(Re)produktiivista

Heissan! Ei en ole kuollut, mutta kamera oli - pari päivää. Niin ainakin luulin. Kissat olivat pudottaneet sen pöydältä, eikä se suostunut enää tarkentamaan mihinkään, vaan herjasi vain erroria. Mietin pitkään, lähteäkö korjaamaan sitä, ostaako suosiolla uusi objektiivi vaiko kokonainen kamera. Onneksi päätin monta päivää tilannetta punniskeltuani yrittää asentaa objektiivin vielä kerran uudelleen ja kas, sen sisällä hölskyikin jokin irtokappale, jonka sai helposti painettua takaisin paikoilleen. Mikä onni, etten ollut vielä kerinnyt lähteä hauskuuttamaan kameraliikkeen miehiä!

Kuvia ei siis nyt sattuneista syistä ole juuri tullut nappailtua - ylläolevista kuvistakin suurin osa on vanhoja. Appelsiineja parsimme tyttöjen kanssa kokoon ehkä pari-kolme viikkoa sitten sunnuntaina, kanakeiton valmistuspäivää en edes muista. Käytimme keittoon muuten sitä Valion kookos-lime-kermaa, mikä osoittautui menestykseksi ainakin noin chilin, roseepippureiden ja parin kasvisliemikuution, wokkivihannesten ja sen kanan kanssa yhdistettynä. Tulee varmasti tehtyä toistekin!

Mitään varsinaista asiaa mulla ei tällä kertaa oikeastaan ollut, mutta josko kuitenkin kertoisin tuoreimmat kuulumiset näin lyhyesti, kun kerran kirjoittamaan ryhdyin. Viime perjantaina oli tosiaan tehohoidon ja anestesiologian kurssin tentti, joka meni varmaan vähintäänkin kohtalaisesti. Tentissä sai nimittäin olla mukana yksi molemmin puolin täyteen rustattu A4-arkki lunttilappuna. Itse onnistuin mahduttamaan siihen oikeastaan kaiken tärkeän ja tykkäsin kyseisestä tenttimistavasta kovasti: hyvä oppimistulos ilman stressiä. Itse kysymyksissä esiteltiin kolme keksittyä potilastapausta, joihin piti laatia toimintasuunnitelma ensiapuineen, nesteytyksineen, anestesioineen päivineen. Niitä ylös raapusteltaessani koin ahaa-elämyksen: kyllähän tässä jo paljon on opittu ja varsin tärkeitä asioita vieläpä! Taitoja, joilla pelastetaan henkiä. Lauantaina tuli pyörähdettyä N:n kanssa Helsingin yössä ja sekin tuntui piristävän kummasti.

Hyvillä fiiliksillä siis siirryttiin alkaneeseen viikkoon ja uuteen kurssiin: lisääntymisoppiin ja tarkemmin sanottuna yleiseen reproduktiofysiologiaan. Ei ihan mun lempparijuttu, kuten kurssin kunnioitusta herättävästä nimestäkin voisi jo päätellä, mutta irtokohtujen pyörittely anatomian salilla ja näytteiden oton harjoittelu toi jälleen mukavaa vastapainoa pänttäämiselle - jota muuten riittää. Ensi viikon perjantaina koittava tentti on nimittäin ensimmäinen kirjatentti... no, aikoihin. Ei tarvitse pahemmin miettiä, mitä tekisi kaikki illat, kun tarkoituksena olisi sisäistää tuo monisataasivuinen kirja kaikkine hormoneineen, sykleineen - lukuisien eri eläinlajien erot huomioiden - parissa viikossa...

Tätä tämä kai on, tämä nelosvuosi. Tenttejä tentin perään. Tehokasta oppimista?

Palaan asiaan, jahka inspiraatio taas kukkii tai nämä lisääntymisjutut alkavat tökkiä!