Tänä aamuna koiria ulos viedessäni tiellä, melkein meidän kotipihallamme, maata retkotti nimittäin pikkuinen siililapsi. Olin aivan varma, että tässä olisi nyt sitten se mun kauan pelkäämäni tilanne edessä: mun pitäisi pystyä lopettamaan auton alle jäänyt eläin. Vapauttaa se tuskistaan. Salaa kuitenkin toivoin, että pikkuinen olisi jo siirtynyt sateenkaarisillan toiselle puolen.
Hämmästykseni olikin suuri, kun lähemmäs päästyäni saatoin todeta, että lapsonen näyttikin olevan päällisin puolin aivan kunnossa. Ei haavoja, ei ruhjeita, ei katkenneita jalkoja - ei edes katkennutta piikkiä. Lähempi tarkastelu osoitti, että siili oli poika ja arviolta ehkä 5-6 -viikon ikäinen. Valitettavasti vain kovin heikossa kunnossa.
Pikkuisen silmät olivat painuneet syvälle, eikä se jaksanut juuri tuhista, nostaa piikkejään tai pistää vastaan. Arvelin sen kärsivän nestehukasta, sillä lähimaastosta ei juuri nyt taida löytyä liiemmin lammikoita. Tai ehkä pieni oli lähtenyt etsimään uutta reviiriä, eikä ollut onnistunut vielä löytämään alueen juomapaikkoja? Niin tai näin, sympatiani olivat arvatenkin heti piikkiotuksen puolella ja pakkohan se oli kotiin kiikuttaa.
Juotin pojalle ruiskulla maidonvastiketta, koska halusin sen saavan paitsi nestettä, myös hieman energiaa. Juoton aikana lapsonen selvästi piristyikin hieman ja pystyi jopa laittamaan vastaan.
Pakkasin siilin kuljetuslaatikkoon lähtiessäni iltavuoroon. Töistä eräs miespuolinen työntekijämme kävi viemässä sen autolla Korkeasaaren luonnonvaraisten eläinten hoitolaan.
Onnea matkaan piikkinuttu!
 |
Anna Abreun sanoin "Worst part is over... Just don't give up, don't let nobody break you down".
Ihanaa, että pieni virkistyi sun hellässä huomassa :) Oot aivan selkeästi oikealla uralla, lisää näitä onnellisia loppuja :)
VastaaPoistaKyllä siltä juu tuntuisi, ettei tässä ihan mönkään ole tullut alaa valittua :) Toivottavasti saadaan vielä lisää onnellisia loppuja, raportoin kyllä varmasti!
VastaaPoistaMistä tommosista sitten tietää, että ne tavitsee apua? Jos ei ole ruhjeita tai muutakaan sellaista.. Siilin käyttäytyminen ei itselleni ole hirveän tuttua, mutta ilmeisesti jos se ei mene kerälle, niin jotain kannattaa tehdä?
VastaaPoistaJa ihanaa, että tällä kertaa kävi näin! :)
Anonyymi: Tosi hyvä ja tärkeä kysymys! Itse olen omistanut kuusi afrikkalaista kääpiösiiliä ja kasvattanutkin niitä, joten koen tuntevani siilien käyttäytymismallit varsin hyvin. Siili on hämäräaktiivinen - ei ole normaalia, että se on aamupäivällä tien laidassa retkottamassa jalat levällään. Ei myöskään ole normaalia, että se ei koskettaessa tuhise tai yritä mennä palloksi, vaan on ihan velttona. Lisäksi silmät olivat sameat.
VastaaPoistaMun alkuperäisenä tarkoituksenani oli siirtää poikanen tien laidasta turvallisempaan paikkaan, mutta kun huomasin, kuinka heikossa kunnossa se oli, päätin yrittää tehdä jotakin.
Mutta ihan totta - muutekseen vain luonnoneläimiin, etenkään poikasiin ei pidä mennä koskemaan, eikä mieluiten paljain käsin (jolloin niihin jää ihmisen haju). Pitää siis yrittää tehdä jonkinlaista etädiagnoosia ensin :) Useimmiten luonnoneläimillä ei ole hätää, vaikka ihmiset niin luulevatkin.