Aatonaatto

Tämä aamu alkoi ihanan rauhallisissa merkeissä: olin S:llä yötä ja heräsin vasta, kun toinen saapui töistä siinä 11 jälkeen. Katseltiin Big Bang Theorya (joka ilmeisesti Suomen TV:ssä kulkee nimellä "Rillit huurussa", hyi mikä suomennos :D) monta jaksoa putkeen ja tehtiin joulusiivous. Iippu liimautui kylkeen, aurinko paistoi huurtuneiden puiden lomasta ja pakkanen huiteli siinä 25 asteen hujakoilla. Kaunista, mutta kylmää! Pitää lisätä ostoslistalle töppöset Iipun jalkoihin, ne kun tuppaavat jäätymään näillä keleillä ja sitten niitä onnutaan kutakin vuorotellen... :(

 (Löysin itselleni feikkiversion Pentikin porosta ja säästin kolmekymppiä, jee!)

Käytiin jouluruokaostoksilla ja tuli ihan kotoisa olo paikallista kauppakulttuuria seuratessani: mummot ja papat tönivät toisiaan hädissään ja nyt jopa joku työnsi mut ihan kädellä kiinni ottaen pois hyllyn luota, kun yritin etsiä liivatelehtiä :D On vissiin käytöstavat hiukan päässeet jouluhulinassa unohtumaan!

Tähän vertailuksi pitänee kertoa tarina eräältä Helsingin kauppareissultani viime viikolla: tulin kahden viherkasvin kanssa kaupasta kukkienpakkauspisteelle, missä hääräili joku viisissäkymmenissä oleva mies pakettiensa kimpussa. Aloin pakata omiani paperiin, kun mies tarjosi yllättäen teippiä. Kiitin kauniisti ja otin pätkän. Sitten mies kaivoi sakset taskustaan ja vaikka koitin ilmaista pärjääväni, hän halusi leikata mulle valmiiksi pitkän rivin teipinpätkiä. Sanoi taistelleensa itse juuri teippilaitteen kanssa puoli tuntia (ja silti jäi auttamaan mua!) Kiittelin vuolaasti, toivottelimme hyvät joulut ja mies lähti.

 Tenttiin lukemisen ohella raapustamani kortti saapui tänään...

Missä oikeasti tällaiseen hyväntahtoisuuteen vielä törmää? Helsinki olisi ollut viimeisin arvaukseni, mutta olen kyllä saanut pyyhkiä ennakkoluuloni kaupungin suhteen. Missään en ole tavannut yhtä auttavaisia ja mukavia ihmisiä! Aina löytyy juttuseuraa bussista tai bussipysäkeiltä, etenkin kun koiran kanssa liikkuu. Olen saanut apuja matkalaukkujen kantamiseen (Tampereen asemalla en milloinkaan), bussipysäkkien löytämiseen, oikealla pysäkillä poisjäämiseen ja ties mihin - ihan pyytämättäkin :) Kotipaikkakunnallani taas vallitsee enneminkin "kaikki huolehtikoot omista asioistaan" -mentaliteetti. Huh, ihan hyvää tekee kyllä nähdä muitakin paikkoja elämänsä aikana ;) Oikeastaan on vaikea edes kuvitella, että tänne enää pysyvästi palaisin!

Astetta parempaa joulumieltä lietsoi myös erään siilikasvattimme perheeltä saatu (jokavuotinen) joulukirje siilipojan kuulumisista vielä näin pojan täytettyä jo neljä vuotta :) Ihana kuulla toisen voivan hyvin ja olevan ilmeisen rakastettu perheenjäsen edelleen!

Noin muuten joulumieli tuntuukin sitten tänä vuonna huitelevan hieman alamaissa, mutta ehkä ikä teettää? Tai sitten tämä on vain ohimenevää - niin ainakin toivon :) Silti hiukan salaa jo haaveilen omassa kodissa vietetyistä jouluista. Juuri kun sain sinne joulutunnelman aikaiseksi, pitikin jo lähteä pois :/ No, ehkä sekin aika vielä koittaa.

Täällä alkaa jo näyttää, tuoksua ja maistua joululle:

Sokrujakaan ei ole unohdettu:

Kuusi tuotiin juuri sisään ja nyt poistun koristelemaan taloa ja lauleskelemaan alla olevaa ihaninta suomenkielistä joululaulua, adios! :)