Mallorca, päivä 2

Toinen päivä Mallorcalla oli paikkojen ja maisemiensa puolesta se kaikkein hienoin - ehkä hieman vastoin odotuksia. Olimme jo suunnitelleet retkiä vuoristoon ja saaren pohjoisimpaan niemennokkaan, kun sattumoisin törmäsin jollakin nettisivustolla listaukseen Mallorcan hienoimmista, kätketyistä aarteista - rannoista. Maanantai sarasti aurinkoisena ja lämpimänä päivänä eli mikäs sen parempaa kuin lähteä metsästämään noita kätkettyjä helmiä. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme matkaan.

Matkaa reittisuunnitelmamme etäisimpään kolkkaan oli jälleen tunnin verran.

Ja itse asiassa kaikki hienoimmat rannat sijaitsivat varsin lähellä toisiaan - lähestulkoon vierekkäisissä lahdenpoukamissa. Merkitsin kohteemme numerojärjestyksessä karttaan.

Reitti kulki rannikkoa pitkin, joten jo matkalla saimme nauttia hienoista maisemista.

Muutaman pit stopin jälkeen saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme, Cala Llombardsiin. Käynnissä olivat keskipäivän aurinkoisimmat tunnit, joten jäimme rannalle pariksi tunniksi nauttimaan niistä.

Rantaa ympäröivät jylhät kalliorannat, joilta löytyi myös muutamia taloja.

Kalliorantoja pitkin kävellen pääsi ihastelemaan maisemia vähän laajemmaltikin.

Vanhoja venevajoja tuntui olevan kaikkialla.

Cala Llombards ei kuitenkaan näin sesongin ulkopuolellakaan ollut mikään yksityisranta, vaan sieltä löytyi pieni rantabaari, aurinkovarjoja sekä saksalaisia turisteja. Vaan oli se aika erilainen kuin suuret turistibiitsit ja huomattavasti syrjemmässä. Kalliorannoilla olisi riittänyt lisääkin tutkittavaa, mutta meillä oli kiire jatkaa eteenpäin.

Seuraava kohteemme oli Caló des Moro, joka itse asiassa osoittautui retkemme etäisimmäksi kohteeksi ja jäi melkein näkemättä, sillä koko paikkaa ei löytynyt auton navigaattorilla. O:lla oli onneksi puhelimessaan hyvä diili netin käytöstä ulkomailla, joten ei muuta kuin Google Maps käyttöön ja seuraavaa helmeä etsiskelemään. Ja onneksi etsimme, tämä nimittäin osoittautui kohteena koko reissun hienoimmaksi! Ehdoton lemppari - meidän molempien mielestä. Kuvat eivät tee kohteelle oikeutta.

Vesi oli täydellisen turkoosia ja rantapoukama jäi jälleen jyrkkien kallionseinämien väliin. Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin täysin luonnontilainen ranta.

Lisäksi sitä ympäröi tällainen ulkoalue, jonka mallorcalainen perhe oli saanut pelastettua hotellisuunnitelmien alta virkistyskäyttöön.

Sen kunniaksi pikku selfiet, haha.

Laskeuduimme rantaan Cala s' Almunian kautta, joka sekin kuului näihin helmirantoihin. En vain tiennyt sitä tuolloin.

Luolia näkyi jälleen siellä täällä.

Kiipesimme aluksi rannan toisella puolella sijainneelle kukkulalle ihailemaan maisemia.

Turkoosin veden ja vehreiden havupuiden kontrasti on sellainen, johon ei vain kyllästy.

Lopulta palasimme alas ja kävimme tutustumassa rantaan.

Vesi oli vielä kylmää, mutta pitihän siellä hiukan käydä loikkimassa. Vaan maisemat olivat kyllä paikan parasta antia ja jos vain yhtä kohdetta saisin Mallorcalta suositella, olisi se tämä, Caló des Moro.

Seuraavaksi lähdimme etsiskelemään tätä kaarenmuotoista kalliomuodostelmaa, josta olimme nähneet kuvia. Kohde oli nimeltään Cala Santanyi, vaikka itseasiassa kalliokaari sijaitsi hieman varsinaista rantaa kauempana. Hetken etsiskelyn jälkeen bongasimme kuitenkin yllä näkyvän kyltin, jolta oli lyhyt matka kävellä kaaren eteen rakennetulle näköalapaikalle.

Kaari osoittautui huomattavasti suuremmaksi kuin olimme kuvitelleet, joten sitä oli vaikea saada mahdutettua kokonaisena kuvaan.

Päivän viimeinen "cala" oli Cala Figuera, jota niinikään oli kehuttu monessa paikassa kovasti. Se olikin tyyliltään ihan erilainen kuin muut calat - rakennettu kalastajakylä oikeastaan. Ainakin se osa Y:n mallisen lahden toisesta haarasta, jonka me ehdimme tutkia.

Jokaisen talon alakerrasta löytyi venevaja ja luiska veteen. Aika persoonallista!

Cala Figuerasta olisi löytynyt myös muutama romanttinen ravintola viinin ja tapasten nautiskeluun, mutta jostakin syystä O:lle iski kova tarve päästä kauppaan, joten pääsimme syömään vasta hotellipaikkakunnallamme ja kohteeksi valikoitua brittipubi - kaikkien kunnon ravintoloiden jo suljettua ovensa. Se oli oikeastaan ainoa asia, joka päivässä jäi hieman harmittamaan, mutta mikäli vielä joskus Mallorcalle palaan, pitää tuo virhe ehdottomasti korjata ja keskittyä muutenkin nimenomaan tuon itärannikon koluamiseen.

Sinne nimittäin jäivät meidän sydämemme, mitä Mallorcaan tulee.