Tuhlaajatytön paluu

Heipä hei, pitkästä aikaa! Suomeen on palattu ja arki on asettunut uusiin uomiinsa. Vasta nyt mulla on kuitenkin a) netti b) hiukan ylimääräistä aikaa ja c) riittävän hyvä omatunto omistaakseni muutaman hetken blogille.

Meidät tavoitti Espanjassa suru-uutinen O:n lähipiiristä. Lisäksi jouduimme kumpikin heti maanantaina aloittamaan kesätyöt uusissa tehtävissä ja muuton uuteen kämppään. Kämppä ja kämppä, kotihan tämä nyt jo meille on. Tässä on siis ns. ollut kaikenlaista. En edes oikein tiedä, mistä päin lähteä purkamaan vyyhtiä.

Aloitetaan nyt vaikka sitten niistä töistä. Mun työnkuvaani kuuluu tänä kesänä erinäisiä eläintenhoitajien tehtäviä, kuten pyykkäystä, koppiosastojen siivousta, tiskausta ja välinehuoltoa. Josko vaikka siinä sivussa oppisin, millaisia instrumentteja esimerkiksi herrat Adson, Brown tai DeBakey ovat ideoineet tai edes miten endoskooppi pestään... Lisäksi saan auttaa potilaiden ulkoilutuksessa, ruokinnassa, hoidossa ja erilaisissa toimenpiteissä sen, minkä muilta töiltäni kerkiän. Olen päässyt esimerkiksi seuraamaan ultraamista, pakkoruokkimaan operaatioista toipuvia ja avustamaan röntgenkuvauksessa sekä näytteiden otossa. Jokapaikanhöylä voisi olla aika kuvaava titteli.

Pieniä takaiskujakin on koettu: onnistuin saamaan aggressiivisesti käyttäytyneen koiran käsivarteeni. Koiran kulmahammas leikkasi nätisti ihosta läpi ja jätti jälkeensä pyöreän haavan, jonka kävin sitten lääkärillä tikkauttamassa. Jännä kokemus - etenkin, kun kyseessä oli ensimmäinen tikkaukseni koskaan, eikä kättä puudutettu ollenkaan. Tikitkin saan kuulemma itse poistaa. Toivottavasti jää nätti arpi. Sain myös tulehdusta ennaltaehkäisevän antibioottikuurin (olisin omasta mielestäni pärjännyt ilmankin, mutta lääkäri oli toista mieltä - eikö ihmispuolella olla huolissaan resistenssiongelmista?) ja jäykkäkouristusrokotuksen. Ei varsinaisesti sellainen keikka, jota tekisi mieli uusia joka viikko.

Muuttokin alkaa olla hyvällä tolalla. Yksi tai kaksi siivousreissua pitäisi Vantaalle vielä jaksaa tehdä, ennen kuin kehtaa luovuttaa avaimet eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa, että yhtä puhdas ei se asunto ole pitkään aikaan ollut. Toivottavasti uusi asukas osaa arvostaa meidän aherrustamme. Täällä Viikin päässäkin alkaa näyttää aika hienolta. Ainakin kylppärissä ja olohuoneessa. Ollaan saatu niistä meidän näköisiämme.

Mutta se minusta ja meistä. Mitä teille, etenkin hakijoille kuuluu? Olen kuullut vain villejä huhuja kokeen laajuudesta ja jokuset yllättäneestä aikapulasta. Ilmeisesti aineistokin oli aika paha? Kertokaa ihmeessä, mua kiinnostaisi kuulla.

Samalla terkkuja sille ihanalle lukijalle, joka bongasi mut maanantaiaamuna viikko sitten ja tuli juttelemaan. Olin myöhästymäisilläni töistä heti ensimmäisenä päivänä, joten en valitettavasti pystynyt jäämään pidemmäksi aikaa sanalle, pahoittelut! :D

Mutta niin. Pääsykoefiiliksiä, anyone?

Mi casa es su casa

Harjoittelu on ohi (yritän saada siitäkin vielä jokusen sanan sanottua) ja viimeistä päivää viedään. Sää on melko pilvinen, joten täytyy varmaan lähteä taas kaupungille biitsin sijaan. Ajattelin kuitenkin vilauttaa muutamaa tulevaan kotiimme tekemäämme hankintaa, koska sehän se tässä alkaa jo poltella mielessä. Itse asiassa eilen, kun kysyin O:lta tämän lähtötunnelmia, vastasi hän lähtevänsä Suomeen jo ihan mielellään. "Täällä emme voi rakentaa sitä omaa kotia. Vielä." Luultavasti aloitamme muuton heti maanantaina. Vuokrasuhde kun alkoi jo 15. päivä.

Mutta sitten tosiaan niitä löytöjä. Kerrottakoon, että tämä asunto, jossa olemme viimeiset kaksi viikkoa asuneet, on yhä samassa asussa, johon se on isovanhempieni (tai aiempien espanjalaisten asukkaiden?) jäljiltä jäänyt, eikä juuri hivele sisustussilmääni. Niinpä en olekaan viitsinyt juuri kuvailla sitä. Kylppärin mun tätini oli sen sijaan laittanut aivan uusiksi ja hankkinut mm. uuden saippuapullon ja hammasharjamukin sekä -telineen, joista innostuin itsekin.

Niinpä aloimmekin vilkuilla kaupoista omaan tulevaan kylppäriimme sopivaa settiä, sillä Vantaan kylppärikamoja muuttolaatikoihin sulloessani olin hankkiutunut kuluneista, karmeista, muovisista yksilöistäni eroon. Alunperin katselimme posliinisia purkkeja, mutta kyllä tämä lasinen vei  niistä lopulta voiton aika ylivoimaisesti:

Lasinen pumppupullo, 1,30e

Pullo ei kuulunut mihinkään varsinaiseen settiin, mutta onnistuimme kokoamaan samaisesta kaupasta ihan kivan joukon muita mätsääviä tuotteita.

Käsisaippuateline, n. 1e

Topsipuikko-/pumpulipurkit O:n vaatimuksesta, n. 1e/kpl

Aika kiva säästö, kun vertaa Suomen hintoihin. Onhan sielläkin noita lasisia kylppärisettejä, en vain ole koskaan raaskinut sijoittaa niihin. Näiden kanssa kävi tosin pieni källi: O sovitteli seuraavassa kaupassa innolla kenkiä ja unohti nämä edelliset ostokset sinne, matkalaukkujen päälle. Huomasimme vasta kotona, että jotakin puuttui. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin suunnata seuraavana aamuna nöyrin mielin kyselemään unohtuneen pussin perään ja suureksi onneksemme kaupan henkilökunta oli ollut huomaavaista ja säästänyt sen. Siitä kiitollisina ja onnellisina ostimme kylppäriimme vielä yhden jutun - hajustepullon ilmaa raikastamaan:

Lisäksi keräsimme pulloon rannalta muutaman simpukan ja kotilon - jopa hieman korallia ja katkenneen ravun saksen. Onpahan nyt ainakin jotakin persoonallista, mistä muistaa tämän matkan. Olisihan mulla kotona simpukoita joka lähtöön, mutta näissä itse kerätyissä ja valituissa on aina sitä jotain.

Osa löydöksistämme päätyi saippuapullon pohjalle

Toinen tuoksulöytö huumasi meidät jo kaupan ovella. Ehdimme pari päivää ihmetellä, mikä ihme ko. kaupassa tuoksui ihan huumaavan marjaiselta, ennen kuin paikansimme tuoksun lähteeksi tällaisen tuoksukukan:

Kukan alla olevaan pulloon laitetaan punaista tuoksuöljyä, joka sitten imeytyy kukkaan vartta pitkin ja värjää sen punaiseksi sekä haihduttaa tuoksua ilmaan

 Toivottavasti tuo toimii myös meillä kotona yhtä kivasti, eikä ala ällöttää.

Olemme valikoineet tulevan olohuoneemme väripalettiin ainakin pinkin ja harmaan, joten sinne hankimme tällaisia pieniä yksityiskohtia: 

Valokuvakehys, 2e

Hopeanharmaat tyynynpäälliset, 1e/kpl (heijastavat kuvassa hämäävästi keltaista seinää)

Lisäksi mukaan on näiden halpojen hintojen houkuttamana tarttunut myös muutama arkinen keittiötarvike, joita en Suomesta ole yksinkertaisesti raaskinut ostaa:

- silikoninen piirakka-, muffinssi- ja jäädykevuoka, n. 2e/kpl
- pursotuspussi, jossa mukana korinpohjatylla 1,50e
- maustepurkkeja 0,75e/2 kpl

Mä rakastan erilaisia silikonivuokia, ne toimivat etenkin karppileivonnassa tosi kivasti. Suomessa ne on kuitenkin ylihinnoiteltu sinne 7-17 euroon/kpl, joten kunnollisia en ole raaskinut ostaa. Korinpohjatyllalla varusteltua pursotuspussia yritin metsästää pääsiäisen alla, mutta kun en sitten raaskinut sijoittaa siihen sitä vajaata kymppiä, niin tein pääsiäiskakun pursotukset ihan tavallisella tyllalla. Ja sen olivat näköisetkin :D 

Maustepurkit ovat puolestaan O:n henkilökohtainen pakkomielle. O inhoaa sydämensä pohjasta mun sekavaa (omasta mielestäni ihan loogista) maustelaatikkoa, jossa mausteet lepäävät ostopusseissaan. Kuulemma tämä tulee nyt muuttumaan ja mausteet muuttavat omiin pikku purkkeihinsa. Mun puolesta, kunhan mun ei tarvitse ottaa ko. projektiin osaa eikä arpaa.

 Toisinaan mä mietin, että onkohan meidän suhteessa nämä sukupuoliroolit ihan kohdillaan?

Fresas y chocolate

Ajattelin puhua muutaman sanan myös yhdestä matkailun oleellisimmista jutuista - ruuasta. Siitä on aina kiva puhua. Joku tuossa taannoin ihmettelikin, miten meillä opiskelijoilla (krhm, O ei ole ole vielä opiskelija eikä ole ollut kolmeen vuoteen, mutta tekee kovasti töitä ollakseen sellainen vielä jonain päivänä...) on varaa herkutella jatkuvasti ulkona. No - ei meillä olekaan. Tai ehkä olisi, kun täällä ravintolaruokakin on suht edullista, mutta me käytämme sen rahan yhteisymmärryksessä
 mieluummin johonkin muuhun. Esimerkiksi vihreisiin housuihin. Haha.

Mutta tosiaan, me asutaan täällä siis mun isovanhempien jäljiltä suvulle jääneessä kerrostaloasunnossa. Ei missään luksussellaisessa, mutta löytyypä täältä ainakin kaasuliesi ja miniuuni. Niinpä ollaankin pystytty kokkailemaan itsellemme ruokaa useampanakin päivänä. Kaikkea ei tosin ole tullut kuvailtua. 

Eräänä päivänä paistoimme ruuaksi pangaa (onko tälle suomenkielistä nimeä?) , joka maksoi kaupassa huimat 1,39e.

Vieras kalalaji, eikä hajuakaan, mitä siitä oikeasti pitäisi tehdä. Me päädyimme kuitenkin varmaan vaihtoehtoon: paisto runsaassa voissa ja kermassa, mausteeksi suolaa ja pippuria.

Ja koska halusimme lisätä hiukan ruokalajin eksotiikkaa, käristelimme kyytipojiksi purkillisen simpukoita ja mustekalaa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun maistoin viimeksi mainittua, muttei varmastikaan viimeinen, nam.

Valmis annos majoneesikastikkeineen näytti jotakuinkin tältä:

Tuollaisista valmiista salaattiaineksista koostuva pussi maksaa täällä 60 senttiä, joten motivaatio esim. kokonaisen lehtisalaattiruukun ostamiseen ei ole hiponut pilviä.

Tällä matkalla olen maistanut ensimmäistä kertaa elämässäni myös ilmakuivattua kinkkua.

Jonkun muun päivän panga-annos

Lisäksi olen löytänyt jotain kotiin vietäväksi asti.

72% tumma suklaa paahdetuilla kaakaomurusilla - niin hyvää ja sallittua. Fazer, Marabou, herätys?

Tästä en ole ihan 100-varma, etteikö tätä löytyisi Suomesta, muttei ainakaan omiin silmiini ole sattunut:

Kuulostaa herkulta!

... ja sokerina pohjalla:

... mansikkahillo ilman sokeria!

Tällaiseen tuotteeseen en ainakaan ole aiemmin törmännyt. Valikoimasta olisi löytynyt myös sokeriton omenahillo, persikkahillo ja metsämarjahillo. Harmikseni purkki on niin painava, että jouduin jättämään muut laadut kauppaan.

Mutta mikä löytö, ihanaa! Voin jo maistaa suussani kesäiset lettukestit - kermavaahtoa ja mansikkahilloa, mmmm...

Sleepless in Spain

Hola! Ajattelin ryhdistäytyä ja leikkiä taas lifestylebloggaajaa once in a lifetime -bloggaajan sijaan. Niinpä kuvailin tänään ihan vain meidän arkista eloa ja elinpiiriä täällä Espanjassa.

Näkymä parvekkeelta

Eläinlääkärin kiireiden vuoksi mulla oli tänään kevennetty harjoittelupäivä, joten ehdin istuskella päivällä parvekkeella ja stalkkailla naapureita. Tällä hetkellä yksi heistä muuten jakaa black jackkia yksinään niin, että merkit kilisevät menemään ja kadulta kuuluu Jesse Joensuu -rallatus... Tarkoituksenamme oli alunperin mennä biitsille aurinkoa palvelemaan, mutta vilkaisu merelle ja sitä peittävään pilviverhoon muutti suunnitelmamme nopeasti.

Kaasupulloauto?

Stalkkailun ohella lueskelin Suomesta lentomatkaviihdykkeeksi ostamaani Fit-lehden Karppaaja-numeroa. Ihan loistavaa, että tällainenkin on saatu aikaiseksi. Hyvää terveystietoa ja inspiroivia reseptejä - enpä olisi tällaisesta osannut unelmoidakaan silloin 4,5 vuotta sitten karppaamisen aloittaessani.

O: lukemiset eivät sen sijaan tainneet olla yhtä rentouttavat.

Yksi väsynyt pääsykoelukija.

Muisteltiin siinä sitten hetken aikaa yhdessä toisen asteen yhtälöitä. Eipä ole hetkeen tullut tarvittua!

Yhtälöt selätettyämme päätimme lähteä tutkimaan Los Bolichesia (suomalaisten kansoittamaa kaupunginosaa) ja suorittamaan viime hetken shoppailuita.

Täällä on aivan ihania taloja ja jokainen niistä on nimetty erikseen.

O ehdotti, että keräisin peltivaurioista kärsineistä autoista kollaasin, mutta luulenpa, että nämä yksittäiset kuvat ajavat saman asian. Täällä kadut ovat kapeita, parkkitilaa vähän ja pellillä vähän arvoa. Lopputuloksen huomaakin sitten lähes joka toisesta autosta.

... joskus myös skoottereista

Renfe, Aurinkorannikon lähijuna, jolla mekin kuljimme Malagasta tänne

Lähimarkettimme

Suomalaiset kahvilat ja muut yritykset ovat Los Bolichesissa tuttu näky

Tämä päivä oli oikeastaan matkamme ensimmäinen, jona teki mieli laittaa pitkät housut jalkaan. Osittain se johtui säästä, osittain siitä, että löysin tällaiset ihanat mintunvihreät nilkkamittaiset pöksyt eilen Dunnes Storesista:

Myös tuosta Pariisi-topista tykkään kovasti.

Itse asiassa oltiin O:n kanssa aika samiksina liikkeellä - O:n housut ovat vain tummemmat

Huomaa, kumpi meistä on ehtinyt lojua auringossa...

Ostin yhdestä koruliikkeestä parilla eurolla kivan tähtikorun, josta saattaakin tulla ihan kestosuosikki

Pyysin O:ta ottamaan korusta paremman kuvan ja no - tässä miehinen näkemys asiasta:

Jonkin aikaa kaupungilla käveltyämme päätimme pitää breikin rannalla.

Muutama optimisti sinne oli bikineissään uskaltautunut

Aurinkotuolien vuokraajakin totesi päivän toivottomaksi ja hilasi liput alas

 Me sen sijaan natustelimme hyvällä ruokahalulla mansikoita ja tummaa mantelisuklaata.

Espanja elää tällä hetkellä taloudellisesti hyvin epävarmaa aikaa ja ihmiset ovat kuulemma halukkaita luopumaan niin autoistaan kuin asunnoistaankin.

Siitä saisivat ystävysperheet päällekkäiset asunnot elettäväkseen

Meidän ostosreissumme oli tuottelias: löysimme molemmat muutamia paitoja, alusvaatteita ja pari korua. Lisäksi ostimme tulevaan yhteiseen kotiimme hiukan kylpyhuoneirtaimistoa ja tyynynpäällisiä, sekä kuolasimme tällaista New York -aiheista sermiä:

Mitähän maksaisi tuollaisen postitus Suomeen?

Kylliksemme shoppailtuamme pysähdyimme vessa-/juomatauolle paikalliseen hampurilaisravintolaan ja kipittelimme sitten vähin äänin kotiin.

Tassunjälkiä sementissä

Maisema on pimentynyt ja yksi kerrallaan ympäröivät valonpilkut sammuilevat.

Niin taidan nyt minäkin. Hyvää yötä, buenas noches! Vielä kaksi päivää jäljellä.