Kevätreissuja

Kevään toinen reissu kohdistui Tilkunpeltoon Lammille. Lähinnä kuulemiemme hyvien kokemusten ja suositusten perusteella. Paikka sijaitsi somasti järven rannalla ja kesäisin alueella toimii myös vaunusauna ja uima-allas. Vastaanotto oli totuttuun tapaan ystävällinen.

Harmillisesti alueen tiet olivat melko mutaisassa kunnossa, eivätkä ulkoilumaastotkaan hurmanneet.  Ilma oli kuitenkin mukavan keväinen.

Varasimme lauantai-illaksi saunavuoron ja sauna oli kyllä todella hieno. Pitänee joskus palata testaamaan vaunusaunakin.

Lauantai-illan mukavin asia olivat kuitenkin yllättäen viereiselle paikalle kaartaneet vanhempani. Tiesivät toki, missä olimme, mutta halusivat yllättää - siinä hyvin onnistuenkin. Oli mukava päivittää kuulumisia ja viettää iltaa heidän autollaan, kun ei oltu pitkään aikaan nähty.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta koskaan, kun satuimme samalle alueelle karavaanailun merkeissä.

Kevään kolmas reissu heitettiin ns. puskaparkkeilun hengessä jo moneen kertaan tutuiksi käyneissä Inkoon Kopparnäsin maisemissa. Paikka on suosittu karavaanareiden keskuudessa, sillä se on joskus muinoin palvellut leirintäalueena. Nykyisin siellä on kahden vuorokauden rajoitus.

Ensimmäinen homma on aina lauman ulkoilutus.  Nyt oli jo sen verran lämmintä, että kissatkin uskaltautuivat ulos. Utu nyt oli toki jo valjastellut lyhyemmän aikaa edellisreissullakin, mutta lumi ei ollut oikein herran mieleen.

Ulkoilun ohessa grillissä lämpeni panini. Hyvin onnistui tälläkin keinolla ja täytti nopeasti miehen vatsan.

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, joten ensitöiksi koko lauma pihalle.

Pelkäsin, että tuolla rantakallioilla olisi saattanut viihtyä kyy jos toinenkin, mutta onneksi niiltä on ainakin toistaiseksi vältytty!

Tämän paikan suurimpia plussia ovat varmasti nämä vaihtelevat ulkoilumaastot, joita riittää useampaan suuntaan.

Tämä biitsi on yksi lemppareitani. Vielä siltä ei tosin ole päästy aurinkoa ottamaan, eikä uimaan. 

Mummo nelistää.

Kevään ensimmäiset sinivuokot!

Tällä kertaa kuljimme läpi meille uuden merkityn polun, joka ei kuitenkaan maastonsa tai maisemiensa puolesta noussut alueen ykköseksi.

Polku päättyi jotakuinkin aiemmin nähdylle biitsille, jonka yhteydessä sijaitsevalla nuotiopaikalle paistoimme piknik-laukussa mukana kulkeneet makkarat. Nuotion sytytys oli jälleen työn ja tuskan takana, kun emme tahtoneet löytää kuivia puita.

Väsynyttä sakkia.

Puskaparkkeilun yksi tylsimmistä puolista on peseytymismahdollisuuksien puute - etenkin, mikäli uiminenkaan ei tule kyseeseen. Tällä kertaa ratkaisimme ongelman yhdistämällä eräilyyn visiitin läheisessä kylpylässä. Siellä oli todella viileää vettä, eikä ollenkaan kaipaamaamme poreallasta, mutta suihku ja sauna onneksi lämmittivät.

Sunnuntaina oli vielä aikaa pitkälle lenkille alueen toisella puolella, meillä tutuimmilla rantakallioilla, joilla näin huhtikuussa oli vielä todella rauhallista kauniista säätä huolimatta.

Puskaparkkeilussa toteutuu monessa mielessä karavaanailun paras anti - vapaus, luonnonrauha ja riippumattomuus. Toki haasteita tuottavat toistaiseksi vielä tuo peseytyminen, koirien peseminen, puhelimien sekä tietokoneen akun lataus, sekä vähemmissä määrin kokkailu, mutta nämäkin ovat enemmän tai vähemmän ratkaistavissa olevia asioita. Ehkä hiljalleen lisäämmekin puskailun osuutta harrastuksessamme, kunhan saamme noita haasteita ratkottua. Stay tuned!