Jälkeenpäin mua alkoi hieman huvittaa. Ollaan kurssikavereideni kanssa vitsailtu eläimistämme - oikein suutarin lapsia - ilman kenkiä. Millä lonkkavikaa, millä legg perthestä, millä nisäkasvaimia... Täytyy kuitenkin sanoa, että ensiaputarvikkeiden suhteen olen yrittänyt olla fiksu ja ennakoiva.
Tein tänään hiukan inventaarioita ja huomasin, että varsinaisia ensiapulaukkuja multa löytyy eläimille kolme - sanomattakin selvää, että ihmisille ei yhtäkään :) Tämän ensimmäisen kokosin ala-asteikäisenä Lemmikki-lehden ohjeiden mukaan vanhasta lelulääkärilaukusta kanejani varten. Huomaa hieno itsetehty tarra kyljessä!
Näistä päällimmäisen, pienemmän korruptioensiapulaukun sain klinikalta, jolla olin harjoittelijana välivuotenani.
Sen sisältö näyttää suunnilleen tältä:
 |
| Sidetarpeita, muovipinsetit, kertakäyttöhanskat, sakset |
Isompi, punainen on puolestaan peräisin Eläinlääkäripäiviltä. Ilmaislahja sekin.
 |
| Desinfiointiaineita, sidetarpeita, leikkuri ja kertakäyttöhanskat |
Sidetarpeita kannattaa säilyttää erilaisten haavojen varalta ja ensiapulaukku on hyvä pitää matkoilla mukana. Päivystävälle eläinlääkärille paikattavaksi pääsy saattaa välimatkan tai jonojen takia viivästyä, joten ihan yksinkertainen tassupaketin teko kannattaa joskus harjoitella. Siinä vaiheessa, kun lasinpala viiltää anturan halki ja verta vuotaa pulppuamalla, on nauru kaukana.
Pelkillä tällaisilla lahjuslaukuilla ei kuitenkaan vielä pitkälle pötkitä, vaan niitä on hyvä vielä lisävarustaa. Itse olen lisäillyt tällaisia:
 |
| Parit kynsisakset (nuo isommat on tosi huonot btw), punkkipihdit, ruisku, se kuumemittari, sormihammasharja, tylppäkärkiset sakset |
Lisäksi erinäköisiin tökötteihin kannattaa myös panostaa. Omasta kaapistani löytyy esimerkiksi tällaisia.
 |
| Vasemmalta: Silmäboorivesi, Terra-Poly vet haavoille, punkki-/kirppupyyhkeitä, silmänpuhdistuaine, Vetriderm-suihke kuivalle iholle, verenhyydyttäjää katkenneiden kynsien varalta, korvanpuhdistusaine, Vetramil-haavavoide ja D. A. P -suihke stressaaviin tilanteisiin |
 |
| Lisäravinteita ja emänmaidonvastiketta - jäänteitä siilinkasvatusajoilta. Parafiiniöljy sen sijaan on hankittu ihan koiria varten, mahdollisen ummetuksen, suolistotukoksen tai myrkytyksen varalta. Myös jotakin elektrolyyttivalmistetta on hyvä pitää kaapissa ripulin varalta - omaani säilytän koirien ruokien yhteydessä, joten se ei päätynyt näihin kuviin. |
 |
| Matolääkkeitä ja siilien vanhoja antibioottikuuripakkauksia, joita olen säästänyt jostakin nyt jo hiukan hämärtymään päässeestä syystä. Siilit ovat muuten meillä sairastaneet varmaan enemmän kuin muut lajit yhteensä. |
 |
| Hammaskivenpoistoon tarkoitettuja instrumentteja ja skalpelli, jolla en kyllä mihinkään elolliseen aio kajota :D |
 |
| Hammasjuttuja |
Jos joku nyt tässä kohtaa innostuu täydentelemään omaa lemmikkiensä ensiapuvarastoa, niin tässä vielä pieni esimerkinomainen lista hyödyllisistä tarvikkeista:
* sidetarpeita (esim. steriilejä sidetaitoksia, haavateippiä, pumpulia, sideharsoa)
* pyöreäpäiset sakset
* punkkipihdit
* kynsisakset
* kuumemittari
* desinfiointiaine, käsidesi, Betadine-liuos
* lääkehiili
* parafiiniöljy
* ruokasuolaa oksennuttamiseen
* elektrolyyttivalmistetta äkillisten ripuli- ja oksennustautien varalta
* kyypakkaus ampiaisenpistojen varalta (ei kyynpuremiin!)
* verenhyydyttäjää katkenneiden tai liian lyhyiksi leikattujen kynsien varalta (myös perunajauho toimii ensiapuna)
* korvanpuhdistusaine
* silmäboorivesi (keitetty vesi käy myös)
Inventaariosta oli ainakin se hyöty, että huomasin pari puutetta: lääkehiilirakeita (parempi kuin tabletit) ja Betadinea pitäisi vielä tuoda apteekista. Samoin verenhyydyttäjä oli jo parhaat päivänsä nähnyt.
Ja mikä parasta: löysin myös toisen, eläinlääkiksen kautta ilmaislahjana saadun kuumemittarin, jonka olin tyystin unohtanut! Se pääseekin sitten ihmiskäyttöön, jotta pääsen nyt huolehtimaan hiukan itsestäni - siis itse suutaristakin ;)
Kiitos tästä, näitä onkin viime aikoina mietitty! Totesin juuri pari päivää sitten A:lle, että hankintalistalle pitää lisätä ensiapulaukku pennulle. A totesi siihen, etteihän meillä itselläkään sellaista ole. Mikä on kyllä totta..
VastaaPoistaToisaalta onhan tuo myös väittänyt mun laukun olevan aina varusteltu kuin keskiverto ambulanssin. En kyllä epäile. :D
Sidetarpeita ja välineistöä löytyy omasta takaa (tosin hajanaisesti monesta eri laatikosta.. Fiksua.) mutta tuota tököttipuolta en vielä ole kaappeihini kerännyt. Kiitos siis tästä superhyödyllisestä postauksesta! :)
Tosi hyödyllinen postaus! Täytyisi tosiaan kasata moinen paketti itsellekin, helpottaisi varmaan kaikenlaisia äidillisiä hätäilyjä metsäreissuilla.
VastaaPoistaOlen miettinyt ampiaisenpistoihin liittyen koirien ensiapuasioita. Meidän perheen cockerspanieli otti kerran ampiaisen suuhunsa ja sehän sitten pisti koiraa sinne jonnekkin kurkkuun. Kurkku ja koko koiran kuono turposivat aivan hillittömän kokoisiksi, äitimuori kerkesi kuitenkin hujauttaa kyytabletin kurkkuun ennen pahinta turpoamista, joten kurkku ei turvonnut umpeen. Eikös se ole ihan vain antihistamiinia se kyytabletti?
Tässä kun oma kaniinimäyräkoirani sitten teki saman tempun, että nappasi ampiaisen maasta suuhunsa, olin saada sydänkohtauksen. Jos kerran 15 kiloinen cockeri reagoi noin, entä sitten kolmekiloinen mäykkyni? Ampiainen ei kuitenkaan pistänyt murustani, joten selvisin säikähdyksellä. Olen kuitenkin sen jälkeen miettinyt, että jos kyytabletin antaminen ei enää onnistu (jos vaikka kurkku on turvonnut jo niin pahasti) niin onko koirille saatavissa adrenaliinipiikkejä? Koska pienillä lapsillahan, jotka ovat vaikka ampiaisille allergisia, on käsittääkseni aina mukana adrenaliinipiikki, joka auttaa moisissa tapauksissa.
Tällaisia tuumiskellen, parantumisia toivotellen,
Mäykky
Hyvä postaus, kiitokset siitä. Sitten varsinaiseen asiaan, minkä takia tänne tänään erityisestin tulin. Olisiko sulla mailia, haluaisin kysyä sulta apua tietynlaisen oman alasi materiaalin löytämiseen, mutta en halua selitellä sitä sen tarkemmin tässä? Jos vain viitsit mailisi antaa, niin olisin todella kiitollinen jos saisin sulta kysyä ja toivottavasti sen jälkeen löytää jotain vastauksia.
VastaaPoistaHarmi vain, että tököttien säilymisaika on varsin lyhyt (pl. parafiini, aktiivihiili jne) + että moni on nykyään reseptillä (terra-poly yms). Pitkään pidin koirille ja tallissa isoa arsenaalia, ja kun tarvetta tuli, totesin että vanhoja ovat ja täydet purkit menivät roskikseen.
VastaaPoistaNykyään olen pärjännyt haavasuihkeella, lääkehiilellä ja paraffiiniöljyllä melko pitkälle (ja hevosilla kipulääkettä jotta pääsee nopeasti lääkitsemään). Olisihan se huippua jos voisi olla kaikenkattava lääkekaappi, joskus mietin että pitäisi lähteä itsekin eläinlääkäriksi-saisivat eläimet aina heti apua eikä monen tunnin päästä...
Moi!
VastaaPoistaMuistelin että olisin joskus lukenut sun blogista että ykkösellä päivät ei ole aina sitä 8-16 mitä toi lukujärjestys näyttää, muistinko oikein? Miten sun koirat ovat pärjäilleet sun koulupäivien aikana?
Kun sulle tarjottiin keväällä sitä yksiötä Helsingistä, niin oliko se HOAS:ilta, ja olitko siis asettunut yksiöjonoon heti kun olit saanut ton pienkaksion? Itse joudun muuttamaan aika kauas, ja ahdistaa kun koulumatkat tuo vielä lisää yksinoloaikaa koiralle!
T: Yksi uusi ykkönen
Tosi hyödyllinen postaus tämä, kiitos! :)
VastaaPoistaTämä on nyt vähän hölmö kysymys, mutta olisiko sulla vielä neuvoa että miten se tassu sidotaan hätätilanteessa (esim. tuon anturahaavan sattuessa)? Laitetaanko siihen joku painamaan haavakohtaa, kuinka tiukalle, onko väliä montako kerrosta yms?
Mä oon itse niin käsi kaikessa tällaisessa ja ajatuskin puistattaa näin mielettömän verikammoisena että pelottaa miten siinä onnistuisi käsien täristessä.. Ehkä vähän paremmin jos olisi lukenut jonkun ohjeen ja pystyisi sitä seuraamaan :)
Marika: Kiitti, kiva kuulla, että oli iloa. Haha, kyllähän sitä nyt koiralapsella pitää olla paremmin asiat kuin itsellä ;) Vaikka teillä lääkärinaluilla varmaan löytyy vastaavasti kaikkea ihmispuolen näytettä ja härpäkettä. Ei siis muuta kuin tököttejä hankkimaan! (Pennunodotusaika, ah!)
VastaaPoistaMäykky: Kyytabletti on hydrokortisonia - auttaa pistoskohdan kipuun ja turvotukseen. Anafylaktisen shokin hoitoon voidaan koirallekin antaa adrenaliinipistos, mutta en osaa sanoa, myydäänkö näitä ihan kuluttajille tai käykö ihmisten versio myös koirille. Jos hengitystiet alkavat turvota kiinni (tai pistos osuu silmään), eikä kyytablettia saa annettua, niin kipinkapin vain eläinlääkäriin hoitoa saamaan. Ja kiitos, yritetään parantua :)
Branilla: Kiitti :) Mä väkersin tuossa uuden sähköpostitilin blogia varten, kun sitä aina välillä kysellään, eli osoitteen tassunjalkiasydamessa@gmail.com pitäisi toimittaa viestin mulle :)
Anonyymi: Ihan totta kyllä! Muakin harmitti TerraPolyn siirtyminen reseptin alle, vaikka onhan se ihan perusteltua, kun antibioottivoiteesta kyse. Lääkehiili ja parafiiniöljy taitavat ne useimmin tarvittavat ollakin. Tietty jos asuu kaukana korvessa tai lähistöltä ei löydy 24h auki olevia apteekeita, kannattaa varustautua hiukan paremmin, vaikka sitten joutuisikin joskus heittämään jotain pois. Saattaa kuitenkin tulla halvemmaksi, kuin eläinlääkäriin lähteminen :) Ja pitää vielä mainita, että ainakin vakavampiin toimenpiteisiin moni ell lähtee kyllä kollegan pakeille. Oman eläimen hoitaminen ei aina ole niin helppoa :)
Uusi ykkönen: Muistat ihan oikein :) Pääsääntöisesti kaikki lukujärjestykseen isoin kirjaimin kirjatut tunnit ovat luentoja - ne ovat kaikki vapaaehtoisia. Pienellä alkavista (leikkelyt, labrat ym. käytännön harkat) puolet koskee kutakin opiskelijaa, koska vuosikurssi jaetaan kahteen ryhmään, eli osallistut vain joko aamuharkkaan (8-10) tai iltapäiväharkkaan (14-16) ja halutessasi näiden väliin jäävälle luennolle tai välillä ykkös- ja kakkosryhmien harkat ajoittuvat myös eri päiville. Ei siis hätää, päivät ovat ihan kohtuullisia ja koirat pärjää 2-6h hyvin! Enemmän harmaita hiuksia tuottavat nämä täysmittaiset työpäivät...
Olisin saanut keväällä osakunnalta kaksion. Yksiöitä HOAS tarjoaa vain loppuvaiheen opiskelijoille ja niissä saa asua 2v. Mun ei siis vielä kannata niitä hakea. Minnes kauas sut sijoitettiin? Vantaalta ei ainakaan paha matka oo Viikkiin, dösiä vaan kulkee harvoin.
Anonyymi2: Esim. täältä: http://www.elainsairaalasyke.net/tassuhaava.htm tai täältä:
http://www.kallionkoirakerho.com/artikkelit/tassun_suojaus.pdf löytyy hyvät ohjeet. Kannattaa tosiaan vilkaista etukäteen, että osaisi hätätilanteessa toimia oikein :)
Tää oli (tällä haavaa <- eh ehhee) eläimettömänkin mielestä kiinnostava postaus.
VastaaPoistaYhyy. Ikävä hevosen pehmeää turpaa :,(( (tällanen mihinkään liittymätön tunnekuohu :D)
T. MOH
Mukava ja hyödyllinen postaus! :) Tuli tuosta anturahaavasta mieleen että on todellakin aika kammottava tapaus. Haava ei edes ollut iso mutta se veren määrä oli niin huima, että huolestuin ja päivystävälle piti soittaa mielen rauhoittamiseksi. Meiltä ei siihen hätään varsinaista koiraa varten kyhättyä ensiapulaukkua löytynyt. Onneksi äitini on farmaseutti joten kaikenmoista sidetarvetta ja taitosta kaapista löytyy ;D Semmoinen itsestääntarttuva sideharso on muuten tosi kätevää! Tukevasti pysyy paikallaan vaikka karvakuono ei siitä itse tykkäisikään ;)
VastaaPoistaKiitos vastauksista! Eihän noi päivät sitten oo ollenkaan pahoja. Pidin tilannetta jo ihan mahdottomana, kun huonosti kulkevien bussien takia näytti että koira joutuisi olemaan melkein joka päivä 10 h yksin.
VastaaPoistaMä muutan nyt sitten varmaan Kulomäkeen, eli ilmeisesti mahdollisimman kauas Vantaalle.
T: se ykkönen
MOH: Hahah, sun pitää kyllä pian oikeestikin päästä hiukan hevostelemaan, eihän tuosta mitään tuu! ;) Kiva, että sai jotain irti :D
VastaaPoistatriksu: Joo, sitä kyllä tulee ja koiran liikkuessa se vielä leviääkin helposti muistuttamaan taisteluareenan merkkejä :D Mulle tuli kans mieleen, että pitäisi sellaista itsestään tarttuvaa sidettä hankkia, se ois hyvä juurikin tassupaketeihin tarvittaessa ja musta se puuttui noista ensiapulaukuista kokonaan :/
se ykkönen: No Kulomäestä on kieltämättä hiukan enemmän matkaa, mutta on sieltä jokunen muukin elukkalainen kulkenut :) Pääasia, että sait edes jonkun kämpän nyt, voit sitten ajan kanssa alkaa etsiskellä lähempää, kunhan Helsingin asuntopula syksyn myötä helpottaa :) Joka tapauksessa tervetuloa kaupunkiin ja eläinlääkikseen!
Asiaan liittyen: erittäin kätevä postaus! Meillä ei avokin kanssa asu muuta kuin villakoiria sohvan ja sängyn alla, mutta vanhemmilla asuva hauvavauva (11v) on edelleen myös mun :) Olen miettinyt hankkivani haukulle oman ensiapupakkauksen, iästään huolimatta menee edelleen kuin pahainen pentu (hyvässä mielessä, ainakin useimmiten) ja kolhii itseään metsässä juoksennellessa. Nyt voinkin sitten miettiä sekä valmiiksi pakatun ja ainakin apteekista saatavan pakkauksen ja itse kootun pakkauksen välillä. Onko tietoa, mitä kaikkea nuo apteekin pakkaukset sisältävät? Ja kumpi tulee loppupeleissä halvemmaksi, koota kokonaan oma vai ostaa ja mahdollisesti täydentää? Raha kun vielä tällä hetkellä on hieman ongelmana...
VastaaPoistaAsiaan liittymättömästi: nimimerkille "se ykkönen", Kulomäki on ihan jees paikka asua, siellä vietin pari vuotta opiskellen Helsingissä, en tosin elukassa, mutta silti :)
tata: Hyvä jos kelpasi, kyllähän se on hyvä vanhaakin koiraa ajatella :) Noita apteekkien ja eläinkauppojen laukkuja on erilaisia - yleensä niissä on perussidetarpeet, mutta muuten sisällöt vaihtelevat laukusta riippuen (vrt. esim. http://www.verkkosivuapteekki.fi/Koiran-ensiapupakkaus ja http://www.hyvanmielenkauppa.fi/tuote/320116/Koiran%20ensiapulaukku). Itse koottuna laukku saattaa kyllä tulla halvemmaksi ja voi hankkia itse tärkeimpänä pitämänsä jutut.
VastaaPoistaKiitän, pitääkin ruveta tekemään hankintoja sitä silmällä pitäen :)
VastaaPoistatata: Juu, no problemoz :)
VastaaPoista