Viikonloppukuvia viiveettä

Ihanan rento kotiviikonloppu takana! Ollaan vain syöty hyvin, saunottu, katseltu sarjoja, lenkkeilty aurinkoisessa säässä ja haaveiltu.

Perjantaina tekaisin pellillisen karppia näkkileipää kaverilta saadulla ohjeella ja siitä tuli huippuhyvää sekä terveellistä! Nakerreltiin sitä sitten aamupalaksi. Toinen mun ehdoton lempparini aamu-, väli- tai iltapalaksi on tuo turkkilaisen, raejuuston ja vaniljajauheen sekoitus makeutettuna. Siihen en vain kyllästy.

Eilen lenkkeiltiin Malmilla, tänään Arabianrannassa. Joku ulkopuolinen saattaisi erehtyä kuvittelemaan, että meillä on keskenään toimeentuleva koiralauma, niin lähekkäin pystymme jo kulkemaan. Ehkä hihnat rauhoittavat tyttöjä, kun ne tietävät olevansa kiinni. Tai ehkä kevätympäristö kiinnosti enemmän kuin rähiseminen. Ledilläkin lienee oma rauhoittava roolinsa kuviossa.

Emme olleet aiemmin kävelleet tuolla päin, joten tuli napsittua hiukan kuvia. Ihan kivat lenkkipolut meren rannassa, mutta arvatenkin runsaasti väkeä liikkeellä. Ei tuolla omaan rauhaansa ehtisi unohtua.

Lenkin jälkeen kävimme hakemassa eläinkaupasta hiukan täydennystä herrasväen muonavarastoihin ja haaveilimme samalla tulevista akvaariohankinnoista. Nyt näyttää siltä, että siirrämme makeanveden kokonaisuuden isompaan Edgeen ja pienempi muutetaan merivesialtaaksi. Ihan hetkessä tämä ei kuitenkaan ole tapahtumassa, sillä riutta-allas vaatii paljon perehtymistä ja tekniikan haalimista ja meillä on vielä se perehtymisvaihe käynnissä. Mutta hiljaa hyvä tulee, hyvää kannattaa odottaa ja muita klassisia kliseitä.

Tuleva viikko käynnistyy kirurgian erikoisklinikoiden, eli hammas-, silmä- ja neurologian (hermotautioppi) parissa. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää!

Helpotuksen huokaisu

Huhhuh, mikä viikko! Onneksi se on nyt ohi. Mun on pitänyt tulla päivittämään tuoreempia opiskelukuulumisia jo jonkin aikaa, mutta en vain ole kerinnyt.

Viikot ja kuukaudet vierivät nopeasti. Nyt on käynnissä kuuden viikon pieneläinputki, joka alkoi diagnostiselta kuvantamiselta. Siellä pääsimme seuraamaan sairaalapotilaiden ultraäänitutkimuksia sekä harjoittelemaan röntgenkuvausta. Lisäksi harjoittelimme oma-aloitteisesti ultraamista omilla eläimillämme, koska onhan se nyt pieneläimiä hoitavalle eläinlääkärille aika olennainen taito.

Röntgenkuvien tulkintaan liittyen teimme vinon pinon pakollisia tehtäviä, joista olikin valtavasti hyötyä, mutta aika paljon jäi omatoimisen opiskelun varaan. Onneksi posti kiikutti parahiksi uuden diagnostisen kuvantamisen kirjan, jota pyrin jakson aikana sivu sivulta sisäistämään.

Urakkani katkaisi tosin tiistaina järjestetty Saaren yksikön käytännön tentti, jota stressasin viikon ajan varmaan enemmän kuin mitään tenttiä tähän asti. Meidän on väliaikaiset praktiikkaoikeudet saadaksemme nimittäin läpäistävä tietyt käytännön kokeet ja koska olen tänä vuonna sallinut itseni keskittyä pieneläimiin, koin tuosta tuotantoeläintentistä hienoista ahdistusta. Sen piti alunperin olla vasta toukokuussa, joten olin kuvitellut, että ehtisin vielä hyvin kertailla tuotantoeläinasiat ennen sitä. Kun sitten selvisi, että minun pitääkin suoriutua tentistä jo maaliskuun lopulla, niin iski vähän paniikki. Pelkäsin, että päätökseni nousee minua vastaan.

Käytännön tentissä piti kiertää kymmenkunta rastia, joilla suoritettiin erilaisia tuotantoeläinten diagnostiikkaan tai hoitoon liittyviä tehtäviä suullisesti, kirjallisesti tai sitten ihan käsillä demonstroiden. Jännitin niin kovasti, että väitin eräälle tunnelman keventämistä yrittäneelle opettajalle, että meiltä löytyy soopeli, mustavalkoinen ja trikkisheltti! Juu-u, niin vissiin... Haha. Oli aika nöyrää lähteä sitten korjailemaan sitä, ettei saa suustaan edes koiriensa värejä oikein. Ei se aina lähde.

Tulokset julkistettiin tänä aamuna, enkä muista, koska aiemmin olisin avannut koetuloksia sydän pamppaillen. Valtavaksi huojennuksekseni ja riemukseni tentti menikin lopulta ihan reippaasti läpi. Ehkä se kandikesä koittaa sittenkin!

Torstaina oli puolestaan diagnostisen kuvantamisen loppukoe, joka oli luonteeltaan hiukan rennompi suullinen ryhmätentti, jossa piti tulkita neljät röntgenkuvat. Se menikin ihan löysin rantein. Diagnostisen kuvantamisen viikkojen väliin mahtui myös yksi viikko päivystyksiä, eli käytännössä kaksi 16 tunnin vuoroa ja yksi kahdeksan tunnin vuoro sekä varapäivystykset. Aika vähän siis loppuviimeksi. Oli kivaa, jälleen kerran, vaikka joukkoon mahtui yksi harmillisen hiljainenkin vuoro. Onneksi O suostui kiikuttamaan Iipun sinä iltana namipalkalla toimineeksi harjoituspotilaaksemme.

Päivystyksiä on kuitenkin vielä loppukeväästä luvassa. Saimme esittää klinikkavuoden kahdelle viimeiselle soveltavalle viikolle toiveet sijoituspaikastamme ja pääsin ykkösvaihtoehtooni, eli pieneläinsisätaudeille, -poliklinikalle, teho-osastolle ja päivystykseen. Jee!

Kaiken koulustressin lomassa piristin itseäni yhtenä päivänä hankkimalla keittiöön muutaman pääsiäisen värisen esineen. Saimme nimittäin viime vuonna pääsiäistuliaisiksi kivoja, keltaisia sisustusjuttuja, jotka halusin nyt laittaa esille keittiöön.

Lisäksi sain vihdoin ostettua noita puhelimenjohto-ponnareita. Klinikkavuosi - tai lähinnä sen edellyttämä hiusten kiinnipitäminen on syönyt puolet hiuksistani, joten toivon, että nämä eivät katkoisi hiuksia yhtä pahasti... Muuten mulla on pian iatrogeeninen polkkatukka.

Kolmas löytö olivat valkoiset Puman kengät, jotka bongasin -70% alesta. Näille olikin tarvetta, sillä kaikki vanhat kevätkenkäni olivat rikki. Kyllä nyt kelpaa kipitellä pitkin keväisiä teitä.

Ja keväthän täällä vihdoinkin on! Aurinko on paistanut kirkkaasti kolme päivää ja ruoho nousee kaiken kuolleen keskeltä kohisten. Löysimme tässä taannoin kivoja uusia lenkkimaastoja Malmilta.

Pieneläinrykäyksen ensimmäinen osio päättyi tänään niin sanottuun praktiikkakurssiin, eli lähinnä ensi kesää koskeviin käytännön luentoihin. Tuntui oudolta marssia aamulla ensimmäisinä opintovuosina niin kovin tutuksi käyneen EE-talon ovista sisään ja istahtaa koko päiväksi luentosalin penkkejä kuluttamaan. Tauolla jouduin jopa hetken miettimään, että mistäs ne vessat oikein löytyivätkään. Mutta en valita, se oli hyvä päätös tälle muuten varsin intensiiviselle viikolle. 

Viikonlopun suunnitelmat?

Ottaa kissoista mallia.

Laumaelämää

Multa on pyydelty useampaan otteeseen jonkinlaista kuvausta siitä, millaista arki on tällaisen viisipäisen eläinlauman kanssa. Vastaukseni tähän: vauhdikasta, karvaista, lämmintä, rakkaudentäyteistä, naurun - ja joskus myös hiukan kiroilun - säestämää. Arkea, mutta astetta parempaa sellaista. Enemmän onnea kuin epäonnea. Enemmän iloa kuin surua. Enemmän rakkautta kuin mitään muuta.

Mitenkä elämä viiden karvakorvan taloudessa sitten käytännössä rullaa? No, tapoja olisi varmasti monia, mutta itse lähtökohtaisesti kartan  kaikensorttista elämän aikatauluttamista ja joustamattomia rutiineita. Meillä koirat eivät siis tosiaankaan vingu mihinkään tiettyyn aikaan pihalle, eivätkä kissat herätä ennen herätyskelloa ruokaa antamaan. Se on ihan tietoisesti tehty ratkaisu, sillä tässä elämänvaiheessa säännöllisten aikataulujen noudattaminen ei edes olisi mahdollista.

O kantaa lemmikeidemme suhteen vähintäänkin puolet vastuusta, eikä meillä oikeastaan ole muita säännöllisiä harrastuksia, minkä ansiosta tämänkin kokoisen lauman handlaaminen sujuu melkoisen kevyesti. Ainoa harmin ryppy otsallamme on tyttöjen toimeentulemattomuus, mutta senkin kanssa pärjäämme nykyisin jo vankalla kokemuksella riitapukareita ja seuraherraa koiraportin puolelta toiselle siirrellen.

Muu lauma tulee vallan mainiosti toimeen: kissat ovat kuin paita ja peppu: leikkivät pitkiä aikoja keskenään, nukkuvat mieluiten yhdessä ja alkavat huutaa erilleen joutuessaan. Ledi ja Taika leikkivät myös ajoittain kissojen kanssa, mutta vielä sitäkin enemmän keskenään. Samoin Iippu ja Ledi leikkivät, tai no, ainakin juoksentelevat keskenään.

Päivämme siis vaihtelevat tällä hetkellä melkoisesti kummankin aikatauluista riippuen, mutta tällaisista elementeistä ne yleensä rakentuvat:

Aamu
- koirien aamu-ulkoilutus kahdessa erässä tyttöjen riitatilanteesta johtuen
- kaikkien ruokinta
- radio päälle ja puruluita koirille

Koulun jälkeen
- koirien ulkoilutus, jälleen kahdessa erässä
- kissojen ruokinta

 Ilta
- kunnon lenkki koirien kanssa joko yhdessä tai kahdessa erässä - viikonpäivästä ja vuodenajasta riippuen pitkä lenkki pyrkii sisältämään vaihtelevasti arkitokoharjoitteita, metsässä juoksemista, hiihtoa, uintia, pyöräilyä, frisbeen viskomista, pallon potkimista tai uusia maisemia, mutta välillä tyydytään tylsiin asfalttilenkkeihin
- kaikkien ruokinta, vitamiinit ja lääkkeet
- kissanvessojen siivous
- kissojen ja koirien aktivointia, leikittämistä ja hellyttelyä päivästä riippuen

Ennen nukkumaanmenoa
- koirat pissalle kahdessa erässä
(- kissojen ruokinta, mikäli sapuska on päivällä uppoillut huonosti)
- kissojen riehutus iltarallien välttämiseksi: huiskaleikkejä, kosketuskeppiharjoituksia, aktivointilaudan täyttöä... usein kissat myös leikkivät omaehtoisesti keskenään tai koirien kanssa

Muita hoitotoimenpiteitä:
- koirien massujen ja tassujen pesu ja kuivaus kura-aikana vähintään pitkien lenkkien, mutta joskus jopa joka ulkoilutuksen jälkeen...
- shampoopesu vain kun ehdottoman välttämätöntä
- kynsien leikkaus, kun näyttää olevan tarpeen - yleensä koko porukka kerralla
- harjaus karvanvaihtoaikoina
- hammaskivien rapsuttelu, kun näyttää olevan tarpeen
- anaalirauhasten tyhjennys tarvittaessa (harvoin)
- koko porukan punnitseminen (yleensä pe-la -yönä) ja painojen merkintä ylös kalenteriin
- kissanvessojen perusteellinen siivous ja hiekkojen vaihto aina tarvittaessa

- akvaarion vedenvaihto pe tai la

Näin kun tarkemmin ajattelee, niin aika harvoin meillä on minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia... ;)

Virtaa?

... ajatuksien, kuvien, Vantaanjoen, viikkojen, kuukausien? Virtaa arkeen? You name it. 

Näitä kuvia katsellessa voi vain kaiholla muistella, kuinka keväiseltä Vantaalla noin viikko takaperin lenkkeillessämme näytti! Nyt lumi peittää maan, eivätkä kissatkaan tarkene enää parvekkeella...

Ilokseni voin kuitenkin todeta, että muutama viikko sitten kasvanut sukarapuperhe sai kuin saikin toivotun vaikutuksen aikaan: Utu on viimeinkin kiinnostunut akvaariosta! Joda viis veisaa, mutta sentään yksi kissa kahdesta, jei!

Olemme alkaneet kutsua tätä kalastamiseksi vaikka oikeampi termi taitaisi olla ravustaminen... Utu saattaa nimittäin viettää akvaarion ääressä joskus jopa tunninkin putkeen rapujen liikehdintää tarkkaillen. Ja tämä toistuu useita kertoja vuorokaudessa.

Perjantaina O sai kuulla, että oli päässyt mieluisimpaan kesätyöpaikkavaihtoehtoonsa, jossa saa jatkaa harjoittelussa vuoden loppuun. Huippua, kiva kesä tiedossa molemmilla! Näillä näkymin paiskimme töitä myös pääsiäisenä, eli lomailut ja pääsiäisateriat taitavat jäädä tänä vuonna väliin...

Olimme alunperin lähdössä kotipuoleen viikonlopuksi, mutta olimme viikon jäljiltä niin poikki, että lähtö vain viivästyi ja viivästyi ja lopulta päätimme, ettei ole enää järkeä lähteä. Lauantai menikin lähinnä koomaillessa ja sunnuntaina päätimme tehdä vain jotakin täysin rentouttavaa ja huolista paisuneet aivot nollaavaa - käyttää vihdoin syntymäpäivälahjaksi saamani Flamingo Span lahjakortin!

Kylpylä oli edelleen oikein viihtyisä. Se koostuu siis vesipuistosta ja K-20 Spasta, jossa oli pari allasta ja kuusi saunaa. Toinen näistä Span altaista oli ihanan kuuma, temppelimäiseksi rakennettu ja toinen mineraalivesiallas, jossa kellutellessa veden alta kuului musiikkia. Saunoista testasimme pari erilaista höyrysaunaa sekä kausisaunan.

Illan kruunasi Amarillossa syöminen. Tai no, itse ruoka ei taaskaan häikäissyt, mutta ulkona syöminen itsessään oli toki ihan mieltä ylentävää. Ehkä näillä eväillä jaksaa hiukan päivystää!

Ripaus kevättä

Olohuoneemme on pysynyt varsin valko-harmaana koko alkuvuoden, mutta nyt päätin tuoda sinne pieniä hempeitä värinpilkahduksia vaaleanpunaisten yksityiskohtien myötä. Kevät tulee - takatalvesta huolimatta!

Jos nyt nuo räntälumet vielä sulaisivat pois ja saataisiin aurinkoisia päiviä, kehtaisin ehkä luopua lopuistakin talvielementeistä. Vielä lienee kuitenkin turhan aikaista pääsiäispupuille?