Mökkihöperyys

Ajattelin jakaa kanssanne hiukan juhannustunnelmiamme parin viikon takaa.

Tavoistamme poiketen aloimme suunnitella juhannusta tänä vuonna jo hyvissä ajoin. Meitä oli alustavasti pyydetty Kouvolaan, joten kysyin vanhemmiltani eläintenhoitoapua edes osalle laumaa. Äitini ei innostunut ajatuksesta, sillä juhannus on vanhempieni kaltaisille true geokätköilijöille (jo yli 10 000 kätköä löydettynä, eikä loppua näy...) otollista kätköilyaikaa, mutta heitti vitsillä, että varataan Kouvolasta yhteinen mökki, joka vastaisi molempien tarpeisiin. No, O tarttui ideaan heti ja alkoi googlailla mahdollisia majoitusvaihtoehtoja. Ihan Kouvolan suunnilta niitä ei löytynyt, mutta Kotkasta kylläkin - nimittäin leirintäalue, jonne lemmikkieläimetkin ovat tervetulleita. Sinne siis! Muutama puhelu edestakaisin ja yksi leirintäalueen saunamökeistä oli meille varattu. Huolimatta siitä, että meidän Kouvolan kutsumme myöhemmin peruuntui.

Itse olen haaveillut kunnon mökkiviikonlopusta jo useamman vuoden, sillä sukumme kesämökki myytiin aikoja sitten ja mökkeily on sen myötä käynyt melko harvinaiseksi herkuksi. Haaveillut olohaalariin verhoutumisesta, hyvän kirjan lukemisesta, pitkistä koiralenkeistä, grillailusta ja saunomisesta.

Nyt vihdoin sain kaiken sen.

Leirintäalueen mökit oli hiljattain remontoitu, joten oloissa ei ollut valittamista. Päinvastoin. Pienestä yöpymismökistämme löytyi sauna, taulu-tv, astianpesukone, Wi-Fi, ruuanlaittomahdollisuudet, terassi grillausta varten ja omat nukkumahuoneet molemmille pariskunnille.

Ja mikä parasta, koko lauma oli kerrankin mukana. Se luo ainakin itselleni kaikkein levollisimman mielen. Utu otti mökkiviikonlopusta ja uudesta ympäristöstä tapojensa mukaisesti ilon irti - Joda vähän vähemmän.

Leirintäalueen ympäristö oli myös kaunis ja itse nautin aina meren läheisyydestä suunnattomasti. Jo se pelkkä tuoksu tuo paljon muistoja lapsuuden kesistä. Ja kaikki ne kukat ja kasvit, joihin ei kotimaastoissa törmää... ai että.

Tytötkin tsemppasivat. Itse asiassa ulkona ne voivat jo vaikka haistella samaa pusikkoa ilman että tulee sanomista ja mekin alamme pikku hiljaa luottaa niihin. Sisätiloissa tilanne on kuitenkin aina jostakin syystä räjähdysherkempi ja yksi kunnon tappelunremakka mökillä nähtiin, kun tytöt päätyivät äkkiarvaamatta nenäkkäin. Ihan suunnattoman iloinen olen kuitenkin jo siitä, että pystymme vihdoin lenkkeilemään koko porukalla suhteellisen vapautuneesti. Ledillä, tuolla rauhanruhtinaalla, on varmasti osuutta asiaan, samoin kuin Iipun sterilaatiolla.

Leirintäalueen maastosta löytyi kivoja lenkkireittejä. Kaikkia emme edes ehtineet kiertää.

Juhannusaattoiltana grillailimme uudella grillillämme ja menuun kuului halloumi-mansikkasalaattia, grillijuureksia, kasslerpihvejä, sisäfileetä, pekoniherkkusieniä ja leipäjuustoa.

Grilliherkkuja odotellessamme äitini kaivoi laukustaan yhden myöhästyneen joululahjan kummitädiltäni.

Olin itse toivonut tätä erään pieneläinlääkärin uran ensivaiheista kertovaa kirjaa lahjaksi, mutta se ei aivan ennättänyt pukinkonttiin. Sainpa sitten joululuettavan sijaan erinomaista juhannusluettavaa - ja vieläpä varsin ajankohtaista sellaista. Olen kyllä tykännyt lukukokemuksesta so far! Yritän oikein säästellä sen lukemista, jotta kirjasta riittäisi iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Ruuan jälkeen kävimme kiertämässä toisen leirintäalueen kahdesta luontopolusta. Tämä oli ehkä koko viikonlopun lempiosuuteni, sillä maisemat olivat todella kauniit ja tunnelma jotenkin rauhaisa, vaikka vettä välillä tihuttikin.

Taikkis syöksähteli kallioilta mereen lelun perässä. Kylmää taisi kuitenkin vesi olla.

Aamulla herätessämme olivat vanhempani jo suunnanneet kätköilyreissuillensa, joten laittelimme kaikessa rauhassa aamupalaa.

Intia-tee ♥

Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Kotkan keskustaan ja tapasimme milloin missäkin vanhempieni kanssa. Kotkasta löytyi esimerkiksi kaunis vesiaiheinen puisto, josta ylläoleva kuva on napattu. Itse kaupunki vaikutti yllättävän rauhalliselta - tosin ajankohta varmasti vaikutti mielikuvaan.

Lisäksi kävimme jossakin vanhassa merivartiotornissa tai sellaisessa tähystelemässä merelle.

Alkuillasta suuntasimme vielä vanhalle linnoitussaarelle, jonne pääsi vesibussilla. Tytöt nököttivät koko matkan vierekkäin penkillä.

Minä keskityin imemään itseeni mahdollisimman monta niistä harvoista auringonsäteistä, joita meille suotiin ja O heitteli Taikalle lelua noudettavaksi.

Saarivierailun jälkeen kävimme vielä Kotkan uudessa meriaiheisessa puistossa (käyntikohteemme noudattelivat pitkälti noiden kätköilijöiden intressejä), jossa olikin kieltämättä yhtä sun toista nähtävää - noin niinkuin puistoksi. Sieltä löytyi esimerkiksi kokelma miniatyyrimajakoita, riippumattoja, kauniita vesielementtejä sekä enemmän ahomansikoita kuin olen eläessäni nähnyt yhdessä paikassa.

Olimme liikkeellä lähes koko päivän mitään kunnollista syömättä, joten kylläpä mökille päästyä ruoka maistuikin! Vanhempani olivat tuoneet kotipuolesta asti savulohta ja salaattia, joiden kylkeen grillailimme edellispäivän jämiä.

Lisäksi saunoimme molempina iltoina oikein pitkän kaavan mukaan, minkä jälkeen olikin ihana sulloutua olohaalariin ja olla vain.

Toisinaan sitä ei mitään muuta yhtä kovasti kaipaakaan.