lauantai 22. helmikuuta 2014

Nanomaailma


Pikkuinen nanoakvaariomme Fluval Edge on ehtinyt olla meillä jo niin kauan, että olen saanut muodostettua siitä mielipiteeni. Nyt ajattelin jakaa sen teillekin. Aloitetaan vaikka altaan hyvistä puolista.  

 

Ensinnäkin, onhan se nyt kaunis. Sellaiseksi se on suunniteltu ja siksi kai siihen itsekin jo vuosia sitten retkahdin. Edelliset akvaarioni olivat raameiltaan aika kaukana sisustuksellisesta. Niinpä tykästyinkin ajatukseen, että akvaario voisi olla kaunis jo rakenteiltaan. Sisältöhän sitten toki määrää kokonaiskuvan.

Kun sitten viime syksynä pientä akvaariota etsiskellessäni silmiini sattui Edgen myynti-ilmoitus, se oli menoa se.  
 

Edgen ideahan piilee siinä, että kaikki tarvittava tekniikka on piilotettu tuohon akvaarion takana näkyvään mustaan koteloon sekä akvaarion mustaan kanteen. Ainoa näkyviin jäävä osa on suodattimen vedenottoputki, joka sekin ihannetapauksessa jäisi kasvien peittoon.

Toinen erittäin hyvä puoli on se, että akvaarioon on todella helppoa ja nopeaa tehdä osittainen vedenvaihto tai perusteellisempikin siivous. Viikoittain vaihdettava vesimäärä mahtuu yhteen vajaaseen ämpäriin. 

Samoin nanon sisustamisessa pääsee melko vähällä vaivalla ja rahalla, sillä eipä sinne loputtomia mahdu. Meillä sisustuselementteinä toimivat lähinnä kivet, joista uusimpana nyt vanhoista akvaarioistani jäljelle jääneet laavakivet.


Altaan pienen koon kääntöpuolena on sitten se, että kaloja ei tuohon kestä majoittaa, vaan rapuihin on tyytyminen. Tyytyminen lähinnä siksi, että toivomaamme kissojen televisiota ei nanosta ole kehkeytynyt. Joko ravut ovat liian hidasliikkeisiä, värittömiä, niitä on liian vähän tai allas oli liian kauan tyhjillään, niin että kissat ehtivät menettää mielenkiintonsa. Akvaarion siivousoperaatioihin kissat toki osallistuvat mielellään.

Myöskään nanon tämänhetkiseen jalustaan - nopeaan ja halpaan paniikkiratkaisuumme Ikeassa - en ole järin tyytyväinen. Muuten tuo ehkä vielä menisikin, mutta kun se on niin matala, että akvaario jää katselukorkeuden alapuolelle. Piilottaa se sentään sisälleen kaikki hoitotarvikkeet, jollei muuta.

Seuraavan moitteen sanan antaisin akvaarion tekniikalle. Altaasta nimittäin huomaa sen, että esteettisyys on ollut prioriteettilistalla ykkösenä. Ymmärtääkseni osa tekniikan puutteista on korjattu Edgen uudemmassa mallissa, mutta tässä vanhassa valaistuksena toimii vain kaksi pientä halogeenilamppua, jotka edellinen omistaja oli tosin vaihtanut ledeihin. Pelkäsin, etten saisi yhtäkään kasvia menestymään ledien alla, mutta onnekseni valitsemamme varjoisten paikkojen kasvit ovat viihtyneet ja vain yksi on sulanut pois muiden varjossa.  Osansa kasvien viihtymiselle on tosin varmasti tehnyt altaan hieno hiekka ja ahkera lannoitus. Muutaman lisääkin voisi varmaan vielä hankkia.

 

Akvaarion suodatin on mielestäni myös äänekkyyteensä verrattuna liian heikkotehoinen, eikä asiaa auta se, että jouduin suojaamaan sen vedeottoputken alaosan kalahaavista leikatulla, kumilenkillä kiinnitetyllä verkolla. Viritelmä pilkottaa rumana ylläolevassa kuvassa. Pitäisi löytää jostakin tummempi kumilenkki. Lisäksi tehokkaimmalla säädöllä suodatin puhaltaa altaan etuosan hiekan kuopalle, jota saa aina olla täyttelemässä. Ärsyttävää.


Valaisinkotelon kannessa on tuollaista verkkoa, joka oli alunperin harmaan metallin väristä. Sprayasimme sen heti alussa mustaksi, koska mielestäni se oli harmaana hölmön näköinen. Tiedän, että jotkut ovat moittineet myös Edgen valaisinkannen alle kätkeytyvää hoitoaukkoa, kun koko kansilasia ei saakaan auki, mutta itseäni ei pienikätisenä ole tämä piirre juuri haitannut. Sopivan lapon löytäminen oli kyllä hankalaa ja ostin itseasiassa ensin kaksi nanoille tarkoitettua lappoa ja yhdistelin lopulta molempien osia toimivan yksilön aikaansaadakseni. Ilman sitä lappoaminen oli todella hankalaa, sillä kumpikaan nanolapoista ei tahtonut imeä roskia riittävän tehokkaasti.


Suurin yksittäinen ongelmamme koski kuitenkin nanon salakavalasti joulun jälkeen vallannutta sinilevää, jonka saimme kuriin altaan pimennyksellä ja perusteellisella lappoamisella. Sukarapujen tultua leviä ei ole enää näkynyt ja testiliuskojen mukaan vesiarvot ovat viikottaisella noin 10% vedenvaihdolla pysyneet hyvinä. Ehkäpä tuohon siis uskaltaisi vielä muutaman rapusen lisääkin hankkia. Tällä hetkellä akvaariota saattaa nimittäin joutua tarkastelemaan nenä lasissa kiinni, että sieltä jonkun elävän erottaa.


All in all, täytyy sanoa, että huonoista puolista huolimatta olen erittäin tyytyväinen, että hankimme akvaarion ja nimenomaan juuri tämän mallin, joka menestyy vähällä vaivalla ja tuottaa ainakin omalle silmälleni päivittäistä iloa. Voin siis lämpimästi suositella - jos nyt ei ensimmäiseksi, niin ehkä toiseksi tai kolmanneksi akvaarioksi!

2 kommenttia:

  1. Hienosti näyttää teillä kasvit menestyvän! Akvaariokuume alkaa mullakin nostaa taas päätään, tällä kertaa juurikin ennemmin sisustuselementtimielessä. Oletko käyttänyt jotain pohjalannoitusta, vai ainoastaan veteen pudotettavia aineita? Seuraavaksi kun akvaarion hankin, tarkoitus olisi panostaa kasvien kukoistamiseen ja olen mietiskellyt, mikä olisi se "täydellinen kombo" jotta saisi kasvit kukoistamaan... kirjoista muistan aikoinaan lukeneeni myös pohjaan laitettavista lannoitteista. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, käytän säännöllisesti sekä nestemäistä veteen sekoittuvaa lannoitetta että kasvien juurille hiekan alle tuupittavia lannoitetabletteja. Jos oikein haluaisi hifistellä, niin akvaariota perustettaessa hiekan alle voisi laittaa kestolannoitetta, mutta siihen en näin pienen purkin kanssa lähtenyt :)

      Valaistus on sitten toinen oleellinen asia - jos hankkisi ison altaan, niin roikkuvat monimetallilamput olisivat jälleen kasvien mieleen. Itse en ole lähtenyt kikkailemaan altaaseen parempaa valaistusta, joten melalehtiin ja muihin sellaisiin on ollut tyytyminen :)

      Kolmas tärkeä juttu olisi hiilidioksidin lähde eli vähintään eläviä olentoja sitä tuottamassa, mutta usein myös keinotekoinen lisä. Itse olen miettinyt sen nestemäisen hiilen ostamista, mutta kun joskus vuosia sitten sitä kokeilin, sain sillä herkimpien kasvien lehdet sulamaan, eli ilmeisesti aine pitäisi laimentaa ensin ja muutenkin olla varovainen annostuksen suhteen. Toisaalta, kun ilmankin on pärjätty, niin en tiedä uskallanko enää sitä ostaa :P

      Poista