Kakkosvuosi olisi sitten pulkassa tai on itse asiassa ollut jo hetkenkin aikaa. Mun piti postailla kurssien sisällöstä kesken lukukautta. Se ei toteutunut, mutta annetaan arviot nyt sitten jälkikäteen. Ensin kuitenkin muutama sana keväästä yleisesti. Tämän lukukauden varoiteltiin olevan yksi prekliinisen vaiheen rankimmista ja joulun jälkeenhän meitä kehotettiinkin suhtautumaan vapaa-aikaan välinpitämättömästi. Itse odotin kuitenkin pahempaa.
Toki opittavaa riittää ja asiat ovat tärkeitä. Niille rakentuu myöhempi ymmärrys tautien synnystä, joten kursseilta soisi jäävän jotakin mieleen. Itse hajoilin kuitenkin pahemmin ennen joulua, jolloin meinasinkin jättää suosiolla pari tenttiä uusintaan. Meillä sikalaharjoittelu katkaisi kevään mukavasti ja irrotti ajatukset pariksi viikoksi pänttäämisestä. Nykyisillä ykkösillä systeemiä on kuitenkin muutettu siten, että heidän on tarkoitus suorittaa ainakin toinen maatilaharjoitteluista joko nyt kesällä tai joululomalla, sillä lukujärjestykseen on jätetty tilaa vain toiselle harjoitteluista ja sekin syksylle.
Tietysti omaa kevättäni kevensivät hiukan paitsi Taikan saapumisen vuoksi ensi syksylle jätetty toinen elinpatologian tentti (joka itse asiassa stressaa jo nyt ajatuksen tasolla :D), myös kaikki muut kivat jutut, kuten erilaiset retket ja illanvietot, ompelukerhot, agility, Tarton ekskursio, uudesta kämpästä riemastuminen (no, ainakin hetkellisesti), pennun odottelu... Itse siis väittäisin, että vapaa-aikaan ei suinkaan kannata suhtautua välinpitämättömästi, vaan päinvastoin kannattaa pitää entistä tiukemmin kiinni muustakin elämästä, jotta jaksaa myös opiskella! Ei ole parempaa motivaattoria kuin muihin asioihin keskittymisestä ja lukemisen välttelystä väistämättä seuraava huono omatunto ;)
Parasitologia:
Tavoite (suoraan opinto-oppaastamme): Opiskelija tuntee Suomessa esiintyvät merkittävimmät kotieläinten loiset, niiden
aiheuttamat tyypilliset oireet, perusdiagnostiikan ja hoidon periaatteet. Opiskelija osaa käyttää parasitologian perusterminologiaa, kuvata merkittävien kotieläinten loisten elämänkierrot ja tartuntatavat, loisten eläimille aiheuttamat tyypilliset oireet, ottaa huomioon
mahdollisen tartuntariskin ihmiselle ja kuvata millaisia ennaltaehkäisyn ja lääkkeettömän loiskontrollin keinoja on
käytettävissä. Opiskelija osaa selittää loislääkitysten pääperiaatteet ja osaa soveltaa niitä eri tilanteissa, tutkia tyypillisen parasitologisen näytteen perusmenetelmillä ja arvioida löydöksen merkityksen eläimelle ja eläinryhmälle.
Sisältö: Opintojakson aikana perehdytään suureen määrään (eläin)lääketieteellisesti
merkittäviä loisia, niiden taksonomiaan, morfologiaan, elämänkiertoon, isännissä
aikaansaamiin vasteisiin sekä diagnostiikkaan. Eläinten loissairauksien ennaltaehkäisyä ja
hoitoa käsitellään lyhyesti kunkin loisryhmän kohdalla. Lisäksi opintojaksolla esitellään
ajankohtaista loistutkimusta.
Tämä oli varsin kiva kurssi. Ehkä eniten aiheestaan kiinnostuneista, suorastaan innostuneista proffista johtuen (kuvittele mielessäsi tilanne, jossa järkyttynyt opiskelija löytää lemmikkinsä ulosteesta kihomatojen munia, mutta opettaja huudahtaa mikroskooppiin kurkatessaan vain "IHANA!"), mutta osakseen myös siksi, että loisten kohdalla siirryttiin hetkeksi mikroskooppiselta tasolta makroskooppiselle, jota ainakin allekirjoittaneen on helpompi hahmottaa. Loisia on kyllä aivan tuhottomasti, se myönnettäköön, ja niiden elinkierrot muistuttavat enemmän tai vähemmän toisiaan. Kokonaisuuden hahmottamista helpottaa loisten ryhmittely paitsi ulko- ja sisäloisiin, myös pienempiin ryhmiin, kuten heisimatoihin, laakamatoihin tai tietyssä elimessä majaileviin matosiin. Näillä ryhmillä kun on monia yhteisiä piirteitä ja tietyssä elimistön osassa viihtyvät loiset aiheuttavat yleensä varsin samanlaisia oireita. Onhan se sentään aika loogista, että ruuansulatuskanavassa möyrivät madot heittävät vatsan löysälle ja hengitysteissä vaeltavat lierot tuppaavat yskittämään ;)
Allekirjoittaneelta tämän aineen tenttiin valmistautuminen jäi aiemmin mainituista syistä hiukan puutteelliseksi, mutta onneksi tentin oli vain kaksi esseekysymystä, joista toinen liittyi täällä blogissakin puituun matolääkkeiden resistenssiongelmaan ja toinen Facebook-sivullani puituun myyräekinokokkiin. Joskus luentojen ulkopuolinenkin aktiivisuus siis palkitaan ;)
Svenska för veterinärer: Tällä kurssilla oli tarkoitus opiskella alan ammattisanastoa ja potilastilanteita ruotsiksi, mutta syystä tai toisesta me löysimme itsemme kuitenkin useammin seuraamasta videolta kuninkaallisia häitä, norjan kielistä (?!) tv-sarjaa tai mykkäfilmejä. Aineistotehtäviä teimme myös paljon, mutta ne liittyivät yleensä ennemmin maatalouteen kuin eläinlääketieteeseen. Suullisia harjoituksia oli melkeinpä joka kerta ja lopuksi järjestettiin suullinen tentti, jonka käytännössä kaikki läpäisevät. Siinä siis juteltiin vapaavalintaisesta aiheesta opettajan kuunnellessa vieressä. Kirjallisia, palautettavia tehtäviä oli syksyn puolella ihan riittämiin, kevään puolella ei niinkään. Meillä oli kyllä olemassa paksu alaamme liittyvä aineistonivaska, josta saimme pulittaa 8 euroa kurssin alussa, mutta syystä tai toisesta sitä ei kauheasti käyty lävitse. Ilmeisesti opettajamme henkilökohtaisia preferenssejä tämä kurssin sisältö, toisella ryhmällä kuului olleen hiukan erilaista...
Englanti: Suoritin tasokokeella, kuten suuri osa kokeeseen osallistuneista, joten no further comments :)
Lihantarkastustekniikka:
Tavoite: Opiskelija tutustuu käytännön lihantarkastuksen suorittamiseen teurastamoissa sekä
hankkii valmiudet lihantarkastusapulaisen työhön.
Sisältö: Opintojaksossa käsitellään lihantarkastusanatomiaa, -patologiaa ja -parasitologiaa
sekä punaisen lihan että siipikarjalihan käytännön lihantarkastusta.
Tähän kurssiin suhtauduin todella rennosti, koska siitä ei ollut tenttiä, eikä aihe varsinaisesti kosketa - ei ainakaan vielä.Kurssin aikana syttyi kyllä pieni kipinä päästä joskus kokeilemaan tarkastusapulaisen pestiä, mutta saapa nähdä, olenko vielä ensi vuoden harjoittelun jälkeen samaa mieltä ;) Osahan meistä lähti siis jo tänä kesänä tämän kyseisen kurssin pohjalta tarkastusapulaisiksi teurastamoille eri puolille Suomea. Siinä mielessä hyödyllistä puuhaa, että anatomian opit tai ainakin osa niistä kertautuvat työn lomassa mukavasti.
Tentin korvasi ryhmätyö ja oppimispäiväkirja, jonka vuoksi lähes jokaiselle luennolle oli osallistuttava. Niillä käytiin läpi tuotantoeläinten teurastusprosesseja ja itse lihantarkastusta, eli mitä imusolmukkeita tai elimiä ruhoista pitää teuraslinjalla palpoida tai viiltää veitsellä ja mihin muuhun kiinnittää huomiota. Tällä kurssilla opin ehkä vähiten kaikista, mutta jostakin on osattava tinkiä.
 |
| Kuva |
Yleinen patologia:
Tavoite: Opiskelija ymmärtää elinryhmien fysiologisia ja patofysiologisia vasteita ja niiden etiologisia
tekijöitä, osaa selittää eläinten tärkeimpien tautien patogeneesin eri elimissä, kuvata tärkeimpien tautien aiheuttamat muutokset elinryhmissä ja muodostaa morfologisen diagnoosin.
Sisältö: Elinpatologiassa perehdytään elinryhmittäin yleisimpien tautien syntymekanismeihin
eläimillä, etiologisiin tekijöihin ja elinmuutoksiin.
Tämä kurssi oli mielestäni helpohko ja toimi johdantona elinpatologian ja histopatologian kursseille. Uusia käsitteitä tuli toki vastaan jatkuvalla syötöllä, mutta itse asia oli melko simppeliä - ainakin tuleviin elinpatoihin verrattuna ;) Olin etukäteen kuvitellut patologian hiukan mielenkiintoisemmaksi, kuin miksi se lopulta osoittautui, mutta ehkä olin vain asettanut odotukseni turhan korkealle. Oli kuitenkin mukavaa päästä vihdoin toden teolla pureutumaan sairauksiin terveen eläimen sijaan.
Elinpatologia1&2
Tavoite: opiskelija ymmärtää patologian roolin osana yksilön ja/tai lauman terveydenhuoltoa ja
sairaanhoitoa sekä tärkeimpien tautien syntymekanismit eläimillä ja tunnistaa niiden
aiheuttamat muutokset elimistössä. Opiskelija osaa kuvailla havaitsemansa muutokset ja arvioida niiden merkitystä, taustalla olevia prosesseja ja syy-yhteyksiä, viestiä havainnot ja johtopäätökset tarkoituksenmukaisella tavalla ja hallitsee patologian keskeisen terminologian. Opiskelija osaa käynnistää eläimen kuolinsyyn selvityksen ja suorittaa tavallisimpien kotieläinten obduktion (tämä osuus tulee vasta syksyllä).Opiskelija tuntee patologiassa tavallisimmin käytettävät menetelmät ja niiden rajoitukset
Sisältö: Patologia on oppi sairauksien syntymekanismeista, sairauksien aiheuttamista
muutoksista ja muutosten seurauksista. Eläinlääketieteellinen patologia toimii siltana
perustieteiden ja kliinisten aineiden välillä.
Ykköskurssin ensimmäisillä luennoilla iski pienoinen tietoähky ja kauhistus: "Tämäkö kaikki mun pitäisi jossakin vaiheessa osata?" Osansa vuosikurssimme kollektiiviseen tyrmistykseen saattoi tosin antaa sekin, että ensimmäinen luennoitsija oli ulkomaalainen ja oletti ilmeisesti meidän osaavan jo hiukan enemmän kuin oikeasti osaammekaan ;) Kurssit ovat kyllä työläitä ja haastavia - siitä ei pääse mihinkään. Yhden luennon asioita saatetaan kirjassa käsitellä 50 sivun verran ja sellaista määrää on ainakin allekirjoittaneen mahdotonta ehtiä joka ilta kahlata läpi - ainakaan niin, että siitä mitään oppisi. Priorisointi on tässäkin siis avainsana ja vähemmän tärkeitä asioita oppii kyllä viimeistään tässä kohtaa skippailemaan jouhevasti ohi. Asia on kyllä mielenkiintoista ja tärkeää, mikä toisaalta motivoi kahlaamaan kirjaakin läpi, mutta toisaalta aiheuttaa ahdistusta. Kunnon kaksiteräinen miekka siis :)
Histopatologia eli suomeksi mikroskopointikurssi:
Tavoite: Opiskelija tuntee histopatologisen diagnostiikan periaatteet, osaa kuvailla tyypillisimpiä histopatologisia muutoksia ja tunnistaa ne kudosvauriotyyppitasolla (rappeuma, tulehdus, kasvain, osaa yhdistää histologiset muutokset tautien kehittymiseen ja muodostaa histologisen
diagnoosin
Sisältö: Kurssilla käsitellään rappeumiin, tulehduksiin ja kasvaimiin liittyviä histologisia
muutoksia eri elimissä.
Viime vuoden keväällä mikroskopoimme peruskudoksista tehtyjä leikkeitä ja opettelimme tunnistamaan erilaisia kudostyyppejä. Tänä vuonna vaikeustaso vaikeutui sikäli, että nyt viime vuonna tutuiksi käyneistä kudostyypeistä piti tunnistaa erilaisia tautimuutoksia, kuten kasvaimia (=erilaistumattomien solujen rykelmiä, paljon mitooseja), ödeemaa eli turvotusta (=pulleita, nestetäytteisiä soluja), nekroosia eli kuolevia soluja, tulehdusmuutoksia (lisääntynyttä neutrofiili- ja makrofagi-infiltraattia) jne jne. Toiset leikkeistä olivat varsin helppoja erottaa, toiset kovin vaikeita. Parhaaksi opiskelutekniikaksi osoittautui vertailla saman elimen erilaisia tautimuunnoksia keskenään, eli miten eroavat munuaiset, joissa vallitsee verentungos tai munuaiset, jotka nekrotisoituvat jne.
Itse tentti oli helppo, enkä osannut stressata siitä etukäteenkään. Omatoimiseen mikroskopointiin oli varattu runsaasti aikaa ja taisin mikroskopoida leikkeet kaikkiaan kolme kertaa läpi - viimeisen kerran viimeisenä iltana. Omien muistiinpanojen ja piirustusten tekemisestä on hyöyä, mutta tällä kurssilla piirroksia ei tarvitse palauttaa, toisin kuin ykkösellä.
Spesifinen bakteriologia ja mykologia:
Tavoite: Opiskelija tuntee eläinlääketieteellisesti tärkeät infektioita aiheuttavat bakteerit ja
sienet, sekä näiden virulenssitekijät ja patogeneesin pääpiirteissään. Lisäksi opiskelija
hallitsee bakteriologisen ja mykologisen laboratoriotyöskentelyn sekä diagnostiikan perusteet
myös käytännössä.
Sisältö: Opintojakson aikana perehdytään eläimille tautia aiheuttaviin bakteereihin ja sieniin, näiden diagnostiikkaan ja tunnistamiseen laboratoriossa.
Spesifinen bakteriologia toimi jatkeena syksyn yleiselle bakteriologialle ja tällä kurssilla siis siirryttiin bakteerien yhteisistä ominaisuuksista lajitasolle opettelemaan tärkeimpiä bakteerilajeja ja niiden aiheuttamia sairauksia. Mykologiaa eli sieniä käsiteltiin yhden luennon ja yhden labrapäivän verran. Tyyliltään tämä kurssi oli varsin samanlainen kuin aiemmat virologia ja parasitologia, mutta mielestäni hieman helpompi suppeamman alueensa vuoksi.
Labrat olivat kivoja: tykkäsin viljellä pöpöjä hienon värisille agareille ja seurata elatusaineissa tapahtuvia muutoksia, kuten värinmuutoksia. Viimeisellä viikolla meillä oli labroista käytännön koe, eli saimme maanantaina anamneesit ja niihin liittyviä kudosnäytteitä kuka minkäkin eläimen elimistä, joissa pesivä bakteerilaji piti sitten selvittää ilman opettajien apua. Minä sain parini kanssa niin hyvät esitiedot tautitapauksestamme, että olimme jo ensimmäisen puolen tunnin aikana pystyneet päättelemään todennäköisimmän bakteerivaihtoehdon. Loppuviikon kokeet osoittivatkin sitten epäilymme oikeaksi. Oleellisinta käytännön kokeessa on kuitenkin se, että on työskennellyt huolellisesti, edennyt dignoosiin loogisesti ja pystyy perustelemaan tekemänsä kokeet sekä pohtimaan mahdollisia virhelähteitä (meidänkin maljoillamme kasvoi monia muitakin bakuja, kuin tätä varsinaista patogeeniä), mikä pitää osoittaa viimeisten labrojen jälkeen laaditussa laboratorioselostuksessa. Tästä tai kokeesta en ole vielä saanut tuloksia, joten en tiedä vielä, kuinka meidän lopulta kävi, mutta ainakin oikean bakun olimme kyenneet eristämään.
Kaikkiaan varsin mukava vuosi siis takana, eikä pelotteluista huolimatta läheskään niin rankka, kuin olin pelännyt. Oikeastaan lopussa alkoi ahdistaa lähinnä vain se, että kevät vaihtuu pian kesäksi ja työnteoksi, on tuo opiskelijaelämä vain niin mukavaa - ainakin tällä alalla! ;) Tämä tosin on vain oma, henkilökohtainen kokemukseni - tiedän, että joillekin vuosi otti hiukan kovemmille. Edelleenkin korostaisin kuitenkin oman mielekkään vapaa-ajan säilyttämistä opiskelujen ohella. Se lykkii kummasti eteenpäin, tai tekee ainakin mukana roikkumisesta mukavempaa ;)
