Finding Nemo

Norjan tapahtumien lisäksi mut on vetänyt aika hiljaiseksi tämä työviikko. Joka päivä aamuun -rytmi ei vaan sovi mulle. Joudun heräämään kuudelta lenkittämään koirat ja kun saan revittyä itseni Facebookin chatista nukkumaan aikaisintaan joskus 01-02 väliin, niin siitä voi sitten laskiskella, montako tuntia päikkäreitä tarvitsen pysyäkseni tolpillani. Unirytmi siis päin sitä istumiseenkin käytettävää ruumiinosaa, mutta ei musta kyllä ole kymmeneltä nukkumaan menijäksikään. Onneksi on sentään jo kolme takana ja vain kaksi edessä ennen kuin koittaa maanantaivapaalla pidennetty viikonloppu, joten en valita!

Siitä tulikin mieleen, että voisin kertoa hiukan tuosta edellisestäkin. T tuli siis käymään pitkään jatkuneen projektinsa loppuhuipennusta suorittamaan. Nyt on sitten hänellä taskussaan lentolupakirja ja mun pitäisi kuulemma uskaltautua kyytiin, jahka kirjanen kolahtaa postiluukusta alas - jaiks! Kuulemma meno on niillä pienillä yksityiskoneilla aika kuoppaista, joten hiukan hirvittää jo etukäteen. Enhän mä osaa olla matkustajakoneessakaan täysin rentona! T on kuitenkin suunnitellut erinäisiä kutkuttelevia reissuja jopa ulkomaille asti, eli kai se on vain rohkaistava mieli siihen mennessä, kun käsky käy. Eikä mulle sitä paitsi kuulemma edes anneta vaihtoehtoja. Tästä saanette varmasti vielä tarkempaa raporttia, kunhan ajankohta varmistuu ja lento toteutuu.

Lauantaina T:n lenneltyä lupansa kuntoon lähdimme käymään kaupoilla, poikkesimme Subissa syömässä ja suuntasimme Sea Lifeen, jonne olin hinkunut jo pidemmän aikaa. Kyseessähän on siis Linnanmäen huvipuiston yhteydessä sijaitseva akvaario.

Lähikuvausasetuksilla ei muuten - aika yllättäen - saa tämän tarkempia kuvia kaukana sijaitsevista kohteista. Jännä juttu.

Kardinaalitetroja

Vanhan akvaarioharrastajan ja -myyjän akvaarioinnostus nosteli taas hiukan päätään. Joskus mä vielä laitan sen tankin pystyyn ja pyhitän sen valtavalle kardinaalitetraparvelle. Ne on niin kauniita, kestäviä ja kivoja kaloja, ihan mun lemppareita.

Altaiden sisustukset olivat kivoja, joskin tekokasveja näkyi aika paljon

Nemo found

Hienoimpia olivat altaat, joiden sisään rakennettuja käytäviä pitkin pääsi kävelemään

Karppeja ja kultakaloja

Pääsimme koskettamaan merisiiliä (olen tosin pidellyt sellaista ennenkin) ja oli pakko varmistaa työntekijältä, että sen työolosuhteet olivat kunnossa. Kuulemma sillä ei ole aivoja laisinkaan ja muutenkin työvuorot ovat vain kolmen tunnin mittaisia, joten syytä huoleen ei ole ;) Lisäksi meille esiteltiin haiden ja rauskujen munakoteloita sekä niistä kuoriutuvia vauvoja, mikä olikin ehkä paikan paras anti.

Sea Life oli odotettua nopeammin kierretty, joten siirryimme nuuhkimaan popcornin ja hattaran tuoksua Lintsin puolelle. Yritin houkutella T:tä erinäisiin laitteisiinkin, mutta huonolla menestyksellä. Kyllä sitä vaan uskalletaan harjoitella syöksykierteitä lentokoneella, muttei tulla vekottimiin - pöh, sanon minä.

Herkkukaupasta oli pakko poistaa pussillinen "vegesipsejä" (mitä epävegeä on perunalastuissa?), koska olen tehnyt vastaavia joskus itse uunissa. Yllättävän hyviä, vähemmän karppeja.

Illalla käytiin vielä Flamingossa leffassa katsomassa Hangover II, joka ei arvatenkaan yltänyt ihan edeltäjänsä tasolle, mutta tarjosi ihan riittävästi viihdettä kuitenkin. Lisäksi kävimme pitkällä yölenkillä koirien kanssa, kun ilma vihdoin suostui hiukan viilenemään. Täällähän elellään nyt hellelukemissa ja ilmankosteus hipoo 80%:a. Kunnon tropiikki siis! Taikasta ja Miyusta on nyt kehkeytynyt hyvät ja tasavertaiset leikkikaverit, joiden menoa oli ihana katsella :)

Loppuun vielä tiedotusluonteisena asiana, että sen lisäksi, että uudistin hiukan blogiluetteloani, loin nyt uuden sähköpostiosoitteen, johon saa lähettää kommentteja, kysymyksiä tai ideoita, sikälimikäli ei halua niitä julkisesti esittää. Osoite löytyy nyt blogin sivupalkista ja kuuluu näin: tassunjalkiasydamessa@gmail.com

Kuusen latvassa, oksien alla

Näin kesäaikaan villieläimiä ja niiden poikasia tuodaan klinikallemme lähes päivittäin. Lintuja, siilejä, jyrsijöitä - haavoittuneita, ontuvia, pudonneita, rääkättyjä. Pääkaupunkiseudulla loukkaantuneista luonnonvaraisista eläimistä huolehtii Korkeasaaren luonnonvaraisten eläinten hoitola. Jos tuojat eivät halua toimittaa loukkaantunutta eläintä Korkeasaareen, se pääsee meillä tuskistaan sitä yksinkertaisinta reittiä. Eutanasia, armokuolema.

Perjantai-illan viimeisimpiä potilaita oli pieni talon portailta löydetty oravanpoikanen. Usein emot saattavat tulla hakemaan pesästä pudonneen poikasen takaisin, joten suorilta niihin (saati jäniksiin tai linnunpoikasiin!) ei saa mennä koskemaan. Tämä yksilö oli kuitenkin todella heikossa kunnossa: pahasti kuivunut, liikkumaton ja kärsi hypotermiasta (kuten pesästä pudonneet poikaset yleensäkin), mutta mitään varsinaisia loukkaantumisen merkkejä ei näkynyt.

Oravan tuojat olivat todella empaattisia, mutta olosuhteiden pakosta heillä ei ollut mahdollisuutta pitää oravaa yön yli ja toimittaa sitä seuraavana päivänä Korkeasaareen - sieltä kun ei enää noin myöhään illalla tavoitettu ketään puhelimella. Tuojapariskunnan lähdettyä jäin kahden vaiheille: toimittaako poikanen eläinlääkärin lopetettavaksi vai yrittääkö itse sen hengissä pitämistä yön yli.

Tutkin takahuoneestamme löytyvät oravanpoikasen hoito-ohjeet läpi ja soitin niistä löytyneeseen, monia oravanpoikasia kuntoon hoitaneen entisen eläintenhoitajamme numeroon. Hän ei pystynyt ottamaan poikasta nyt, mutta oli kovin kannustava. Mulla sattui vieläpä olemaan oikeanlaista, viime postauksessakin vilahtanutta maidonvastikejauhoa kotona (Royal Caninin versio ei sovi oraville - se tappaa ne ja sisältää muutenkin karsinogeenista säilöntäainetta!) ja kaiken lisäksi T oli tulossa käymään, joten autolla oravan ja kuljetushäkin kuljetus olisi helppoa. Seuraavana päivänä sen voisi toimittaa sitten Korkeasaaren huolehdittavaksi. Päätin antaa "Tikutakuksi" ristitylle pienelle mahdollisuuden.

Pyysin polilta muutaman pienen ruiskun ja aloitin oravanpoikasen lämmittämisen ja juottamisen heti. Lähes kaikki pesästä pudonneet poikaset ovat hypotermisia, joten niitä pitää lämmittää lämpöpullolla tai villapipon sisään laittamalla. Poikasen kuuluisi tuntua käteen lämpimältä, Tikutaku tuntui selvästi viileältä. Lisäksi niskanahkaa etu- ja keskisormeni avulla nostaessani nahka jäi selvästi koholle sen sijaan, että olisi palautunut kimmoisasti alas. Tämä on selvä kuivumisen merkki ja perjantai-illan trooppisen lämpötilan huomioiden ei ihmekään! Juotin Tikutakulle ruiskulla ensin vettä, sitten lämmitettyä laktoositonta kermaa.

 Kotiin päästyämme jatkoin ruokintaa tunnin välein ohjeiden mukaisella maidonvastikkeen, veden ja laktoosittoman kerman sekoituksella. Pissaamaan emme poikaa kovista yrityksistä huolimatta saaneet, mutta toisaalta kova kuivumistila saattoi vaikuttaa niin, että kaikki neste meni suoraan kudoksiin, eikä virtsaksi. Tai sitten emme vain onnistuneet löytämään oikeaa tekniikkaa.

Tikutaku jaksoi taistella aamuyön tunneille. Sitten se veti viimeiset henkosensa käsissäni. Pettymyksen hetki. Surullinen hetki.

Lukijoille haluaisin sanoa, että selvitelkääpä etukäteen, missä lähiseutunne luonnonvaraiset eläimet hoidetaan tai kuka niitä vastaanottaa, jos ette jo tiedä. Eläinsuojelulakihan velvoittaa kansalaisen huolehtimaan myös niistä:

"Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan." (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247) Pätee muuten myös auton alle jääneisiin eläimiin, joita ei tulisi jättää kärsimään tien poskeen!

Ennen kuin lähtee noukkimaan luonnoneläintä - etenkään poikasta - matkaansa, tulisi kuitenkin varmistua siitä, että poikasella varmasti on jokin hätänä, eikä emo vain odota jossakin piilossa ihmisten poistumista paikalta. Jos sitten päätyy ottamaan poikasen hoitoonsa, esimerkiksi Korkeasaaren sivuilta löytyy niille hyviä hoito-ohjeita. Kannattaa kuitenkin harkita vakavasti eläimen toimittamista asiantuntijoiden hoitoon, jotta se saisi parasta mahdollista hoivaa, eikä leimaantuisi liikaa ihmiseen. Sääli, että Tikutaku ei koskaan päässyt näin pitkälle :(


Lisätietoja luonnonvaraisista: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=36455

Suutarin lapsia

Juttelin eilen kaverini kanssa Facebookin chatissa aamuneljään asti itseasiassa - köh köh, mikä sairauden poisnukkuminen... "Onko sulla kuumetta?" hän kysyi. Jouduin nauraen myöntämään, että mulla ei ole kuumemittaria. Ei itselleni - vain koirille. "Ettekö voi käyttää samaa mittaria?" kaverini ihmetteli. Valaistuani, mistä koirien kuume mitataan, hän ymmärsi ongelman. Ei, meillä ihmiset ja eläimet eivät käytä samaa mittaria.

Jälkeenpäin mua alkoi hieman huvittaa. Ollaan kurssikavereideni kanssa vitsailtu eläimistämme - oikein suutarin lapsia - ilman kenkiä. Millä lonkkavikaa, millä legg perthestä, millä nisäkasvaimia... Täytyy kuitenkin sanoa, että ensiaputarvikkeiden suhteen olen yrittänyt olla fiksu ja ennakoiva.

Tein tänään hiukan inventaarioita ja huomasin, että varsinaisia ensiapulaukkuja multa löytyy eläimille kolme - sanomattakin selvää, että ihmisille ei yhtäkään :) Tämän ensimmäisen kokosin ala-asteikäisenä Lemmikki-lehden ohjeiden mukaan vanhasta lelulääkärilaukusta kanejani varten. Huomaa hieno itsetehty tarra kyljessä!

Näistä päällimmäisen, pienemmän korruptioensiapulaukun sain klinikalta, jolla olin harjoittelijana välivuotenani.

Sen sisältö näyttää suunnilleen tältä:

Sidetarpeita, muovipinsetit, kertakäyttöhanskat, sakset

Isompi, punainen on puolestaan peräisin Eläinlääkäripäiviltä. Ilmaislahja sekin.

Desinfiointiaineita, sidetarpeita, leikkuri ja kertakäyttöhanskat

Sidetarpeita kannattaa säilyttää erilaisten haavojen varalta ja ensiapulaukku on hyvä pitää matkoilla mukana. Päivystävälle eläinlääkärille paikattavaksi pääsy saattaa välimatkan tai jonojen takia viivästyä, joten ihan yksinkertainen tassupaketin teko kannattaa joskus harjoitella. Siinä vaiheessa, kun lasinpala viiltää anturan halki ja verta vuotaa pulppuamalla, on nauru kaukana.

Pelkillä tällaisilla lahjuslaukuilla ei kuitenkaan vielä pitkälle pötkitä, vaan niitä on hyvä vielä lisävarustaa. Itse olen lisäillyt tällaisia:

Parit kynsisakset (nuo isommat on tosi huonot btw), punkkipihdit, ruisku, se kuumemittari, sormihammasharja, tylppäkärkiset sakset

Lisäksi erinäköisiin tökötteihin kannattaa myös panostaa. Omasta kaapistani löytyy esimerkiksi tällaisia.

Vasemmalta: Silmäboorivesi, Terra-Poly vet haavoille, punkki-/kirppupyyhkeitä, silmänpuhdistuaine, Vetriderm-suihke kuivalle iholle, verenhyydyttäjää katkenneiden kynsien varalta, korvanpuhdistusaine, Vetramil-haavavoide ja D. A. P -suihke stressaaviin tilanteisiin

Lisäravinteita ja emänmaidonvastiketta - jäänteitä siilinkasvatusajoilta. Parafiiniöljy sen sijaan on hankittu ihan koiria varten, mahdollisen ummetuksen, suolistotukoksen tai myrkytyksen varalta. Myös jotakin elektrolyyttivalmistetta on hyvä pitää kaapissa ripulin varalta - omaani säilytän koirien ruokien yhteydessä, joten se ei päätynyt näihin kuviin.

Matolääkkeitä ja siilien vanhoja antibioottikuuripakkauksia, joita olen säästänyt jostakin nyt jo hiukan hämärtymään päässeestä syystä. Siilit ovat muuten meillä sairastaneet varmaan enemmän kuin muut lajit yhteensä.

Hammaskivenpoistoon tarkoitettuja instrumentteja ja skalpelli, jolla en kyllä mihinkään elolliseen aio kajota :D

Hammasjuttuja

Jos joku nyt tässä kohtaa innostuu täydentelemään omaa lemmikkiensä ensiapuvarastoa, niin tässä vielä pieni esimerkinomainen lista hyödyllisistä tarvikkeista:

* sidetarpeita (esim. steriilejä sidetaitoksia, haavateippiä, pumpulia, sideharsoa)
* pyöreäpäiset sakset
* punkkipihdit
* kynsisakset
* kuumemittari
* desinfiointiaine, käsidesi, Betadine-liuos
* lääkehiili
* parafiiniöljy
* ruokasuolaa oksennuttamiseen
* elektrolyyttivalmistetta äkillisten ripuli- ja oksennustautien varalta
* kyypakkaus ampiaisenpistojen varalta (ei kyynpuremiin!)
* verenhyydyttäjää katkenneiden tai liian lyhyiksi leikattujen kynsien varalta (myös perunajauho toimii ensiapuna)
* korvanpuhdistusaine
* silmäboorivesi (keitetty vesi käy myös)


Inventaariosta oli ainakin se hyöty, että huomasin pari puutetta: lääkehiilirakeita (parempi kuin tabletit) ja Betadinea pitäisi vielä tuoda apteekista. Samoin verenhyydyttäjä oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Ja mikä parasta: löysin myös toisen, eläinlääkiksen kautta ilmaislahjana saadun kuumemittarin, jonka olin tyystin unohtanut! Se pääseekin sitten ihmiskäyttöön, jotta pääsen nyt huolehtimaan hiukan itsestäni - siis itse suutaristakin ;)

Vuoteen omana

Tähänhän tää sitten meni. Kurkkuuni muutti eilen siili.

 Kävin siis ryöstämässä apteekin.

Köh, köh ja snif sniiif siellä ja vähän täälläkin. Onneksi nuo sokerittomat mansikanmakuiset Strepsilsit on hyviä ja aika yllättäen Finrexinkin. Näin vanhalle iälle piti elää, ennen kuin uskalsin maistaa sitä sen vastenmielisestä hajusta piittaamatta. Nää lihaskivut ja vuotavan nenän voisin kyl mielelläni lahjoittaa eteenpäin. Vapaaehtoisia, anyone?

Asiaan kuuluvasti mulle oli tälle päivälle vaihdettu puhelinvuoro, joten huomenna musta tuskin lähtee pihahdustakaan. Vaikka eipä sillä, vapaapäivänä olen ilmeisen joutilas sairastamaan.  

Life has a weird sense of humour.

Komediaa ja draamaa

Jaahas ja taas luiskahti pari päivää ohi varsin kepoisasti. Ei sillä, että mulla hirveästi olisikaan ollut asiaa - ainakaan sellaista julkaisukelpoista. Omassa henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu kyllä, muttei ehkä jaettavaksi asti.

Loppuviikostahan meidän piti lähteä T:n ja koirien kanssa hiukan reissaamaan, mutta sateisten sääennustusten vuoksi ja huonon majoitustilanteen vuoksi päädyimme skippaamaan tämän idean (höh!). Olen siis lähinnä keskittynyt siihen, mikä lomalla on tärkeintä - rentoutumiseen.

Voi, mun pieni näyttää jo niin isolta!

Tähän väliin pitänee kertoa myös tarina siitä, miten täällä kotipaikkakunnallani eräs vanhempi, täysin tuntematon mieshenkilö koki torstaiaamuna ulkona ollessamme tarpeelliseksi tulla kertomaan, miten ruman värinen pentukoira mulla on. Mä vaan tuijotin monttu auki, että onpa siinä herralla otsaa! Ja mitä tuohon oikein olisi pitänyt vastata? "Joo, on ihan kauhea, mutta kun halvalla sai, enkä viitsinyt etsiä kolmatta vuotta?" Etenkin, kun mä nimenomaan halusin merlen ja olin tähän asti luullutkin omistavani nyt varsin kauniin shelttilapsosen. Well, luckily I now stand corrected :D

Kävimme myös pienellä porukalla nauramassa Stand Up Finlandia -kesäkiertueen pojille, eli Sami Hedbergille, Pekka Jalavalle, Pete Kososelle, Jape Grönroosille, Mika Eirtovaaralle, Tommi Mujuselle ja Joni Koivuniemelle. Oli ihan loistava show, tykkäsin enemmän kuin olisin kuvitellutkaan! Erityisen positiivista oli huomata, että kukaan ei ollut ns. täytettä, vaan kaikilta lähti hyvää juttua - ainakin, jos kaksimielinen läppä viihdyttää. Ainoastaan ehkä etukäteen hypetetyin Hedberg ei itseäni niin kovasti lämmittänyt - tuntui, että sisältöä oli vähemmän kuin muilla. Silti Hedbergin ei tarvinnut kuin hiukan suutaan aukaista, niin yleisö jo ulvoi naurusta - maineikkuuden aikaansaamaa lumevaikutusta tai ei. Voin kuitenkin lämpimästi suositella muillekin - käykää ihmeessä katsomassa, jos vain stand up yhtään iskee :)

Torstai-ilta venähtikin sitten pitkäksi, ensin ihan loistavaksi ja sitten dramaattiseksi, joten muutenkin sateinen perjantai pyhitettiin lähinnä lepäilylle. Tänään ollaan sitten reippailtu ja kirppistelty senkin edestä. Lähdettiin hiukan kauemmas, isommalle ja paremmalle kirppikselle äidin kanssa viettämään oikein laatuaikaa. Mikä parasta - tein jopa ihan kivoja löytöjä!
 

Valkoinen takki, alkuperää VeroModa 3e

Käyttämättömiä asustesormuksia hukattavaksi, euron kipale

Käyttämättömät rouhean harmaat korkkarit, 10e

Piecesin tikkilaukku, 4,5e - ei normaalisti yhtään mun kuosi, mutta nyt ihastuin

Jotenkin kirpparishoppailusta jää aina puhtaampi omatunto kuin ihan kaupoilla ramppaamisesta. Ja se, kun kaiken roinan ja roskan keskeltä bongaa helmiä, aiheuttaa suurta löytämisen riemua ;)

Eipä kai muuta kuin viikonlopun jatkoja, mä lähden haaveilemaan Tammerfest-seurasta!

On holiday

Ensimmäisen lomapäivän kuvaoksennus seuraisi tässä.

Aamupäivällä käytiin uudessa vasta-avatussa suomalaisen kirjan museossa Sastamalassa. Yllätyin positiivisesti museon moderniudesta - olisin voinut kuvitella näin pienen paikkakunnan panostuksen vähäisemmäksi. Itse aihe ei tosin sydäntäni liiemmin lämmittänyt, mutta hieno paikka se oli silti nähdä, kun niin moni oli kehunut.

Katonrajassa kiersi pieni sähköjuna, jonka kyydissä oli eri satuhahmoja

Säilytyslokeroihin oli keksitty kiva teema - kirjailijoiden karikatyyreja

Kiellettyjä kirjoja roviolla

Museon yhteydessä oli myös pieni kiva kahvila, joka piti tietysti testata.

Vapaasti koottu salaattiannos oli ihan loistava! Leipäjuustoa, mozzarellaa, oliiveja, kylmäsavulohta... ja ihana kastike 6e.

Syödessämme myös Herra Hakkarainen kävi esittäytymässä viereisestä nimikkotalostaan

Seuraavaksi poikkesimme veljeni ja avokkinsa luona kissoja ihmettelemässä. Huomaa, että Taikallakin on kasvattajan luona hankittua kokemusta kissoista - niin hienosti se osasi antaa kissoille tilaa ihmetellä. Harmi, että mahasyöpä vei pari viikkoa sitten pariskunnan maine cooneista vanhemman, joskin vasta 3-vuotiaan uroksen - siitä ja Taikasta olisi voinut tulla jopa kavereita.

T2 oli leiponut ihanan karppisuklaakakku-pohjaisen mansikkatortun, aiai...

Illalla nähtiin vielä T:n kanssa ja sain Tampereen tuomisina uuden puhelimen oman Vantaalle jääneen ja muutenkin vaihtoon mennossa olleen nokialaiseni tilalle.

Nokia C5-03, ihan täydellinen mun tarpeisiin

Illalla annettiin koirien juoksennella keskenään T:n lapsuuskodin rannassa. Erityisesti Taikalla ja Miyu-shiballa riitti vauhtia, mutta jaksoi se Iippukin painaa :) Vain Mandy tuntuu jäävän nelikon touhuista vapaaehtoisesti syrjään.

Siamsoopeli kääpiöluppa Aris ja ruskeasoopeli hermeliini Silvia, T:n kanit

Vesi oli lähes yhtä lämmintä kuin ilma...

... ainoa, joka siitä pääsi nauttimaan, oli tosin alla näkyvä shelttilapsonen.

Uiminen sujuu jo hienosti! Ilman lelua veteen ei vielä mennä, mutta niiden perässä välittömästi :)

Uitettu koira

My precious two♥

Yö meni ihmissuhdesotkujen ratkomiseen (some things never change around here), joten tänään olen lähinnä nukkunut ja käynyt hiukan shoppailemassa.

Nyt tulin S:lle ja pian olisi tarkoitus käydä istuskelemassa hiukan iltaa jossakin - josko näkyisi vaikka tuttuja. Hyvää pikkulauantain jatkoa siis itse kullekin!