Matkaan lähden, matkaan lähden

... mulla meno(-paluu)lippu ooo-ooo-ooo-on!

"Kato nyt, ihan helposti mahtuisin!"

Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta Taikaministeri ei tällä(kään) kertaa päässyt mukaan. Ja vähintään yhtä sinnikkäästä yrityksestä huolimatta ministerin korvat sojottavat jälleen kohti Jupiteria. Terrieri mikä terrieri.

Me tosiaan lähdetään tuossa vartin päästä ajelemaan kohti Tamperetta ja sieltä sitten lentokentälle. Halusin vain tulla nopeasti moikkaamaan. Hotellissamme pitäisi olla langaton netti, joten voi olla, että pääsen laittamaan jotain kuulumisia Saksan puolelta, mutta mikäli en, niin palaillaan asiaan loppuviikosta.

Leppoisaa ensimmäistä adventtia sateesta huolimatta ja tschüß!

This week

 Viikonloppu sujui tutuissa merkeissä kotipuolessa - koko ajan jotain menoa. Perjantaina tosiaan olin ensin siellä kaverin pojan synttäreillä, oli ihan huippua istua vain tyttöjen (ja poikien) kanssa ja naureskella teini-iän toilailuille. O kävi hakemassa mut sitten sieltä himaan ja katsokaa, mikä siellä odotti:

Kirkasvalolamppu!

Ikuisena kaamosmasistelijana oon haaveillut omasta lampusta siitä asti, kun muutin pois lapsuudenkodistani, eli n. neljä vuotta.Tämä oli siis aikainen joululahja mun vanhemmiltani, O vain oli ehtiessään käynyt hakemassa sen. Ideana kun oli päästä käyttämään lamppua jo nyt vuoden pimeimpään aikaan, namnam!

Päästiin kotipuoleen perille vasta aika myöhään ja väsyneinä, joten perjantai hupeni sohvalla koomailuun. Lauantaina iltapäivällä kävimme katsomassa pikkuserkkuni 4kk ikäistä shelttipentua ja hämmästyin, miten pieni se oli! Varmaan samaa kokoluokkaa kuin Taika 2,5-kuisena. Kokoerosta huolimatta pentu leikki kuitenkin varsin reippaasti, joskin sellaista shelttimäistä pidättäytyväisyyttäkin oli huomattavissa - ainakin Taikkikseen verrattuna. Mun piti ottaa kolmikosta kuvia, mutta kamera herjasi muistikortin puutetta (oli unohtunut läppärin sisuksiin Vantaalla), joten haaveeksi jäi. No, ehkä jos jouluna miitataan vielä uudemman kerran...

Pentutreffien jälkeen vuorossa olivat sitten pikkujoulut lapsuudenystäväni luona. Jouluteemaa ei tosin viestittänyt muu kuin glögi, mutta oli hauskaa nähdä vanhoja koulukavereita koolla pitkästä aikaa. Ei ole tullut vaihdeltua kuulumisia moneen vuoteen. Hauskaa oli myös huomata, miten tässä porukassa jutut liittyivät ihan kaikessa muussa kuin koirissa ja koulujutuissa, joihin olen parin viime vuoden aikana jo ehtinyt hyvin tottua ;)

Yöelämässäkin tuli pyörähdettyä kaikenmoista pikkukaupungin draamaa (kyllä, näköjään aina ja ikuisesti) ihmettelemässä. Hukkasin sitä paitsi jälleen lompakkoni ja ehdin paniikissa jo sulkea pankkikorttini, kun baarimikko tuli nykimään hihasta ja kyselemään, onko jokin kateissa lompakkoani kädessään heilutellen. Musta alkaa tulla hyvä tässä korttien sulkemisessa ja avaamisessa. Kiitos ja anteeksi Säästöpankin tädit!

Lupaan pyhästi harkita sitovani lompakon kaulaani, kuten eräs ystävällinen poliisisetä ehdotti hakiessani joskus 19-vuotiaana kyseisen omaisuuteni kaksi kertaa saman päivän aikana poliisilaitoksen löytötavaraosastolta.

Sunnuntaina podin edellispäivää, näin S:aa ja O:ta sekä myöhästyin minuutilla junasta Tampereella. O, joka oli lähtenyt heittämään mua Tampereelle, ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa, vaan kysäisi tyynesti, että mitä kautta me päästäisiin sieltä asemalta helpoimmin Hämeenlinnanväylälle. Niinpä sain sitten takaisinkin päin kyydin, vaikka kärsinkin pienoisista omantunnon pistoksista.

On se vaan aika kultainen.

Kotiin päästyä mulla oli kauhea hinku päästä laittamaan ensimmäiset joulukoristeet paikoilleen, vaikka jouluun onkin vielä kuukausi aikaa. Viime vuonna tämä koko vaihe vaan jäi aivan liian myöhäiseksi, enkä halua tehdä samaa virhettä toisena vuonna peräkkäin.

Niinpä kaivoin esiin mm. tämän tämän vuoden ensimmäisen ja toivottavasti myös viimeisen joulukoristeostokseni, josta luullakseni kerroin joskus aiemmin:

I'm lovin' it!

Edellispostauksessa nähty lasimalja sai niellä muutamat hopeiset kuusenkoristeet ledien kaveriksi

Joulupossut muuttivat kaapista pöydälle ja kynttilänjalka sai tänäkin vuonna luvan palvella kuusenpallojalkana

Joulufiilistelyt ovat jatkuneet muutenkin koko viikon. Olen hörppinyt muutaman lasillisen glögiä ja kehitellyt tällaisen erityisen karpin piparivaahdon jälkkäriksi:

Sisältää turkkilaista jugurttia, sokeritonta maapähkinävoita, kermaa, steviaa ja piparkakkumaustetta, nam!

Mausteista joulun tuoksua olen puolestaan levitellyt ympäriinsä tuoksukynttilöitä polttamalla. Oon nyt jotenkin onnistunut addiktoimaan itseni niihin.

"Äiti, mitä ihmettä sä puuhaat?!" <3

 Keittiökin vaihtoi taas ilmettä:

... ja ehdin jo ripustaa lasipallotkin ikkunaan

Punaiset verhot ja muut tekstiilit kaivan esiin vasta lähempänä joulua, samoin kuusen. Nyt mennään tällaisissa hopeisissa yksityiskohdissa:

Labrat jatkuivat vielä tämän viikon. Teimme bakteeriviljelmiä mm. sian nahasta ja EE-talon naisten wc:n lavuaarista. Voin kertoa, että molemmilla maljoilla kasvoi varsin iloisesti monenmoista eläjää! Oispa mielenkiintoista viljellä joskus näyte vaikka kynnen alta, saattais säikäyttää pahemman kerran.

Mukaan mahtui myös muutama luento ja lakitehtävien vääntöä. Kiitän kohtaloani, etten milloinkaan edes harkinnut lähteväni lukemaan lakia, huhhuh mikä viidakko! Kyllä sai nähdä vaivaa, että löysi oikean vastauksen (tyyliin "Saako sikojen siirtelyssä käyttää sähköpiiskaa? Mitä tehdään, jos teurastamoon saapuvan lehmän korvamerkki on pudonnut?") kuhunkin.

Lisäksi oon kaivanut pitkästä aikaa mun anatomian flash cardsit esille ja koittanut kerrata niiden avulla hiukan anatomiaa.

Toistaiseksi en kylläkään oo vielä edennyt kovin pitkälle. Noita on niiiiin paljon, että melkein masentaa! Täytyy varmaan ottaa ne mukaan lentokoneeseen sunnuntaina, josko siellä tulisi joku tylsä hetki.

Tänään mulla on ollut vapaapäivä, mikä tuli ihan hyvään saumaan ottaen huomioon, että eilen olivat EKY:n ja parin muun ainejärjestön pikkujoulut Fredan Tivolissa. Raahasin kerrankin jopa pokkarikameran mukaani, vaikka kuvien laatu ei niin päätä huimaakaan!

Bileitten päätähti oli rodeohärkä, jota pääsi kokeilemaan maksutta. Itse muutaman esityksen seurattuani päädyin lyhyen mekkoni vuoksi säästämään katsojat liialta myötähäpeältä :)

A:n perinteinen "onkosustaitestäyhtäänkuvaa, haluatko?" - "en" - "voinottaasilti" -kuva.

Tässä syy, miks musta itsestäni näkyy niin vähän kuvia täällä blogissa - en vaan oo kovin filmaattinen persoona. Inhoon sydämeni pohjasta n. 98%:a musta otetuista kuvista. Nytkin voitais puhua hetki tosta käsien asennosta ja suusta ja päästä tippumaisillaan olevasta tonttulakista, mutta let's just not go there :D

Ehkä tän blogin juju piilee jossakin muussa kuin bloggaajan epävalokuvauksellisen pärstän esittelyssä. Toivottavasti kestätte mukana!


PS. Terkut sille suloiselle lukijalle, joka uskaltautui repimään mun kuvitteellista hihaa tuolla bibalskeissa - olettaen, että et pelästynyt mun jäätymistäni ja deletoinut mun blogiani samantein kirjanmerkeistä, haha. Ei vaan oo mulle ihan jokapäiväistä, että joku lukijoista tulee esittäytymään! Erityistsempit sulle hakuprosessiin kuitenkin, toivottavasti ensi vuonna törmätään tuolla saman ainejärjestön edustajina! ;)

Arjen pilkahduksia

Pitäisi vissiin päivittää taas kuulumisia, ennen kuin hurahdetaan uuden viikonlopun puolelle. Patologian leikkelyviikko tosiaan oli ja meni ja hevosen lisäksi tuli avattua koira ja eräs pieni märehtijälaji. Tutuiksi kävivät niin nivelrikot, erilaiset kasvaimet, pöhöt kuin tulehduksetkin. Kissan avaus meille demottiin jo aikaisemmin, mutta kivahan se olisi keväällä päästä vielä itsekin kokemaan. Samoin kanin tilaisin avattavaksi, jos saisin. Ja ehkä lehmän tai jonkin eksoottisemman tapauksen. Ylemmillä vuosikursseilla nelosia lukuunottamatta obduktioita on ollut huomattavasti enemmän kuin meillä, sillä heidän vuosikurssinsa ovat aiemmasta pienestä sisäänottokiintiöstä (55 opiskelijaa) johtuen pienemmät kuin meidän 70 opiskelijaamme. Tosi kurjaa, että meillä näitä on näin vähän, kun kuitenkin varsin tärkeästä ja mielenkiintoisesta asiasta olisi kuitenkin kyse. No can do.

Onko langoilla vielä tarttolaisia? Miten teillä on asia järjestetty?

Lihantarkastuksen kirja, "Köttkontroll". Ruotsinkielinen, mutta täynnä huippuja kuvia!

Obduktioviikolla pidetyssä Eviran patologien demossa pääsimme näkemään muutaman pienen broilerinpoikasen avauksen sekä erilaisia formaliiniin säilöttyjä elimiä, kuten laajentuneen sydämen ja norwichinterrierin ahtautuneen nielun. En ollut tiennytkään, että kyseisellä rodulla esiintyy tätä tyypillisimmin brakykefaalisilta (lyttykuonoisilta) koirilta löytyvää vikaa. Mielenkiintoista, mielenkiintoista! Elinpatologiaa en suurista suunnitelmistani huolimatta ehtinyt nyt juurikaan kertailla, joten se jää sitten keväälle - olettaen, että ajattelin päästä koeobduktiosta läpi. Tältä erää obduktiokurssi on kuitenkin huomisen diskussiotilaisuuden jälkeen ohi. Samoin on päässyt käymään eläinlääkäri virkamiehenä -kurssille, tosin vielä eilisiltana naputtelin kurssialustalle palautettavaksi parisivuista esseetä aiheesta "esimiehenä toimimisen edellytyksiä".

Muuten viikko on koostunut luentojen ohella lihantarkastuskurssin labroista. Olemme päässeet tutkimaan erilaisista liha- ja elinnäytteistä salmonellaa, sikaruusua ja muita bakteereita, pH:ta ja muuta sellaista. Tiistaina pääsimme testauttamaan haju- ja makuaistimme, kun vesilaseista piti maistamalla erottaa makea, suolainen, karvas, hapan ja puhdas vesi ja hajupulloista mm. "voimainen", eltaantunut, asetonin, tillin, sitruunan, vanilliinin, mustapippurin ja etikan haju. Onnistuin saamaan kaikki oikein, eli jos päätänkin vaihtaa pieneläinpraktiikan elintarvikehygieniaan, niin ainakaan aistinelimistäni sen ei pitäisi jäädä kiinni, heh...

On ollut kivaa puuhastella pitkästä aikaa labrassa. Ne ja leikkelyt ovatkin mun lemppareita tässä meidän opinahjossa. Toistaiseksi. Tosin tällä kertaa töitä on ollut aika vähän ja kotiin on päässyt lähtemään jo 14-14.30 välillä, vaikka aikaa olisi ymmärtääkseni varattuna jopa klo 16 asti.

Varsinaista opiskelua onkin jäljellä enää käytännössä katsoen ensi viikko ja sitten enää jotakin pientä, kuten syksyn ainokainen tentti (josta siitäkin läpipääsyyn riittää viisi pistettä) aiheenaan lihantarkastus. Tuntuu, että tämä(kin) syksy on hurahtanut ohi aivan liian nopeasti ja kaiken lisäksi aihepiirit ovat olleet tylsempiä ja ja jopa tarpeettomampia kuin ikinä (obduktiot poislukien). Pakollista läsnäoloa on ollut eläinlääkikseksi aika vähän, tentit ovat loistaneet poissaolollaan ja päivät ovat pysyneet lyhyinä - mikä onni, että hankin koiranpentuni juuri viime kesänä! Mukavan rentoa toki, mutta tuntuu, että olen syksyn aikana päässyt laiskistumaan ja opiskelurutiinit ovat unohtuneet. Heti, kun oli hiukan rankempi viikko (no ne obduktiot), olin joka päivä aivan puhki. Asiaan ovat toki vaikuttaneet muutkin elämänmullistukset, joita tässä nyt on koettu, mutta jotenkin toivon, että kevät olisi hiukan mielenkiintoisempi ja tiivistahtisempi (kop, kop).

Viikonlopun ainoa kuva: texmex-setit

Muuhun elämään on kuulunut ramboteemainen A-tarjous, agility, näyttelyharjoitukset Taikan kanssa (ei siitä kyllä mitään tähteä ole tulossa, toinen korva jäänee sittenkin pystyyn ja runko lienee turhan kapea) ja O:n kanssa hengailtu viikonloppu. Koko viime viikko oli henkilökohtaisista syistä johtuen aika rankka ja opiskelun ohella lähinnä nukuin n. 3h päiväunet joka päivä, mutta onneksi viikonloppuna helpotti. Ei oikeastaan jaksettu O:n kanssa puuhailla mitään kovin erikoista, jos leffassa käyntiä ei lasketa. Katsomamme elokuva oli vähintään kolmessa lukemassani blogissa hehkutettu "Drive", jonka pisteet IMDb:ssa lähentelivät 8,3:a, joten odotukset olivat korkealla, mutta valitettavasti sain taas kerran pettyä. Mua ei häiritse yhtään pilkkoa aivoja sentin siivuiksi koulussa tai vaikka työkseni, mutta niiden seinille losauttelu ei mua viihteenä viehätä. Hyhhyh, älkää käykö katsomassa, jos ette ole riittävän paatuneita ja ette nauti leffoista, joissa ei oikeastaan ole minkäänsortin lopputulemaa. Ahdistava pätkä.

Ja tässä taas nähtiin, miks mun on vaikea kirjoitella pikaisia kuulumisia. Ne ei koskaan jää pikaisiksi, vaikka kuinka yrittäisin jarrutella stooria, hehe. No mutta, nyt lopetan ja kaivaudun peiton alle O:n seuraksi. Huomenna olisi nimittäin luvassa pitkä päivä yliopistolla, kurssikaverin lapsen 1-vuotissynttärit ja sitten O:n kanssa kohti kotipuolta. 

Jaksuja viikon viimeiseen rykäisyyn vanhat ja uudet lukijat ja aivan ihanaa viikonloppua! Muistakaa juoda glögiä!
 

Näin sydämeeni joulun teen

Halloweenin jäätyä taakse alkaa munkin pikkuhiljaa koittaa aika siirtää katseeni jouluun. Oikeasti mun keittiö ja terassi on edelleen ihan musta-oranssi-sävyisiä, mutta ei puhuta nyt siitä :D Yritän kuitenkin pidätellä itseäni levittelemästä joulukoristeita ja laulamasta joululauluja ainakaan kovin montaa päivässä tuonne joulukuun alkuun asti, mutta glögiin tulee ehkä sorruttua jo lähipäivinä, eikä karppijoulutorttureseptin kehittelyäkään kannattane ihan viime tinkaan jättää. Tonttulakin saa puolestaan vetää ensimmäistä kertaa päähän jo ensi viikonloppuna, jolloin olisi tarkoitus osallistua vanhan lapsuudenystäväni järjestämiin tyttöjen pikkujouluihin kotipuolessa.

Mun joulukuuhun ovat perinteisesti no, niin perinteisesti kuin kahden vuoden perusteella voi väittää kuuluneet luonnontieteilijöiden jouluristeily ja eläinlääkäripäivät. Tänä vuonna päätin kuitenkin jättää rohkeasti molemmat välistä - risteilyn oikeastaan kavereiden hannaamisen ja eläinlääkäripäivät tylsien työjärjestelyiden (paikat arvottiin) vuoksi. Toisaalta ehkä tuo parivaljakko tuli parissa vuodessa kaluttua sen verran tarkkaan läpi, että uudet tuulet piristävät tätä vuoden pimeintä aikaa paremmin kuin kumpikaan noista.

Niinpä päätinkin toteuttaa yhden piiiiiiitkäaikaisen haaveni ja matkustaa 27.11-30.11 Saksaan Frankfurtiin tekemään joulua sydämeeni kaupungin perinteisillä joulumarkkinoilla.

Olen kuullut, että joidenkin mielestä joulutorit ovat menneet turhan kaupallisiksi, mutta itseni tuntien en suostu uskomaan, etteivätkö torin valomeri, suuri kuusi, Glühwein ja raikas talvi-ilta pystyisi tekemään edes pienoista vaikutusta.

Minä, jonka sydän sykähtelee jo terassin kaiteen ympärille kieputetuista ulkovaloista ja pienestä lasimaljaan sullotusta led-valosarjasta. Mun lemppareimmista valo-oksista puhumattakaan.

Ja se glögi, ah.

Ja lasiset kuusenpallot - voi anna siellä olla edes yksi koju sellaisia, jotta saisin kokoelmaani täydennystä!

 

Oman lisänsä matkaan tuo myös se, että tämä on nyt mun ja O:n ensimmäinen yhteinen matka. Oikeastaan koko juttu oli alunperin O:n idea - hän kun ei ole koskaan matkustanut naapurimaitamme kauemmas tai ollut edes lentokoneessa. Siitä huolimatta herra on hoitanut nyt kaikki varaukset, joten itse olen kerrankin päässyt häpeällisen helpolla.

Niin ihanaa vaihtelua!

Nyt mua sitten tietysti kiinnostaisi, onko kukaan lukijoista käynyt vastaavilla markkinoilla Frankfurtissa tai jossakin muussa Euroopan maassa? Tykkäsittekö? Entä löytyykö Frankfurtista jotain must-see-kohteita?

Haaste tytöille

Janita & Nana muistivat meitä, tarkemmin sanottuna Iippua ja Taikaa jokin aika sitten tunnustuksella, jonka saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.





1. Kiitos Janita & Nana! 

2.&3. Nää tulee mulle aina niin jälkijunassa, että seuraamissani blogeissa nää on ehtineet jo kiertää jopa useampaankin otteeseen...

4. Haaste tuli Iinalle ja Taikalle aka Iipulle ja Taikkikselle (lyhenne Taikaeläimestä, Taikaolennosta ja Taikaministeristä, btw), joten toimin nyt neitojen kirjurina ja kerron muutamat satunnaiset asiat heistä – neljä kummastakin.

Iippu

1. Iippu on ilmeisesti perinyt joltain kaukaisilta paimentaneilta esi-isiltään tarpeen kulkea lenkillä ihmisten perässä sen sijaan että huitelisi edellä hihnan nokassa tai edes juoksentelisi ympäriinsä vapaana ollessaan. Tytön saa hetkeksi komennettua kulkemaan edellä, mutta varsin pian se pyrkii aina jättäyttymään joukon viimeiseksi ja tökkii kuonollaan ihmisten nilkkoihin liikettä. Muistan joskus olleeni Iipun kanssa lenkillä järven jäällä niin, että neiti kulki aivan mun pohkeissa kiinni, niin etten nähnyt sitä edes kummankaan olkani yli kurkkaamalla. Hyvää lenkkiseuraa, hei!

2. Iippu on lemmikkinä maailman helpoin, kiltein ja pehmein, eikä se juuri koskaan vaadi itselleen mitään - poikkeuksen tekee vain rapsuttaminen, jota tyttö saattaa pyytää kuonolla tökkimällä. Samoin ainoa hetki, jolloin se voi jättää tottelematta, on jos joku tarjoaa sille hellyyttä ja rapsutuksia. Silloin se kadottaa korvansa mun kutsuille ja käskyille ja tuijottaa vain autuas ilme naamallaan tyhjyyteen.

3. Toisia koiria kohtaan neito sen sijaan käyttäytyy välillä todella koppavasti ja narttumaisesti. Taikkiksen tultua tämä käytös on lisääntynyt vielä potenssiin kymmenen, enkä enää uskallakaan pitää Iippua niin rennosti vapaana kuin aikaisemmin. En niinkään muiden koirien turvallisuuden vuoksi, vaan sen oman. Iippu ei syöksy toisten kurkkuun tai pure, mutta saattaa omalla rähinällään aiheuttaa toisen koiran provosoitumisen. Tässä riittää vielä työsarkaa.

4. Iippua ei sen meillä oloaikana ole koskaan kiinnostanut lelut. Paitsi nyt, Taikkiksen myötä. Tai ei vieläkään voi sanoa, että lelut niitä jänniä olisivat, vaan se huomio, jota lelusta kiinnostumalla saa. Niin ihmisiltä kuin pennultakin. Sama pätee myös erinäisiin luihin, joita Iippu ei suostunut yksin asuessaan järsimään.

Taikkis

1. Taikkis on oikea hyvän mielen koira. Muutama viikko sitten se esimerkiksi oppi puhaltamaan nenästään ilmakuplia vesikuppiin. Ensimmäinen kerta taisi olla vahinko, koska tyttö otti ensin hämmentyneenä pari askelta taaksepäin, katse tiiviisti kupissa. Sitten varovainen lähestyminen ja uusi yritys - jälleen kuplia! Seuraavaksi juostiin keittiönpöydän ympäri ja palattiin jälleen kupille. Varovainen puhallus ja kas, kuplia!

2. Taikkiksesta löytyy ripaus noutajaa, sillä esineiden suuhun ottaminen ja ympäriinsä kanniskelu on tuon meidän teinin mielestä huippuhauskaa. Ollut aina. Niinpä lenkilläkin kantoon päätyvät oksat, sammalet, lehdet, roskat... Mitä ikinä sattuukaan eteen. Samoin jos lattialle putoaa ihan mikä tahansa esine, voit olla varma, että saat kilpailla siitä pienen shelttilapsen kanssa, jollet saa sitä salamannopeasti omittua takaisin itsellesi. Myös hihnan kiskominen hartiavoimin on monesti ulkona houkuttelevampaa kuin pissojen tekeminen ja viime viikonloppuna S:lta erään pissatusreissun tulosta kysellessäni sain vastaukseksi vain turhautuneen huokauksen: "Ei pissoja. Meitä vain leikitytti." "Mikä leikki?" "Kaivetaan kuoppaa,nuuhkaistaan sitä nopeasti ja juostaan sitä sitten kovaa karkuun." Niin tyypillistä Taikkista!

3. Terrieri- tai pikemminkin sherrieriluonteesta olen täällä jo aiemmin kertonutkin, eikä se ole hävinnyt mihinkään iän myötä. Taikkis on kova puuhastelemaan, oikea tättähäärä (tälläkin hetkellä se yrittää raivokkaasti kaivautua patjan läpi). Lisäksi se on kova juttelemaan. "Äy-äy-ää!" "Wäh!" "Häy!" "Yhyhyhy-yyyy!" ja erinäisiä porinoita ja korinoit(´å¨pöol+k,mm <- Taikkiksen välikommentti, pitäisi kuulemma leikkiä)a kuullaan jatkuvasti. On siis helppo tulkita, millä päällä tyttö milloinkin on. Taikkis on melkoinen sherrieri myös Iippua kohtaan ja jos Iipulle antaa huomiota, yrittää Taikkis päästä aina väliin ja hyppiä Iipun naamalle. Mitä ei tietenkään sallita.   




 4. Taikkis on ihan parantumaton pusukone. Se voisi nuolla ihan loputtomiin mitä tahansa raajaa, naamaa... oikeastaan melkein mitä tahansa ihon kohtaa. Suosikki taitaa olla suihkusta tulevien jalat ja miesten kainalot (namnam). Hoivaamisen kohteelta loppuu yleensä kärsivällisyys ennen kuin Taikalta. Tyttö on muutenkin varsin hellyydenkipeä ja kunnon perskärpänen. Se jopa nuohoaa itseään ihmisten jalkoja vasten kuin kissa!

All Hallows' Eve

Huhhuh, muutama varsin työteliäs ja stressaava ja yksi kaiken sen ikävän unholaan painanut päivä takana. Ne Halloween-bileet nimittäin. Ja jep, oikea halloween oli jo viikko sitten, mutta me juhlittiin sitä suomalaisittain hiukan myöhässä.

Tällaiselta näytti kuitenkin lopputulos:

"Äitii, kato mullakin on halloween-asu!"

Taikkis antoi panoksensa mun stressikäyrän nousulle hajottamalla viime metreillä mustan elintarvikevärijauhetuubin sängynpeitteelle, lattialle ja koiranpetiin. Onneksi meidän pyykkituvassa on kuivausrumpu, sitä sitten hurisutettiin viimeisenä aamuna!

"Äitiii, nää ei muuten lähe irti!" Onneksi koiranshampoolla lähti.

Muita värkkäämiämme koristeluita:

Ruumis

Villalangasta oviaukkoihin punotut seitit

Vessa vedettiin pimeäksi, valokatkaisin peitettiin, taustalta kuului pelottavia ääniä, peilissä oli punainen kirjoitus ja suihkuverhon takana luuranko

 

 Lisäksi, kun oven avasi, seinillä kiipeili ylöspäin kaksi hämähäkkiä

S sai Adam Lambert -silmät

Makkarista ja terassilta löytyi kummitus

Olkkarin limenvärisiä lepakkotuoleja ja tyynyjä verhoiltiin jätesäkeillä ja pöydällä oli snacks-tarjoilua

Naposteltaviin kuuluivat chilipähkinät [jäniksen papanat], suklaasilmät, hammasrivistökarkit säilyketölkissä  [mandibula samplet],  "veriset popcornit" ruumisarkussa ja muut teemaan sopivat karkit irtislaarista.

(Dagen efter -kuva)

Mun lemppari oli kuitenkin keittiö.

Aitoja koristekurpitsoja, isoin feikki, syksyiset oksat omasta takaa ja liina Tiimarista

Valohärpäke kirppikseltä, oranssit pullot omasta takaa, oksat meidän uudesta lenkkimetsästä, seitit Prismasta

Kattauksen suhteen päästin itseni mahdollisimman helpolla ja halvalla, eli kertakäyttökamoilla mentiin. Alkuperä Tiimari, Clas Ohlsson ja Tarjoustalo

Lähes kaikkien kuvien kohdalla olen joutunut laittamaan valot päälle tai käyttämään salamaa, mutta suunnilleen tällaiselta meillä oikeasti näytti:

Verhot + pöytäliina kaverin varastoista, kynttilänjalat Ikeasta, kynttilät Tiimarista

Pöytä vielä vaiheessa. Mun piti alunperin haalia jostain mustia tarjoiluastioita, mutta kun sain tuon blingaavan kankaan, sopivat siihen nuo teräksiset kirpparilöydöt jopa paremmin.

Ja sitten tarjoiluihin. Sininen, vihreä, punainen ja musta elintarvikeväri olivat aika pop.

Suolaiset:

Näiden kuvien ulkopuolelle jäivät vielä patonkien levite ja wingsit [lepakonsiivet].

Makeita:

Omar-karkkisormet by tytöt

Seittimuffinssit by tytöt

Hautausmaakakku (pätkiskakku) + valkosuklaakoristeet (näihin tuli sitä mustaa jauheväriä)

Aivohyydyke (valkosuklaamoussea + hillosisus)

NE koeputket ja kaverilta lainattu teline (kiitoskiitoskiitos!)

Hullun kemistin cocktailit toimivat kivana ohjelmanumerona pitkin iltaa.

Ja lopuksi vieraisiin, joita uskaltautui lopulta paikalle 11 kpl, mikä oli mielestäni oikein passeli määrä tähän kämppään. Suurin osa oli panostanut hienosti, vaikkei se välttämätöntä olisi ollutkaan. Kerrankin uskaltauduin kyselemään jopa luvat muutaman kuvan julkaisuun.

Pojat kikkailivat tekoverikapseleilla.

Taikkis pelastaa

S:lle haimme viime metreillä Tiimarista merirosvoasun, josta sai  ehkä hienoisia pelleviboja myös :D

 Vampyyreita ja noitia (jollainen itsekin olin) löytyi pari kappaletta...

... ja samoin mustia enkeleitä.

Tunnelmaa ilman salamaa

Saamani kommenttien perusteella porukka viihtyi ja hauskaa oli. Meiltä jatkoimme vielä keskustaan Milliklubin halloween-bileisiin. Ensi vuonna uusiksi, kyllä tästä tällä rekvisiittamäärällä on pakko tehdä ihan perinne. Ja miksipä ei!

Nyt onkin sitten pari päivää ollut aika tyhjä olo ja myönnettäköön - tätäkin kirjoittaessani pääni yläpuolella leijailee vielä kummitus, eli kaikkea juuri mitään (roskia, pulloja ja tiskejä lukuunottamatta) en ole raaskinut siivota pois. Seuraavaksi pitäisikin alkaa puuhastella kokoon jonkin sortin rambo-asua huomista A-tarjousta (eläinlääkisläisten vuoden isoimmat bileet) varten. Onneksi idea on jo valmiina, toteutus vain uupuu.

Tehokasta viikonalkua lukijoille!