Ei vaan, nyt seuraa kuvaoksennus joulufiiliksen nostatukseksi. Kaikki jouluangstaajat voivat siis sulkea silmänsä ja siirtyä eteenpäin nyt (olettaen, että löytävät back- tms. kuvakkeen silmät kiinni, hmm...).
Mähän tituleeraan itseäni jouluihmiseksi, jos se on jäänyt jollekin epäselväksi. Mulle joulua ei tule, jos ei ole edeltävää viikko(j)a saanut mennä tukka putkella ehtiäkseen saada kaiken h-hetkeen mennessä valmiiksi. Monesti tuo hetki on koittanut vasta aatonaattona puolenyön jälkeen. Etenkin silloin, kun itse vielä askartelin ja leivoin paljon lahjoja itse ja kun oli aikaavievät eläinten asumusten (kanien häkit, akvaariot) siivoukset kontollani. Yleensä mun joulufiilistelyt onkin alkaneet jo hyvissä ajoin marraskuuta, mutta tänä vuonna siihen tunnelmaan on ollut jotenkin vaikea päästä. Liekkö johtuu tentti- ja muista kiireistä, väsymyksestä, stressistä vai mistä, mutta en vain ole jaksanut... muuta kuin viritellä keittiöön yhden sisävalosarjan lyhdyn sisään tuikkimaan ja terassille vihdoin ihkaomat jouluvalot! On muuten ihana tulla nyt pimeällä kotiin, etenkin, kun muilla terasseilla ei meidän talossa vielä valoja näy. Sori vaan naapurit, mä en oo aikasessa, vaan te myöhässä! Kiittäkää onneanne, ettei makuni sentään kata vihreitä valokaapeleita!
Eilen kävimme A:n kanssa vähän antistressi-shoppailuilla. Löysin parit pipot (täällä napajäätiköllä (ent. Vantaa) jäätyy päääää, kun tuuli puhaltaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos), pikkumustan makkarankuoren sitseille ja ällöihanan pinkin hupparin. Ainakin. Lopuksi oli vielä pakko käydä imemässä hiukan joulutunnelmaa Sokokselta ja Stockkalta. En mä nyt ehkä mitään hurjaa kliimaksia kokenut, mutta ainakin on jo joululaulut alkaneet soida päässä (ja suussa). Terveen merkki, diagnosoin. Siis mulle.
Mun tekis hirveesti mieli laittaa tänä vuonna valko-hopeinen, winter wonderland -tyylinen joulu. Se vaan vaatisi kovasti panostuksia, kun kaikki tähän mennessä kotiin hankittu joulutilpehööri on pääasiassa punaista, kultaista ja vihreää. Tässä näitä:
Menin sitten eilen rakastumaan ihan täysin näihin Pentikin hopeisiin poroihin... Miksi, oi miksi desingn maksaa?
Toinen mitä Pentikiltä kuolailin, oli tämä Loiste-kynttilänjalka. Upea, joskin tarvitsisi myös arvonsa mukaisen tilan.
Surkein kuvan laatu ever (joskus jostain lehdestä skannattu juttu), mutta rakastan noita katosta roikkuvia, kynttilänjalkaan ja hedelmäkoriin aseteltuja palloja sekä niiden rohkeaa väriyhdistelmää! Poroista nyt puhumattakaan...
PS. Kamera-tragedia saattaa saada vielä onnellisen päätöksen, jos vakuutusyhtiö suostuu korvaamaan ko. vahingon kotivakuutuksesta. Saa pitää peukkuja, että menis läpi! Niin ja tästä kamerattomuudesta saatetaan väliaikaisesti päästä jo viikonloppuna, jos S varmistaa tulonsa ja raahaa tänne mukanaan lainakameran sekä sen lopun puolikkaan mun omaisuudesta, joka maatilaharjoittelun jälkeen jäi vielä kotipuoleen... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti