Savanni nukahtaa

 Taikkiksen perusilme viime päiviltä:

"Saako tuohon koskea? Saahan?! Saanko vähän rakastaa?"

Suuri osa energiasta on kulunut Taikkiksen ja kissanpennun suojelemiseen toisiltaan. En halua, että koiraparka saa ikuisia arpia - henkisiä tai fyysisiä - kissan piikkihanskasta, enkä toisaalta stressata pentua turhaan. Taikkiksella on kovin ruusuinen kuva kissoista: se haluaisi rakastaa jokaisen puhki. Pennulle nämä ovat puolestaan ensimmäiset koirakontaktit koskaan.

Tänään ollaan kuitenkin saavutettu jo muutama erävoitto kaverusten menestyksekkään yhteiselon polulla:

Kahtena ensimmäisenä yönä pentu valvotti meitä huutamalla yhtäjaksoisesti pari? tuntia, mutta viime yö sujui sen suuremmitta häiriöittä. Melkein jo ehdin epäillä rotuvalintaamme (itämaisia mainostetaan äänekkäiksi), kunnes googlettelu paljasti tuon ensimmäisten öiden metelöinnin suht yleiseksi ilmiöksi ihan kotikissojenkin parissa. Miksei tästä voitu kertoa niissä kissakirjoissa?

Tuo silmien väri <3

Mulla on aika suppeasti kokemusta eri kissayksilöistä, mutta täytyy sanoa, että näin ihmisrakkaaseen otukseen en ole ennen törmännyt. Kai sillä on jotain tekemistä rodun kanssa, mutta toisaalta - aiemmin olen ollut vain joku vieras, joka tunkeutuu kissan reviirille, en sen omaa laumaa. Juuri tämä mua motivoikin pitkälti tämän kissanhankintaprojektin suhteen: halu oppia tuntemaan ja ymmärtämään kissoja, halu päästä niiden kanssa samaan sisäpiiriin. Sen lisäksi, että toivoimme saavamme kissasta Taikkikselle leikkikaverin.

 Vaikuttaa siltä, että en joudu katumaan.

Purrrr

Life as we know it - over. Kissa on saapunut.

Ja me ollaan ihan rakastuneita.

Käytiin hakemassa poika Keravalta, jonne kasvattaja sen toi. Alkuun pentu arasteli uutta kotiaan ja pakeni nurkkaan kyhjöttämään, mutta pikku hiljaa on pientä rohkaistumistakin alettu havaita: ensimmäiset kehräykset ja itämaisille tyypilliset juttelut ovat kajahtaneet ilmoille, onkilelulla on leikitty ja kiipeilypuu tsekattu.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että pentu on todella hellyydenkipeää ja sylissä viihtyvää sorttia. Otimme jopa torkut kylki kyljessä. Koiria vielä vähän pelätään, mutta ehkä se siitä, ajan kanssa. Ei kai sitä vielä ensimmäisenä päivänä voi kaikkeen riittää uskallusta.

Tänään saapui myös viikko sitten tilaamamme sisustustarra makkariin. Tykkään kovasti! Vaan mitä pidemmälle sisustus etenee, sitä enemmän inspiroidun keksimään uutta.

Iltapalaksi paistoimme tämän kesän ensimmäiset kanttarellit, jotka sain viikonloppuna kotipuolesta mukaani. 

Ensimmäiset kanttarellit kuuluu meillä syödä ruisleivän ja parin hikoilevaksi lämminneen edamsiivun välissä.

Mikälie karppipaahtoleipä ei toiminut lainkaan yhtä hyvin.

Kuva-arvoitus postauksen kuvassa näkynyt harmaa pehmoinen karva oli tosiaan tuota kiipeilypuun päällystettä, jos joku jäi sitä ihmettelemään. 


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna mulla onkin yksi mammalomapäivä töistä. Saadaan jatkaa rauhassa tätä tutustumista - puolin ja toisin.

Festafesta

Muutama kuva eilisillalta. Osallistuttiin tosiaan SastaFesteille, kun täällä pöndellä kerrankin jotain tapahtuu. 

 Me ja kaikki muut teinit.

Festiseurana mulla oli teinivuosien paras ystäväni H, joka on täällä blogissa harvakseltaan vilahdellut. Tänä kesänä ollaan ehditty näkemään enemmän kuin pitkään aikaan. H poikkesi itse asiassa viime viikolla Helsingissäkin, mutta eipä tullut siitä mitään kirjoiteltua.

Kuten arvata saattaa, ihan hirveästä väenpaljoudesta tuolla ei etenkään alkuillasta  kärsitty.
 

Tyydyttiin istuskelemaan anniskelualueella, jolta ei muuten saanut minkäänlaista sokeritonta juotavaa. Tietenkään. 

Auringon laskiessa oli pakko paeta pubiin lämmittelemään. H veti minttukaakaon ja sainpa minäkin illan ensimmäisen juoman nenäni alle.

Kunnostauduttiin jälleen vessakuvissa. Päällä oli neonkeltaista, vaikka tuo loisteputkivalo latistaakin sävyn ihan voikukankeltaiseksi.

Ja paineltiin takaisin festialueelle seuraamaan JVG:n ja Petri Nygårdin keikkoja.

Loppuillasta jäi moni muukin kuivin suin, kun kaikki myytävät alkoholilliset juomat loppuivat klo 23. Hyvin pelattu.

Ihanan kuranen tuo hihansuu.

H onnistui kahmaisemaan itselleen toiseksi viimeisen Breezerin ja ilme on sen mukainen :D

Petrin show kahmaisi odotetusti eniten yleisöä otteeseensa ja meno oli yllättävänkin kova. Ei nyt ihan mun lemppariartisti, mutta kyllähän tuota kuunteli. Keikan jälkeen jatkettiin vielä baariin, jossa en ole vielä koskaan tuntenut itseäni yhtä vanhaksi. Yllättävän kovassa huudossa olisivat vissiin olleet tällaiset -88 syntyneet, jo elämää nähneet blondit tuollaisten ysikakkosten-kolmosten keskuudessa. Vaan tulipa niitä vanhoja tuttujakin nähtyä ja naurettua vatsalihakset kipeinä. En itse asiassa muista, koska viimeksi olisi ollut näin hauskaa!

Baarista jatkettiin vielä jatkoille H:n luokse ja sieltä "kotiin" sipsutellessani aurinko lämmitti jo huurteista (?!) nurmikkoa.  Ihana kesäyö, ihanampi kesäaamu.

Note to self: tätä lisää!

Kesä vihdoinkin

Eilen sain aikaiseksi kesän ensimmäisen kynsien lakkauksen ja kun en osannut valita, missä neonsävyssä tämän viikonlopun huitelisin, rohmusin kolme kerralla ja yhdistin ne jostakin blogista bongaamaani liukuvärityyliin. Töiden takia lakat ovat olleet aika lailla pannassa ja nämäkin päätyvät vanulappuun huomenna. Vaan nautitaan nyt vähän aikaa!

O lähti torstaina kaveriporukkansa kanssa neljän päivän frisbeegolf tourille, joten tituleerasin itseni frisbeegolf-leskeksi ja häivyin kotipuoleen. Eilisilta kuluikin sitten T:n veneessä istuskellen ja vauhdin hurmasta nautiskellen.

Ajeltiin läheisen hotellin terassille yksille. Tosin aurinko oli jo laskemaisillaan ja tuulen viimassa oli tullut niin vilpoisa olo, että valitsimme suosiolla sisätilat.

Yhden sidukan jälkeen "teinitti".

Venereissun jälkeen kävimme vielä H:n kanssa yksillä ja puoli kahden maissa kaaduin kuolleena sänkyyn. Nukahdin vielä ainakin kolmesti puhelimessa S:n ja O:n kanssa jutellessani, joten sallin hyvällä omallatunnolla pitkään venyneet unet tänä aamuna. Tai päivänä, miten sen nyt ottaa.

Nyt valmistaudun kovaakin kovempiin ulkoilmafestareihin, maaseudun tyyliin. Toivottavasti olisi paljon ihmisiä liikkeellä! Se on se täällä käymisen suola. Eipä tänne oikein muu enää vedä. Ihanaa viikonloppua lukijoille ja kiitos hauskoista arvauksistanne edellispostaukseen, hihittelin eilen itsekseni!

Muutama oli toki keksinyt sen oikeankin vastauksen ja paljastetaan se nyt sitten vielä teille lopuillekin:

(c) S.T.

Tällainen nöpönenä liittyy laumaan maanantaina. Olen yhtä aikaa valtavan innoissani, jännittyneempi kuin pitkään aikaan, ihastuksissani, mutta myös vähän kauhuissani. Miten kuoriutuukaan koiraihmisestä kissaihminen?

Stay tuned!

Perjantain kuva-arvoitus

 Mainitsin taannoin ohimennen meidän uusimman projektin. Arvaako joku, mistä on kyse?

Oikein arvanneet palkitaan virtuaalisella selkääntaputuksella. Lisää kuvamatskua luvassa alkuviikosta.