Hehkutusta

Saanhan vähän hehkuttaa, saanhan?

Ai että rakastan täällä opiskelua! Navetassa en ehkä kokenut olevani omimmalla maaperälläni, mutta viime viikolla innostuin tavattomasti päästessäni etsimään tietoa tulevaa kandityötäni varten ja vietin monta tuntia kirjastossa artikkeleita, lehtiä ja kirjoja selaillen.

Tuleva työni liittyy aiheeseen, joka kiinnostaa itseäni ja josta haluan tietää lisää! Meillä kandityö tehdään siis pääsääntöisesti toisena tai kolmantena vuotena ja se on hyvin suppea, vain noin viiden sivun mittainen katsaus viiteen artikkeliin ja yhteen kirjaan, koska koko kandi on keinotekoisesti luotu käsite tutkinnon muututtua kaksiportaiseksi. Ei sillä, että valittaisin ;) Lisäksi saatan päästä tekemään vielä pientä julkaisua lehteen kandityöni ohella, mikä sekä pelottaa, että kutkuttaa...

Viikonloppu oli oikein onnistunut. T, Mandy ja Miyu olivat täällä meitä viihdyttämässä ja aika kului nopeasti pentua pallotellessa. Lisäksi kävimme lauantaina pyhäinpäivän kunniaksi eläinten hautausmaalla. Se oli ensimmäinen visiittini moiseen paikkaan, mutta teki kyllä vaikutuksen. Kymmenien tai satojen kynttilöiden meri oli upeaa nähtävää ja haudat todella persoonallisia lemmikkien kuvineen ja liikkuttavine teksteineen. Erityisesti sydänalaani liikautti nähdä 60-luvulla kuolleen koiran hauta, jolle vielä näin 50 vuotta myöhemminkin oli käyty sytyttämässä kynttilä! Ihmisten pelkistettyihin hautausmaihin verrattuna tuolla kyllä todella huokui käsinkosketeltava rakkaus ja kaipuu...

Illalla kävimme lisäksi katsomassa Social Networkin Flamingossa. Tykkäsin!

Eilispäivä puolestaan hurahti erinäisten kouluprojektien, kuten äidinkielen eläinsuojeluraportin (tuli eteen juuri kun pääsin asiasta mainitsemasta!), genetiikan vesinokkaeläimen genomiin liittyvän tehtävän, bakteriologian oppimispäiväkirjan ja em. aineiden kirjojen parissa.

Tänään suuntasin pitkästä aikaa töihin ja päivä kului todella nopeasti! Kun vuoroja on näin harvoin, ei hommaan todellakaan ehdi kyllästyä, vaan työpäiviä jopa odottaa :) Toinen huippujuttu oli illan "ompelukerho". Herkimmät voivat jättää alla olevan kuvan katsomatta, vaikkei siinä nyt mitään perin järkyttävää näykään.

Tällä kertaa pääsin siis harjoittelemaan ompelua jo ihan oikeaan eläimeen, joskin toki kuolleeseen sellaiseen. Lisäksi tulin suorittaneeksi elämäni ensimmäisen sterilisaation, joskaan näillä taidoilla potilas ei vielä olisi tainnut jäädä henkiin, vaikka rotan pikkiriikkiset munasarjat ja kohdun onnistuinkin ehjinä poistamaan. No, onpa tässä vielä aikaa treenata ruumiilla, kun kirurgian opetus alkaa tosiaan vasta parin vuoden päästä... ;)