Terveiset Mallorcalta! Takana on ihana matka, jota odotettiin hartaasti koko alkukevät. Idean matkakohteeseen saimme jouluna O:n äidiltä, jonka mukaan Mallorca on yksi niistä hänen näkemistään paikoista, joihin tekisi mieli matkustaa uudestaan. Se lienee kai parhaimpia kohteliaisuuksia, joita matkakohteelle voi ylipäänsä antaa.
Omat ennakkokäsitykseni Mallorcasta olivat aika suppeat: pidin sitä tylsänä turistirysänä, josta ei löytyisi juuri aitoa nähtävää. Pieni perehtyminen tähän Espanjalle kuuluvaan saareen osoitti kuitenkin, että Mallorca on itse asiassa juuri nostamassa osakkeitaan ja sitä markkinoitiin trendikkäänä, paljon tarjoavana matkakohteena. Meitä saaressa kiinnostivat ehdottomasti eniten sen luontokohteet, näköalat ja viimesyksyisten Italian kokemusten rohkaisemana oman mielen mukaan vuokra-autolla liikkuminen.
Lensimme Mallorcalle vappupäivän aamuna ja vuokrasimme auton heti lentokentältä. Koska vilkkain turistikausi ei ollut vielä alkanut, upgreidattiin alunperin varaamamme auto kokoluokkaa isompaan ilman lisäkustannuksia, joskin totta puhuakseni auton koko on kapeilla teillä mukavinta säilyttää melko maltillisena.
Olimme suunnitelleet matkaa varten karkean, joustonvaraa sisältävän reittisuunnitelman eri päiville, mikä helpotti matkantekoa huomattavasti, kun aamuisin ei tarvinnut käyttää aikaa ihmettelyyn. Ensimmäinen etappimme oli noin tunnin mittainen ja käsitti siirtymisen lentokentältä itärannikon Porto Cristoon tippukiviluolia ihmettelemään. Mikäli saapumispäivämme ei olisi ollut sateinen, olisimme todennäköisesti aloittaneet alempaa rannikolta rantakohteista, mutta sadepäivä tai oikeastaan -hetki oli hyvä viettää luolassa.
Kuten kuvasta näkyy, saari on hyvin pieni ja siirtymät etenkin isoilla teillä nopeita ja lyhyitä. Sen sijaan saaren pohjoisosissa on vuoristoa, jossa matkantekoon kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin tasamaalla. Saaren keskiosa on pääosin maaseutua, jossa ei sen kummempaa nähtävää matkailijalle ole. Itärannikko oli ehdoton lempparimme.
Matka Porto Cristoon taittui nopeasti ja ajamaltamme tieltä oli hyvät opasteet tippukiviluolille. Niitä oli tosin kahdessa eri paikassa ja me päädyimme ensiksi vastaan tulleille, ilmeisesti hieman pienemmille Hamsin luolille. Vaan eipä jäänyt sellaista oloa, että olisi jäänyt jostakin paitsi.
Luolille laskeuduttiin vehreän kasvillisuuden läpi.
Pääsylipun hintaan sisältyi lasilliset sangriaa ja pientä naposteltavaa, jotka viihdyttivätkin mukavasti sen parikymmentä minuuttia, jonka saimme odottaa seuraavaa opastettua kierrosta. Ominpäin ei luoliin päästetty ketään seikkailemaan.
Ensimmäinen luolista oli siniseksi valaistu. Ihan hieno, joskin itse tykkäisin kyllä luonnollisemmasta lookista.
Luolan seinille heijastettiin kaksi videoesitystä - toinen Mallorcan ja luolien syntyhistoriasta ja toinen maapallon synnystä. Ihan viihdyttävä pläjäys - etenkin tuo ensimmäinen osuus.
Esitysten jälkeen siirryimme ravintolan kautta pääluolaan.
Se oli valaistu hieman luonnollisemmin.
Luolan spesialiteetteina olivat koukunmuotoiset tippukivet sekä maanalainen järvi, jollaisia en ollut aiemmin nähnytkään. Hienoja kieltämättä! Toki tämän järvikohteenkin "kruunasi" musiikkishow, johon kuului oranssein ledivaloin varustetun veneen lipuminen tuolta luolan perältä esiin ja taas piiloon... Itselleni olisi ehkä riittänyt hieman yksikertaisempi luonnonihmeiden ihastelu. Siinä olisi ollut ohjelmaa ihan riittämiin.
Tippukiviluolien jälkeen alkoikin nälkä kurnia jo vatsassa. Luolilla mainostettiin Mallorcan perinneruokia - tumbetia ja mallorcalaista frittiä. Olihan niitä pakko maistaa, vaikka olimmekin etukäteen vähän uumoilleet, että ilman näitäkin pärjäisi...
Syyn muistin tosin vasta oman annokseni, eli tuon fritin nähtyäni.
Nuo mitkä näyttävät lihalta eivät nimittäin sitä olleet, vaan suurimmaksi ainakin osaksi koostuivat sisäelimistä... tunnistin ainakin maksan ja keuhkon - viimeisimmän pienten keuhkoputken haarojen poikkileikkausten perusteella. Annos oli todella hyvin maustettu ja makoisa sinänsä, mutta jouduin kyllä rehellisyyden nimissä luovuttamaan sen kaikkiruokaiselle O:lle...
Ilmeisesti Mallorcalla on totuttu hyödyntämään kotieläimet mahdollisimman tarkkaan, sillä verimakkara oli myös yksi saaren perinneherkuista. Kuulemma erittäin verekäs maultaan, eikä olleenkaan tamperelaista mustaa makkaraa vastaava - jäi O:ltakin syömättä...
Sen sijaan hänen tumbet-annoksensa oli ihan moitteeton - kasvishöystöä ja jotakin lihaa, luullakseni possua.
Ruokailun jälkeen palasimme autolle ja jatkoimme saman kaupungin, eli Porto Criston biitsille.
Parkkipaikan löytäminen tosin tuotti siinä määrin hankaluuksia, että emme viihtyneet rannalla kovin kauaa. Ei sillä, että siellä olisi vilpoisana päivänä niin pitkään tehnyt mieli ollakaan.
Koska kello oli vasta aika vähän, eikä hotellille meno vielä houkutellut, päätimme jatkaa matkaa hotellipaikkakuntamme Cala Bonan ohi historialliseen Artàan.
Matkalla sinne otimme vuokra-autosta ilon irti ja pysähtelimme kuvaamaan milloin mitäkin kukkaketoa tai lammaslaidunta.
"Joka loman pakollinen kotilokuva". -O
Yksi kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä on Sant Salvadorin kirkko, joka sijaitsee mäellä linnoitusten ympäröimänä. Sinne me sitten kipusimme.
Ylhäältä avautui kahdenlaista maisemaa: kaupunkimaista ja maalaismaista.
Ja mikä ihana naamiokissa siellä paistattelikaan päivää turisteista piittaamatta! Tämä kaveri oli varustettu kaulapannalla...
... mutta moni muu ei.
Sähkökaapin taa tarjoiltu ruokakin oli auringossa kuivahtanutta ja kärpästen ympäröimää. Liekö kulkukissoja vai jonkun omia? Kissoja näkyi Mallorcalla noin yleisesti ottaen aika harvakseltaan, eikä kulkukissaongelma vaikuttanut ainakaan vastaavalta kuin esim. Kroatiassa. Olisipa muuten kiva päästä joskus osallistumaan johonkin kulkukissojen leikkausprojektiin Etelä-Euroopassa - pitäisi vain löytää asiasta innostunut kaveri matkaan... Intian matkasta saakka olen tällaisia haaveita pyöritellyt, sillä jonkinasteinen kipinä siellä kyllä tuon tyyppisiin hyväntekeväisyysprojekteihin syttyi.
Tuntui muutenkin, että kaikki eläimet, joita Mallorcalla näki, olivat jotenkin hieman rupuisen näköisiä ja huonokarvaisia. Ehkä niillä oli karvanlähtö kesken tai ehkä ulkoloiset vaivaavat tuolla lämpimässä ilmastossa ihan toden teolla. Vaikea sanoa. Mielestäni tämä päti kuitenkin useimpiin kotieläimiin, joita reissun aikana tuli vastaan.
Tämä aasi kavereineen oli tosin ihan hyvän näköinen. O oli ihan ihmeissään, sillä ei ollut aiemmin päässyt näkemään moista otusta livenä.
Lopulta ilta eteni siihen pisteeseen, että oli aika lähteä hotellille. Siellä seurasi päivän toinen ilmainen upgreidaus tavallisesta hotellihuoneesta junior sviittiin. Ja hieno se olikin olohuoneineen, parvekkeineen ja kylpyhuoneineen päivineen. Henkilökunta oli lisäksi jättänyt huoneeseen tuoreita herkullisia hedelmiä meitä odottamaan.
Hotelli oli ilmeisen uusi ja puhuivat, että meidän huoneemme olisi ainakin ollut ihan vasta valmistunut. Hotelli sijaitsi rantakadulla ja siitä olisi löytynyt spa- sekä allasosasto, mikäli säät eivät olisi sattuneet suosimaan tai mikäli luppoaikaa olisi löytynyt enemmän. Voin lämpimästi suositella hotellia, jos joku on Mallorcalle päin lähdössä. Mieluusti olisimme tuolla pidempäänkin asuneet.
Hotellin lähistöllä rantakadulla sijaitsi useampia ravintoloita, joista yhteen päätimme ensimmäisen iltamme.
Minä tilasin mustekalaa grillivihanneksilla ja O turskaa ranskanperunoilla. Hyvää, mutta ei kyllä peitonnut kroatian vastaavaa annosta.
Vatsat täynnä oli hyvä kallistaa päät tyynyyn. Hotellin pehmoisessa sängyssä nukuinkin paremmin kuin pitkään, pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti