Arjen pilkahduksia

Pitäisi vissiin päivittää taas kuulumisia, ennen kuin hurahdetaan uuden viikonlopun puolelle. Patologian leikkelyviikko tosiaan oli ja meni ja hevosen lisäksi tuli avattua koira ja eräs pieni märehtijälaji. Tutuiksi kävivät niin nivelrikot, erilaiset kasvaimet, pöhöt kuin tulehduksetkin. Kissan avaus meille demottiin jo aikaisemmin, mutta kivahan se olisi keväällä päästä vielä itsekin kokemaan. Samoin kanin tilaisin avattavaksi, jos saisin. Ja ehkä lehmän tai jonkin eksoottisemman tapauksen. Ylemmillä vuosikursseilla nelosia lukuunottamatta obduktioita on ollut huomattavasti enemmän kuin meillä, sillä heidän vuosikurssinsa ovat aiemmasta pienestä sisäänottokiintiöstä (55 opiskelijaa) johtuen pienemmät kuin meidän 70 opiskelijaamme. Tosi kurjaa, että meillä näitä on näin vähän, kun kuitenkin varsin tärkeästä ja mielenkiintoisesta asiasta olisi kuitenkin kyse. No can do.

Onko langoilla vielä tarttolaisia? Miten teillä on asia järjestetty?

Lihantarkastuksen kirja, "Köttkontroll". Ruotsinkielinen, mutta täynnä huippuja kuvia!

Obduktioviikolla pidetyssä Eviran patologien demossa pääsimme näkemään muutaman pienen broilerinpoikasen avauksen sekä erilaisia formaliiniin säilöttyjä elimiä, kuten laajentuneen sydämen ja norwichinterrierin ahtautuneen nielun. En ollut tiennytkään, että kyseisellä rodulla esiintyy tätä tyypillisimmin brakykefaalisilta (lyttykuonoisilta) koirilta löytyvää vikaa. Mielenkiintoista, mielenkiintoista! Elinpatologiaa en suurista suunnitelmistani huolimatta ehtinyt nyt juurikaan kertailla, joten se jää sitten keväälle - olettaen, että ajattelin päästä koeobduktiosta läpi. Tältä erää obduktiokurssi on kuitenkin huomisen diskussiotilaisuuden jälkeen ohi. Samoin on päässyt käymään eläinlääkäri virkamiehenä -kurssille, tosin vielä eilisiltana naputtelin kurssialustalle palautettavaksi parisivuista esseetä aiheesta "esimiehenä toimimisen edellytyksiä".

Muuten viikko on koostunut luentojen ohella lihantarkastuskurssin labroista. Olemme päässeet tutkimaan erilaisista liha- ja elinnäytteistä salmonellaa, sikaruusua ja muita bakteereita, pH:ta ja muuta sellaista. Tiistaina pääsimme testauttamaan haju- ja makuaistimme, kun vesilaseista piti maistamalla erottaa makea, suolainen, karvas, hapan ja puhdas vesi ja hajupulloista mm. "voimainen", eltaantunut, asetonin, tillin, sitruunan, vanilliinin, mustapippurin ja etikan haju. Onnistuin saamaan kaikki oikein, eli jos päätänkin vaihtaa pieneläinpraktiikan elintarvikehygieniaan, niin ainakaan aistinelimistäni sen ei pitäisi jäädä kiinni, heh...

On ollut kivaa puuhastella pitkästä aikaa labrassa. Ne ja leikkelyt ovatkin mun lemppareita tässä meidän opinahjossa. Toistaiseksi. Tosin tällä kertaa töitä on ollut aika vähän ja kotiin on päässyt lähtemään jo 14-14.30 välillä, vaikka aikaa olisi ymmärtääkseni varattuna jopa klo 16 asti.

Varsinaista opiskelua onkin jäljellä enää käytännössä katsoen ensi viikko ja sitten enää jotakin pientä, kuten syksyn ainokainen tentti (josta siitäkin läpipääsyyn riittää viisi pistettä) aiheenaan lihantarkastus. Tuntuu, että tämä(kin) syksy on hurahtanut ohi aivan liian nopeasti ja kaiken lisäksi aihepiirit ovat olleet tylsempiä ja ja jopa tarpeettomampia kuin ikinä (obduktiot poislukien). Pakollista läsnäoloa on ollut eläinlääkikseksi aika vähän, tentit ovat loistaneet poissaolollaan ja päivät ovat pysyneet lyhyinä - mikä onni, että hankin koiranpentuni juuri viime kesänä! Mukavan rentoa toki, mutta tuntuu, että olen syksyn aikana päässyt laiskistumaan ja opiskelurutiinit ovat unohtuneet. Heti, kun oli hiukan rankempi viikko (no ne obduktiot), olin joka päivä aivan puhki. Asiaan ovat toki vaikuttaneet muutkin elämänmullistukset, joita tässä nyt on koettu, mutta jotenkin toivon, että kevät olisi hiukan mielenkiintoisempi ja tiivistahtisempi (kop, kop).

Viikonlopun ainoa kuva: texmex-setit

Muuhun elämään on kuulunut ramboteemainen A-tarjous, agility, näyttelyharjoitukset Taikan kanssa (ei siitä kyllä mitään tähteä ole tulossa, toinen korva jäänee sittenkin pystyyn ja runko lienee turhan kapea) ja O:n kanssa hengailtu viikonloppu. Koko viime viikko oli henkilökohtaisista syistä johtuen aika rankka ja opiskelun ohella lähinnä nukuin n. 3h päiväunet joka päivä, mutta onneksi viikonloppuna helpotti. Ei oikeastaan jaksettu O:n kanssa puuhailla mitään kovin erikoista, jos leffassa käyntiä ei lasketa. Katsomamme elokuva oli vähintään kolmessa lukemassani blogissa hehkutettu "Drive", jonka pisteet IMDb:ssa lähentelivät 8,3:a, joten odotukset olivat korkealla, mutta valitettavasti sain taas kerran pettyä. Mua ei häiritse yhtään pilkkoa aivoja sentin siivuiksi koulussa tai vaikka työkseni, mutta niiden seinille losauttelu ei mua viihteenä viehätä. Hyhhyh, älkää käykö katsomassa, jos ette ole riittävän paatuneita ja ette nauti leffoista, joissa ei oikeastaan ole minkäänsortin lopputulemaa. Ahdistava pätkä.

Ja tässä taas nähtiin, miks mun on vaikea kirjoitella pikaisia kuulumisia. Ne ei koskaan jää pikaisiksi, vaikka kuinka yrittäisin jarrutella stooria, hehe. No mutta, nyt lopetan ja kaivaudun peiton alle O:n seuraksi. Huomenna olisi nimittäin luvassa pitkä päivä yliopistolla, kurssikaverin lapsen 1-vuotissynttärit ja sitten O:n kanssa kohti kotipuolta. 

Jaksuja viikon viimeiseen rykäisyyn vanhat ja uudet lukijat ja aivan ihanaa viikonloppua! Muistakaa juoda glögiä!