Messuilua

Eilen:

* kiskouduimme S:n kanssa vajaan kuuden tunnin yöunien jälkeen ylös, revimme auton käyntiin pakkasukkoa uhmaten ja suuntasimme sen nokan kohti lemmikkimessuja

* matkalla tajusin unohtaneeni lainakamerani kotiin, joten kuvamateriaalia reissulta ei valitettavasti kertynyt

* Messukeskuksessa etsimme käsiimme N:n ja A:n, joiden kanssa sitten kiertelimme messualuetta

* näin elämäni ensimmäiset lemmikkihaisunäädät, jotka tosin vain nukkuvat (note to self: selvittelepä, onko näiden lemmikkeinä pitämisessä mitään mieltä vai meneekö erikoisuuden tavoittelun puolelle...)

Kuva

 Kuva

* ihastelin kaneja, papukaijoja, shelttejä, schipperkejä, pyhiä birmoja, akvaarioita, leopardigekkoja, kilpikonnia... ja karttelin käärmeitä, hrrr!

* yritin löytää Iipulle neonpinkkejä Hurtan valjaita, jollaisiin ihastuin taannoin Mustissa ja Mirrissä. No success. Sen sijaan ostin lilan pannan (1e), siihen mätsäävän hihnan (5e) ja huivin (1e).

Kuva

* olin ylpeä itsestäni tunnistettuani alakerran maatalousmessuilla herefordin, lapinlehmän, kyytön, ayrshiren ja friisiläisen! Tästä kuuluu kiitos eräälle genetiikan kurssin lehmäluennoitsijalle sekä häneltä saadulle lehmälehdelle. Oletteko muuten tienneet, että lehmillekin järjestetään näyttelyitä ja junior handlausta? Minä en. Seuraavaksi projektiksi pitää varmaan ottaa hevosrotuihin perehtyminen.

* eräällä pisteellä yritimme löytää endoskoopilla avaimen ja lukon suljetusta laatikosta. Oikeasti paljon houkuttelevampaa olisi ollut ottaa skooppi ja juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee tutkimaan lähimmän lehmän ruuansulatuskanavaa, mutta siitä olisi saattanut tulla sanomista. Niin lehmän kuin järjestäjienkin taholta :D

* kotimatkalla haimme S:n kanssa kebabin salaatilla ja söimme sen puoliksi, jotta ateriaan sijoitettu rahallinen panostus olisi vastannut kutakuinkin kotipaikkakunnan hintatasoa

* otimme torkut ja sitten S lähtikin jo kotiin. Itse jäin kotiin haikailemaan. Oon aina ollut tosi huono hyvästien suhteen. Lisäksi viime aikoina kaipaus vanhoja kotipaikkakunnan ystäviä kohtaan on noussut ihan uusiin sfääreihin, kun elämä täällä on jo vakiintunut uomiinsa, eikä kaikki ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Kaipaan niitä ihmisiä, jotka tuntevat mut läpikotaisin, niitä jotka ovat olleet mulle läheisimpiä nyt sen seitsemisen vuotta. Kaipaan kahvitteluja huoltoasemalla, autolla ajelemista, pitkiä yhteisiä koiralenkkejä, maailman parantamista, murheiden purnaamista ja sitä, että voi vain olla hiljaa toisen seurassa, ilman että kummallekaan tulee minkäänlaista tarvetta rikkoa hiljaisuutta.

"Vanhat jutut muistuu mieleen ku tapaa vanhat tutut

Vaan aika harvoin näkee noi ystäviksi kutsutut
On toki Nokia, silti viestit kulkee heikosti

Ei auta että joka jannulla on sähköposti

Ja niin elämä etenee

Puhelimet hiljenee

Välit viilenee

Mut niin se vaan menee..."

 (Seremoniamestari - Viesti)

Onko pakko, jos ei haluu? :(

* loppuillan raapustin kuumeisesti bakteriologian oppimispäiväkirjaa saaden sen ehkä kahden jälkeen yöllä valmiiksi. Hyvin ennakoitu taas!

Tänään:

* aamuherätys klo 6.15 ja seitsemän jälkeen nokka taas kohden Messukeskusta. Tällä kertaa vuorossa oli eläinlääkäripäivien perehdytys työntekijöille, jollaiseksi itsekin siis taas ilmoittauduin. Jeeee, en malta odottaa! :) Koulutus oli täysin samaa kauraa kuin viime vuonna, mutta aamu meni kyllä tosi nopeasti, kun oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa.

(Eläinlääkäripäivät 2009)

* klo 10 jälkeen paluu Viikkiin päivän viimeiselle luennolle, muutaman muun asian hoitamista ja kerrankin aikaisin kotiin :)

* kotona datailua, immunologian lukemista, datailua, nukkumista, immunologiaa, ruuanlaittoa, immunologiaa

* agility sujui tänään loistavasti: päästiin harjoittelemaan pussia ja ottamaan jo hiukan radanpätkiäkin. Iippu osasi välillä jopa irtaantua musta, mikä oli suurta edistystä :) Ja ihaninta oli taas nähdä se hallille tulon aikaansaama ilo pienessä eläimessä. Yksi ryhmäläisistämmekin kysyi, että mikä Iippua vaivaa, kun se on noin vilkas tänään :D  Yleensähän tyttö on varsin pidättäytyväinen vieraiden seurassa, eikä näytä sitä reippaampaa puoltaan, joten taisi tosiaan olla uusi näky :)

 

Lauantai kuvin

Jeeee, S tuli ja mulla on taas kamera, lamppu sarastevaloon ja uusi peilipöytä! :) En tiedä, mistä olen iloisin, kaikkia on odotettu pitkään. Sarastevaloa ehkä kauimmin ja kyllä ovat olleet aamuherätykset tänä syksynä kamalia ilman sitä! On paljon helpompi nousta, kun käpylisäke tekee yhteistyötä muun kropan kanssa, sen sijaan että sotisi pimeään aikaan heräämistä vastaan :)

Sitseistä sen verran, että huh kun oli rankkaa! Ei siinä oikein itse päässyt nautiskelemaan, kun piti laittaa ruokaa, tarjoilla, siivota ja tiskata. Jatkobileinä toimivat ainejärjestön pikkujoulut, mutta sielläkin ehdin pyörähtää vain tunnin verran. Ei siis ollenkaan niin huippua kuin olisi voinut kuvitella, mutta onneksi noita häppeninkejä kuitenkin vielä riittää :)

Perjantaina luennoille selvittyäni Iippu - koira, joka ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole tuhonnut yhtään mitään - oli vaivihkaa kiikuttanut yöllä lattialle jättämäni upouuden tonttulakkini petiinsä ja kylmäverisesti, sääliä tuntematta raadellut sen tupsun! Ilmeisesti neitosen mielenilmaus mokomista turhista juhlista, pitänee ottaa vihjeenä ;D

Eilen ja tänään käytiin vähän ostoksilla. Ensimmäiset joululahjat on nyt hankittu ja lisää ideoita jäi hautumaan päähän näin veronpalautuksia, tukia ja palkkaa odotellessa...

 Tulipa ostettua keittiöön myös tuollainen kynttelikkö ja pari muuta juttua...

Tämä poro on musta aika ihana :) Lievittää hiukan sitä Pentikin poron kaiherrusta...

 ... samoin kuin tämä kaveri terassilla :) Voin kertoa, että tämä söpöläinen aikaansai muutamat hymyt ihmisten kasvoilla, kun sen lokakuun alussa isossa Orionin kassissa (joka peitti siitä ehkä puolet) pyörällä kotiin raahasin :D

Eri puolilla kämppää on tällaisia valoviritelmiä, koska inhoan kelmeää kattolamppujen keinovaloa, mutta rakastan tunnelmavalaistusta!

 Uusi pöytä, korupuu ja lainakamera...

T:ltä saadut kristalliorava ja -siili löysivät uuden kodin :)

Hiukan on jotain järkevääkin koitettu saada aikaan, eli immunologian opiskelua S:n nukkuessa päikkäreitä. Jos joku muuten on miettinyt, että millaista tekstiä me sitten englanniksi joudutaan pänttäämään, niin tuosta saa hiukan osviittaa. Itse luen nykyisin englantia melkeinpä yhtä sujuvasti kuin suomea, enkä edes välttämättä noteeraa enää, kumpaa kieltä luen... Olin tosin tottunut englannin lukemiseen jo ennen elukkaakin.

 Halusin peilipöydän laatikoiden vetimistä valkoiset, joten ostin hiukan valkoista askartelumaalia Tiimarista ja aloitin projektin. Yksi maalikerros ainakin vielä tarvitaan.

Leivoin eilen myös jo pitkään mielessä hautuneen koeversion salmiakkijuustotortusta. Karppiversiona tietysti. Onnistui odotusten mukaisesti ja oli tänään makujen tasoituttua vielä eilistäkin salmiakkisempaa! Kirjoittelen ohjeen tänne ylös joku toinen kerta...

  
Eteisen pöydällä odottelee veri- ja kakkanäytteenottovälineitä. Labrakursseilla päästään siis nyt tutkimaan oman koiran näytteitä, kivaa! Verinäytteen otto koirasta yksin kotona ensimmäistä kertaa tosin hiukan hirvittää näin etukäteen...

Olkkarista alkaa kuulua nyt sen verran vaativia käskyjä, että paras siirtyä näiden pariin:

:)

Yritys ryhdistäytyä vol. x, y tai z

Hahaa, kameraton bloggaaja iskee jälleen syösten näytöillenne mustavalkopotaskaa!

Ei vaan, nyt seuraa kuvaoksennus joulufiiliksen nostatukseksi. Kaikki jouluangstaajat voivat siis sulkea silmänsä ja siirtyä eteenpäin nyt (olettaen, että löytävät back- tms. kuvakkeen silmät kiinni, hmm...).

Mähän tituleeraan itseäni jouluihmiseksi, jos se on jäänyt jollekin epäselväksi. Mulle joulua ei tule, jos ei ole edeltävää viikko(j)a saanut mennä tukka putkella ehtiäkseen saada kaiken h-hetkeen mennessä valmiiksi. Monesti tuo hetki on koittanut vasta aatonaattona puolenyön jälkeen. Etenkin silloin, kun itse vielä askartelin ja leivoin paljon lahjoja itse ja kun oli aikaavievät eläinten asumusten (kanien häkit, akvaariot) siivoukset kontollani. Yleensä mun joulufiilistelyt onkin alkaneet jo hyvissä ajoin marraskuuta, mutta tänä vuonna siihen tunnelmaan on ollut jotenkin vaikea päästä. Liekkö johtuu tentti- ja muista kiireistä, väsymyksestä, stressistä vai mistä, mutta en vain ole jaksanut... muuta kuin viritellä keittiöön yhden sisävalosarjan lyhdyn sisään tuikkimaan ja terassille vihdoin ihkaomat jouluvalot! On muuten ihana tulla nyt pimeällä kotiin, etenkin, kun muilla terasseilla ei meidän talossa vielä valoja näy. Sori vaan naapurit, mä en oo aikasessa, vaan te myöhässä! Kiittäkää onneanne, ettei makuni sentään kata vihreitä valokaapeleita!

Eilen kävimme A:n kanssa vähän antistressi-shoppailuilla. Löysin parit pipot (täällä napajäätiköllä (ent. Vantaa) jäätyy päääää, kun tuuli puhaltaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos), pikkumustan makkarankuoren sitseille ja ällöihanan pinkin hupparin. Ainakin. Lopuksi oli vielä pakko käydä imemässä hiukan joulutunnelmaa Sokokselta ja Stockkalta. En mä nyt ehkä mitään hurjaa kliimaksia kokenut, mutta ainakin on jo joululaulut alkaneet soida päässä (ja suussa). Terveen merkki, diagnosoin. Siis mulle.

Mun tekis hirveesti mieli laittaa tänä vuonna valko-hopeinen, winter wonderland -tyylinen joulu. Se vaan vaatisi kovasti panostuksia, kun kaikki tähän mennessä kotiin hankittu joulutilpehööri on pääasiassa punaista, kultaista ja vihreää. Tässä näitä:

Kuva

Menin sitten eilen rakastumaan ihan täysin näihin Pentikin hopeisiin poroihin... Miksi, oi miksi desingn maksaa?

Kuva

Kuva

Toinen mitä Pentikiltä kuolailin, oli tämä Loiste-kynttilänjalka. Upea, joskin tarvitsisi myös arvonsa mukaisen tilan.

Kuva

Kuva

Kuva

Surkein kuvan laatu ever (joskus jostain lehdestä skannattu juttu), mutta rakastan noita katosta roikkuvia, kynttilänjalkaan ja hedelmäkoriin aseteltuja palloja sekä niiden rohkeaa väriyhdistelmää! Poroista nyt puhumattakaan...

PS. Kamera-tragedia saattaa saada vielä onnellisen päätöksen, jos vakuutusyhtiö suostuu korvaamaan ko. vahingon kotivakuutuksesta. Saa pitää peukkuja, että menis läpi! Niin ja tästä kamerattomuudesta saatetaan väliaikaisesti päästä jo viikonloppuna, jos S varmistaa tulonsa ja raahaa tänne mukanaan lainakameran sekä sen lopun puolikkaan mun omaisuudesta, joka maatilaharjoittelun jälkeen jäi vielä kotipuoleen... :)

Oh f*ck, it's Monday

Huono bloggaaja täällä hei. Onko ollut ikävä?

Ai ei. Ei se mitään, ajattelin silti tulla kertomaan, etten ole hautautunut lumikinoksiin, kuollut kamerakuumeeseen tai sympatikotonuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen (Onko sellainen edes mahdollista? Ei varmaan. Hyvä eläinlääkäri musta silti vielä tulee, trust me.), vaan vetoan vain jonninjoutaviin ja kuluneisiin fraaseihin kiireisestä elämästä. Tai laiskuuteen. Valitse niistä mieluisampi.

Puhuin muuten viime postauksessa taas ihan läpiä päähäni. Eihän ne sitsit nyt vielä viime viikolla olleet, vaan vasta tällä viikolla. Haha, tuutori taas pihalla kuin lumiukko. Vaihteeksi. Tai ehkei pitäisi syyttää tuutoriutta, ehkä se vain kuuluu mun perusluonteeseen :D

Tänään oli yleisen bakteriologian tentti ja hei guys (tai blogini lukijakunnan sukupuolijakauman huomioon ottaen pitäisi vissiin sanoa "girls"), jos olette ikinä kuulleet mun sanovan, ettei eläinlääkiksessä ole vaikeata, niin voitte pyyhkäistä sen käsityksen mielestänne N-Y-T nyt!

Perusanatomiat saati lehmien paijailut onkin vielä ehkä ihan pala kakkua, mutta kyllä vain koko vuosikurssin hymy hyytyi, kun päästiin ensimmäistä kertaa lääkkeisiin, vaikka saimmekin tuta vasta ihan pintaraapaisun tärkeimmistä bakteerilääkkeistä (antibiootti-sanaa ei kuulemma saisi käyttää bakteerilääkkeistä puhuttaessa, yritän parantaa tapani). Oma henkilökohtainen mielipiteeni tosin on, että lääkkeet olisi voinut jättää vasta spesifisen bakteriologian kurssille. Niiden opettelua kun olisi voinut helpottaa, jos olisi hiukan tiennyt, millaisista bakteereista minkäkin kohdalla puhuttiin.

Tenttiin lukeminen sujui kyllä tällä kertaa ihan mukavasti, mitä nyt iltalenkiltä kioskista mukaani nappaama "Pepsi Max" -pullo osoittautuikin ihan siksi tavalliseksi sokeriversioksi, minkä tietysti huomasin vasta puolet pullosta juotuani. Ei muuta kun liruttamaan litku viemäristä alas, vaikkei se paljon lohduttanutkaan enää sen 30 ylimääräisen, täysin turhan hiilarigramman jälkeen. Viiltävää :D 

Eksyin vähän aiheesta, oikeasti mun piti kertoa, että oli vaan taas huippua palautella tyttöjen kanssa henkiin viime vuonna lanseeratut vertaistuki-illat ennen tenttiä! :) Niinpä nytkin kokoonnuimme lauantaina N:lle ja yritimme muutaman siiderin voimin muistella, että mitkäs lääkeaineet nyt eivät imeydy ruuansulatuskanavasta ja mikä miehiä noin yleensä ottaen vaivaa... painottuen ehkä jälkimmäiseen ;)





Multa on aina välillä pyydelty postausta mun tyypillisestä päivästä (elukassa) ja aionkin sen vielä joskus toteuttaa. Ajattelin kuitenkin näin maanantain kunniaksi aloittaa muutamalla highlightilla tästä päivästä:


klo 7.00   Kelloradio herättää Happoradion biisillä "Pelasta mut". Sopii päivän teemaan paremmin kuin vielä arvaankaan.


klo 7.00-9.45   Viimeiset tenttiinluvut. Lyhytkestoinen muisti ansaitsemaansa kunniaan! :D Haen yliopiston kahvilasta mansikkateetä soijamaidolla, etten nukahda pystyyn. Niitä molempia saa muuten ostettua vain tiskin alta. Nää on näitä juttuja, joissa ei meidän kampuksella ole mitään logiikkaa, ne pitää vain tietää. Vähän niinkuin, että ne kampuksen rakennukset eivät suinkaan mene järjestyksessä A, B, C, D, E, EE. Ei suinkaan, sehän nyt olisi ihan liian loogista! Paljon parempi järjestys on mustakin E, C, B, A, D, EE...


klo 10.20   Kiroilen mielessäni. Mikä saakelin tylosiini ja mikä ...floksasiini?! Neverheard. Yks risti kaks, toinen saattoi säkällä mennä oikein. Muuten tentti oli aika kohtuullinen, eiköhän tuo läpi mene.



klo 11.20   Kerään kimpsuni ja kampsuni, palautan paperit ja suuntaan syömään. Kinkku-persikka-oliivi-salaattia 2,50,- Hhyyvää! Jauhetaan tentistä tyttöjen kanssa, kunnes joku pyytää, että puhuttaisiin jostakin muusta. Todetaan, että seuraaviksi ehdotetut aiheet eli koirat ja joululahjat ovat tällä hetkellä vähintäänkin yhtä stressaavia ja päätetään, että ruoka on ainoa turvallinen puheenaihe :D


11.45-12.55   Hajoilua ainejärjestötilan sohvilla. Jauhetaan *yllätysyllätys* koirista ja miehistä.


12.55   Raahaudutaan yhdessä yläkerran luentosaliin ja vallataan takarivi. Purnataan siitä, miksi yhdelle Powerpoint-slidelle on pakko ympätä 16 riviä tekstiä, miksi meille kerrotaan, miten viruksia tutkitaan, mutta unohdetaan kertoa, millaisia oireita ne eläimessä aiheuttavat ja miksi ihmeessä ei voida pitää taukoa luentojen välissä... Alleviivataan joka riviltä jotakin värikkäällä tussilla. Todetaan, että tapa se tämäkin on purkaa turha stressi pois. Ehkä kuitenkin parempi kuin oman päänsä sisällä hajoilu...

...ja pakko vielä sanoa, ettei me yleensä olla mitään luennon häiritsijöitä, ainakaan tietääkseni :)


14.00   Luennon jälkeen päätän käydä tulostelemassa hiukan prujuja. Jumitun koneelle facebookkaamaan T:n kanssa, koska emme ole pariin päivään vaihtaneet kuulumisia ja tilanne vaatii päivitystä. 


klo 14.??   Raahaudun lähimmälle bussipysäkille ja suuntaan Malmille kauppaan. Yritän löytää pipoa, ei löydy. Ostan Citymarketista avokadoja hintaan 4,27e/kg todetakseni seuraavaksi Lidlissä, että sieltä olisin saanut ne hintaan 1,99e/kg. Ahneus voittaa ja lopulta raahaankin kotiin parisen kiloa avokadoja. Eipä tarvitse miettiä, mitä tässä pari seuraavaa päivää syö...


klo 17.00   Olen kotona ja avaan koneen istahdan koneelle (joka on siis auki 24/7, laiskuuden multihuipentuma). Päätän olla ahkera ja tehdä virologian nettitentin/-testin ennen agilitya. Olenkin aina halunnut osallistua googletuskisaan! Ei nimittäin ole oikein ollut aikaa vielä opiskella kyseistä ainetta kunnolla.


klo 18.34   Praise the Internet, 80,52% ensimmäisellä yrittämällä oikein, kun 80% oli alaraja 5 ylimääräisen tenttipisteen saavuttamiseksi! Mahtavaa, mutta pikku ryppy paratiisiin toki mahtuu: agilitytreenit alkavat klo 18.30. Tai siis alkoivat. Shit! Ei kun yli-innokas koira mukaan ja juoksujalkaa hallille.


klo 19.15   Pääsemme vihdoin radalle traumatisoituani ensin Iipun varmaan hetkeksi keinusta... great. Kaikki sujuu paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan: pääsemme ottamaan radanpätkää (hyppy, puomi, hyppy, hyppy) sekä harjoittelemaan keppejä verkkojen kanssa. Iippu menee kuin unelma, mutta yksi synkkä pilvi taivaallemme toki nousee: minä, olematon koordinaatiokykyni ja valssaus (ohjauskäden vaihto ja vaihtoaskeleet). Yritän ohjeiden mukaisesti välttää juoksemasta koiran eteen, muistaa askeleet ja suunnat ja muutama yritys meneekin hienosti. Viimeisellä kerralla tosin unohdan katsoa eteeni ja juoksen suoraan päin estettä kyntäen hiukan kivituhkaa kämmenpohjillani ja kaatuen tyylikkästi selälleni! :D Voin kertoa, että se tärähdys jomottaa vieläkin ja asfaltti-ihottumani kirvelee varsin kirpsakasti, namnam! :D Onneksi tajusin kehua Iippua vielä rähmällänikin, joten se tuskin traumatisoitui rytäkästä. Kunhan kummastui maassa pyörivästä matesta ja tuli nuolemaan naamaa :) No, moka päivässä pitää mielen nöyränä, vai mites se menikään...


Nyt siirryn kuitenkin tänään postilaatikkoon kolahtaneen elämäni ensimmäisen Eläinlääkäri-lehden kimppuun ja vapautan piinasta teidät molemmat lukijat, jotka tämän uuvuttavan, kuvattoman tekstin jaksoitte loppuun asti lukea. Illanjatkoja :)

Kakkosvuosi

Ahdistavaa, kun ei ole kameraaaa... :D Ties mitä jännää sattuu (yeah, right), enkä pysty sitten ikuistamaan sitä! Tänään oli joka tapauksessa genetiikan tentti ja sinne tuli seliteltyä mm. puolentoista sivun verran sukusiitoksesta ja enemmänkin olisi varmaan irronnut, jossei kahden tunnin tenttiaika olisi jo alkanut loppua (viimeisen puoli sivua kirjoitin varmaan viidessä viimeisessä minuutissa...) Ihanaa, nyt se on ohi ja ehtii taas hetken keskittyä muuhun! Ei tosin kovin kauaa, koska ensi viikon maanantaina on jo edessä seuraava tentti yleisestä bakteriologiasta ja oppimispäiväkirjaa sekä netti"tentti"kysymyksiäkin pitäisi ehtiä harjoitella virologiaa varten. Onneksi torstaina on edessä tämän tytön ensimmäiset sitsit, fuksisitsit (tuutorin roolissa), eli jotakin kivaa odotettavaa. Samoin puhuttiin, että lauantaina taas vietettäisiin vertaistuki-iltaa tenttiinluvun lomassa ja ensi viikolla mentäisiin oikein kunnolla shoppailemaan! Sitten koittaakin parin viikon tauko tenteistä ja viimeisellä viikolla niitä on vielä kaksi. Viisi siis yhteensä tänä syksynä.

Ajattelinkin samalla kirjoitella nopean briiffauksen eläinlääkiksen kakkosvuoteen. Oikeastaan mun piti tehdä tämä jo syksyn alussa, mutta sitten ajattelin odottaa kirjojen saapumista kuvausrekvisiitaksi ja viimeinen niistä saapui vasta hiukan ennen maatilaharjoittelua. Sen jälkeen en ole yksinkertaisesti ehtinyt, mutta ei kai se vieläkään liian myöhäistä ole. Itse asiassa taidankin tehdä niin, että kirjoitan nyt vasta syyslukukauden aineista ja keväämmällä sitten lopuista.

Kakkosvuoden syksyllä opiskellaan siis seuraavia aineita:

* Kotieläinten hoito ja etologia: ihan kiva kurssi; antoi hyvät pohjatiedot tuotantoeläimien hoidosta. Tuntuu tosin, että suurin osa kurssin tiedoista on jo unohtunut, koska siitä ei ollut tenttiä. Toisaalta suuri osa asiasta oli aika arkijärkistä ja kirjoista tarkistettavissa. Hyvä pohjustus maatilaharjoittelulle.

* Kliininen ravitsemustiede: Tämä varsin suppea kurssi tarjoaa eläinlääkärille pohjat neuvoa asiakasta ruokkimaan eläimiään oikein. Lienee hiukan kyseenalaista, riittääkö tämä tietomäärä - ruokinta on kuitenkin niin suuri osa eläinten terveyttä ja sairautta. Suurin osa aihepiirin jatkokoulutuksesta kun tapahtuu monilla eläinlääkäreillä vain suurten kissan- ja koiranruokavalmistajien kautta, ja niitähän sitten asiakkaillekin markkinoidaan... Täytyy yrittää vain sivistää itseään niin monella ylimääräisellä ruokintaluennolla, kun opiskeluaikana tarjotaan. Propsit kuitenkin siitä, että tällä kurssilla teolliset ruuat asetettiin kyseenalaisiksi, ei itsestään selviksi ja parhaiksi vaihtoehdoiksi ja barffauksestakin puhuttiin yhden luennon verran (niin hyvistä kuin huonoistakin puolista).

* Eläinlääketieteellinen genetiikka: Kiva kurssi, ainakin näin kasvatusasioista kiinnostuneelle. Osaksi tuttua asiaa, osaksi uutta. Ainakin ymmärsin nyt lopulta sukusiitosasteen laskukaavan sekä tehollisen populaation koon laskemisen täydellisesti, niitä kun olen joskus koittanut hiukan itseopiskellen laskeskella. Hiukan turhan paljon nyt painottuivat kuitenkin tutkimusmetodit, mutta hyvä kai niistäkin on tietää.
 
* Mikrobiologia, sis. kurssit yleinen bakteriologia, virologia, immunologia, spesifinen bakteriologia):  Näiden kautta päästään vihdoin asiaan eli terveen eläimen sijaan aletaan keskittyä ensimmäistä kertaa varsinaisesti tauteihin ja niiden aiheuttajiin. Itse asia on ehkä osittain kuivaa lajien ulkoapänttäämistä, mutta pääsääntöisesti vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselle. Uusia termejä tulee päivittäin ovista ja ikkunoista, mutta eiköhän niistä tärkeimmät ehdi omaksua :) Näiden aineiden myötä teemme myös jälleen paluun labratöiden pariin juuri ennen joulua, jei.
 

* Ruotsia eläinlääkäreille: No, perus ruotsia. Tai no ei ihan, kyllä meillä eläinlääkärin tarvitsema sanasto ja eläimiin liittyvät aihepiirit painottuvat. Kirjoitettu kieli on nyt kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen löytynyt ihan mukavasti, suullinen ei ehkä niinkään :D Suullista loppukoetta odotellessa...

Kakkosen syksyn väitettiin olevan rento, mutta ei se sitä kyllä ole musta ollut! Lukulomat ovat historiaa ja lähes joka aineesta on jokin kirjallinen, palautettava työ. Kaikki eivät ole pakollisia, mutta niistä saa lisäpisteitä tenttiin... Kevät on kuulemaa vielä rankempi, joten olen miettinyt, että pitäisin joululomani ihan lomana (satunnaisia työvuoroja lukuunottamatta) ja koittaisin vaikka saada kandini vihdoin tulille. Jotenkin vain tuntuu kovin laiskalta moinen ajatus, mutta voisinko suoda sen itselleni, kun en kesälläkään pitänyt yhtään viikkoa lomaa? Siinäpä pohtimista.

FFFUUUUU...

Nonni, olihan se aikakin, että tuuli kääntyy mua vastaan. Menneen viikon tiistaina oli A-tarjous, eläinlääkiksen "the" bileet. Meidän ainoita omia, joihin on aiemmin saanut tulla muitakin, mutta nyt systeemeitä on muutettu järjestelytaakan helpottamiseksi... Enihau, tapahtuma oli tosi hyvin järjestetty, ruoka ja juoma (ilmaista) riittivät ja maittoivat, tila oli kiva ja inkkariteemakin yllättävän toimiva. Kiitos siis ykkösille!

Yöunet jäivät kuitenkin tuolloin kahteen tuntiin, koska en halunnut missata Kennelliiton luentoa koirien jalostuksesta seuraavana aamuna klo 10 (Hippoksen luento hevosista aamukahdeksalta jäi kyllä reilusti välistä). Nukuin kotiin päästyäni vielä pari tuntia, mutten missään vaiheessa sen jälkeen enää kirinyt univajetta takaisin, koska piti käydä luennoilla, lukea genetiikan tenttiin (ylihuomenna, jaiks) ja muuta tähdellistä. Niinpä sammahdin sitten eilen illalla kolmeksi tunniksi genetiikan prujujen päälle, eikä siitä nukkumisesta sen jälkeenkään enää tahtonut tulla loppua ennen kuin tänään iltapäivällä, jolloin sitten koinkin toisen takaiskun A-tarjoukseen liittyen.  Tai oikeastaan kolmannen, mutta siitä toisesta en jaksa täällä edes avautua, kunhan veetuunnun keskenäni ja koitan antaa olla.

Aioin nimittäin tsekata kamerastani illan aikana räpsityt kuvat, mutta kas kummaa - etkoilta laukkuuni jäänyt siideritölkki olikin omia aikojaan keksinyt vuotaa sisältönsä laukkuun! Onneksi siellä ei enää ollut muuta tähdellistä kuin tuo kamera, mutta se tosiaan taisikin ryypätä itsensä sammumistilaan, enkä ole saanut sitä enää ravisteltua hereille. Grrrrrreat, just what I needed! Mistä mä nyt uuden kameran hankin? Ei olisi liikaa ylimääräistä rahaa. Etenkään, kun mun pöytäkoneeni on nyt myös sanomassa sopimustaan irti ja sammuilee koko ajan. Virtalähde tai muisti hajalla, sanovat nuo mun datailijapojjaat. Hajotkaa nyt sitten kaikki samaan aikaan, en ois mitään tekniikkaa ikinä halunnutkaan omistaa!

Edellä mainituista syistä blogin pito saattaa nyt hankaloitua hieman. Tällaista kuvatonta tekstiä kun on aika kuiva lukea, eikö? Kohtuuhintaisista kameroista otetaan suosituksia vastaan... tavallaan haaveilen hiukan digijärkkäristä, mutta ne ovat hirmukalliita ja sitä paitsi hiukan hankalia kuljettaa mukana. Toisaalta tahtoisin parempilaatuisia kuvia tänne blogiinkin. Dilemma.

Hehkutusta

Saanhan vähän hehkuttaa, saanhan?

Ai että rakastan täällä opiskelua! Navetassa en ehkä kokenut olevani omimmalla maaperälläni, mutta viime viikolla innostuin tavattomasti päästessäni etsimään tietoa tulevaa kandityötäni varten ja vietin monta tuntia kirjastossa artikkeleita, lehtiä ja kirjoja selaillen.

Tuleva työni liittyy aiheeseen, joka kiinnostaa itseäni ja josta haluan tietää lisää! Meillä kandityö tehdään siis pääsääntöisesti toisena tai kolmantena vuotena ja se on hyvin suppea, vain noin viiden sivun mittainen katsaus viiteen artikkeliin ja yhteen kirjaan, koska koko kandi on keinotekoisesti luotu käsite tutkinnon muututtua kaksiportaiseksi. Ei sillä, että valittaisin ;) Lisäksi saatan päästä tekemään vielä pientä julkaisua lehteen kandityöni ohella, mikä sekä pelottaa, että kutkuttaa...

Viikonloppu oli oikein onnistunut. T, Mandy ja Miyu olivat täällä meitä viihdyttämässä ja aika kului nopeasti pentua pallotellessa. Lisäksi kävimme lauantaina pyhäinpäivän kunniaksi eläinten hautausmaalla. Se oli ensimmäinen visiittini moiseen paikkaan, mutta teki kyllä vaikutuksen. Kymmenien tai satojen kynttilöiden meri oli upeaa nähtävää ja haudat todella persoonallisia lemmikkien kuvineen ja liikkuttavine teksteineen. Erityisesti sydänalaani liikautti nähdä 60-luvulla kuolleen koiran hauta, jolle vielä näin 50 vuotta myöhemminkin oli käyty sytyttämässä kynttilä! Ihmisten pelkistettyihin hautausmaihin verrattuna tuolla kyllä todella huokui käsinkosketeltava rakkaus ja kaipuu...

Illalla kävimme lisäksi katsomassa Social Networkin Flamingossa. Tykkäsin!

Eilispäivä puolestaan hurahti erinäisten kouluprojektien, kuten äidinkielen eläinsuojeluraportin (tuli eteen juuri kun pääsin asiasta mainitsemasta!), genetiikan vesinokkaeläimen genomiin liittyvän tehtävän, bakteriologian oppimispäiväkirjan ja em. aineiden kirjojen parissa.

Tänään suuntasin pitkästä aikaa töihin ja päivä kului todella nopeasti! Kun vuoroja on näin harvoin, ei hommaan todellakaan ehdi kyllästyä, vaan työpäiviä jopa odottaa :) Toinen huippujuttu oli illan "ompelukerho". Herkimmät voivat jättää alla olevan kuvan katsomatta, vaikkei siinä nyt mitään perin järkyttävää näykään.

Tällä kertaa pääsin siis harjoittelemaan ompelua jo ihan oikeaan eläimeen, joskin toki kuolleeseen sellaiseen. Lisäksi tulin suorittaneeksi elämäni ensimmäisen sterilisaation, joskaan näillä taidoilla potilas ei vielä olisi tainnut jäädä henkiin, vaikka rotan pikkiriikkiset munasarjat ja kohdun onnistuinkin ehjinä poistamaan. No, onpa tässä vielä aikaa treenata ruumiilla, kun kirurgian opetus alkaa tosiaan vasta parin vuoden päästä... ;)

Mitä enemmän tutustun ihmisiin, sitä enemmän pidän koirastani

Välillä kyllä hävettää olla ihminen :( Tämän päivän uutispoimintoja:

Nelosen sivuilta:

 Suomessa on jälleen paljastunut uutta materiaalia turkiseläinten huonosta kohtelusta. Oikeutta Eläimille -yhdistyksen haltuunsa saamat videot näyttävät kuinka sairaat ja vammautuneet ketut joutuvat kitumaan häkeissään jopa viikkojen ajan.

Video: http://www.ruutu.fi/video?vt=video&vid=109193


IS: Parvekkeelta heitetty koira taistelee hengestään

Poimintoja tekstistä:

Noin viikko sitten mies pudotti Helsingissä parisuhderiidan yhteydessä kaksi irlanninsetteriä, Tessan, 4, ja Lolan, 10 kuukautta, kolmannen kerroksen parvekkeelta alas.

Eläimet loukkaantuivat vakavasti. Mies pahoinpiteli myös asunnossa olleen koirien omistajan.

Molemmat koirat saivat pudotuksessa lantiomurtumia, jotka leikattiin Viikin eläinsairaalassa. Tämän lisäksi Tessan perna repesi ja leuka murtui.

Molemmat koirat pääsivät kasvattajansa hoiviin leikkausten jälkeen, mutta vanhemman koiran onni kääntyi dramaattisesti tiistaina. Koira taisteli eilen hengestään teho-osastolla.

Vakavasti loukkaantuneiden koirien hoito käy kalliiksi.

- Tässä vaiheessa puhutaan viisinumeroisesta summasta.

Koirien hoitolaskuille päätettiin hakea apua keräyksen keinoin. Turun eläinsuojeluyhdistys avasi keskiviikkona koirille tilin.

(Koko juttu: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2272718)


Välillä nämä uutiset todella masentavat. Tuntuu, että joka päivä ilmenee jotakin uutta. Eläinsuojelurikoksista uutisoidaan räikein otsikoin, mutta rangaistukset ovat naurettavia, kuten viime viikon parvekkeelta roikotetun koiran tapauksessa taas nähtiin, kun eläin päätettiin palauttaa takaisin omistajalleen teon jälkeen. Onneksi siitä päätöksestä sentään on ymmärtääkseni tehty nyt valitus korkeammalle taholle.

Hiukan jo etukäteen ahdistaa ajatus siitä, että joskus sitä sitten saattaa itsekin olla ihan aitiopaikalta todistamassa näitä tapauksia. Mitenköhän sitä osaisi sitten kovettaa itsensä pystyäkseen toimimaan vastaavissa tilanteissa rauhallisesti ja ammattimaisesti?

I guess only time will teach.

Time well spent

Joku kyseli edellisen postauksen kommenteissa koiran ajallisesta sovittamisesta eläinlääkisopintoihin, ja koska tätä aina säännöllisin väliajoin joku käy utelemassa, niin ajattelin vastailla kokonaisen postauksen verran. Saanpa sitten jatkossa aina linkitellä tämän postauksen vastaaviin kyselyihin, haha ;)


Perusajankäytöstä:
Prekliinisessä vaiheessa eli ensimmäisinä vuosina, samoin kuin ymmärtääkseni kutosella, päivät koostuvat pääosin vapaaehtoisista luennoista ja pakollisista harjoituksista (joskus on myös äidinkieltä, ruotsia, englantia, tutkimuksen laatimiseen liittyvää opetusta tms. pakollista). Harjoitukset ovat käynnissä olevan kurssin käytännön harjoittelua, kuten mikroskopointia, laboratoriotöitä tai anatomian/patologian leikkelyjä, ja niitä on yleensä 3-4h kerrallaan (1-5x/vko, tavallisimmin ehkä 3x/viikko) eli iltapäivän tai aamun tunnit ryhmästä riippuen. Ykkösvuonna näitä oli paljon, kakkosella ei vielä niinkään, mutta lähempänä joulua ja keväällä taas alkavat. Poissaolojen korvaaminen on hankalaa, muttei välttämättä mahdotonta. Leikkelyjä saattoi korvata vapaaehtoisten leikkelyjen kerroilla (yleensä perjantaisin), joitain muita töitä esim. jokusen esseen kirjoittamalla tai viimeisenä vaihtoehtona osallistumalla välistä jääneeseen harkkaan seuraavana vuonna. En koe, että meillä olisi täällä mikään natsimeininki, mutta käytännöt toki vaihtelevat hiukan opettajista riippuen.


Luennot puolestaan ovat pääosin täysin vapaaehtoisia ja samat asiat ovat aika lailla omaksuttavissa myös oppikirjoista ja luentotiivistelmistä, joten esim. jokuset pitkän matkan takaa tänne kulkevat osallistuvat niille varsin harvoin. Parhaimmillaan päivät voivat siis olla 3-4 -tuntisia, loppu on itsestä, omasta viitseliäisyydestä ja oppimistyylistä kiinni! :)

Miten koira(/kissa/kani/jyrsijä/*keksitähäneläin*) sitten mahtuu kuvioihin mukaan?
Oman näkemykseni mukaan varsin hyvin. Tässä muutamia pointteja:

1) Suurimmalla osalla elukkalaisista on koira (tai kissa) - nekin, joilla ei omaa lemmikkiä aiemmin ollut, nähtävästi elukan vaikutuksesta tulevat sellaisen täällä hankkineeksi ja pärjäävät ihan ongelmitta. Elukkalaiset ovat myös pääsääntöisesti eläinihmisiä - eivät vain "ihmisiä, joilla on eläimiä" (vissi ero) - joten kyllä täällä kaikki huolehtivat tarkkaan lemmikkiensä hyvinvoinnista, eli siitä ei kannata olla huolissaan ;) Lemmikkiensä lisäksi useimmat ehtivät harrastaa myös jotakin muuta, eli kyllä tämäkin vain on ihan opiskelupaikka muiden rinnalla.

2) Elukkaan valikoituu nykymuotoisella pääsykokeella varsin paljon tunnollisia opiskelijoita. Sisään päästyään on kuitenkin syytä lopettaa kaikenlainen kilpailu, pingotus ja itseruoskinta. Kukaan ei halua jo kandivaiheessa itsensä loppuunpolttaneen eläinlääkärinalun hoitavan eläintään, eikä se tietenkään ole toivottavaa omankaan mielenterveyden kannalta. Yliopistossa on opittava priorisoimaan, asettamaan asioita perspektiiviin ja tärkeysjärjestykseen, eikä kenenkään opiskelumenestys kaadu siihen, että jättää välillä luentoja välistä. Itse (kuten suurin osa elukkalaisista kuitenkin) pyrin osallistumaan luennoille ja etenkin tänä vuonna olen hiukan skarpannut asian suhteen. Siinä vaiheessa, kun kuitenkin löytää itsensä torkkumasta luennoitsijan papattaessa läpi jo kolmella aiemmalla kurssilla käsiteltyä diffuusiota ja osmoosia, intoutuessa selittämään ydinfysiikasta perus biokemian luennolla tai lukiessa monotonisesti läpi oppikirjan tiivistelmiä, voi miettiä, olisiko senkin ajan voinut uhrata mieluummin koiralleen ;)

Viime vuonna skippailinkin joka kurssilla osan luennoista, koska tiettyjen luennoitsijoiden tyyli ei vain sopinut minulle ja koska opin muutenkin paremmin lukemalla itse asiaa kirjasta alleviivaillen ja tehden omia muistiinpanoja. Joudun joka tapauksessa tekemään näin luennoista riippumatta, joten joskus on vain ajankäytöllisesti järkevämpää (saati sitten mukavampaa: kuvittele itsesi viltin sisään ja teekuppi kouraan) sisäistää asiat itsekseen koira kainalossa :)

3) Pisimmillään päivät yliopistolla venyvät n. 8-tuntisiksi, mikä vastaa normaalia työpäivää. Harvemmin näitä kuitenkaan on, vaan omat päiväni ovat ehkä 5-6 - tuntisia, joten itselläni riittää nyt kyllä luultavasti paremminkin aikaa olla koiran kanssa kuin sitten työelämään siirryttyä. Eläinlääkärin päivät kun tunnetusti saattavat hieman venähtää. Then again, missäpä ammatissa ei?

4) Elukassa on hyvät mahdollisuudet harrastaa lemmikkinsä kanssa: koirakerho järjestää agilityvuoroja, arki- ja kisatokoharkkoja, yhteislenkkejä, koirahierontakursseja, retkiä koirakylpylään, muiden lajien kokeilua (esim. keväällä vinttikoiraradalla irrottelu)... Lisäksi koirat saa ottaa mukaan ainejärjestön tiloihin, joissa suuri osa tiedekunnan omista iltamenoista järjestetään, eli leikkikavereita riittää. Nimeäpä toinen paikka, jossa olisi tällainen tilanne ;)

5) Toki jossakin vaiheessa opintoja tulee tilanteita, joissa koira joutuisi olemaan turhan pitkän ajan yksin kotona. Eläinsairaalalle, jossa vietetään käytännössä koko viides vuosi, saa kuitenkin ottaa oman koiransa mukaan (siellä on oma osastonsa henkilökunnan lemmikeille) ja yleensä koiralle löytyy hoitaja ihan oman vuosikurssin sisältä sitä tarvittaessa. Ja jos sattuu muuttamaan samanhenkisen kämppiksen tai seurustelukumppanin kanssa saman katon alle, niin suurin osa ajankäytännöllisistä ongelmista on jo sillä ratkaistu!

6) Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tulevalla eläinlääkärillä tulisi olla ihan omakohtaistakin kokemusta hoitamistaan eläimistä - ainakin niistä tavallisimmista. Harrastuspohjan ja "piirien" kautta kun omaksuu paljon enemmän käytännön tietoa eläimistä kuin perusopinnoissa on koskaan mahdollista käsitellä. Tietenkään pelkäksi harjoittelukappaleeksi ei mitään eläintä saa hankkia, mutten kyllä jaksa uskoakaan sen riittävän kenellekään motiiviksi. Jos ei lähtökohtaisesti muutenkin pidä eläimistä, on todennäköisimmin valikoitunut muille aloille :)



Kenen sitten ei mahdollisesti kannattaisi elukassa hankkia eläintä?

Kärjistettynä:
1) Kokopäiväisen bilettäjän.
2) Pakkomielteisen pingottajan (ihan oikeasti maailma eikä edes kurssisuoritus kaadu välistä jääneisiin luentoihin eikä niitä kirjojakaan ole tarkoitus lukea 24/7...).
3) Ujon erakon, joka ei saa solmittua kurssikavereihin/muihin kanssaihmisiin sellaisia suhteita, että uskaltaisi pyytää koiralle tarvittaessa hoitajaa/pissattajaa.
4) "Joojoo"-ihmisen, joka ei osaa sanoa yhdellekään riennolle, harrastukselle tai luottamustehtävälle ei.
5) Ihmisen, joka ei malta lähteä erinäisistä tapahtumista x ja y muita aikaisemmin kotiin huolehtimaan koiransa hyvinvoinnista, eli yksinkertaistaen ihmisen, joka on kyvytön priorisoimaan lemmikkinsä tarpeet omiensa edelle.

Pätee muuten lemmikin hankintaan ihan noin ylipäätäänkin ;)