Illalla iloinen, aamulla aurinkoinen

Heippa! Olisi taas perinteisen sunnuntai-iltaisen mitä-teimme-viikonloppuna -päivityksen aika. Täytyy tosin aloittaa sillä, että perjantai oli vastoin odotuksia varsin rento ja nauruntäyteinen koulupäivä. Pääsin viikonlopun viettoon oikein hyvin mielin. Koulun jälkeen kävimme ruokakaupassa, lenkillä ja katsoimme muutaman jakson Breaking Badia. Huh, en ole ollenkaan varma, tuleeko sitä sen enempää katsottuakaan, koska mikään rentouttava kokemus se ei tällaiselle lällylle ollut :D Sellainen aivojentyhjennys on ehkä enemmän mun juttuni, vaikka varsin koukuttava juoni tässä onkin.

No, se siitä sivuraiteesta. Lauantaiaamumme starttasi hiukan erilaisella, mutta aivan loistavalla aamiaisella, johon kuului aiemmin mainitsemieni tuorejuustolettujen suolaisia versioita, kermajuustoa, kasviksia ja ilmakuivattua kinkkua. Nam!

Joku kyseli lettujen ohjetta ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuuluu näin: 1,5 rkl maustamatonta tuorejuustoa, 1,5 rkl leseitä ja 1 kananmuna. Leseet olivat alkuperäisessä reseptissä kai kauraa, mutta itse olen käyttänyt hyvällä menestyksellä kaapista löytyneitä vehnäleseitä. Jos letuista haluaa makeita, voi joukkoon sekoittaa hieman makeutusainetta tai sokeria. Jos niistä haluaa suolaisia, voi tuorejuustoksi valita vaikka chili-tomaattiversion, kuten me tällä kertaa teimme. Ja jos syöjiä on useampia, kannattaa tehdä suosiolla isompi satsi. Kuvan lettuläjä syntyi kolminkertaisella taikina-annoksella. Viikolla totesin, että nämä toimivat hyvin myös eväinä - karppaajalla kun välillä mielikuvitusta koetellaan, jos pitäisi kehitellä koko päivän repussa säilyvät, täyttävät eväät esimerkiksi praktiikkamatkoille.

Aamiaisen jälkeen lähdimme koirien kanssa Oulunkylään nauttimaan upeasta syyssäästä.

 Paistattelimme päivää korkean kallion päällä ja ihastelimme maisemia - oi autuutta!

Ruuaksi O:n valmistamaa broilerinfileetä ananas-kerma-juustokastikkeella, paistetulla vuohenjuustolla ja paholaisenhillolla. Pala taivasta!

Päällä jotain kesä- ja syysvaatetuksen väliltä. Kuka näistä vuodenajoista enää selvän ottaa? O on varmaan pukeutunut kohta jo viisi kuukautta samoihin vaatekertoihin :D

Iltapäivällä O värjäsi mun tyvikasvuni, joka olikin jo niin järkky, että piti oikein rajata se kuvista pois. Mulla oli kokeilussa nyt uusi väri ja hui mikä platinablondi musta tulikaan :D En tiedä paraniko yhtään vai mentiinkö vain ojasta allikkoon. Haha. Tykkäisin siis hiukan luonnollisemmasta, lähellä omaa väriäni olevasta sävystä. Onneksi lehmät ovat varmasti armollinen yleisö!

Miksi hitossa mulla on puhelin kädessä?

O lähti iltapäivällä kaverinsa synttäreille Lahteen ja mä jäin hetkeksi lueskelemaan lehmäjuttuja. Hankin tuotantoeläinasioiden kertausta varten tuollaisen isomman vihon, missä on niinikään värikoodatut sivut. Ajattelin mahduttaa tuohon myös hevospuolen jutut, mutta saapa nähdä, miten käy.

Jossain vaiheessa iltaa aloin laittautua ja lähdin kurssikaveriporukkamme drinkkibileisiin. En tokikaan voinut juoda muuta kuin omaa eväsjuomaani, mutta hauskaa oli! Tuli puitua klinikkavuoden ensitunnelmat aika tarkkaan.

Kaverini luota jatkoimme vielä keskustaan Vltavaan. Ei tullut juotua kuin yksi, sillä hintaa kyseiselle suht normaalille drinkille kertyi 9,60e! Lohduttauduin sillä, että eipä ole tullut pitkään aikaan käytyä baarissa, joten kerrankos sitä kympin juomastaan maksaa. Kotiin lähdimme joskus kolmen aikaan.

Aamulla nukuin pitkään ja lenkitin Taikkiksen. O:n kotiuduttua lähdimme pikaisesti käymään Itiksessä. Mun piti ostaa kuumemittari ja kello puhtaasti tuotantoeläin- ja hevospuolelle, mutta kumpaakaan ei kyllä löytynyt. Musta tuntuu, että Itiksen kanssa on aina sama homma - olemme monta kertaa lähteneet sieltä tyhjin käsin.


Tällä kertaa mukaan tosin tarttui jokunen uusi akvaariokasvi.

Niiden perkaaminen oli Utun mielestä huisin jännää.

Kyllä se pikkuhiljaa alkaa muistuttaa akvaariota! Poistin kannon, koska se jatkoi vain veden samentamista ja vaihdoin tilalle tummia koristekiviä. Ihan kivalta se näyttää noinkin, vaikka vesi onkin kuvassa vielä istutuksen jäljiltä sameaa. Ehkä jossakin vaiheessa voisi alkaa harkita niiden rapujen hankintaa.

Nyt palaan kuitenkin kiltisti kirjani ääreen. Palailemisiin!

Seitsemän kuvaa kesästä

Unessakahlaaja haastoi minut jakamaan seitsemän kuvaa menneestä kesästä. Haaste kuului näin: Valitse seitsemän kuvaa omasta kesästä ja kuvaile kutakin yhdellä sanalla.

Itse en malttanut tyytyä vain yhteen, vaan halusin avata valintojeni syitä hiukan tarkemmin.

 

1. Plitvice. Kauniimpaakin kauniimpi luonnonpuisto Kroatiassa. Kävimme täällä siis toukokuussa ennen työrupeamani alkua. Olin haaveillut Plitviceen pääsystä siitä asti, kun siihen muutama vuosi sitten jonkun muun blogissa törmäsin. Tuntui vaikealta uskoa, että noin kaunis, vesiputousten ja kirkasvetisten lammikoiden täyttämä alue voisi löytyä Euroopasta. Reissumme itsessään oli pettymys monilta osin: säät eivät suosineet, hintataso ja shoppailumahdollisuudet eivät juuri ilahduttaneet, eikä se kroatialaisten paljon mainostettu ystävällisyyskään kaikkialla näkynyt. Mutta Plitvice, se oli kaunis kuin helmi!

2. Kesätyöt. Yksi eniten iloa aiheuttaneista jutuista tänä kesänä. Useimmista vuoroistani lähdin suuri innostus sydämessä läikähdellen. Tunne siitä, kun pääsi vihdoin tekemään sitä, mistä on haaveillut. Mukavia eläimiä ja niiden omistajia sekä työkavereita. Paljon uutta oppia. Sai kyllä olla tyytyväinen.

3. Retket. Tänä kesänä meille ei sattunut montaakaan yhteistä vapaapäivää O:n kanssa, mutta silloin kun sattui, teimme muutaman kesäretken mm. Porvooseen, Lahteen ja Tammisaareen. Nämä ovat sellaisia arjen piristysruiskeita, joista me molemmat nautimme kovasti. Uusiin paikkoihin tutustuminen ja maisemien ihailu, mutta ihan jo ne automatkatkin jaksavat viehättää, kerta toisensa jälkeen.

 

4. Uiminen. Tästä lapsuusvuosien lempipuuhasta muodostui yksi tämänkin kesän parhaista ajanviettotavoista, kun löysimme muutaman uuden uimapaikan. Taikkis oli jokaisella reissulla mukana ja innostui uimisesta ennennäkemättömällä tavalla. Nyt sillä onkin melkoiset reisilihakset!

 5. Kotiprojektit, kuten kissahyllyjen hankinta, parvekkeen somistus ja uusi akvaario toivat paljon iloa arkeeni. Koti on mulle ihan supertärkeä juttu ja haluan, että se pysyy viihtyisänä - meille kaikille.

 
6. Näyttely. Se, jossa Joda valittiin luokkansa parhaaksi. Ei niinkään siksi, että näyttelytulokset olisivat itselleni se ykkösjuttu, vaan siksi, että kerrankin tapahtui jotakin todella kivaa ihan odottamatta. Olen elämässäni tottunut siihen, että jos haluaa saavuttaa jotakin hyvää, sen eteen pitää nähdä paljon vaivaa. Eläinlääkikseen pääsemisen eteen tein valtavan duunin. Monta monituista 10-tuntista lukupäivää. Uutta parisuhdetta etsin kolme vuotta. Kämppää Helsingistä pari vuotta. Toista koiraa pari vuotta. En ole tottunut saamaan mitään hyvää ilmaiseksi. Sitten kun jotakin sellaista tapahtuu äkkiarvaamatta, niin kyllä se vain nostattaa mielialan ihan uusille leveleille pitkäksi aikaa.

7. Kotipuolen reissut. Mitä harvemmin sinne pääsee, sitä enemmän niitä arvostaa! Erityisen mukavaa meillä oli viime reissulla, kun vietettiin kummipoikani synttäreitä ja ehdin nähdä rakasta ystävääni T:a kerrankin pitkän kaavan mukaan. Terapiaa parhaimmillaan.

Kiitos kesä, tapaamme jälleen ensi vuonna.

Heitän haasteen eteenpäin kaikille bloggaaville lukijoilleni!

Mäntsälä mielessäin

Ajattelin jakaa muutaman ajatuksen tähänastisista Saaren kokemuksistani, kun takana on neljä koulupäivää ja niiden lomassa yksi arkipäivystys klo 16-08. Päivystyksen jälkeenhän koitti normaali koulupäivä klo 8.30 alkaen, mutta koska viimeinenkin potilas saatiin hoidettua jo illalla, ehdin nukkua päikkäreiden ohella ihan kunnon yöunet. Onneksi potilaita kuitenkin riitti koko illaksi, niin että aika kului todella nopeasti.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä hurjan opettavaista - ennen kaikkea sen suhteen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja millainen toivoisin työnkuvani sitten olevan. Aion pitää mieleni avoimena ja yrittää oppia niin paljon kuin mahdollista, mutta pakko kai se on rehellisyyden nimissä myöntää, että ainakaan vielä en ole palavasti rakastunut kunnaneläinlääkärin työnkuvaan vastaavissa määrin kuin pieneläinlääkärin.

Paikkanahan Saari on todella mukava ja ilmapiiri lämmin, joten jännittää ei tarvitse. Saaren motto kuuluukin:

"I hear and I forget.
I see and I remember.
I do and I understand."

Pedagogiikkaan on selkeästi panostettu ja erilaisia ohjattuja demoja tai harjoituksia on lähes päivittäin. Niitä olisi kiva saada enemmän myös pieneläinpuolelle! Päivät on aloitettu yleensä harjoituksella tai tutustumalla sairaalaan jääneisiin potilaihin - tyypillisesti märehtijöihin ja joskus ehkä hevosiin. Tämän jälkeen kandit ovat jakautuneet kuka kenenkin eläinlääkärin matkaan tilakäynneille, kuka  kotipotilaita hoitamaan tai leikkaamaan ja kuka pieneläinvastaanoton puolelle. Tilakäynneille matkataan pienillä busseilla ja menomatkalla eläinlääkäri briiffaa yleensä ryhmälleen, mitä on luvassa ja kyselee kertaavia kysymyksiä oletetusta taudista tai sen differentiaalidiagnooseista. Kandit saavat sitten eläinlääkärin valvonnassa suorittaa suurimman osan toimenpiteistä sekä tiloilla että sairaalalla.

Päivystyshuoneeni asuntolassa

Omat tähtihetkeni liittyvät varmaankin pieneläinvastaanotolla viettämääni parituntiseen sekä eräällä ajomatkalla eläinlääkärin kanssa käytyyn eettiseen keskusteluun tuotantoeläinten hyvinvoinnista, mikä antoi paljon ajateltavaa. Joitakin toimenpiteitä, kuten sitä paljon puhuttua rektalisointia olen päässyt jo harjoittelemaan.

Viikko tuntuu kuitenkin kestäneen jo pidempään kuin normaalisti - osansa tekee varmasti tuo yksi päivystys ja siitä seurannut 32 tunnin putki poissa kotoa. Onneksi laumallamme on kaksi huoltajaa - ei käy kateeksi niitä, jotka joutuivat kiikuttamaan koiransa kolmeksi viikoksi hoitoon. Saarellehan ei saa ottaa omia lemmikeitä mukaan, vaikka päivät saattavat helposti venähtää yli kahdeksantuntisiksi.

Onneksi huomenna on jo perjantai! Enpä muista, milloin viimeksi olisin odottanut sitä näin hartaasti.

Sunny September evening

Mun pitäisi varmaan olla jo nukkumassa, mutta oli pakko tulla jakamaan kanssanne vielä tämän päivän kuvat. Päiväämme ei sisältynyt mitään sen kummempaa kuin siivoilua, alkavaan viikkoon valmistautumista ja lenkkeilyä ihanassa syysauringossa Viikin maisemissa. Aamuyöllä Lahdesta kotiin palanneen O:n olot olivat sitä luokkaa, että kävelimme aika verkkaisesti ja pysähtelimme milloin mihinkin istuskelemaan ja nauttimaan rennosta päivästämme. Lisäksi sää houkutteli ikuistamaan pieniä yksityiskohtia kauniista syysluonnosta lenkkimme varrelta.

Mitään sen kummempaa asiaa mulla ei nyt siis juurikaan ole, mutta kuvia senkin edestä.

Taikkiksen on vaikea ymmärtää, että kallioon hakattu rautainen pallon muotoinen rajamerkki tai mikä lie ei ole pallo. Sillä pitää yrittää leikkiä, kerta toisensa jälkeen, vaikkei se koskaan irtoakaan maasta...

Täytyy sanoa, että vaikka Viikki ei huonon palvelutarjontansa ja tiiviin kaavansa puolesta olekaan minulle asuinpaikkana se kaikkein mieluisin, niin ainakin täällä pääsee lähelle luontoa. Vieläpä metsäsellaista! Jäniksiä näkee harva se päivä ja kiikutinpa toissapäivänä isoa tietä kohden juosseen siilinkin kauemmas, turvallisempaan maastoon.

Lenkin loppuvaiheilla meitä tuli moikkamaan eräs blogini lukija, jonka tokoilua koiransa kanssa olimme ehtineet jo hetken ihastella. Kiitos kun esittäydyit ja piristit päiväämme!

Kotiin päästyämme luin erään toisen lukijani kirjoittaman ihanan mailin ja tulin entistä paremmalle tuulelle. Kiitos myös sinulle! Kunnon energiaboostin saaneena päätin pyöräyttää vielä nopean omenapaistoksen. Yhdestä ompusta löytyi yllätys.

En raaskinut häätää leppäkerttua uudesta kodistaan hehe, mutta onneksi lopuista omenista sai vielä paistoksen aikaiseksi. 

Tämän pikkuäijämme makean haukotuksen myötä toivottelen jälleen kaikille hyvää yötä ja reipasta alkavaa viikkoa!