Just another rainy day

Sääli, että tällaisia ei taideta oikeasti myydä missään. Iippu nimittäin tilaisi varmaan heti yhden kappaleen itselleen :D Ikävästi puristavat sadevaatteet ja liivit kun ovat tytön mielestä vain silkkaa eläinrääkkäystä ;)

Joskus synkeä, ulos kutsumaton koiranilmakin on kyllä hyvästä: tänään olen mm. siivonnut koko kämpän kunnolla ensimmäistä kertaa loman alkamisen jälkeen... Kertonee hiukan mun viime viikkojen energiatasosta :/ Vaan on kyllä ihanaa, kun on nyt ihan puhdasta ja koirankarvatonta ainakin hetken aikaa!

Lisäksi tällaisilla keleillä (ja vetämättömillä voimilla) on ollut aikaa sarjoille (The Big Bang Theory, How I Met Your Mother, seuraavaksi varmaan Housen 3. tai 4. kausi), hyville kirjoille (nyt menossa Torey Haydenia, jota varastin lainasin mukaani kotipuolesta ja olen tykännyt tähän asti ainakin!) sekä leffoille (Brothers ja Desert Flower eli Aavikon kukka).

Desert Flowerin katselin viime yönä ja täytyy sanoa, että kaikesta hehkutuksesta johtuen odotin leffalta enemmän. Virhe. Ei ikinä pitäisi lukea mitään arvosteluja tai juonikuvauksia. Ei siis päässyt yllättämään. Samoin tuo toissa viikolla S:n kanssa katsottu Brothers oli musta aika lame. Kesän suuret leffaelämykset antavat siis vielä odottaa itseään! Seuraavaksi katseluun lähtee varmaan niinikään kehuttu Dear John ja kai se SATC 2:kin pitäisi jossakin vaiheessa käydä kahlaamassa läpi. (On kyllä ihan sellainen tunne, että unohdan jonkun erityiskivaksi povatun leffan nyt listalta... suositella saa.)

Tein tänään myös yhdet elämäni parhaiten onnistuneista karppimuffineista! Nämä suklaiset versiot tein ensimmäistä kertaa joulun alennusmyynneistä ostamiini ihaniin silikonivuokiin, jotka antavat leivoksille hauskan muodon. Reseptinä toimi tämä - korvasin vain kitkerää makua antavat soijajauhot Potfiber-perunakuidulla, jota suureksi ihmeekseni löysin kuiva-ainekaapistani. Ei nimittäin ole sitten minkäänlaisia muistikuvia moisen paketin kiikuttamisesta kassalle, sen sijaan kauan muistan kyseisestä karppiresepteissä vilahtelevasta tuotteesta haaveilleeni :D Ainakin tämän kokeilun perusteella jauhe toimi varsin loistavasti ja muffarien koostumus oli unelmankevyt, muttei kuitenkaan kuiva. Kyytipoikana toimi maustamaton soijajugurtti, joka toi ihanaa raikkautta täyteläisen suklaan rinnalle.

Päivän helpotus tai jopa hienoinen piristys oli myös se, että sain positiivista palautetta työstäni. Tähän asti olen ollut töissä hiukan "pelko persiissä", että koska mokaan jotain tosi pahasti tai että entä jos en pystykään olemaan tarpeeksi hyödyksi. Niinpä tämä "synninpäästö" tuntui erityisen mukavalta. Samoin sain kuulla, että halutessani voisin mahdollisesti jatkaa hommia vielä jouluun asti ja ensi kesänä uudelleen :) Työt ovatkin se suurin syy, miksi ehkä haluaisin muuttaa täältä Vantaalta hieman keskeisemmälle sijainnille pk-seutua. Ja kyllä - elukkaan hakevat ovat ehkä kuulleet, ettei töiden tekeminen lääkiksen ohella ole mahdollista, mutta todistettavasti siitä aika moni kurssikaverinikin viime vuonna selviytyi ihan kunnialla ;) Pakollista opetusta kun täällä on kuitenkin huomattavasti vaikkapa lukiota vähemmän. 

Vaihdoin tänään myös blogin taustan hiukan värikkäämmäksi. Yritin valita kuvan, joka ei liikaa hyppelehtisi silmille, mutta jos joku vakkarilukijoista kokee tämän kuitenkin häiritseväksi, niin oikea aika esittää valituksia on nyt :) Muussa tapauksessa tällä mentäneen taas hetken aikaa.

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

(Terassi)tunnelmia

Takana on tylsin viikonloppu pitkään aikaan. Sade masensi ja oon vasta ihan viimeisen vuoden aikana huomannut, että matalapaine saa mussa aina sellaisen ihmeen nuutuneen ja väsähtäneen olon aikaan. Olin nyt siis jälleen kotipuolessa ja menin perjantaina jo 23 aikaan nukkumaan, kun en muutakaan keksinyt. Kieltämättä olin kyllä väsynyt menneestä työviikosta ja matkustamisesta, mutta siltikään en ole tainnut vapaaehtoisesti mennä noin aikaisin nukkumaan ainakaan pariin vuoteen! Lauantai uhkasi käydä yhtä tylsäksi, mutta onneksi tuli kuitenkin lähdettyä kavereiden kanssa paikallisessamme pyörähtämään ja vanhoja tuttuja näkemään

Olen nyt myös pyöritellyt pitkään päässäni ajatusta muutosta Kehä III sisäpuolelle, ja melko varmasti alan kämppää sieltä yrittämään... Jos sitten edessä on muutto, niin omaa terassia ja uloskäyntiä (toim. huom. öiset lenkit koiran kanssa, kämpän tuuletus...) tulee kyllä ikävä :( 

  

Tässä on niin ihana hengailla kesäöinä tai kuumina hellepäivinä hyvän juoman, ruuan ja seuran kera...

Muuten elämä on taas urautunut aika pitkälti uusiin, erilaisiin uomiinsa. Työntäyttämiin sellaisiin. Herään puoli seitsemältä ja olen töissä puoli yhdeksän jälkeen. Matka taittuu kahden junalinjan ja yhden dösälinjan voimin. Pääsen töistä yleensä neljän jälkeen ja olen kotona viiden jälkeen - monesti vasta puoli kuuden aikaan ja ruuan tehtyäni olen melkein joka päivä joutunut ottamaan torkut (lue: tunnin-parin välikuolemat) heräten sitten myöhemmin illalla taas muutamaksi tunniksi touhuamaan. Työt ovat edelleen maistuneet, mutta luullakseni vasemmanpuolinen m. trapeziukseni aka epäkäslihakseni kyllä huutelee välillä tuskissaan kaikesta siitä koneella istumisesta. Pitäisi ehkä antautua kokeilemaan ihan ammattihierojan otteita.

Lenkkejä olen innostunut nyt kävelyn sijaan tekemään niin hölkäten kuin rullistellenkin (Iippu melkeinpä inhoaa molempia näistä eli sitä että itse joutuu juoksemaan...) eli jonkinsortin kuntokuuri on kai taas käynnissä. En siis itse juurikaan pidä juoksemisesta/hölkkäämisestä, mutta nautin kyllä siitä fiiliksestä, jonka saa vain kunnon hikilenkin jälkeen. Joskus lukioaikoina kävin pakkomielteenomaisesti (:D) juoksemassa sellaisen 50min lenkin joka päivä, mutta siihen ruljanssiin en kyllä enää aio sortua, koska siitä alkoi lopulta olla kaikki mukavuus kadonnut ja tein sitä vain jonkinlaisesta itselleni asettamasta pakosta. Rullistelu sen sijaan on sinänsäkin jo kivaa, muttei anna ihan samanlaisia itsensärääkkäyskiksejä :D

Ilmeisesti mulla on siis pakko olla edes jotain, minkä suhteen itsensä haastaa, kun opinnoistakin on taukoa. Se kai kuuluu jotenkin mun perusluonteeseen ja oikeastaan valehtelisin, jos väittäisin inhoavani kyseistä piirrettä itsessäni ;) Se puskee eteenpäin ja saa mut, hyvinkin laiskan ja mukavuudenhaluisen ihmisen, saamaan aikaan jotain, mitä muuten tuskin koskaan saisin... hyvän itsekurin ohella siis.

Mutta se siitä itsetutkiskelusta ja suihkun kautta peiton alle hyvän kirjan ääreen, unia!

Peijas - Arabia

Ihanan irtaannuttava viikonloppu takana, kiitos S:n, joka nyt pääsykokeiden takia on ollut käymässä täällä. Perjantai alkoi mukavissa merkein, kun lahjoin S:a (huomaa hieno kultainen joulupaperi!) edellispäiväisen syntymäpäivänsä johdosta ja ehdimme käydä vähän kaupoillakin....

... mutta päättyi sankarimme S:n kohdalla hieman ikävämmin pöntön halailuun ja lopulta Peijaksen terveyskeskuksen päivystykseen tiputukseen :( Syyksi epäilemme vahvasti eräästä nimeltämainitsemattomasta pikaruokaravintolasta ostettua hampurilaisateriaa, ja siitä aiheutunutta ruokamyrkytystä, joka oli hurjan voimakas ja johti ilmeisesti nestehukan myötä lihaskramppeihin, niin ettei S lopulta enää tahtonut saada henkeä, puhe alkoi kangerrella, liikkuminen ei onnistunut ja kädet puristuivat suppuun - melkein kuin parin promillen humala ilman pisaraakaan viinaa! Sen verran vakuuttavasti S kuitenkin onnistui vielä vaatimaan ambulanssin tilaamista, että lähdimmekin kiireen vilkkaa kohti terveyskeskusta. Taksilla tosin. Jälkeenpäin mielessä kävi, että miksen itse olisi voinut ajaa (ei sillä hetkellä käynyt kummankaan mielessä)? Ehkä siksi, etten ole vielä uskaltautunut ajamaan täällä - enkä kyllä juuri Tamperellakaan, for that matter (T: pikkukaupungin kasvatti). Parilla tunnilla tiputuksessa onneksi nyt selvittiin ja pääsimme lähtemään kotiin siinä kahden maissa yöllä...

Onneksi kyseessä siis mitä ilmeisimminkin oli vain ärhäkkä ruokamyrkytys, joten pääsimme jo lauantaiaamupäivänä uudelleen liikkeelle hakemaan mm. uudet sulkkismailat. Illalla, kun ruoka todistettavasti pysyi meidän kummankin sisällä, uskalsimme antautua nauttimaan grillailusta... 

Grillaus on karppaajallekin ihanan huoletonta, kun lähes kaikkea saa syödä :) Tämän kesän uusimpia lemppareita ovat kurssikaverin vinkkaama leipäjuusto grillissä sekä muro-marjanyytit foliossa soijajugun (/kerman/jätskin) kanssa nautittuna :) Murotaikina on siis yksinkertaisesti rasvan (=voi) joukkoon nypittyä jauhoa (=mantelijauhe) ja sokeria/makeutusainetta.

Sunnuntaina oli vuorossa piknik Arabianrannassa. Ilme varmaan kertoo, että noi meidän piknik-eväät eli kirsikat, mansikat ja miniluumutomaatit oli musta aika jepa :D

Meren tuoksu oli ihana ja ihmiset ihan kesätunnelmissa :)

Löydettiin ihanan lämmin rantakallio, jolle levitimme vilttimme ja ruhomme ja taisimmepa siinä pieniin tahattomiin tirsoihinkin sortua :) Oi autuasta laiskuutta ja kiirettömyyttä!

Iipun riemu vanhasta tutusta oli jälleen ihan käsinkosketeltavaa, olihan kyseessä yksi neidin lemppari-ihmisistä tässä maailmassa... :)

... vaikka kelpasi se emännänkin syli ainakin rapsutusten toivossa :)

Illalla vihittiin vielä uudet mailat käyttöön... olin yllättynyt, että tällaiset ihan hyviltä vaikuttavat (kop, kop) Umbron mailat (2kpl), sulan ja säilytyspussin sai alta 8 eurolla :)

Yksi virkistävimmistä viikonlopuista hetkeen! Oli vähän haikeaa jäädä taas tänne aloittelemaan työviikkoa, vaan kai se vilahtaa taas melko vikkelään ohi, kun työpäivät kuitenkin kuluvat nopeasti ja perjantaina olisi taas aikeissa suunnistaa kotipuoleen...

Aurinkoja :)

When She Loved Me

Haluan postata tämän nimimerkki "Bourbonin" kirjoittaman tekstin tänne, koska mielestäni sen sanoma on varsin osuva. Aikoinaan teksti pyöri YouTubessa videon muodossa ja taustamusiikkikin oli vielä oikein tunteisiin vetoava... Sittemmin koko video poistettiin ja olen yrittänyt saada tekstiä käsiini jokusen kerran tässä parin vuoden aikana. Nyt se vihdoin onnistui!

Sokerioravia eli "sokruja" tuntemattomille mainittakoon, että kyseessä on siis äärimmäisen sosiaalinen ja seurallinen laumaeläin, joka parhaimmillaan luo hyvin vahvan siteen omistajaansa, mutta jota ei koskaan tulisi pitää ilman lajitoverin seuraa. Pätee muuten aivan yhtä hyvin muihinkin laumaeläimiin, kuten kaneihin, moniin jyrsijöihin, lintuihin ja kaloihin! Sokru elää jopa 15 vuotta ja yhden kuollessa sen kumppani saattaa masentua ja sen seurauksena jopa kuolla yksinäisyyteen. Omistaja voi (ja tietysti tulisikin) yrittää pitää laumaeläimelle seuraa, mutta ihmisen yleensä hyvin rajallinen seuranpito ei koskaan voi korvata lajitoverin seuraa!

When She Loved Me
Text by Bourbon

Boy, I really love my person, but I miss her. She brings me good stuff to eat; I can even hear her sometimes, but when I finally get to the door, she is gone. I don’t see her anymore.

She used to take me out to play with her all the time! I don’t know what happened. It wasn’t like it was all at once, things just started happening, and before I knew it I was sitting here in my cage all alone.

When I first got here, boy was I scared! She took the time for me to learn that she was okay, she would bring me lots of treats, take me out every day, and carry me while I slept. She used to show me to different people, but never let them scare me. I always felt safe when I was with her.

She used to let me run around in her car while she drove and laughed at me, while I sat on her hands and climbed on top of her head. I would hang by my back feet from the top of the roof and look at her eyes. She would always call me silly. Sometimes I would just poke my head up, just to see her. I loved her so much, she would pet my head and I would go back to sleep.

We used to play lots of games with feathers, balls, straws, strings, and she had ropes that she would let me climb up and down. Every day she would bring me a new toy. When I played in her room I would climb to the top of the curtain rod way up high and glide down to her. I remember her laughing, sometimes I would miss and hit her face. Gosh, we used to have so much fun, in fact I was hardly ever in my cage.

I really grew to love her so much. I miss her, I miss all the fun we used to have. Now she only comes in to feed me while I sleep. I never get to see her much anymore.

I wonder what I did? Why doesn’t she love me anymore?

I sit here at night and just watch her sleeping. I remember how she used to pet me.


I am so lonely... Sometimes I get so depressed, I don’t know what to do. She doesn’t buy any new toys anymore, so all I have are these old ones. Why would she make me sit by myself and feel this way?

Does she even know how I feel? Would she care? Can’t she just once look at me and see in my eyes how much I miss her? Can’t she tell that I don’t feel like playing in my cage all alone?

I don’t feel like eating. Every time I try to eat, I remember her giving me treats and playing with me. What will happen to me? I get so lonely without her. All I get now is these old pictures in my mind of her laughing, smiling, and acting like she loved me.

Did she really love me at all? Was it just an act? How can a person forget they love someone?

I couldn't.

Summer planned

Nyt kesäkuun puolelle siirryttäessä havahduin taas siihen, että kesä on saapunut ja on aika yrittää ottaa siitä kaikki ilo irti :) Työnihän jatkuvat elokuun loppuun saakka ilman varsinaista lomaa, joten viikonlopuille on yritettävä järjestää mahdollisimman paljon kaikkea arjesta irtaannuttavaa puuhaa nukkumisen ja palautumisen lisäksi. Keksinpä lätkiä mukaan nyt niitä meidän Ulliksen piknikiltä taannoin julkaisematta jääneitä kuvia :)

Ainakin seuraavia juttuja siis toivoisin ehtiväni tekemään:

A = auringon otto, sopivissa määrin

B = bloggaus, jolle toivottavasti riittää nyt mukavasti aikaa, tosin postailuaiheiden määrästä en ole vielä aivan vakuuttunut :D

C = C-66:n eli vuosikurssimme tapaaminen Savossa(?) parin kurssilaisen vierekkäisillä mökeillä (terkkuja! ;) )

D = datailu: kerrankin saa sitäkin harrastaa ilman, että olisi koko ajan huono omatunto opiskelusta tai muusta pakollisesta ;D Ainakin sadepäivinä sallin itseni istua koneella, hienolla ilmalla toki ulosulos!

E = elokuvat: mulla ois pitkä lista leffoja, jotka haluaisin nähdä. Kesäisin on yleensä hyvin aikaa katsella niitä. 

F = festarit - edes jonnekin olisi kiva päästä, suosituksia ja festariseuraa (kaverit huom!) otetaan vastaan ;)

G = geokätköilypohjainen retkeily, ts. soitto porukoille, kun kaivataan hienoja retkikohteita :) Viime kesänä kävimme S:n kanssa mm. korsuja katsomassa sekä Helvetinjärvellä vanhempieni vinkkausten perusteella

H = herneet - tältä vuodelta vielä ensimmäiset maistamatta

I = Iipun kanssa vietetty laatuaika, retket ja lenkit

J = jätski ja sen korvikkeet <3

K = koiranpennun ja sitä ennen sen emän luona käynti T2:n kanssa Vaasassa (hänelle siis tulossa toivottavasti uusi pentu loppukesästä)

L = lukeminen: lomat ovat ainoita hetkiä, jolloin ehdin ja jaksan lukea kaunokirjallisuutta... josko Twilightit saisi kahlattua läpi, vaikka ensimmäinen olikin pettymys

M = mansikat kerman kera <3

N = nähtävyyksiin tutustuminen Helsingissä, tätä olen odottanut! Etenkin Suomenlinna olisi kiva vihdoin päästä kokemaan :) Samoin Kaivari, Hietsu ja merenrannat ylipäätään <3

O = ostokset kesätyörahoilla: jollakin uudella, ehkä isommallakin hankinnalla (läppäri?) ajattelin itseni koko kesän aherruksesta palkita - eipä niihin muuten oikein varaa ole

P = piknikit - mielellään monta, eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa

Q = Queen, Baltic: laivareissu olisi myös mukava, etenkin jollei muuta ehdi... S:lläkin on vielä se yksi ilmaisristeily käyttämättä...

R = rullistelu (joku kesä kävin lähes joka päivä rullistelemassa, mutta näköni huonontua olen pitänyt vähän taukoa... mutta jos se lasien kanssa kuitenkin onnistuisi jotenkin?)

S = sulkkis, tosin yleensä tapaan vain pomputella palloa kaverin kanssa oikein kunnon pelien sijaan (isäni kanssa meillä oli joskus ennätyksenä muistaakseni n. 800 peräkkäistä lyöntiä ennen kuin pallo tipahti maahan... vai olisiko ollut lähempänä tuhatta? :D)

T = tennis (harjoitteluasteella, S on muutamana kesänä aina silloin tällöin koittanut opettaa... yks päivä olinkin vähällä ostaa oman mailan kirppikseltä, mutta päädyin sittenkin odottamaan parempikuntoista)

U = uiminen ja vesijuoksu, joista etenkin jälkimmäistä on kiva harrastaa sukumme mökillä, jossa muuten tulee aika vähän käytyä

V = veneily: kun olin pieni, veneilimme usein läheiseen saareen, jossa oli urheilukalastajien mökki (olenkin kasvanut ko. harrastuksen varjossa...), mutta sittemmin puuha on jäänyt vähemmälle. Viime kesänä pääsin kerran vesille, mutta tänä vuonna toivottavasti useammin, kun T2 saa nyt veneen käyttöönsä :)

X = X-factor, enkä nyt tarkoita sitä TV-ohjelmaa, vaan tuntematonta tekijää kesässä: impulsiivisia ideoita mennä sinne, minne hyvältä tuntuu ja tehdä juttuja spontaanisti ilman sen kummempia suunnitelmia

Y = yksillä käyminen terassilla, tottakai, ja erityisesti odotan pääseväni kotikaupungissani järven rannalla sijaitsevalle, ilta-auringon aina kultaamalle terassille istuskelemaan :)

Z = nopea junalinja töihin/sieltä kotiin lyhyemmät matkat, enemmän vapaa-aikaa ;)

 

Å = Åland: paikka, johon on pakko päästä säännöllisin väliajoin. Muistaakseni n. 5 kertaa olen Ahvenanmaalla elämäni aikana käynyt - muualla saaristossa enemmänkin ja suorastaan rakastan sitä <3 Toivottavasti pystyisin tänä vuonna tekemään viikonloppureissun sinne tai johonkin muuhun paikkaan ainakin.

Ä = äitini ja isäni haluaisivat tulla poikkeamaan Helsingissä ja luonani geokätköilyn merkeissä. Toivon, että löytäisimme uusia hienoja paikkoja hoodeilta :)

Ö = öiset lenkit koiran kanssa ja kesäöiden tuoksun sekä lämpöisyyden fiilistely, valvominen yön yli ja kotiin kävely lintujen aloittaessa aamukonserttiaan ja auringon alkaessa pilkistellä taivaanrannan takaa <3

Jos jollakin heräsi suosituksia esim. Helsingin must-see paikoista tai muista suunnitelmistani, niin kommenttiboksiin saapi heitellä :)

Loppuun vielä video hyvänä osoituksena siitä, mitä kaikkea koirille voikaan opettaa!

In memoriam

Frost vom Janustal "Kide"

 

Hyvää matkaa ja kiitos näistä yhteisistä vuosista, pieni valkoinen, suuri haaveeni: ensimmäinen lumivärinen siilini, puolentoista vuoden etsinnän ja kyselyiden tulos. Yritin löytää sinua ensin USA:sta, Portugalista, Espanjasta, Briteistä, Hollannista, Ruotsista ja mistä lienee muualtakin vielä... Lopulta kuitenkin eksyin jäljillesi Saksassa, mikä sai minut ja T2:n pakkaamaan laukkumme ja lähtemään matkaan, sinua kotiin hakemaan, varsin nopealla varoitusajalla...

 

Vaikka olin tulomatkalla varma, että lentokoneemme putoaa tai ajamme hirvikolarin (karmani, tiedäthän...), niin pääsimme kuitenkin turvallisesti kotiin. Juuri kun kuvittelin voivani huokaista helpotuksesta, päätitkin koetella hermojani kieltäytymällä syömästä ensimmäiset pari viikkoa, niin että minun oli pakkosyötettävä sinua kädestä ja haettava naapurikaupungista "hiiren pinkkejä" saadakseni edes jotakin kurkustasi alas. Tottakai ymmärsin, ettei kodin vaihtaminen ja niin pitkä matka voi sujua aiheuttamatta stressiä. Onneksi se kuitenkin ajan myötä laantui palauttaen sittemmin pohjattoman ruokahalusi.

Niin sinä tulit ja jäit - opit luottamaan meihin vieraisiin ihmisiin, vaikka olimme tuoneet sinut niin kauas kotoa. Kiitos siitä!

Vaikket perillisiä meidän iloksemme jättänytkään, jätit kuitenkin hentoisen tassunjälkesi sydämiimme. Nuku rauhassa, pieni valkoinen! Nyt sinun on hyvä olla <3

"Nyt olet vapaa 

ja mukana tuulen 

voit kulkea rajalla ajattomuuden. 

Olet kimallus tähden, 

olet pilven lento, 

olet kasteisen aamun pisara hento. 

Et ole poissa vaan luoksemme saavut 

mukana jokaisen nousevan aamun. 

Ja jokaisen tummuvan illan myötä 

toivotat meille hyvää yötä."