Wanted: matkakuume

Tuntuu hiukan hassulta, että olen henkisesti jo ihan valmistautunut palaamaan luentosalien penkkejä kuluttamaan, mutta vielä sitä ennen pitäisi lennähtää Espanjan auringon alle Fuengirolaan Costa del Solille koti-Suomen kuviot unohtamaan. Vielä ei ainakaan tunnu yhtään siltä, että tässä oltaisiin mihinkään lähtemässä, vaikka normaalisti olisin jo monta kertaa ehtinyt suunnitella matkalaukun sisällön ja must-see-kohteet paikan päällä. Positiivista tässä myöhäisessä matkustusajankohdassa on toki se, että pahimmat helteet ovat tuolloin elo-syyskuun vaihteessa jo hiukan ehtineet hellittää - niin ainakin toivon ja rukoilen!

Mehän ollaan siis lähdössä reissuun S:n kanssa ja oltiin tuolla samassa paikassa jo v. 2005 - siis kuusi vuotta sitten! Härre gud, oonko mä tuntenut tuon ihmisen jo noin kauan? Ja itse asiassa vielä kaksi vuotta kauemmin?!  Tuolloin matkustimme säiden puolesta ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan ja jatkuvaan pieneen hikikerrokseen ihon pinnassa sai tottua.

Tällä(kin) kertaa matkakohde valikoitui oikeastaan helppouden, tuttuuden ja opiskelijalle sopivan hintansa perusteella - majoitushan on meille ilmainen ja lentoyhtiönäkin opiskelijalle ah-niin-tuttu Ryanair. Rannalla löhöäjiksi meistä ei ole ja ihan niitä samoja paikkojakaan ei nyt haluttaisi kiertää, mitä viimeksi. Valitettavasti noita jo nähtyjä paikkoja on kuitenkin aika paljon - sen verran aktiiviset 10 päivää vietimme Aurinkorannikolla viime kerralla.

Kuva

Näihin nähtyihin paikkoihin lukeutuvat ainakin:
- Parque Aquatico (Fuengirola-Mijaksen vesipuisto)
- Biopark (Fuengirolan eläintarha)
- Feria-alue, eli tiistaimarkkinat
- Marbella Ferrareineen ja loistojahteineen
- Mijas (pieni vuoristokylä)
- Malaga (ja siellä esim. Picasso-museo) 
- Gibraltar kuuluisine apinoineen ja tippukiviluolineen
- Benalmadenan gondolihissi Calamorro-vuoren huipulle
- Torremolinos ja muita lähikyliä


Kohteita, jotka vielä kiinnostaisivat:
- Nerjan tippukiviluolat, jonne olisin kovasti viime reissulla halunnut, mutten aikapulan vuoksi päässyt

Kuva

- Aqualand Torremolinos (ilmeisesti astetta suurempi vesipuisto, tosin onko matkamme ajankohta jo liian syksyinen?)

Kuva

- El Castillo Sohail (Fuengirolan linnoitus, yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä)

Kuva

- Ostoskeskukset El Corte Ingles ja Miramar A7-tien varrella, molempiin pitäisi päästä bussilla rautatieasemalta

- Gibraltar toistamiseen ja laivalla salmen yli Afrikan puolelle - tätä odotan ehkä eniten

Kuva

Kuva

- Muita mahdollisia retkikohteita: Ronda, Tarifa, Cádiz, Sevilla, Granada - taitaisivat vain vaatia vuokra-auton käyttöön?


Koska tiedän, että "Fuge" ja koko Aurinkorannikko ovat suomalaisten suosiossa, niin ajattelinkin kysäistä, löytyykö lukijoiden joukosta siellä päin matkustelleita? Osaisitteko suositella/epäsuositella joitakin mainitsemistani kohteista tai listan ulkopuolella?

Entä onko jollain hyviä kokemuksia auton vuokraamisesta aurinkorannikolla tai Espanjassa ylipäätään vai käyvätkö julkiset yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksi?

Kalliolla, kukkulalla

Noniin, sitä on selvitty toiseksi viimeiseen työviikkoon ennen Espanjan matkaa ja opintojen jatkumista. Nämä kaksi viimeistä ovat muutenkin vajaita (tällä viikolla ti ja pe vapaita, vkl töitä, ma vapaa), joten livahtanevat äkkiä ohi. Pitäisköhän mun vielä yrittää aloitella kirjoittamaan sitä mun lehtiartikkelia, jonka piti valmistua tänä kesänä? Hmm... 

Kuten edellisestä postauksesta ilmeni, tuo lentäminen oli viime viikon huippujuttu. Sen lisäksi käytiin T:n kanssa leffassa katsomassa vihdoin viimeisin Harry Potter 3D:nä, ja voi kun mä pillitin kuin pikkuvauva niissä Snape-kohdissa. Melkein hävetti :D

Lennon jälkeen, eli joskus yhdeksän aikaan perjantaina lähdettiin sitten ajelemaan kohti Tamperetta. O:lla oli synttärit ja halusin päästä onnittelemaan, eli Tampereen yössä tuli nopeasti pyörähdettyä. Oli kyllä mukavaa vaihtelua ja no, muutenkin ;)

Lauantaina olin melkein hairahtumassa ostamaan BEIGEN(!) sohvan, mutta onneksi aamun aikataulut kiristyivät sen verran tiukoiksi, että T ei ehtinyt hakemaan mua sohvanhakureissulle. Siispä kuumeinen sohvanmetsästys is still on! Ilta sitten menikin S:n ja O:n seurassa ja kotipuolen hiekkalaatikkoleikkejä vältellessä :)

Sunnuntai on ensimmäinen päivä, jolta mulla on olemassa kuvia ja niitä tuleekin nyt sitten kunnon pläjäys. Käytiin nimittäin S:n kanssa ulkoiluttamassa koiria erikivoissa maisemissa. 

"Jäkäläkoira jäkälällä" (c) Kurnu

Kanervat kukkivat kauneimmillaan

Kaverikuva. Juttelin yhtenä päivänä töissä erään shelttikasvattajan kanssa ja päädyin vielä liimaamaan Taikkiksen korvat.

Lenkkimme kohteena oli tuollainen ihana, ilmeisesti jääkaudelta pyöreät muotonsa perinyt kallioalue, jonka syvimmissä painaumissa on pieniä sadevesilammikoita.

Erään lammikon keskellä oli tuollainen kivi, jolle mun oli pakko päästä.

Ei liene mikään yllätys, kumman koirista oli pakko seurata - vaikka se vaatikin hiukan turkin kastelemista!

Puolukoita ja mustikoita olisi riittänyt poimittavaksi asti

Nyt se on sitten tapahtunut: Taika on kasvanut Iipusta ohi! Puolella sentillä (33,5cm nyt) tosin vasta, mutta suunta on oikea.

Lenkki venähti sen verran pitkäksi, että S joutui heittämään mut Tampereelle asti, kun kotipuolesta ei enää lähtenyt junia. Käytiin siinä sitten ehtiessämme vielä Pancho Villassa syömässä, sillä olin jo pidempään himotellut heidän parmesaanikanaansa!

Kuva ei nyt yhtään tee oikeutta annokselle, mutta tuo kermainen paholaisenhillo -kastike on aivan taivaallista! Samoin itse kana ja rasvakeittimellä kypsennetyt kasvikset, aiai. Täydellinen makuyhdistelmä<3

Eilinen toi mukanaan suru-uutisen: Neve-siilimme, joka jo aiemmin keväällä oli jäänyt S:n luokse parempiin tiloihin asustelemaan, oli vetänyt S:n sylissä viimeiset henkäyksensä käyttäydyttyään koko illan oudosti.

Nuku rauhassa pieni kaunis jenkkimme♥

Nyt ollaan sitten siilittömiä ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen :(



Tälle viikolle ei ole sen kummempia suunnitelmia kuin töistä selviytyminen. Työviikonloppukin masentaa jo etukäteen. Onneksi matkalle lähtö alkaa sentään jo häämöttää lähitulevaisuudessa. Niin ja tietysti opiskelujen alku, kaverit ja arjen normalisoituminen.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikon alkua siis lukijoille ja intoa opiskeluihin niille, joille se on jo käynyt ajankohtaiseksi!

Up in the air

Perjantaina se sitten toteutui.

Kaikesta päätellen hallin lattiaa ei hetkeen ollut siivottu...

Ilmailukerhon tiloista löytyi simulaattori

Lentokoneen anatomiaa

Alunperin meidän piti päästä lentämään jo torstaina, mutta tiedote suunnitelmistamme ei ilmeisesti ollut tavoittanut sään jumalia, vaan pilvet notkuivat turhan matalalla, eikä tuollaisella pikkukoneella saa nousta niiden yläpuolelle. Perjantaina sää kuitenkin selkeni iltaa kohden sen verran, että T pystyi tekemään varauksen koneesta. Neljän jälkeen meille kuitenkin soitettiin, että Malmin kenttä on suljettu taitolentäjien harjoitusten vuoksi muulta liikenteeltä klo 19 asti. Päädyimme odottamaan sinne asti, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus suunnata Vantaalta Tampereelle jo paljon aikaisemmin.

Saavuimme kentälle valmistelemaan konetta jo kuitenkin sen verran aikaisin, että pääsimme näkemään taitolentäjien harjoittelua lauantaista näytöstään varten.

Suora tiputus...

... ja koneen oikaisu juuri ennen maanpintaa, huh

Tällaisilla lentsikoilla ne taitavimmat päästelivät

Yksi lentäjistä, muistaakseni argentiinalainen, tuli juttelemaan bongattuaan mut ilmeisen orvon näköisenä kentän laidassa. Tai oikeastaan se räpsäytti musta ensin valtavalla järkkärillään kuvan ja mun hämmentyneen ilmeeni huomattuaan päätti sitten vissiin tulla hiukan valottamaan toimintansa taustoja. Tarjosipa vielä Mynthoninkin lohdutukseksi kuultuaan mun olevan nousemassa ensimmäistä kertaa pikkukoneen kyytiin ja fiiliksen lähinnä "a bit terrified"! :D

Ilmailukerhon jäsenten rohkaisupuheet eivät olleet ihan yhtä vakuuttavia. Muistatteko tämän uutisen kesäkuulta? No, arvatkaapa vain, millä koneella mekin oltiin lähdössä liikkeelle?

TADAA! Juuri sillä samalla!

Lentäjien kesken koneita kutsutaan niiden rekisteritunnuksilla, jotka avataan armeijatyyliin sanoiksi. Esim. tämä meidän lennokkimme tunnetaan "Oscar-Hotel Charlie-Ecco-Tango":na. OH=Suomen maatunnus, C=Cessna.

T ei tosin ollut uutisessa mainittu hätälaskun tehnyt opiskelija ja virhe johtui väärin lasketusta bensamäärästä/tankkauksen puutteesta. Ei silti kovin houkuttelevaa - etenkään kun ilmailukerholaiset veetuilivat nimenomaan kyseisestä koneesta. Lisäksi T oli ihan sähläfiiliksissä ja hukkasi lompakkonsa sekä puolet muistakin kamoista, joita sitten etsittiin ympäri kenttää. Lupaavaa, hei!

Torni tyhjänä. Ei ketään pitämässä huolta :( Radioon huutelun kuulivat vain toiset lentäjät.

Sisätilat olivat hyvin minimalistiset ja jopa ahtaat. Ihan kylki kyljessä istuttiin. Suomen pienkonekanta on kuulemma kauttaaltaan 70-lukulaista.

Luurit päähän, typerä hysteerinen virne naamalle ja vamos!

Nousu sujui yllättävänkin pehmeästi. Ei korvien lukkoutumisia tai mahan pohjasta ottamisia. Ja sitten mentiin!

Ensimmäinen tunnistettava kohde: kahdessa vuodessa kovinkin tutuksi käynyt Lahden väylä

Ja mitä mitä, Evira, oma rakas EE-talomme ja koko Viikin kampus! <3

Enkä ole koskaan tajunnut, että maa- ja mettisläisten pellot ovat tuollaista tilkkua!

Ja miten hienolta näyttikään Viikin luontopolku, miksen ole vielä käynyt tuolla?

Lennettiin pitkään meren yllä. Vauhtia n. 150km/h ja korkeutta vain sen verran, että maisemia pääsi ihailemaan koko ajan - toisin kuin matkustajakoneissa.

Välillä pilvestä ropsautti vähän sadetta, mutta pääasiassa onnistuimme kiertämään huonon kelin.

Lensimme noin tunnin ajan ja etäisin etappimme oli Lohja, jossa käännyimme sitten ympäri.

Nokka kohti merta ja Helsinkiä

Suomenlinna

Tämän lähemmäs Vantaata ei valitettavasti oikein pääse, koska ilmatila halutaan pitää vapaana matkustajakoneille. Ihan ymmärrettävää, mutta sääli...

Ja kiitorata näkyvissä

Koko ilmailuharrastuksessa jännää on se, että infoa muiden koneiden liikkeistä ei saa kuin aistinvaraisesti eli omin pikku silmin tihrustelemalla ja radiosta muiden ilmoituksia kuunnellen. Saimme pitkään jännittää esim. erään meitä vastaan lentäneen kuuden koneen muodostelman liikkeitä, ennen kuin bongasimme ne lopulta oikealta puoleltamme. Toki molemmat osapuolet olivat radiokommunikaation välityksellä muuttaneet korkeuttaan, jotta ohitus ei tapahtuisi kovin läheltä, mutta aika jännää silti. Samoin laskeutuessamme kenttää kiersi pari muuta konetta, joiden sijainti piti ensin selvittää ympärilleen tiirailemalla. Eikä toista konetta - yllättävää kyllä - välttämättä bongaa ilmassa kovin helposti, ennen kuin se on jo aika lähellä.

Maan pinnalla jälleen - onnistunut laskeutuminen ja aplodit lentäjälle, tietysti!

Täytyy sanoa, että oli aivan huippu kokemus, eikä yhtään niin kuoppaista, kuin olin pelännyt! Nousut ja laskutkin sujuivat varsin smoothisti. Rakastan ulkomaanlennoilla juuri nousuja ja laskuja, joiden aikana koneesta näkee alas maahan, mutta pikkukoneessa tätä luksusta riittikin koko matkan. Ja T:llä tuntui olevan homma niin hyvin hanskassa, että luottamus kaverin lentotaitoihin syntyi varsin nopeasti :) Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan, jos tilaisuus sattuu kohdalle! Ihan M-A-H-T-A-V-A-A!

Tällä viikolla T suorittaa nelipaikkaisen koneen kelpuutuksen, minkä jälkeen olisi tarkoitus tehdä pienellä kaveriporukalla lentomatka Tallinnaan ja ilmeisesti myös yöpyä siellä.

Siispä stay tuned for our next episode!