Haaste tytöille

Janita & Nana muistivat meitä, tarkemmin sanottuna Iippua ja Taikaa jokin aika sitten tunnustuksella, jonka saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.





1. Kiitos Janita & Nana! 

2.&3. Nää tulee mulle aina niin jälkijunassa, että seuraamissani blogeissa nää on ehtineet jo kiertää jopa useampaankin otteeseen...

4. Haaste tuli Iinalle ja Taikalle aka Iipulle ja Taikkikselle (lyhenne Taikaeläimestä, Taikaolennosta ja Taikaministeristä, btw), joten toimin nyt neitojen kirjurina ja kerron muutamat satunnaiset asiat heistä – neljä kummastakin.

Iippu

1. Iippu on ilmeisesti perinyt joltain kaukaisilta paimentaneilta esi-isiltään tarpeen kulkea lenkillä ihmisten perässä sen sijaan että huitelisi edellä hihnan nokassa tai edes juoksentelisi ympäriinsä vapaana ollessaan. Tytön saa hetkeksi komennettua kulkemaan edellä, mutta varsin pian se pyrkii aina jättäyttymään joukon viimeiseksi ja tökkii kuonollaan ihmisten nilkkoihin liikettä. Muistan joskus olleeni Iipun kanssa lenkillä järven jäällä niin, että neiti kulki aivan mun pohkeissa kiinni, niin etten nähnyt sitä edes kummankaan olkani yli kurkkaamalla. Hyvää lenkkiseuraa, hei!

2. Iippu on lemmikkinä maailman helpoin, kiltein ja pehmein, eikä se juuri koskaan vaadi itselleen mitään - poikkeuksen tekee vain rapsuttaminen, jota tyttö saattaa pyytää kuonolla tökkimällä. Samoin ainoa hetki, jolloin se voi jättää tottelematta, on jos joku tarjoaa sille hellyyttä ja rapsutuksia. Silloin se kadottaa korvansa mun kutsuille ja käskyille ja tuijottaa vain autuas ilme naamallaan tyhjyyteen.

3. Toisia koiria kohtaan neito sen sijaan käyttäytyy välillä todella koppavasti ja narttumaisesti. Taikkiksen tultua tämä käytös on lisääntynyt vielä potenssiin kymmenen, enkä enää uskallakaan pitää Iippua niin rennosti vapaana kuin aikaisemmin. En niinkään muiden koirien turvallisuuden vuoksi, vaan sen oman. Iippu ei syöksy toisten kurkkuun tai pure, mutta saattaa omalla rähinällään aiheuttaa toisen koiran provosoitumisen. Tässä riittää vielä työsarkaa.

4. Iippua ei sen meillä oloaikana ole koskaan kiinnostanut lelut. Paitsi nyt, Taikkiksen myötä. Tai ei vieläkään voi sanoa, että lelut niitä jänniä olisivat, vaan se huomio, jota lelusta kiinnostumalla saa. Niin ihmisiltä kuin pennultakin. Sama pätee myös erinäisiin luihin, joita Iippu ei suostunut yksin asuessaan järsimään.

Taikkis

1. Taikkis on oikea hyvän mielen koira. Muutama viikko sitten se esimerkiksi oppi puhaltamaan nenästään ilmakuplia vesikuppiin. Ensimmäinen kerta taisi olla vahinko, koska tyttö otti ensin hämmentyneenä pari askelta taaksepäin, katse tiiviisti kupissa. Sitten varovainen lähestyminen ja uusi yritys - jälleen kuplia! Seuraavaksi juostiin keittiönpöydän ympäri ja palattiin jälleen kupille. Varovainen puhallus ja kas, kuplia!

2. Taikkiksesta löytyy ripaus noutajaa, sillä esineiden suuhun ottaminen ja ympäriinsä kanniskelu on tuon meidän teinin mielestä huippuhauskaa. Ollut aina. Niinpä lenkilläkin kantoon päätyvät oksat, sammalet, lehdet, roskat... Mitä ikinä sattuukaan eteen. Samoin jos lattialle putoaa ihan mikä tahansa esine, voit olla varma, että saat kilpailla siitä pienen shelttilapsen kanssa, jollet saa sitä salamannopeasti omittua takaisin itsellesi. Myös hihnan kiskominen hartiavoimin on monesti ulkona houkuttelevampaa kuin pissojen tekeminen ja viime viikonloppuna S:lta erään pissatusreissun tulosta kysellessäni sain vastaukseksi vain turhautuneen huokauksen: "Ei pissoja. Meitä vain leikitytti." "Mikä leikki?" "Kaivetaan kuoppaa,nuuhkaistaan sitä nopeasti ja juostaan sitä sitten kovaa karkuun." Niin tyypillistä Taikkista!

3. Terrieri- tai pikemminkin sherrieriluonteesta olen täällä jo aiemmin kertonutkin, eikä se ole hävinnyt mihinkään iän myötä. Taikkis on kova puuhastelemaan, oikea tättähäärä (tälläkin hetkellä se yrittää raivokkaasti kaivautua patjan läpi). Lisäksi se on kova juttelemaan. "Äy-äy-ää!" "Wäh!" "Häy!" "Yhyhyhy-yyyy!" ja erinäisiä porinoita ja korinoit(´å¨pöol+k,mm <- Taikkiksen välikommentti, pitäisi kuulemma leikkiä)a kuullaan jatkuvasti. On siis helppo tulkita, millä päällä tyttö milloinkin on. Taikkis on melkoinen sherrieri myös Iippua kohtaan ja jos Iipulle antaa huomiota, yrittää Taikkis päästä aina väliin ja hyppiä Iipun naamalle. Mitä ei tietenkään sallita.   




 4. Taikkis on ihan parantumaton pusukone. Se voisi nuolla ihan loputtomiin mitä tahansa raajaa, naamaa... oikeastaan melkein mitä tahansa ihon kohtaa. Suosikki taitaa olla suihkusta tulevien jalat ja miesten kainalot (namnam). Hoivaamisen kohteelta loppuu yleensä kärsivällisyys ennen kuin Taikalta. Tyttö on muutenkin varsin hellyydenkipeä ja kunnon perskärpänen. Se jopa nuohoaa itseään ihmisten jalkoja vasten kuin kissa!