Helsinkiä pakoon

Tiedän kaksi keinoa kuumuuden välttämiseen: veden äärelle hankkiutuminen tai shoppailumorkkiksen hankkiminen jossakin sopivan ilmastoidussa ostosparatiisissa  - vai -helvetissä... Koska rahatilanne ei salli jälkimmäistä, oli jälleen pienen kesäretken aika. Itse olisin halunnut Loviisaan tai jonnekin vastaavaan paikkaan. Onko siellä nähtävää? O:a sen sijaan ei hotsittanut kuumassa autossa istuminen, vaan hän olisi halunnut lähimmille mahdollisille rantakallioille aurinkoa ottamaan, joten löysimme itsemme kohtalaisen harvinaisesta tilanteesta nimeltä erimielisyys.

Varsin nopeasti onnistuimme kuitenkin palaamaan tutumpiin kuvioihin, nimittäin tilanteeseen nimeltä kompromissi.

Ei Loviisaa, ei lähikalloita, vaan päiväretki Espooseen, hieman kaukaisemmille kallioille.

Kallioille, joille pääsyyn tarvittiin venettä!

Muistin lukeneeni joskus jostakin blogista, että Espoon rannikolla on kivoja ulkoilusaaria, joihin pääsee kätevästi venekuljetuksella. Niinpä lähdimme matkaan ja googlasimme matkan varrelta veneen lähtöpaikan ja -ajan. Kiire meinasi tulla, kun piti tietenkin eväitäkin pysähtyä ostamaan, mutta pikku spurtin siivittäminä ehdimme kuin ehdimmekin veneeseen juuri ennen sen lähtöä ja koiratkin olivat tervetulleita! Edestakaisesta arviolta kymmenisen minuuttia kestäneestä merimatkasta köyhdyimme 2,5 euroa per ihmisnenä.

Lähtöpaikkana oli Haukilahti ja kohteena Iso Vasikkasaari. Olisin ehkä lähtökohtaisesti ollut kiinnostunut menemään jollekin hieman pienemmälle saarelle, mutta retken ex tempore -henki ei jättänyt paljon vaihtoehtoja.

Merimatka veneen kannella oli ehdottomasti yksi viime päivien parhaista jutuista! Ihanan vilpoista ja odottavaiset tunnelmat.

Kenkävalinta oli hieman huono - sain nimittäin mojovan rakon kantapäähäni noista muuten niin kivoista, epäsymmetrisistä Intian popoista. Jalkojani kaunistavat myös lukuisat kissojen spurttausjäljet. Tekee muuten makoisaa tuohon jalkapöydälle!

Venelaiturin läheisyydestä löytyi kahviloita, vessoja, hiekkaranta ja jalkapallokenttä, jotka sivuutimme varsin reippaasti.

Tavoitteenamme oli löytää jokin suojaisa poukama, jossa Taikkis ja O voisivat uida sen suurempaa häiriötä tai pahennusta aiheuttamatta. Osoittautui odotettua hankalammaksi, sen verran suosittu paikka oli kyseessä ainakin noin +30 asteen helteessä.

Eväitäkin tosiaan oli, ihan kunnon Huiluntuhtia juustoversiona!

Makkaroidemme loistokkuus kärsi tosin karvaan iskun siinä vaiheessa, kun joku toinen porukka kaiveli kylmälaukuistaan lohta, herkkusieniä, naan-leipää ja muita herkkuja kesäkeittiössä loihdittavaksi. Melko nöyränä noukimme sitten askeettiset eväämme heidän gourmet-ateriansa tieltä pois ja mutustimme ne kaikessa hiljaisuudessa.

Lopulta löysimme pienen hiekkaisen rannan, jolta oli mukava käydä polskuttelemassa. Merivesi oli lämmintä kuin linnunmaito!

Lediä se ei kuitenkaan edelleenkään vakuuttanut.

Takaisin maihin palattuamme emme olleet vielä valmiita luopumaan päiväretkitunnelmistamme, vaan päätimme kruunata hellepäivän nautiskelemalla satamaravintolan terassilla freessit salaattiannokset. Sinnekin olivat iloksemme koirat tervetulleita!

Itse valitsin vuohenjuusto- ja O kanasalaatin ja kylläpä vain maittoi koko ulkoilmassa vietetyn päivän päätteeksi!

Tänään puolestaan suuntasimme sinne O:a miellyttäneille lähikallioille ja grillissä paistui kanan ja vihannesten rinnalla pari siivua öljyssä pyöriteltyä naan-leipää.