The Impossible

Kuva

On äärimmäisen harvinaista, että innostun kirjoittamaan vastanäkemästäni elokuvasta muutamaa riviä pidempää tuomiota, mutta tämänpäiväinen The Impossible - Selviytyminen (Suomen ensi-ilta 4.1.2013) taisi todella onnistua liikauttamaan jotakin minussa, kun innostuin nyt avaamaan blogin ja naputtelemaan aiheesta ihan kokonaisen postauksen. 

Tämä espanjalainen (mutta englanninkielinen) draamaelokuva on tositapahtumiin perustuva yhden perheen selviytymistarina vuoden 2004 tsunamista Thaimaassa. Olen aina jollakin tasolla ollut kiinnostunut erilaisista luonnonilmiöistä ja -katastrofeista ja tätä tsunami-tragediaakin tuli aikoinaan järkytyksensekaisin tuntein tutkailtua niin kriisialueen kuvien, videoiden kuin dokumenttienkin muodossa. Niinpä jo leffan aihepiiri onnistui herättämään kiinnostukseni. Lisäksi ikuisena nyyhkyleffojen ystävänä arvelin, että tämäntyyppinen pätkä saattaisi hyvinkin uppoilla paitsi minuun itseeni, myös O:hon.

Eipä tarvinnut käydä pettymässä.

Kuva

Elokuvassa ei mässäilty tarpeettomasti ruumiilla tai mieleen syöpyvillä kauhukuvilla, toisin kuin olin pelännyt.  Ennemminkin se keskittyi kuvaamaan katastrofin kohdanneita ihmiskohtaloita sekä vaihtelevia epätoivon ja toivon tunteita, epätietoisuuden tuskaa, pelkoa ja huolta läheisistä. Liikuttavaa oli myös thaimaalaisten turisteille tarjoama apu ja huolenpito tilanteessa, jossa monet heistä olivat menettäneet paitsi perheensä, myös kotinsa ja kotikaupunkinsa. Takuuvarma kyynelkanavien avaaja!

Leffan jälkeen meillä riitti O:n kanssa pitkäksi aikaa keskusteltavaa ja kotiin päästyämme katselimme netistä vielä todellisia videoita ja kuvia tsunamialueelta (löydettävissä on muuten paljon järkympää materiaalia kuin itse leffassa, eli herkkien kannattaa ehkä jättää googlettamatta) ja kertailimme, miten koko järistys ja sitä seurannut jättiaalto todellisuudessa etenivätkään. Tapahtuneesta alkaa olla jo sen verran aikaa, että huomasin kaikkien yksityiskohtien jo vaipuneen unohduksiin, vaikka kyseessä on asia, joka ei mielestäni koskaan saisi unohtua. Ei pelkästään niiden tragediassa kuolleiden 250 000 ihmisen vuoksi, vaan myös siksi, ettei vastaava pääsisi toistumaan. Kun vesi pakenee rannoilta, on aika paeta - ei lähteä keräämään simpukoita. Sen tapaninpäivä vuonna 2004 meille opetti ja The Impossible palautti mieleen.

Tahtoo vain sanoa, että käykäähän ihmeessä katsomassa!