Viikon kivat

Mennyt viikko oli oikein onnistunut. Erityisen kivoja juttuja olivat:

* em. kirurgileikit
* uusi puhelin, nettisellainen (en tarvitsisi muuten, mutta täällä pk-seudulla se on Reittioppaan kannalta kätsy!)

Kuva

* parit opiskelijabileet

* kliininen ravitsemustiede ja ruotsi alkoivat (ruotsista en tosin vielä ole muodostanut varmaa mielipidettä; yleensä tykkään kielistä mutta tuo svenska on nyt pahasti unohtunut lukion jälkeen ja sitä paitsi kurssi on tosi työteliäs...)

Kuva

* saatiin Iipun kanssa paikka ohjatussa agilityryhmässä koko vuodeksi  ja vieläpä Vantaalla (!!!)

 * löysin maatilaharjoittelupaikan kotipaikkakunnalta, luomutilalta 45 lehmän pihattonavetasta (jee, stressi asiasta loppui kuin seinään!)

Nämä päivien piristykset ovatkin tulleet tarpeeseen, koska yliopistolla päivät ovat lähes poikkeuksetta kestäneet nyt 8-16/17 ja koostuneet yksinomaan luennoista, phuuh. Tällaisten viikkojen jälkeen olen samaa mieltä siitä, että kyllä täällä elukassakin osaa välillä raskasta olla...

Tämä päivä on mennyt lähinnä eilistä potiessa, uutta Rihannaa repeatilla kuunnellessa ja sarjoja vahdatessa. Menossa on nyt Nurse Jackien toinen kausi ja tietty Big Bang Theoryn ja How I Met Your Motherin uusien tuotantokausien ekat jaksot piti katsastaa. Ihanan turhaa <3 Tehokas ehtii olla joskus toiste, esim. huomenna tai muuna vapaavalintaisena päivänä. Ehkä. :)





Ainiin. Yritin kyllä tänäänkin: sprayasin vihdoin ne makkarin kokovartalopeilin puunväriset kehykset valkoisiksi. Ei vaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä: nyt kehykset näyttävät hyviltä, mutta peilistä ei näe läpi, kun sen suojana olleet sanomalehdet olivat liikkuneet... (Ai mikä maalarinnauha? Yliarvostettua!) FAIL. Joinakin päivinä vain pitäisi kieltäytyä kaikesta hyödyllistä muistuttavasta.

Huijasin...

Elämäni ensimmäiset tikit, haha! Potilas selvisi ja toipuu operaatiosta hedelmäkulhossa :)

... oli se ensimmäinen uhri sittenkin jotakin eloperäistä! ;) Oli hauskaa käydä ottamassa varaslähtö kirurgian saloihin illalla järjestetyssä vapaahtoisessa "ompelukerhossa". Tutustuimme leikkausvälineisiin ja harjoittelimme niiden käyttöä tikatessamme banaaneja, appelsiineja ja hiukan edistyneemmät myös kuolleiden hiirien vatsoja. Lähtöideana oli siis saada harjoitella näitä tuiki tärkeitä taitoja kaikessa rauhassa ja mukavassa seurassa, koska kuulemma klinikassa ei ompeluharjoituksille ole jätetty liikaa aikaa... Eli mielenkiintoista käytännön harjoitusta kaiken viime viikkojen teorian keskelle! Melkein teki jo mieli sännätä hankkimaan oma kirurgiasetti kotiharjoituksia varten, mutta ehkä maltan kuitenkin vielä mieleni ;)

Parasta aikaa

Iippu-muruseni täyttää tänään kokonaiset viisi vuotta ja nyt samana päivänä tulemme jättäneeksi jälkeemme kaksi vuotta yhteisiä tassunjälkiä... elämäni parasta aikaa <3 Uskomatonta, että siitä on vasta noin vähän aikaa, luulin itse asiassa eiliseen saakka, että aikaa oli kulunut ainakin kolme vuotta, sillä on vaikea yrittää muistella aikaa, jolloin tuo elämäni koira ei vielä ollut rinnallani jakamassa matkan varrelle sattuvia iloja ja suruja.

Ensimmäinen yhteinen metsälenkki

Ensimmäinen yhteinen koti, johon muutimme Iipun ensimmäisenä iltana  ja josta opettelimme tekemään itsellemme kodin (jota sittemmin rakastin btw <3)

"Onks pakko jos ei haluu? :( "

"On."

Uusi koti ja uusi elämä, rakkautta

 

 (Ai mikä koiran inhimillistäminen? Ei meillä ainakaan...;) )

Siispä onnea muruseni, olet rakkaampi kuin voit ymmärtää! :)

Uutelassa taas

Takana on varsin antoisa viikonloppu. S nimittäin tuli taas käymään ja ehdittiin puuhailla kaikennäköistä. Iippu oli tapansa mukaan ihan myyty ja kyhjötti S:n kyljessä kiinni aina kun vain mahdollisuus avautui (eli aika usein), taisipa jopa itkeskellä vähän kun toinen taas tänään lähti.

Perjantaina käytiin Jumbossa shoppailemassa ja ostin mm. Iipulle aikaistettuna syntymäpäivälahjana uuden pannan, johon saa nyt sen puhelinnumeroni kaiverrettua siltä varalta, että tyttö päättää vielä osoittaa persoonallisuuttaan ottamalla hatkat hoitopaikasta tai muulta sopivaksi katsomaltaan taholta. Illalla tehtiin hamppareita (pannuleipä sämpylänä, Lidlin jaukkupihvejä hh 1g/100g ja soijacheddaria) ja nukahdettiin lopulta telkun ääreen molemmat. Ai miten niin rankka viikko takana?

Lauantaina arvoimme Flamingoon kylpylöimään lähdön, shoppailun ja leffan välillä - päädyimme lopulta kahteen viimeksi mainittuun, koska kylpyläkäynti on viikonloppuaikaan suhteellisen arvokas. Leffaksi valikoitui Inception, jonka olin jo pidempään halunnut nähdä. Valitettavasti se tuotti kuitenkin karvaan pettymyksen... ilmeisesti mun ei pitäisi erehtyä katsomaan ikinä moisia action-pätkiä, kun en niistä kerran mitään saa irti. Liian vähän adrenaliinin tuotantoa kropassa? :D

Sunnuntai puolestaan oli perinteisesti retkilenkkipäivä, Uutelaan tälläkin kertaa. Hiukan eksyttiin taas reiteiltä, kuljettiin ympyrää, mutta löydettiin kuitenkin lopulta se merenrantaluontopolku, mikä viimeksi jäi hämärän peittoon. Vaan täytyy sanoa, etteivät tämänkertaiset maisemat niitä edellisiä hakanneet, vai mitä luulette?

"Siirtolapuutarha"

Miina Äkkijyrkän peltilehmä... en tiennytkään, että hänen Skatan tilansa sijaitsi täällä, ennen kuin eräs paikallinen koiranulkoiluttaja mainitsi asiasta :)

 

Valtavia kuralätäköitä. Lähdimme sateen aikaan, mutta onneksi aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta, kun pääsimme perille!

Vuosaaren satama

Iipun semiviralliset 5-vuotiskuvat

 

 

"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä..."

Luvassa on jälleen kiireinen viikko, joka alkaa huomenna kirurgileikeillä. Kohteena tosin ei liene mitään eloperäistä, mutta palaan raportoimaan, kun tiedän tarkemmin... :)

<3: Nea

Et huomaa, et kai tahdokaan?

Eilen oli ensimmäinen zumba-tuntini ja sähäkkää oli! Kurssi järjestetään täällä Vantaalla ihan pyöräilymatkan päässä, mikä on suuri helpotus viime vuoden liikunnointeihin (jooga+kuntosali Viikissä bussimatkan takana) verrattuna. Hiki virtasi, vaikka jokaisen biisin jälken pidettiin hetken huilaus- ja juomatauko. Paikat eivät silti, ihme ja kumma, tulleet kipeiksi, vaikka kuinka vatkasin lantiota! :D . 

Olen kyllä tyytyväinen, että sain nyt syksylle aloitettua edes jonkin ryhmäliikuntatunnin. Tekee hyvää lenkkeilyn ohella! Onneksi tajusin olla skarppina, kun ilmoittautumiset syksyn kursseille alkoivat, sillä parin tunnin päästä ilmoitautumisajan alkamisesta paikat olivat jo täynnä kaikissa zumbaryhmissä ja ainakin omassamme oli 38 ihmistä jonottamassa mahdollisia peruutuspaikkoja.  Ai miten niin muotilaji?

Kuva

Tänään oli tiedekunnasta vuorossa retkipäivä tuotantoeläinsairaalalle Mäntsälään. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä kyytön (uhanalaista, pienikokoista itäsuomenkarjaa), harjoitella lehmän käsittelyotteita (esim. pään kääntämistä syliin) ja lypsää! Maitoa tarvittiin tosin vain muutama tippa lettupannutestiin, jolla tarkistetaan, onko maidossa soluja ja mikä on sen pH, mutta yllättävän hankalaa oli kaupunkilaistytön saada ensimmäiset suihkaukset ulos.

Iltapäivällä vierailimme myös minkkitarhalla, joka vakuutti monet meistä siisteydellään ja häkkien koollaan - ainakin verrattuna häkkikanaloiden oloihin. Oma sydämeni kuitenkin murtui niiden tuhansien pienten minkinpentujen työntäessä neniään verkon välistä. Minkit olivat hurjan kiinnostuneita meistä ja yhdellekin juttelin  pitkään, kun se ei malttanut lähteä verkon luota lainkaan, vaikka yrittikin monta kertaa. Aina oli kuitenkin palattava äkkiä takaisin. Ihastuttavia olentoja!

Valitettavasti taisimme vain olla suurin virike, mitä nuo nyt nelikuiset "näädät" tulevat reilun puolivuotisen elämänsä aikana kokemaan :( Ei siitä yhdestä neljälle eläimelle tarkoitetusta putkesta ja ritilän läpi putoavista kutterinpuruista taida nimittäin oikein haastetta noin uteliaille ja älykkäille eläimille riittää. Tilaakin olisin toivonut olevan paljon enemmän.

Omassa ajatusmaailmassani minkit näätäeläiminä vertautuvat automaattisesti fretteihin, joita ei koskaan tulisi pitää häkissä, kuten ei koiria tai kissojakaan. Syykin on selvä: niin valtavaa määrää energiaa ei saa mitenkään sullottua häkkiin, ilman, että seuraukset eläimen mielenterveydelle ovat katastrofaaliset. Miten nuo näkemämme minkit sitten erosivat lemmikkifreteistä? Mielestäni eivät tässä mielessä mitenkään.

 Kuva

Luotan kuitenkin vielä siihen, että turkistarhaus tullaa kieltämään tai tekemään käytännössä mahdottomaksi n. 10-20 vuoden sisällä, kuten on tapahtunut jo Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Briteissä... Kiinan ja Venäjän hienosto eli turkkien todellinen käyttäjäkunta saa todellakin luvan pärjätä ilman Suomen panostusta tähän ajasta jälkeenjääneeseen, puistattavaan rikokseen eläinkuntaa vastaan.

Jos vielä epäilyttää, niin kannattaa katsella alla oleva video. Tällaiselta siis näyttää osalla suomalaisista kettutarhoista:



Jos joku muukin haluaa toimia pienten, kohtaloonsa täysin vaikutuskyvyttömien näätä- (ja koira-)eläinten äänenä, niin käykääpä ainakin allekirjoittamassa adressit turkistarhauksen lopettamisen puolesta sekä frettien häkissä pitämistä vastaan!

Unelmatorttu

Tässä yksi parhaimmista makeista karppileivonnaisista, joita olen syönyt! Voi pakastaa vierasvaraksi ja maku vain paranee, jos tortun malttaa antaa odottaa jääkaapissa seuraavaan päivään valmistuksesta.

5 munaa
1 dl makeutusainetta (Sukrinia)
40g mantelijauhoa
kaakaojauhetta (kunnes väri miellyttää silmää)
1 tl leivinjauhetta

Täyte (määrät arvioituja):
200g tuorejuustoa
50g voita sulatettuna
TomuSukrinia oman maun mukaan
vanilja- ja piparminttuaromia

Valmistus normaalin kääretortun tapaan, eli kuivat aineet sekoitellaan kulhossa keskenään, munat ja makeutusaine vaahdotetaan toisessa kulhossa mahdollisimman kuohkeaksi vaahdoksi ja yhdistetään jauhoihin varovasti nostellen.

Levitellään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 200 asteessa kypsäksi (10 min?). Kypsä pohjalevy nostetaan paistamisessa käytetyn leivinpaperin avulla toisen, puhtaan, hyppysellisellä Sukrinia pinnoitetun leivinpaperin päälle ja irrotetaan alkuperäinen paperi pohjasta. Annetaan jäähtyä.

Sekoitetaan täytteen aineita sopivassa suhteessa (koemaistelu!) ja levitetään jäähtyneen pohjan päälle paksuksi kerrokseksi. Rullataan torttu leivinpaperia apuna käyttäen mahdollisimman tiiviiksi ja leikataan siivuiksi tarjolle (mielellään vasta makujen tasaannuttua hetken). Nam!

Arkeutumista

Toinen vuosi on nyt sitten pyörähtänyt käyntiin ja täytyy sanoa, että en taida haluta ikinä työelämään - rakastan tätä yliopistoelämää niin paljon! :) Vaikka meillä on nyt ollutkin tosi pitkiä päiviä (aamusta 15-17 asti), niin jokainen päivä on kuitenkin erilainen, asia mielenkiintoista ja pakkohan ei luennoilla ole istua, eli omaa päätösvaltaakin saa päiviensä kulkuun soveltaa. Sopii kaltaiselleni intuitiiviselle, aikatauluja karttavalle persoonalle kuin nyrkki silmään. Ei taitaisi musta saada toimistotyöntekijää tämän elämän aikana, eli siinäkin mielessä lienee tullut tehtyä hyvä alavalinta. Eikäpä se unelman toteuttamisen fiiliskään vielä tunnu kaikonneen :)



Vuoden ensimmäinen kurssi käsittää kotieläinten pitoon, etologiaan, eläinsuojeluun ja toinen kurssi ruokintaan liittyvää asiaa, jota on sitten tarkoitus hyödyntää myöhemmin syksyllä maatilaharjoittelun merkeissä (ja mulla ei tietenkään ole vielä paikkaa, stressaa...). Ylläolevat lituskaiset hyvinvointiopukset ovat muuten ensimmäisiä (ja ainoita) eläinlääkiksen suomenkielisiä kirjoja, mutta sen helpotuksen vastapainoksi osa luennoista onkin nyt sitten ollut ruotsiksi! Yllättävän hyvin sitäkin kuitenkin ymmärsi :)

Kurssisuoritukseen kuuluu lisäksi ryhmätyö, jonka aiheena on laatia ihanteelliset olosuhteet arpomalla valikoituneelle kotieläimelle. Oma ryhmämme pääsi suunnittelemaan tallia siitostammoille varsoineen ja ryhmämme hevosihmisten tietämyksen myötä tuntuu omatkin tiedot jälleen kaltaisellani pieneläinihmisellä karttuneen :) Ennen kaikkea odotan kuitenkin tuota ravitsemusjaksoa ja siinä eritoten kissan ja koiran ruokintaa, mikä oli osittain vastuualueeni eläinkaupassa töissä ollessani. Koko eläinruokabisnes on eläinlääkärienkin osalta niin pahasti korruptoitunutta, että toivoisin saavani paljon puolueetonta tutkimustietoa siitä, mitä rakkaiden lemmikkiemme kuppiin kannattaa kaataa ja mitä ei.

Muuhun elämään kuuluu edelleen koiranetsintää, harrastusten haalimista (huomenna ensimmäistä kertaa zumbaan ja pitäkäähän peukkuja, että pääsisimme Iipun kanssa myös nyt syksyllä alkavaan agiryhmään!), syksystä nautiskelua ja vuoden ensimmäiset kunnon opiskelijabileetkin viime viikonloppuna :) Luojalle kiitos, että olin aiemmin viikolla liittynyt osakuntaan, joten sain katon pääni päälle myöhästyttyäni viimeisestä yöbussista! Joukkoliikenteen herättyä uuteen aamuun vuodatin myös vuolaat kiitokset sille urhealle kaverille, joka jäi pitämään mulle seuraa aamuun asti- ritarillisuus on katoava, muttei nähtävästi vielä kokonaan kadonnut luonnonvara! :)

Ai niin ja tällainenkin saapui viime viikolla:

Parantumaton datailija saanee tästä suuren ilon (ja saattaa edesauttaa bloggailuakin) jo hieman tympimään alkaneiden junamatkojen sekä kotipaikkakuntavierailujen ajaksi, kunhan vain selvitän, millainen netti tuota parhaiten ruokkii!

Mutta poistun kaivelemaan tacopiirakan uunin kätköistä, sika- ja nautatilan olosuhdeoppaan laukusta ja koiran kainaloon sängyn alta. Sitten olisi luvassa vielä iltalenkki ja sokruttimien viihdytystä (lue: tarjoamaa viihdettä):

Paras asento rauhoittumiseen ja naamapesuun? Pää alaspäin kukkapurkista roikkuminen tietysti...

Tehokasta viikon alkua muillekin! :)

Järjestöaktivoitumista

Hii, tulipa sittenkin raahauduttua sinne yliopiston avajaisille keskustaan, kun aamupäivästä olikin jo pakko lähteä Viikkiin hoitamaan asioita. Kävin samalla kirjoittautumassa erään osakunnan jäseneksi ja nuuskimassa hiukan menoa. Saa nähdä tuleeko musta pitkän välimatkan vuoksi kovinkaan aktiivista osakuntalaista, mutta ainakin on nyt mahdollisuus halutessaan osallistua kaikkiin häppeninkeihin ja hyödyntää muita etuja. Samoin liityin akateemiseen koirakerhoon, joka järjestää ainakin yhteislenkkejä ja puuhapäiviä koirille. Sitä kautta voisi ehkä tutustua koiraihmisiin poikkitieteellisesti, jos vain välimatka ei jälleen kerran liikaa rajoita.

Avajaisista en saanut tänä vuonna sen enempää irti kuin viime vuonnakaan, lukuunottamatta paria haalareihin tulevaa merkkiä ja korua, joilla tuin parin eläinsuojelujärjestön (ja jonkun ympäristönsuojelu-?) toimintaa:

Etenkin tuosta korusta olen todella iloinen: olen jo pidempään ihaillut vastaavia peili- ja pleksifiguureja, mutten ole raaskinut tilata eikä oikein sopivaa eläintäkään ole tahtonut löytyä. Entisenä kolmen kanin omistajana tämä yksilö tuntui kuitenkin omalta - etenkin, kun rahat menivät hyvään tarkoitukseen. Koruhan samalla myös symboloi sitä, että kannatan eläinkokeiden korvaamista muilla vaihtoehtoisilla menetelmillä. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet kettu ja hevonen, joista ketun merkitys on selvä, mutta hevonen ei oikein avautunut :)

Huomenna sitten alkavat ensimmäiset luennot ja aika rankalta vaikuttaa tämä alkava viikko. Onneksi tuutoroinnin ja tämän avajaispäivän myötä on kuitenkin saatu sellainen mukava pehmeä lasku yliopistoelämään, joten ei ahdista yhtään! Pikemminkin on vain mukavaa palata jälleen arkeen.

Loppuun vielä ihana sarjakuvapläjäys, johon törmäsin viikonloppuna. Laittoi hymyilyttämään: juuri näin meilläkin! :)

Yet another weekend at home

Ärsyttävän tyypillistä, tyypillisen ärsyttävää. Ai mikäkö? Se, että tulen kipeäksi (taas!), kun jotain kivaa olisi tiedossa. Missasin nimittäin eilen koko orientoivan viikon huipennuksen, etkot Eläinlääkäriliiton sponssaamissa uutuuttaan hohtavissa tiloissa ja klubituksen keskustassa :( Elättelin iltaan asti toiveita, että olo olisi parantunut, mutten sitten uskaltanut ottaa sitä riskiä, että menettäisin koko ensi viikon sängyn pohjalla kieriskellen.

Sytyttelin sitten kynttilöitä, katselin leffoja ja katkeroiduin keskenäni, kun yläkerrassan kämpässäkin kuului olevan bileet. Not fair! Mutta annoinpa luultavasti vastalauseeni kuulua naapuriin asti huudattamalla palovaroitinta (ja se puolestaan Iippua) keskellä yötä, hähä. Oikeasti sekin oli vahinko, uunin pohjalle oli valunut hiukan taikinaa :(

Lohdutukseksi oli sitten turvauduttava naisen parhaaseen ystävään koirien (ja timanttien) jälkeen - suklaaseen. Tällä kertaa unelmatortun muodossa. Olen vihdoin kehitellyt reseptin, joka onnistuu kuin - no, unelma! Kirjoittelen sen reseptin tänne joku kerta ylös.

Tänään suurin osa aamupäivästä on sujunut sisustusohjelmamaratonin jaa teekupposen...

... sekä James Herriotin eläinlääkäriseikkailujen parissa.

Olon virkistyttyä olen tosin koittanut saada hiukan jotain järkevääkin aikaan: olen mm. kaivanut syyskengät kaapin pohjalta esiin ja järjestellyt uusia opiskelujuttuja. Kävin nimittäin toissaviikolla hamstraamassa Tiimarista uusia tusseja, yliviivauskyniä, kansion välilehtiä, luentopaperia, isomman penaalin piskuisen Marimekon pussukkani rinnalle...

Ihanan värikästä! Oppisinkohan tänä vuonna jo käyttämään muistiinpanoissani muitakin värejä kuin mustaa huolimatta siitä, että värikästä tekstiä on aika vaikea lukea...?

 

 (Kuumemittari ja muistitikku ovat uusimpia lahjuksia tuutoroinnista)

Taisi mukaan tarttua myös uusi lompakko ja laukku, jonne sopii mukavasti luentokansio...

... joka näyttää näin aikuismaiselta ja sivistyneeltä :D En vain raaskinut vaihtaa tuota vielä pois, kun hankin sen aikoinaan valmennuskurssille motivoimaan itseäni tylsien laskujen ja ihmisen anatomian parissa pakertamiseen. Tuo syötävän suloinen kultsun pentu oli niinä tunteina ainoa kosketukseni mihinkään eläimiin liittyvään ja auttoi pitämään tavoitteen kirkkaana mielessä. Se ohitti jopa sen tosiasian, että noin yleisesti inhoan oranssia väriä, enkä hankkisi mitään sen väristä vapaaehtoisesti.

Huomenna on sitten yliopiston avajaiset, jotka jäänevät multa nyt välistä. Tiistaina sitten uutta tarmoa puhkuen luennoille, joita näyttäisikin olevan klo 8-16 koko viikon ajan... tarmoa siis todella tarvitaan, joten taidanpa jatkaa sen keräilyä! Sunnuntain jatkoja!