Mallorca, päivä 4

Neljäntenä päivänä lähdimme metsästämään vihoviimeistä helmeä - calaa - ketjuumme. Kyseessä oli meitä lähinnä sijainnut, mutta myös kaikkein huolellisimmin kätketty helmi nimeltään Cala Varques. Rannalle johtanut tie nimittäin päättyi tällaiseen näkyyn:

Jos kadunvarsi ei olisi ollut täynnä pysäköityjä vuokra-autoja ja jos emme olisi nähneet ihmisten puikkelehtivan porttien välistä, olisi saattanut iskeä uskonpuute.

Rannalle johti pitkä ja muhkurainen tie. Ja minulla oli tietysti taas ne läpsyt jalassa... Ei hyvä idea. Kyseessä ei siis todellakaan ollut ranta, jolle eksytään sattumalta. Sinne pitää haluta. Kovasti.

Polun päässä odotti vihdoin palkinto.

Tämän paikan erottivat muista ennen kaikkea sen lukuisat luonnotilaiset luolat. O väitti jopa kuulleensa niistä lepakkojen ääntelyä.

Parin tunnin auringonoton ja maisemien ihastelun jälkeen oli aika nostaa kytkintä ja lähteä tutustumaan saaren pääkaupunkiin Palmaan.

Ihana idea nuo tyllin sisällä olevat terälehdet!

Palma oli varsin pieni, mutta oikein viihtyisä ja siisti kaupunki.

Paikallinen "koirapuisto".

Palman päänähtävyys. O ei ole erityisen innokas kiertämään turistikohteita, joten tyydyimme lähinnä ihastelemaan niitä kauempaa.

Helmimuseoon tosin pistäydyimme - ehkä siksi, että se sattui eteen yllättäen keskellä ostoskatua ja oli ilmainen. Onnistuin siis harhauttamaan, haha!

Loppulomamme ajan majoituimme Palman lähellä sijaitsevassa hotellissa, joka sekin oli kiva, muttei ihan vetänyt vertoja ensimmäiselle. Tässäkin hotellissa olisi ollut kylpylä, mutta eipä sinne kyllä millään ehtinyt...

... oli aivan liikaa muuta nähtävää.