Puutarhaunelmia

Edellisien postauksien jatkoksi pitäisi kai jatkaa vähän henkevämmällä postauksella, mutta ajattelin pitkästä aikaa kertoa ihan vain arkikuulumisia jotakuinkin reaaliajassa. Viime sunnuntaina oli upea keli ja pitkästä aikaa mulla ja O:lla oli yhteinen vapaasunnuntai käytettävissämme. Sen kunniaksi päätimme lähteä Uutelaan.

On jotenkin ihan uskomatonta, miten nopeasti kevät on edennyt kesäksi. Valkovuokot ovat alkaneet väistyä kesäkukkien tieltä. Orvokkeja en sentään vielä odottanut. Ja tänään havahduin pääskyjen kirkumiseen. Kyllä se vain kesä jo on, kaikilla mittareilla.

Olemme viimeiset kaksi viikkoa viettäneet sikäli poikkeuksellista aikaa, että meillä on täällä vain yksi koira, Taikkis. Neiti aloitti juoksunsa, joten Ledi ja seuraneitinä Iippu pääsivät O:n veljen luokse pienelle kesälomalle.  En ole tainnut mainitakaan, että O:n veljestä on kuoriutunut meidän hovikoiranhoitajamme. Hän tuntuu olevan vähintään yhtä hulluna koiriin kuin veljensä, vaikka kummallakaan ei varsinaisesti ollut koirakokemusta ennen näitä shelttihurjimuksia. Kertooko se enemmän veljeksistä vai näistä karvakorvistamme? Mene ja tiedä. Olemme kuitenkin lähes joka päivä kuulleet edesottamuksia Ledin ja Iipun seikkailuista - milloin kuvien, milloin videoiden muodossa. Toivottavasti suostuvat luovuttamaan tyypit takaisin, kun aika koittaa!

Taikkis on saanut nauttia laatuajasta ja olemme yrittäneet järjestää sille monenmoista puuhaa. Talviturkki on heitetty jo aika päiviä sitten ja pyörälenkit saavat tytön kiihtymään innosta.

Oma piskuinen pihamme on myös saanut pienen sisäisen viherpeukaloni jälleen heräämään. Ostin elämäni ensimmäiset puutarhahanskat ja kuokan, kun kaivoin pääsiäisnarsissien sipulit maahan. Saapa nähdä, olemmeko ensi keväänä todistamassa kukkien nousua routien sulettua.

Tänään haimme uusia parvekelaatikoita ja istutimme niihin kesäkukkia.

Lisäksi ihastuin palavasti tällaiseen kolmen kukan telineeseen, jossa on koristeena patinoituja hanoja. Tähän olisi voinut istuttaa vaikka mitä, mutta päädyimme nyt tällaiseen pieneen hyötykasvikokelmaan.

Kissatkin ovat tykästyneet uuteen pieneen pihaamme ja ulkoilevat sillä innokkaasti. Ja mikä parasta, ruohoa riittää pureskeltavaksi niin paljon kuin vain jaksaa!

Kaiken kaikkiaan elämä rullaa siis mallikkaasti ja Vantaalla, uudessa kodissa on hyvä olla. Palvelut pelaavat ja julkinen liikenne vie sujuvasti kauemmaksikin, jos tarve vaatii.

Täällä on kaikki hyvin.