Oh f*ck, it's Monday

Huono bloggaaja täällä hei. Onko ollut ikävä?

Ai ei. Ei se mitään, ajattelin silti tulla kertomaan, etten ole hautautunut lumikinoksiin, kuollut kamerakuumeeseen tai sympatikotonuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen (Onko sellainen edes mahdollista? Ei varmaan. Hyvä eläinlääkäri musta silti vielä tulee, trust me.), vaan vetoan vain jonninjoutaviin ja kuluneisiin fraaseihin kiireisestä elämästä. Tai laiskuuteen. Valitse niistä mieluisampi.

Puhuin muuten viime postauksessa taas ihan läpiä päähäni. Eihän ne sitsit nyt vielä viime viikolla olleet, vaan vasta tällä viikolla. Haha, tuutori taas pihalla kuin lumiukko. Vaihteeksi. Tai ehkei pitäisi syyttää tuutoriutta, ehkä se vain kuuluu mun perusluonteeseen :D

Tänään oli yleisen bakteriologian tentti ja hei guys (tai blogini lukijakunnan sukupuolijakauman huomioon ottaen pitäisi vissiin sanoa "girls"), jos olette ikinä kuulleet mun sanovan, ettei eläinlääkiksessä ole vaikeata, niin voitte pyyhkäistä sen käsityksen mielestänne N-Y-T nyt!

Perusanatomiat saati lehmien paijailut onkin vielä ehkä ihan pala kakkua, mutta kyllä vain koko vuosikurssin hymy hyytyi, kun päästiin ensimmäistä kertaa lääkkeisiin, vaikka saimmekin tuta vasta ihan pintaraapaisun tärkeimmistä bakteerilääkkeistä (antibiootti-sanaa ei kuulemma saisi käyttää bakteerilääkkeistä puhuttaessa, yritän parantaa tapani). Oma henkilökohtainen mielipiteeni tosin on, että lääkkeet olisi voinut jättää vasta spesifisen bakteriologian kurssille. Niiden opettelua kun olisi voinut helpottaa, jos olisi hiukan tiennyt, millaisista bakteereista minkäkin kohdalla puhuttiin.

Tenttiin lukeminen sujui kyllä tällä kertaa ihan mukavasti, mitä nyt iltalenkiltä kioskista mukaani nappaama "Pepsi Max" -pullo osoittautuikin ihan siksi tavalliseksi sokeriversioksi, minkä tietysti huomasin vasta puolet pullosta juotuani. Ei muuta kun liruttamaan litku viemäristä alas, vaikkei se paljon lohduttanutkaan enää sen 30 ylimääräisen, täysin turhan hiilarigramman jälkeen. Viiltävää :D 

Eksyin vähän aiheesta, oikeasti mun piti kertoa, että oli vaan taas huippua palautella tyttöjen kanssa henkiin viime vuonna lanseeratut vertaistuki-illat ennen tenttiä! :) Niinpä nytkin kokoonnuimme lauantaina N:lle ja yritimme muutaman siiderin voimin muistella, että mitkäs lääkeaineet nyt eivät imeydy ruuansulatuskanavasta ja mikä miehiä noin yleensä ottaen vaivaa... painottuen ehkä jälkimmäiseen ;)





Multa on aina välillä pyydelty postausta mun tyypillisestä päivästä (elukassa) ja aionkin sen vielä joskus toteuttaa. Ajattelin kuitenkin näin maanantain kunniaksi aloittaa muutamalla highlightilla tästä päivästä:


klo 7.00   Kelloradio herättää Happoradion biisillä "Pelasta mut". Sopii päivän teemaan paremmin kuin vielä arvaankaan.


klo 7.00-9.45   Viimeiset tenttiinluvut. Lyhytkestoinen muisti ansaitsemaansa kunniaan! :D Haen yliopiston kahvilasta mansikkateetä soijamaidolla, etten nukahda pystyyn. Niitä molempia saa muuten ostettua vain tiskin alta. Nää on näitä juttuja, joissa ei meidän kampuksella ole mitään logiikkaa, ne pitää vain tietää. Vähän niinkuin, että ne kampuksen rakennukset eivät suinkaan mene järjestyksessä A, B, C, D, E, EE. Ei suinkaan, sehän nyt olisi ihan liian loogista! Paljon parempi järjestys on mustakin E, C, B, A, D, EE...


klo 10.20   Kiroilen mielessäni. Mikä saakelin tylosiini ja mikä ...floksasiini?! Neverheard. Yks risti kaks, toinen saattoi säkällä mennä oikein. Muuten tentti oli aika kohtuullinen, eiköhän tuo läpi mene.



klo 11.20   Kerään kimpsuni ja kampsuni, palautan paperit ja suuntaan syömään. Kinkku-persikka-oliivi-salaattia 2,50,- Hhyyvää! Jauhetaan tentistä tyttöjen kanssa, kunnes joku pyytää, että puhuttaisiin jostakin muusta. Todetaan, että seuraaviksi ehdotetut aiheet eli koirat ja joululahjat ovat tällä hetkellä vähintäänkin yhtä stressaavia ja päätetään, että ruoka on ainoa turvallinen puheenaihe :D


11.45-12.55   Hajoilua ainejärjestötilan sohvilla. Jauhetaan *yllätysyllätys* koirista ja miehistä.


12.55   Raahaudutaan yhdessä yläkerran luentosaliin ja vallataan takarivi. Purnataan siitä, miksi yhdelle Powerpoint-slidelle on pakko ympätä 16 riviä tekstiä, miksi meille kerrotaan, miten viruksia tutkitaan, mutta unohdetaan kertoa, millaisia oireita ne eläimessä aiheuttavat ja miksi ihmeessä ei voida pitää taukoa luentojen välissä... Alleviivataan joka riviltä jotakin värikkäällä tussilla. Todetaan, että tapa se tämäkin on purkaa turha stressi pois. Ehkä kuitenkin parempi kuin oman päänsä sisällä hajoilu...

...ja pakko vielä sanoa, ettei me yleensä olla mitään luennon häiritsijöitä, ainakaan tietääkseni :)


14.00   Luennon jälkeen päätän käydä tulostelemassa hiukan prujuja. Jumitun koneelle facebookkaamaan T:n kanssa, koska emme ole pariin päivään vaihtaneet kuulumisia ja tilanne vaatii päivitystä. 


klo 14.??   Raahaudun lähimmälle bussipysäkille ja suuntaan Malmille kauppaan. Yritän löytää pipoa, ei löydy. Ostan Citymarketista avokadoja hintaan 4,27e/kg todetakseni seuraavaksi Lidlissä, että sieltä olisin saanut ne hintaan 1,99e/kg. Ahneus voittaa ja lopulta raahaankin kotiin parisen kiloa avokadoja. Eipä tarvitse miettiä, mitä tässä pari seuraavaa päivää syö...


klo 17.00   Olen kotona ja avaan koneen istahdan koneelle (joka on siis auki 24/7, laiskuuden multihuipentuma). Päätän olla ahkera ja tehdä virologian nettitentin/-testin ennen agilitya. Olenkin aina halunnut osallistua googletuskisaan! Ei nimittäin ole oikein ollut aikaa vielä opiskella kyseistä ainetta kunnolla.


klo 18.34   Praise the Internet, 80,52% ensimmäisellä yrittämällä oikein, kun 80% oli alaraja 5 ylimääräisen tenttipisteen saavuttamiseksi! Mahtavaa, mutta pikku ryppy paratiisiin toki mahtuu: agilitytreenit alkavat klo 18.30. Tai siis alkoivat. Shit! Ei kun yli-innokas koira mukaan ja juoksujalkaa hallille.


klo 19.15   Pääsemme vihdoin radalle traumatisoituani ensin Iipun varmaan hetkeksi keinusta... great. Kaikki sujuu paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan: pääsemme ottamaan radanpätkää (hyppy, puomi, hyppy, hyppy) sekä harjoittelemaan keppejä verkkojen kanssa. Iippu menee kuin unelma, mutta yksi synkkä pilvi taivaallemme toki nousee: minä, olematon koordinaatiokykyni ja valssaus (ohjauskäden vaihto ja vaihtoaskeleet). Yritän ohjeiden mukaisesti välttää juoksemasta koiran eteen, muistaa askeleet ja suunnat ja muutama yritys meneekin hienosti. Viimeisellä kerralla tosin unohdan katsoa eteeni ja juoksen suoraan päin estettä kyntäen hiukan kivituhkaa kämmenpohjillani ja kaatuen tyylikkästi selälleni! :D Voin kertoa, että se tärähdys jomottaa vieläkin ja asfaltti-ihottumani kirvelee varsin kirpsakasti, namnam! :D Onneksi tajusin kehua Iippua vielä rähmällänikin, joten se tuskin traumatisoitui rytäkästä. Kunhan kummastui maassa pyörivästä matesta ja tuli nuolemaan naamaa :) No, moka päivässä pitää mielen nöyränä, vai mites se menikään...


Nyt siirryn kuitenkin tänään postilaatikkoon kolahtaneen elämäni ensimmäisen Eläinlääkäri-lehden kimppuun ja vapautan piinasta teidät molemmat lukijat, jotka tämän uuvuttavan, kuvattoman tekstin jaksoitte loppuun asti lukea. Illanjatkoja :)