Ihana-kamala, odotettu-pelätty klinikkavuosi on nyt sitten alkanut ja takana on ensimmäinen jännittävä viikko. Jäljellä vielä 35 + soveltavat viikot, jotka saanee suorittaa jotakuinkin sillä osastolla, millä haluaa.
Nopea briiffaus: klinikkavuosi on nimensä mukaisesti kokonaan klinikalla, käytännön töissä vierähtävä vuosi, joka sijoittuu meillä viidenteen, eli toisiksi viimeisimpään opiskeluvuoteen. Oikeastaan pitäisi kai sai
klinikoilla, sillä tämän vuoden ajan kierrämme kuusihenkisen klinikkaryhmämme kanssa kolmen viikon jaksoissa pieneläin-, hevos- ja Mäntsälässä sijaitsevan tuotantoeläinsairaalan välillä. Rotaatioomme kuuluu kolme viikkoa pieneläinsairaalan yleispoliklinikalla, kolme viikkoa pieneläinsisätaudeilla, yhteensä kuusi viikkoa pieneläinkirurgialla, kolme viikkoa pieneläinpäivystystä, kolme viikkoa diagnostista kuvantamista
(röntgen, ultraääni, magneetti ym.), kolme viikkoa hevoskirurgiaa, kolme viikkoa hevosten sisätauteja, 10 viikkoa tuotantoeläimiä, kaksi valinnaista viikkoa ja lisäksi vielä ne soveltavat viikot kesän alussa.
Oma urakkani alkoi pieneläinsairaalan yleispolilta, joka onkin jo nelosen päivystyksissä tutuksi käynyt paikka. Poliklinikalla hoidetaan ajanvarauspotilaita, kuten rokotuksia, terveystarkastuksia, verinäyte- ja muita kontrolleja, yksinkertaisia iho-, korva- tai iho-ongelmia sekä muita ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvia potilaita, joita ohjataan sitten tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin erikoisosastoille. Lisäksi polin kautta kulkevat päiväsaikaan saapuvat helsinkiläiset hätäpäivystyspotilaat ja sairaalaan muualta Suomesta saapuvat kiireelliset lähetepotilaat. Varsin monipuolinen paikka siis ja lienee sanomattakin selvää, että olen tykännyt kovasti! Ensimmäiset päivät jännittivät kovasti, mutta loppuviikkoa kohden mielialani alkoi rauhoittua.
Olemme jo ensimmäisen viikon aikana päässeet tekemään ja näkemään paljon ja koko kuusihenkinen klinikkaryhmämme on ollut innoissaan. Opetussairaala toimii siten, että kandit käyvät pääsääntöisesti kutsumassa potilaat omistajineen sisään, kyselevät heiltä tutkimushuoneessa esitiedot ja suorittavat potilaalle yleistutkimuksen, minkä jälkeen käyvät neuvottelemassa hoitavan eläinlääkärin kanssa jatkotoimenpiteistä, jotka potilaasta riippuen saattavat koostua esimerkiksi veri- ja muiden näytteiden otosta, röntgen- tai ultraäänitutkimuksista
(joissa kandit saavat olla läsnä), lääkityksistä, nesteytyksestä tai mistä milloinkin. Ideana on, että sama kandi hoitaisi yhteistyössä eläinlääkärin kanssa aina oman potilaansa alusta loppuun, joskaan kiirellisten tapausten kohdalla tämä ei välttämättä enää päde, kun tärkeintä on saada potilaalle nopeasti apua.
Klinikkavuoden myötä laukkuuni on kertynyt vino pino erilaisia vihkoja. Vapaaehtoisia näistä ovat
lukuvuosikalenteri,
jonka sain tuttuun tapaan taas opiskelijakortin päivityspisteestä, pieni taskussa kulkeva
päivystysvihko,
josta löytyy mm. viitearvoja, myrkytyksien ja synnytysvaikeuksien hoito-ohjeita, EKG:n tulkintaa ja muuta hyödyllistä, isompi
sairausvihko,
johon olen kirjoitellut yleisimpien pieneläinsairauksien hoitoprotokollia sekä
lääkevihko,
eli puhelinmuistiosta työstetty aakkosellinen listaus yleisimmistä lääkeaineista, niiden käytöstä ja annostuksista. Ensimmäisenä päivänä saimme koulun puolesta lisäksi ns.
vihreän kirjan,
josta löytyy lista suoritettavista toimenpiteistä, joihin on pyydettävä eläinlääkäriltä kuittaus toimenpiteen suoritettuaan sekä
mustan kirjan,
eli toimenpidelogin, johon kerätään ensisijaisesti polin potilastapauksia ja niille tehtyjä tai nähtyjä toimenpiteitä. Lisäksi kannan mukanani erilaisia muistilappuja, joille voin kirjata juoksevia asioita, joita en halua tallentaa myöhempää käyttöä varten.
Pituudeltaan normaalia työpäivää vastaavien koulupäivien jälkeen olen ainakin toistaiseksi jaksanut vielä kertailla kotona päivän mittaan esiin nousseita asioita kirjoista, sillä polijaksoon ei mustan ja vihreän kirjan täyttämisen ohella liity muita kirjallisia töitä tai velvoitteita. Ihanaa, kun ehtii kerrankin keskittyä kirjoihin ja saa valita aiheet kiinnostuksensa mukaan sen sijaan, että olisi pakko päntätä päivän prujuja!
Me likes.
Lisäksi rohkaistuin ilmoittamaan itseni tarvittaessa töihin kutsuttavien tuuraajien listoille, eli tekemään lähinnä satunnaisia viikonloppu- tai lomatuurauksia. Ensimmäinen vuoroni sattuikin heti perjantai-illalle, joten koulun jälkeen käväisin kotona naukkaamassa hiukan evästä sekä pikaiset päiväunet ja painelin sitten töihin.
En aio tehdä vuoroja uupumukseen saakka ja tuskin niitä edes niin paljon tarjotaan. On kuitenkin kiva, että edes jostakin saa hiukan rahaa opintotuen ohelle, kun on siihen tässä vuosien saatossa jo tottunut. Lisäksi koen, että työni vain tukee klinikkavuoden oppimista, joten olen ratkaisuuni tyytyväinen.
Eilen nukuimme sitten pitkään ja vietimme rehellistä vapaapäivää. Kävimme Fiskträskillä ja näin elämäni ensimmäisen elävän kyyn! Ihmeekseni en edes panikoinut
(olen tässä vuosien mittaan ehtinyt jo kehittää melkoiset mielikuvat ensimmäisestä kyykohtaamisestani...), vaikka kärsinkin hienoisesta käärmefobiasta. Koira juoksi onneksi kyyn ohi sitä huomaamatta. Olkaapa siis tarkkoina, nämä ihanat aurinkoiset päivät houkuttelevat käärmeitä jälleen esiin ja joidenkin väitteiden mukaan ne olisivat nyt kömpelömpinä
(naaraat ovat viimeisillään tiineenä) haluttomampia väistämään ja halukkaampia puolustautumaan kuin keskikesällä.
Illalla lauloimme pitkästä aikaa SingStaria, kävimme saunassa ja katselimme Modern Familya. Pidin koulukirjat visusti piilossa, vaikka ne hiukan kutsuivatkin...
Kaiken kaikkiaan arkeen paluu on sujunut siis varsin mukavasti ja oli kiva palata jälleen rutiineihin. Tuntuu kuitenkin uskomattomalta, että olen jo
viidennellä vuosikurssilla. Miten nopeasti nämä vuodet ovatkaan menneet! Vastahan mä pänttäsin bakteriologiaa Vantaan kotona, keltaisen sohvani nurkkaan käpertyneenä. Jos joku empii eläinlääkikseen hakemista pitkän opiskeluajan vuoksi, niin ainoa viestini on, että
don't.
Todellisuudessa kuusi vuotta tässä koulussa hurahtaa ohi aivan liian nopeasti.
