Weekend Getaway

Toissaviikonloppu taisi olla koko kevään ainoa vapaaviikonloppuni. Koin asiasta lievästi huonoa omaatuntoa, joten vapaaksi jätetty viikonloppu piti tietysti käyttää hyvin ja omistaa parisuhteelle. Olimme jo pidempään puhuneet pienestä matkasta ja arvoimme lopulta Ahvenanmaan, Tukholman ja Tallinnan välillä. Kahteen edellämainittuun emme kuitenkaan olisi kunnolla viikonlopun aikana ehtineet, joten kohteeksi valikoitui jälleen Viro. O:n toiveesta emme kuitenkaan jääneet tällä kertaa maan pääkaupunkiin, vaan suuntasimme hieman pidemmälle, Pärnuun. Vanhempani tulivat meille eläinvahdeiksi, lämmin kiitos siihen suuntaan!

Ylitimme lahden Tallinkilla ja päätimme kerrankin panostaa laivan buffet-illalliseen. Ihan loistava valinta kiireisen päivän päätteeksi! Rakastan kylmiä alkupaloja, etenkin sen kalaosuutta. Mahassa kurnineen nälän vuoksi unohdin kuvata ensimmäisen lautaselliseni, joten yllä olevassa kuvassa näkyy vain satsilautaseni - varsin kalapainotteinen sellainen. Oli kyllä ihan rahan arvoista tavaraa! Pääruoka tuotti hienoisen pettymyksen, kuten usein käy, mutta ei se hyvien alkuruokien jälkeen oikeastaan haitannut. Onnistuimme kuluttamaan buffetissa 3/4 koko matka-ajasta, joten matka hurahti tällä kertaa erittäin nopeasti.

Lähdimme tosiaan varsin myöhäisellä laivalla, koska edelliseen olisi varmasti tullut kiire, mikäli työpäivä olisi yhtään venynyt. Olimme perillä Pärnuussa vasta puolen yön jälkeen, mutta vajaan parin tunnin bussimatka meni mukavasti nukkuessa. Heathrown kentältä ostamani niskatyyny osoitti jälleen arvonsa. Bussiyhteys toimi mainiosti ja bussi oli uusi sekä hieno. Samoin Tallinnan bussiterminaali. Pärnussa meitä odotti asuntomme vuokraaja, joka kyyditsi meidät citymaasturillaan asunnolle.

Asunto oli vastikään rempattu ja aivan pääkadun tuntumassa. Valtaisan korkeat huoneet, suuret ikkunat ja ihana paljaaksi jätetty tiiliseinä.

Olimme käsittäneet, että asunnossa olisi pitänyt olla poreamme, mutta siellä olikin vain sauna. Luultavasti omaa sisälukutaidottomuutta, en ole jaksanut tarkistaa. Otimme sitten saunasta ja sen noin puolen litran saunakiulusta ilon irti.

Iltalukemisena minulla oli vanhempieni mukanaan tuoma myöhästynyt joululahjakirja.

Lauantaiaamu valkeni sateisena, joten haaveet rantaelämästä sai saman tien kuopata. Lähdimme siis kävelemään kaupungille.

Lopulta päädyimme kaupungin ostoskeskuksiin, joissa vierähti tunti jos toinenkin. Shoppailurykäyksen jälkeen suuntasimme yhteen Pärnun kylpylöistä lilluttelemaan. Minusta on iän myötä tullut kovin paleleva, joten kaiken maailman saunat, porealtaat, paljut ja muut lämmikkeet ovat ihan luksusta.

Iltauinnin jälkeen kävelimme rantapuistossa ja rannalla, koska halusin O:n kuitenkin näkevän nuo paikat. Kauneinta Pärnuuta, ehdottomasti.

Määränpäänämme oli ravintola, josta olimme lukeneet suosituksia.

Pöytään tuodusta leipäkorista löytyi tuollaista pellavansiemennäkkäriä, joka oli aivan taivaallista! Tuhosimme sen viimeiseen muruun asti. Leipien kylkiäisenä oli myös paria erilaista yrttivoita, nam!

Emme tilanneet alkuruokia, mutta saimme tällaiset "pääkokin terveiset" - uppopaistettua jäkälää ja merisuolaa. Tämä herätti meissä suoranaista hilpeyttä, sillä viikko takaperin Uutelassa lenkkeillessämme O kysyi minulta, että jos eksyisi metsään, voisiko jäkälällä elää. Maistoipa vielä tuoretta jäkälää ja syljeskeli sen sitten nöyränä pois. Tätä versiota ei kyllä syljeskelty, hyvää oli! Niinkuin kai kaikki, mikä riittävässä voimäärässä kypsennetään...

Pääruokani oli keväinen kana-annos, johon kuului hernesosetta, mehevää kanaa, punajuurta ja muita kasviksia. 

Jälkiruokia emme tilanneet, mutta pöytään tuotiin silti paikan päällä itse valmistettuja makeisia. Palvelu oli siis todella hyvää ja ruokaan selvästi panostettiin. Tässä kohtaa olisi toivonut, että olisi syönyt kunnolla oikein kolmen ruokalajin illallisen.

Sunnuntaina suuntasimme suorittamaan vielä viime hetken ostokset ennen kotimatkaa. Sain päivitettyä hiukan kevät- ja kesägarderoobiani.

Lisäksi matkaan tarttui pari skumppapulloa tulevia valmistujaisia silmällä pitäen...

... sekä pakko-ostoksena pieniä muistilappuvihkosia.

Jos minulla olisi oma klinikka, siellä jaettaisiin ajanvarausmuistilappusiksi vain tällaisia, hehe.

Puutarhaunelmia

Edellisien postauksien jatkoksi pitäisi kai jatkaa vähän henkevämmällä postauksella, mutta ajattelin pitkästä aikaa kertoa ihan vain arkikuulumisia jotakuinkin reaaliajassa. Viime sunnuntaina oli upea keli ja pitkästä aikaa mulla ja O:lla oli yhteinen vapaasunnuntai käytettävissämme. Sen kunniaksi päätimme lähteä Uutelaan.

On jotenkin ihan uskomatonta, miten nopeasti kevät on edennyt kesäksi. Valkovuokot ovat alkaneet väistyä kesäkukkien tieltä. Orvokkeja en sentään vielä odottanut. Ja tänään havahduin pääskyjen kirkumiseen. Kyllä se vain kesä jo on, kaikilla mittareilla.

Olemme viimeiset kaksi viikkoa viettäneet sikäli poikkeuksellista aikaa, että meillä on täällä vain yksi koira, Taikkis. Neiti aloitti juoksunsa, joten Ledi ja seuraneitinä Iippu pääsivät O:n veljen luokse pienelle kesälomalle.  En ole tainnut mainitakaan, että O:n veljestä on kuoriutunut meidän hovikoiranhoitajamme. Hän tuntuu olevan vähintään yhtä hulluna koiriin kuin veljensä, vaikka kummallakaan ei varsinaisesti ollut koirakokemusta ennen näitä shelttihurjimuksia. Kertooko se enemmän veljeksistä vai näistä karvakorvistamme? Mene ja tiedä. Olemme kuitenkin lähes joka päivä kuulleet edesottamuksia Ledin ja Iipun seikkailuista - milloin kuvien, milloin videoiden muodossa. Toivottavasti suostuvat luovuttamaan tyypit takaisin, kun aika koittaa!

Taikkis on saanut nauttia laatuajasta ja olemme yrittäneet järjestää sille monenmoista puuhaa. Talviturkki on heitetty jo aika päiviä sitten ja pyörälenkit saavat tytön kiihtymään innosta.

Oma piskuinen pihamme on myös saanut pienen sisäisen viherpeukaloni jälleen heräämään. Ostin elämäni ensimmäiset puutarhahanskat ja kuokan, kun kaivoin pääsiäisnarsissien sipulit maahan. Saapa nähdä, olemmeko ensi keväänä todistamassa kukkien nousua routien sulettua.

Tänään haimme uusia parvekelaatikoita ja istutimme niihin kesäkukkia.

Lisäksi ihastuin palavasti tällaiseen kolmen kukan telineeseen, jossa on koristeena patinoituja hanoja. Tähän olisi voinut istuttaa vaikka mitä, mutta päädyimme nyt tällaiseen pieneen hyötykasvikokelmaan.

Kissatkin ovat tykästyneet uuteen pieneen pihaamme ja ulkoilevat sillä innokkaasti. Ja mikä parasta, ruohoa riittää pureskeltavaksi niin paljon kuin vain jaksaa!

Kaiken kaikkiaan elämä rullaa siis mallikkaasti ja Vantaalla, uudessa kodissa on hyvä olla. Palvelut pelaavat ja julkinen liikenne vie sujuvasti kauemmaksikin, jos tarve vaatii.

Täällä on kaikki hyvin.

Lopun alkua

Suurkiitos ihanista kommenteistanne edellispostaukseen. Niistä rohkaistuneena päätin tulla jakamaan teille viimeaikaisia tuntemuksiani. Tänään ne nimittäin sitten ropsahtivat - vihoviimeiset opintopisteet rekisteriin. Valmistumiseni on nyt tosiasia.

Onhan siitä aika varma fiilis ollut muutenkin sen jälkeen, kun huhtikuun lopussa sain esitettyä lisurini ja palautin sen kansitetut versiot kansliaan päivää ennen deadlinea. Tai oikeastaan O palautti. Itse olin töissä.

Aiemmin mainitsemani ympäristöterveydenhuollon kaksiviikkoinen harjoittelu oli yllättävän mukava. Pääsin viettämään paljon aikaa eläinsuojelupuolen eläinlääkärin matkassa, mikä avasi jälleen erilaisen näkökulman eläinten pitoon. Siitä voin oikeastaan kiittää vain monipuolista koulutusohjelmaamme, joka on avannut ovia myös moniin muihin paikkoihin, joihin en varmasti muuten olisi koskaan tullut astuneeksikaan. Kaksi viikkoa sikalassa, kaksi viikkoa navetassa, kaksi viikkoa siipikarjateurastamolla, kaksi viikkoa sikateurastamolla, viikko kunnaneläinlääkärin matkassa ja nyt tämä. Unohdinkohan jotakin? Omanlaisiaan kokemuksia, mutta tavallaan olen aika onnellinen ja ehkä hieman helpottunutkin, että ne ovat nyt takana. Kyllä minun paikkani on pieneläinten luona.

Viimeisin valinnaiskurssi, hammaskurssi, oli pari viikkoa sitten. Hurjan hyödyllinen kaiken kaikkiaan. Opimme käyttämään hammasröntgeniä ja porayksikköä. Harjoittelimme hampaiden poistoja ja puudutuksia raadoilla. Sinne se päättyi, mistä se alkoikin - anatomian saliin.

Hammaskurssin viimeinen päivä - viimeinen opiskelupäiväni - oli kaiken kaikkiaan tunteikas. Viimeinen matka EE-talolle, viimeiset hetket raatojen parissa, viimeiset hetket Kuopiossa, viimeinen lounas Unicafessa, avaimien luovutus. Avainten, jotka ovat seilanneet avainnippuni mukana ympäri maita ja mantuja viimeiset kuusi vuotta. Nyt jonkun muun käytettävissä. Tippa silmäkulmassani saattoi olla jotakin muutakin kuin sadepisara.

Ihmiset, joita on tottunut näkemään joka päivä - maailmalle hajaantuneet, kotikonnuilleen palanneet. Kaveriporukastamme itseni lisäksi vain yksi jäi pk-seudulle. Valmistumme kuitenkin kaikki kevään juhlallisessa publiikissa parin viikon päästä, joten siellä vielä nähdään.

Tilasin itselleni jo valmistujaislahjan - Littmanin vadelmanvärisen ministetoskoopin, josta haaveilin  aikoinaan Master Cardiologyani tilatessa. Sopii niin eksoille kuin kissoillekin. Vielä ei tarvitse päättää.

Myös vanhemmilleni olen jo välittänyt valmistujaislahjatoiveeni - jotakin kaunista, pysyvää ja eläimiin liittyvää.

Valmistujaismekkoni seilaa jossakin Ruotsin ja Suomen välillä. Toivon, että se on kelvollinen. Ostin myös sarjassaan kolmannen laitteen, jolla toivon saavani kiharakampauksen aikaiseksi. Kaksi aiempaa olen jo toivoni menettäneenä myynyt pois.

Vanhempani ja O osallistuvat kanssani juhlalliseen publiikkiin ja kuulevat, kun vannon eläinlääkärin valan. Illalla olisi vielä mahdollisuus juhlia valmistumista kurssikaverien kanssa ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus järjestää pienimuotoiset valmistujaisjuhlat.

Tänään aloin suunnitella niiden menuta. Suuruudenhulluja ajatuksia niin kovin pieniin juhliin. En oikeastaan haluaisi kutsua ketään, vaan mennä avoimet ovet -tyyppisillä järjestelyillä. Tulkoon paikalle, ken eläinlääkäriksi valmistumistani haluaa muistaa. Muutama on juhlista ainakin jo kysellyt, joten tuskin ihan yksin tarvitsee kuitenkaan olla. Haluan, että paikalle tulevat tulevat omasta tahdostaan, eivät minkään virallisen kutsun pakottamina. Vaikka se tarkoittaisi kuinka pieniä juhlia - yhtä pieniä kuin eläinlääketieteelliseen pääsyni kunniaksi järjestetyt. Ne olivat mukavat juhlat, ne.

Kaikin puolin olo on varsin haikea ja hieman epäuskoinenkin. Tässäkö tämä nyt oli?

Elämäni parhaat kuusi vuotta.