Itsetehty koiranjäätelö

Aiemmin kesällä hankkimamme mehujäämuotit ovat osoittautuneet odotettua monikäyttöisemmiksi. Niistä iloitsevat lämpiminä päivinä myös laumamme koirajäsenet. Itsetehty koiran herkku, "jäätelö", syntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan vedestä, herkkutikuista ja veden joukkoon upotettavista sattumista - tällä kertaa possun sydämen paloista.

 Vaikeinta koko projektissa oli näiden kuvien otto - nämä herkut kun tahdotaan viedä käsistä!

Muut sisäelimet, kuivatut herkut tai vaikkapa nakinpalaset toimisivat varmasti myös ja muotiksi riittää ihan vaikka pakasterasia. Kannattaa kokeilla - etenkin, jos ilmat tästä vielä lämpenevät!

Loman poikanen

Kuvakooste asioista, joita sisältyi viikon mittaiseen kesälomaani.

1. Sateinen retki Iipun kanssa Vuosaareen

2. Syntymäpäivälahjan ja akvaariojuttujen metsästystä ympäri Vantaata. Fiilisteltiin vähän Tiksiä ja meidän ensimmäisiä treffipaikkojamme.

3. Siivoilua erään pikkukissan avustamana. Sain kuin sainkin vaatekomeroni ja tulostinnurkkauksemme, eli viimeisetkin kotimme sotkupesäkkeet taltutettua ennen kesän loppua, jee!

 4. Sisustamista. Kissahyllyjen sisältö alkaa vihdoin miellyttää silmää, mutta akvaario etsii edelleen  paikkaansa.

5. Kouluhommia, kuinkas muutenkaan. Tänä vuonna, kun ei ole koulun puolesta tarvinnut hankkia isolla rahalla kirjoja, tilasin vapaaehtoisesti muutaman (mm. dermatologian ja oftalmologian opukset), joita en viime vuonna raaskinut. Ihanaa, kun saa oikeasti keräillä itselleen jo pientä käsikirjastoa työelämää varten - aiheista, jotka suuresti kiinnostavat.

6. Paljon sluibailua ja hitaita aamuja. Innostuttiin O:n kanssa aloittamaan uuden sarjan, Modern Familyn katselu. Arki vaatii musta tietyn määrän aivoja nollaavaa hömppää, joten tilausta uuden komediasarjan etsinnälle löytyi.Vaikuttaa näin 17 jakson perusteella ihan lupaavalta, tosin ihan yhtä myyty en vielä ole kuin The Big Bang Theory:lle ja How I Met Your Mother:lle, joita on tässä muutama vuosi tullut seurattua. Jos edellämainitut ovat jollekulle vielä tuntemattomia, niin voin antaa mitä lämpimimmät suositukseni!

7. Hiukan aurinkoisempi retki Taikkiksen kera Viikin maastoissa

8. Huomenna suunnataan sitten auton nokka taas kohti kotipuolta ja kummipojan 1-vuotissynttäreitä. Kivaa!

Nopeasti tämä kesä taas hurahti ohi, mutta ei se mitään - toivotan syksyn jo lämpimästi tervetulleeksi.

Neljäs kevät

Lupasin kirjoitella koostetta vielä nelosen kevään kursseista, joten tässä tämä nyt tulisi. Olisi pitänyt tehdä tämä jo keväällä, jolloin asiat olisivat olleet vielä tuoreessa muistissa, mutta no can do. Nähtävästi en ole oppinut edellisvuosina mitään. Ainakaan itsestäni.

 
Anestesiologia ja tehohoito
Opiskelija oppii eläinten nukutukseen, kivunhoitoon ja tehohoitoon liittyvät yleiset periaatteet.
Opintojaksolla käsitellään yleistä anestesiologiaa sekä seuraeläinten ja hevosten rauhoituksen, nukutuksen, kivunlievityksen ja tehohoidon perusteet. 

Tämä oli ehdottomasti lempikurssini koko kevään tarjonnasta. Osittain siksi, että tämän aikana puhuttiin vielä hevosten ohella pieneläimistä ja osittain kiinnostavan aihepiirin ja erinomaisen opetuksen vuoksi. Kävimme siis läpi erilaisissa operaatioissa ja erilaisille potilaille käytettäviä rauhoitus- ja nukutusprotokollia, nesteytystä, shokin hoitamista, elvyttämistä, kivunlievitystä ja eutanasian suorittamista - siis jokapäiväisessä praktiikassa tarvittavia tärkeitä tietoja ja taitoja. Kurssiin liittyi käytännönläheisiä pohdintatehtäviä ja tenttiä varten sai kirjoittaa yhden A4-arkin verran lunttilappua itselleen. Kirjoitin omani muutamaa päivää ennen tenttiä ja sain kuin sainkin kaiken haluamani mahtumaan arkille. Hyvinhän siinä oppi, mutta aktiivista kertaamista vaatisivat taas nämäkin asiat...

Kotieläinten lisääntymistiede
"Opiskelija ymmärtää lisääntymishäiriöiden etiologian ja patogeneesin, tunnistaa niiden kliiniset oireet ja osaa käyttää diagnostisia menetelmiä sekä hallitsee sairauksien hoitomenetelmät.

Andrologiaan kuuluu uroksien lisääntymisfysiologia ja uroseläimen tutkiminen, spermatutkimus, lisääntymishäiriöt, perinnölliset sairaudet ja keinollisen lisääntymisen tekniikat. Opiskelija tuntee teoriassa keinollisen lisääntymisen tekniikat ja osaa käytännössä keinosiemennyksen.
Gynekologiaan kuuluu naaraiden lisääntymisfysiologia, rektalisointi-, ultraääni- ja muut tutkimustekniikat sekä lisääntymishäiriöiden diagnostiikka ja hoito. Opiskelija hallitsee käytännössä märehtijöiden, sikojen ja hevosten tutkimuksen hyvin ja pieneläinten tutkimuksen tyydyttävästi.
Obstetriikkaan kuuluu tiineyden ja synnytyksen fysiologia, tiineysdiagnostiikka, synnytysapu sekä synnytyksen ja sen jälkeisen ajan häiriöiden diagnostiikka ja hoito. Neonataalisairaudet sisältävät alle viikon ikäisille vasikoille, varsoille, porsaille sekä koiran- ja kissanpennuille tyypilliset fysiologiset erityispiirteet, vastasyntyneen elvytyksen sekä tavallisimmat sairaudet, niiden etiologian, diagnostiikan ja hoidon. Lisäksi opintojaksoon kuuluvat utare- ja vedinsairaudet."

Lisääntymistieteen ensimmäinen puolisko koostui yleisestä reproduktiofysiologiasta ja hyvä niin! Ilman sitä perusasioiden hanskaamista olisi kliinisen puolen ymmärtäminen ollut erittäin haastavaa. Fysiologia päntättiin pääosin kirjasta ja tentti oli puhtaasti kirjatentti - yksi niistä harvoista. Tämän takia viihdyin luentojen sijaan aika pitkälti kotona, nenä kiinni kirjassa, sillä aikaa sen omaksumiseen oli aika rajallisesti. Lukukokemus oli kuitenkin ihan mukava, sillä kirja oli varsin helppolukuinen ja sopivan pituinen.

Kliinisessä osuudessa käytiin sitten läpi sikojen, hevosten, nautojen, koirien ja kissojen normaalit astutus- ja keinosiemennyskäytännöt, tiineys, synnytys ja vastasyntyneiden hoito - sekä normaali- että ongelmatilanteet. En ollut etukäteen arvannut, miten paljon asiaa tällainen aihepiiri voisikaan pitää sisällään! Tuotantoeläintenpidon kannattavuus on pitkälti kiinni juuri lisääntymisen onnistumisesta, joten näihin asioihin todella panostetaan ja se näkyi myös opetuksessa. Mielenkiintoinen kapiitteli tämäkin. Syntymän ihmeessä ja vastasyntyneissä on kummaa viehätysvoimaa, olipa eläinlaji sitten mikä tahansa.

Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito
Opiskelija oppii perustiedot tärkeimpien tuotantoeläinsairauksien etiologiasta, patogeneesistä, hoidosta ja ehkäisystä sekä tuotantoeläinten terveydenhuollosta. Tavoitteena on myös, että opiskelija ymmärtää eläintuotantoon liittyvät keskeisimmät eettiset ja taloudelliset tekijät.

Opintokokonaisuus kattaa tuotantoeläinten sairaudet ja terveydenhuollon: sisätaudit, kirurgia, infektiotautien kliininen osuus ja suunnitelmallinen terveydenhuolto.
Opintokokonaisuus sisältää seuraavat jaksot:

• Märehtijöiden sairaudet
• Sikojen sairaudet
• Terveydenhuolto
• Siipikarjan, kalojen, riistaeläinten, turkiseläinten ja mehiläisten sairaudet 

Loppukevät kuluikin sitten tosiaan tuotantoeläinten parissa, kun opiskelimme vielä kaikkien muiden elinryhmien kuin lisääntymiselimistön sairaudet läpi. Tykkäsin erityisesti märehtijä- ja sikaosuuksista hyvän ja paikoitellen hyvinkin hauskan opetuksen vuoksi, mutta ajankäytöllisistä syistä harrastin myös paljon itseopiskelua. Siipikarja-, kala-, riistaeläin-, turkiseläin- ja mehiläisosuudesta ei ollut pakko osallistua tenttiin, mikäli istui tarpeeksi monella luennolla. Itse tykkäsin jostakin syystä erityisesti kalaluennoista. Ehkä sisäinen akvaristini nosti taas hieman päätään.

Kevään viimeinen osuus oli tuotantoeläinten terveydenhuolto, jolla keskityttiin sairauksien sijaan niiden ennaltaehkäisykeinoihin, kuten tiloille tehtäviin säännöllisiin terveydenhuoltokäynteihin, eri tahojen väliseen yhteistyöhön, tuottajien käyttämiin nettipohjaisiin terveydenhuollon seurantajärjestelmiin (Naseva ja Sikava), sikala- ja navettasuunnitelmiin sekä muuhun vastaavaan. Luennoitsijoita saapui monelta asiantuntijataholta ja ensimmäistä kertaa koskaan kurssista järjestettiin myös tentti - kuulemma aiempien vuosikurssien toiveesta. Että kiitosta vain sinne suuntaan! Hahah.

Melkoisen tuotantoeläinpainoitteinen kevät pieneläinpainotteisen syksyn vastaparina, siis. Tykkäsin kuitenkin kovasti ja osasin hölläillä tarpeen vaatiessa välttyen näin burn-outeilta. Hyvä minä! Jos vielä syksyllä tuskailinkin, että nelonen on rankin vuosi ikinä, niin kevätpuolella olin jo unohtanut koko murheen. Samalla rutiinilla menivät nämäkin kurssit kuin aiempien vuosien.

Rohkaisevia terkkuja siis tuleville nelosille - jäätte henkiin! Ainakin, jos selviätte syksyn parista ekasta kurssista ;)

This is the dawning of the rest of our lives

Lomafiilis! Tämän kesän työt on nyt sitten taputeltu. Vähän haikea fiilis - olisin mä viihtynyt noissa hommissa kauemminkin. Samaan aikaan edessä häämöttävä klinikkavuosi aiheuttaa vuorottaisia innostuksen, ahdistuksen ja jännityksen aaltoja. Vuoden aikana pitäisi oppia ihan hurjasti! Toisaalta jos nyt vertaan tietojani ja taitojani vuoden takaiseen on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ehkäpä alkavan vuodenkin aikana ehtii vielä tapahtua ihmeitä. Töitä ei vitosen aikana ehdi juurikaan tehdä, sillä päivämme klinikalla ovat koko lukuvuoden ajan luokkaa 8-16 ja lomaakin vain muutama hassu viikko. Onneksi tuli viime vuonna otettua kaikki ilo irti siitä kuuluisasta akateemisesta vapaudesta.

Olen kuitenkin tyytyväinen myös kesän saavutuksiini. Sain kanylointiin, potilastyöhön, verinäytteiden ottoon ja käsittelyyn sekä röntgenkuvaukseen sitä kauan kaivattua varmuutta. Lisäksi sain kertailtua itsenäisesti pieneläinten sisätaudit, oftalmologian, neurologian ja monta muuta pienempää juttua. Lisurikin on kohtalaisella mallilla ja toivon, että tämän viikon jälkeen vielä paremmalla. Tästä on hyvä jatkaa. Miksi mua silti pelottaa?

Kesän 2013 ahkeroinnin kiistaton varjopuoli on se, että lämmöstä ja auringosta nauttiminen on jäänyt edellisvuosia vähemmälle. Olin suunnitellut ottavani tällä viikolla menetettyjä kelejä takaisin, mutta mitä vielä - koko viikoksi on luvattu sadetta! Aamupäivälläkin kastuin läpimäräksi, kun poljin lisurimiitistä kotiin. Oh, the irony. 

Onneksi loppuviikosta kutsuu jälleen kotipuoli, joten onpa edes jotain, mitä odottaa!  

Kursailematon lounassalaattini.

 Lisäksi meillä on tässä käynnissä yksi kiva projekti, jonka toteutumisesta olen haaveillut vuosia.

Akvaario! Ei ihan parisataalitrainen, vaan itse asiassa noin kymmenen kertaa pienempi nano, Fluval Edge, jollaista olen kuolannut siitä lähtien, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Sisustuksellinen muotoilu ja piilotettu tekniikka. Ainekset kauniiseen kokonaisuuteen.

Onnistuin löytämään altaan käytettynä varsin huokeaan hintaan, joten siinä se nyt nököttää ja odottaa kypsymistään aavemaisen autiona. Tarkoitus olisi haalia sinne vielä paljon lisää kasveja, kanto tai pari ja muutama sukarapu kissojen ihmettelyn kohteeksi. Akvaariokasvit ovat kallistuneet sitten viimenäkemän, joten täytyy yrittää metsästää niitäkin muualta kuin akvaariokaupoista. 25 eurolla ei saanut kuin muutaman hassun Anubiaksen.

Mulla on siis aiemmin ollut isompi seuraakvaario ja 80-litrainen sukarapula, joten nanossa lienee sopivasti haastetta. En tosin ole vielä aivan varma sen sijoituspaikasta - voi olla että se siirtyy vielä makuuhuoneeseen.

Taikkiksella on valeraskaus ja Puikkonokka purkaa äidinrakkauttaan mm. Jodaan. Toivottavasti se menee ohi ilman Galastoppia. Siis raskaus, ei rakkaus. Koirien sotatilanne ei ole parantunut, mutta yritämme nyt totuttaa niitä elämään rauhanomaisesti koiraportti välissään, näköetäisyydellä. Ärinöiltä ei ole vältytty, mutta toivon kovasti, että aika tekisi tehtävänsä ja nuo oppisivat vielä sietämään toistensa naamoja. Edes sen portin takaa. Se olisi hyvä lahja O:lle, jolla on tänään syntymäpäivä.

Itse lahjoin herraa maailman parhaimmalla ja tahmeimmalla minttusuklaa-mutakakulla. Vain 13 minuuttia uunissa ja yön yli jääkaapissa - siitä ei kakku kuulkaa parane! Lisäksi annoin lahjakortin, joka oikeuttaa viettämään yhden romanttisen vuorokauden Tallinnassa minun ihastuttavassa seurassani. Hehah.

Tulee varmasti tarpeeseen tuollainen pieni irtiotto tässä alkavan syksyn mittaan, meille molemmille.

Grass Garden

Blogini tuntuu livahtaneen täysin kissa-aiheiseksi, mutta koittakaa kestää. Eiköhän viimeistään koulun alku tuo mieleeni muutakin fiilisteltävää kuin nuo korvaotukset. Pitäisikin muuten kirjoitella postaus vielä nelosen kevätpuoliskosta. Ehkä ensi viikolla...

Tällä kertaa ajattelin kuitenkin esitellä erään jo keväällä tekemäni löydön, joka on pienoisten vastoinkäymisten seurauksena päässyt vasta hiljattain toimittamaan tehtäväänsä. Puhun siis tuotteesta, joka kulkee mahtipontisella nimellä Catit Design Senses Gras Garden. 

Kyseessä on siis kissanruohon istutusastia, jonka pääasiallisena tarkoituksena lienee ratkaista seuraava ongelma:

Pääsiäisen aikaan istuttelin kissoille ohraa, mutta menetin varsin nopeasti hermoni istutusastian ympärillä vallinneeseen sotkuun: juurineen ylös revittyjä ruohoja, multahiukkasia ja ruohonpätkiä ympäriinsä. Tilasin Catit-astian jo tuolloin, mutta en saanut paketin mukana tulleita siemeniä itämään. En tiedä oliko vika niissä, valmistajan pohjamateriaaliksi tarjoamassa vermikuliitissa vai viljelijässä. Luultavasti ainakin viimeisimmässä. Yritin pari kertaa ja lannistuin.

Nyt kesällä löysin Tarjoustalon eläinosastolta pääsiäisruohoksi myytäviä ohranjyväpusseja, ostin niitä ja idätin kuin rairuohoa konsanaan - mullassa ja tuorekelmun alla. Instant success!

Ruohovati kiipeilypuussa puhtaasti kuvausteknisistä syistä.

Ruoho tarjoaa raakaruokailevalle kissalle luonnollisen kuidun lähteen, edistää ruuansulatusta ja on kovasti kissojen mieleen. Meillä olisikin nyt tavoitteena pitää ruohoa aina saatavilla. Tuntuu nimittäin olevan aika herkässä tuo kissojen vihreän järsimistarve, kun tekokasvitkin kelpaavat...

Ja se lopputulos?

Ei multapaakkuja tai juurineen irti revittyjä ruohonkorsia. Varresta katkottuja toki senkin edestä, mutta niitä siivoaa paljon mieluummin. Pääasia, että kissoilla on tekemistä ja pääsevät toteuttamaan itseään. Tästä yhdestä ruohosatsista on riittänyt iloa reiluksi viikoksi ja uutta kortta nousee edelleen.

Olen muutenkin viime aikoina yrittänyt miettiä kovasti uusia keinoja viihdyttää sisätiloissa helposti tylsistyviä kissaystäviämme. Jatkan kehitysideoideni jakamista sitä mukaa, kun saan niitä toteutettua.

Mitenkäs muut kissataloudet? Idätättekö kissoillenne ruohoa ympäri vuoden, satunnaisesti vai skippaatteko kokonaan?