaisi :) Parasta mulle henkilökohtaisesti oli kuitenkin huomata, että yleensä niin tyyni Iippuseni oli tällä kertaa jo aivan innoissaan treenien alkaessa tai sitten se oli vain iloinen nähdessään mut, kun tulin sitä vapauttamaan - hard to tell :)

Muita tämän päivän saavutuksia: 
* kliinisen ravitsemustieteen tentti - check (ihanaa!)
* tentinjälkeisshoppailut - check
* jouluristeilylippujen varaus - check
* ruotsin viikkotehtävän teko - check
* postaus - in progress
* HIMYM:n ja BBT:n uudet jaksot - next

Tänään alkoi uusi kurssi - eläinlääketieteellinen genetiikka, jota pitää mm. tutkijaguru Lohi. Odotan tätä kurssia varovaisella uteliaisuudella. Tykkään jalostusasioista ja genetiikasta (lukion risteytyslaskut, koirien/siilien värien periytymiset, tautien periytymiset), mutta saapa nähdä, uppoudutaanko tällä kurssilla jo turhankin syvälle detaljeihin ja kauas siitä maailmasta, jossa kliinikkoeläinlääkäri toimii.

Lisäksi pitäisi vääntää sellainen isompi ruotsin kirjallinen projekti (en ole vielä aloittanutkaan...), käydä zumbassa ja harjoittelemassa klinikalla kaksi iltavuoroa (klo 14-22, nyyh), pakata koko nelipäinen lauma ja kaikki kimpsut ja kampsut jonkinlaiseen kasaan ja ampaista perjantaina luentojen jälkeen kohti kotipaikkakuntaa ja maatilaharjoittelua. Ja lauantaina viideltä lypsylle. Aiai, tulen olemaan vielä melko makoisasti rikki.

Laatuaikaa

 Oikeasti mun pitäisi tehdä lehmän rehunlaskentatehtäviä (hullun vaikeita - propsit maajusseille morsiamineen!) tai aloitella lukemaan ensi maanantaiseen tenttiin, mutta josko kuitenkin ihan lyhyt postaus tähän väliin. En mä mitään opiskelua koita vältellä, it's all in your minds, sisters.

Perjantaina oli tosiaan N:n ratkiriemukkaat tuparit ja varsajaisten muistelot :) Taas tuli nähtyä pari uutta keskustan baaria (Motellet ja Mekka), mutta mitään lempparia tai vakkaripaikkaa ei näistäkään ehkä tullut. Kovin on nuorta porukkaa, lihatiskimeininkiä tai liian rentoa lautapelirentoilua jatkopaikaksi. The search continues...

Lauantaina raahauduin sitten kolmen tunnin yöunien voimalla koirien ja kissojen ruokintaluennolle (maksullinen, vapaaehtoinen), jolla en varsinaisesti edes oppinut mitään uutta. Saapa nähdä, osallistunko kurssin toiseen osuuteen ollenkaan vai jäänkö sitten vain pidempään kotopuoleen maatilaharjoittelun jälkeen.

Illalla porukat tuli geokätköilymiitistä poikkeen mun luona tuoden sen mun BOSCHini (jossa PIKAohjelma kestää yli 3h, BTW) ja vietettiin sellainen "family quality time" -ilta. Toisin sanoen rikottiin isän kanssa yks mun viemäriputki, jollaista sitten metsästettiin seuraavana päivänä kissojen ja koirien kanssa rautakaupasta... Käytiin tekemäs kiva iltalenkki Iipun kanssa ja myöhemmin juotiin muutama lasi viintä (anteeks lukijoille, musta on ihana käyttää tiettyjä vääriä sanoja/taivutusmuotoja, koska ne on kivempia kuin alkuperäiset) ja katseltiin ihana hömppäleffa :)


Sunnuntaina käytiin Tiksin maalaismarkkinoilla ja yllätyin, kuinka paljon myyjiä siellä olikaan! Olisi myös ollut paljon kivaa ostettavaa, jos olisi ollut yhtään ylimääräistä rahaa käytettävissä :) Tälle en kuitenkaan voinut sanoa ei:

Sen jälkeen raahauduttiin läpi uuvuttavan Bauhausin ja hankittiin viemäri-/pesukoneosien ohella myös tarvikkeet väliaikaisen sokruhäkin rakentamiseen kotipaikkakunnalle sen maatilaharjoittelun ajaksi. Eipä tullut verkko ja pohjalaatikko maksamaan kuin pari kymppiä, mutta toivottavasti loppuratkaisu on yhtä mieluisa kuin päässäni pyörivät suunnitelmat...

 Iltalenkki käytiin heittämässä taas Uutelassa, sieltä suurin osa kuvista. Ihanan syksyistä jo.

Agility alkoi sitten toden teolla maanantaina ja antoisaa oli niin emännällä kuin koirallakin. Ollaan kyllä koko ryhmän kokemattomimmat ja surkeimmat, mutta eipä se haittaa, kun ei meillä mitään kisa- tai muitakaan tavoitteita ole, kunhan pidetään hauskaa ja tehdään jotain yhdessä! Mun sydämeni sulaa edelleen siitä, miten tuo pikku karvakasa innostuu puomista... se voisi juosta sitä ihan loputtomiin edestakaisin, kun joku vaan välillä muistaisi heittää nakkia lankulle ;) Sääli vain, että joudumme nyt treenaamaan vain kontaktialueille pysähtymistä, kun itse puomilla juoksu sujuu niin kivasti. Täysin uutena esteenä tulivat nyt myös kepit (myöskään pussia tai keinulautaa ei olla vielä kokeiltu), joiden ohjaamisessa mulla oli itseni kanssa ongelmia, niinkuin melkein kaikessa koordinaatiokykyä vaativissa asioissa :D Otettiin myös hiukan pidempää ja mutkalle taitettua putkea, mutta etenkin tämän esteen kohdalla Iippu paineistuu helposti ja saattaa sitten kieltäytyä kokonaan menemästä putkeen. Onni siis, ettei itselläni ole mitään kilpailuviettiä koiraharrastusten suhteen :) (Sanoinko mä tosiaan, että tästä postauksesta tulisi lyhyt?) 

Tiistaina kävin zumbassa huvittamassa vähintään itseäni olemattomalla koordinaatiokyvylläni, mutta ai että mitkä endorfiiniryöpytykset ko. lajista saakaan! Zumban jälkeen tekee iltalenkinkin kuin lentäen (ainakin henkisesti) ja jaksaa iloita kaikista pikkuasioistakin. Tiistaina mulla tosin oli muutakin aihetta iloon: sain nimittäin työhaastattelukutsun eiliselle ja tulos oli kerrankin varsin ilahduttava: tänään nimittäin oli jo ensimmäinen työpäivä!

Pääsin siis vastaanottovirkailijaksi eläinsairaalaan ja saan tehdä tuntitöitä sen verran, kun tarvetta on ja omat aikataulut antavat myöten. 3-5 vuoroa per kuukausi oli alkuperäinen arvio, mutta näitä (palkallisia) harjoitteluvuoroja on nyt alkuun ainakin useammin. Ja tuonnekin saa ottaa koiran mukaan! Olen aika innoissani, koska rakastan klinikkaympäristöä työpaikkana ja edellisestä pidemmästä visiitistä siihen maailmaan on kuitenkin jo kolme vuotta. Tästä saa niin mukavaa käytännönläheistä harjoitusta ja kokemusta teoreettisten opintojen ohelle :) 

Eilisen kruunasi vielä tämän vuoden ensimmäisestä kurssista opintosuoritusrekisteriin täytenä yllätyksenä pompsahtanut vitonen (kurssisuorituksena ryhmätyö+muiden arvio)! Kuinka pitkään tällainen hyvä putki voi jatkua? Kohta tapahtuu varmasti jotain katastrofaalista... :F Vaan eipä parane vaipua perussuomalaiseen pessimismiin, vaan olla nyt iloinen, kun aihetta kerrankin on. Ihanaa viikon jatkoa ja erityisterkut teille uusille lukijoille, jotka olette tämänhetkisestä harvasta postaustahdistani huolimatta jostakin ilmestyneet!

Airplanes

 

 Can we pretend that 

airplanes in the night sky

are like shooting stars? 

I could really use a wish right now.

 En tiä. Jotenkin sentimentaalinen olo, kun käveli taas tuolla Vantaan taivaan alla ja katseli kentälle laskeutuvien tai sieltä nousevien koneiden virtaa ja mietti omiaan. Paljon tapahtuu ja kalenteri on liiankin täynnä, mutta mulla ei tunnu olevan mistään mitään sanottavaa? Yritän kuitenkin. Tylsää arkista tilitystä siis luvassa.

Tiistaina oli varsajaiset eli elukan versio fuksiaisista (ykköset kiertävät ryhminä rasteja, suorittavat niillä tehtäviä, lahjovat rastien pitäjiä ja lopulta kaikki päätyvät samaan jatkopaikkaan...). Itse olin kavereiden kanssa pitämässä rastia Kiasmalla ja hullun hauskaa oli niin pitkälle kuin muistan ja siitä eteenpäin - no, onneksi on ihania ystäviä täällä :) Toivon kovasti, että myös ykköset viihtyivät, siltä ainakin vaikutti. Lahjukset vaan saattoivat olla hiukan turhankin hyviä, haha :D

Eilen jatkui TOKO ja oltiin aika hukassa niin koira kuin emäntäkin. Iippu on jotenkin oppinut perusasennonkin ihan vinoksi, eli jo siitä saisi alkaa hiomaan. Toisaalta olemme arkitokoryhmässä, emmekä tähtää kilpailemaan, joten tuntuu vähän turhalta nillittää :) Agility puolestaan alkaa ensi viikolla, jänskää! Olen taas lahjakkaasti onnistunut kehittelemään viikottaisia harrastuksia maanantaille, tiistaille ja keskiviikoille (Wut? How did this happen? AGAIN?), vaikka oikeastaan en yhtään tykkää päivien aikataulutuksesta, vaan haluaisin vain elää spontaanisti ja impulsiivisesti katsoen, mitä kukin päivä tuo tullessaan.

Huomenna olisi sitten edessä N:n tuparit, mahdollisesti tulevan kandintyön aiheen valinta (iiiiks) ja lauantaina 8.30-16.30 vapaaehtoinen koirien ruokintaa käsittelevä luento eläinlääkäreille ja -opiskelijoille, joista jälkimmäisenä mainitut tietty pääsevät pilkkahintaan kuuntelemaan ;) Aika pitkä päivä tosin edessä, täytyy varata hyviä eväitä! Ruokinta-asiat nyt kuitenkin on sen verran lähellä mun sydäntä, että päätin ilmoittautua. Luennon jälkeen porukat tulee mun luo käymään geokätköilyreissullaan ja tuovat mukanaan sen kauan (no mitä? kuukauden? :D) odotetun pyykinpesukoneen, ah!

Nyt vielä suihkun kautta ravitsemustieteen prujujen pariin. Jotenkin koko alkusyksy pääsi livahtamaan aika pitkälle ennen kuin alkoi saada taas opiskelurutiineista kiinni. Tietysti tuo reilun viikon päässä häämöttävä tentti ja kaikki ruotsin deadlinella varustetut kirjalliset työt ovat omiaan potkimaan vähän vauhtia alkusyksyn saamattomuuteen ;)