But I'll know where several are
If my dreams get real bizarre
'Cause I saved a few and I keep them in a jar"
(Owl City - Fireflies)
Takaisin Vantaalla. Haikea olo. Kuuntelin mm. em. biisiä junamatkalla. Jotenkin vasta tänne muutettua on huomannut, kuinka rakkaita "vanhaan elämään" jääneet ihmiset ovatkaan. Harvoiksi jäävät tapaamiset vielä korostavat sitä.
Toisaalta olisi ihana käydä kotipaikkakunnalla useammin ja mennä viettämään kesä sinne - toisaalta haluaisin oikeasti rakentaa uuden elämän tänne, koska täällä kuitenkin tulen vielä seuraavat 5,5 vuotta pyörimään. Dilemma.
Viikonlopulta ei ole kuvia, koska luulin unohtaneeni kameran kotiin. Takaisin päästyäni löysin sen kuitenkin reissulaukkuni sivutaskusta. Tyypillistä. Koko viikonloppu oli muutenkin täynnä vastaavanlaisia onnettomia aivopieruja (soittoja vääriin numeroihin, drinksujen kaatelua ystävän matolle, lompakon etsiskelyä laukusta kunnes lopulta huomaa pitävänsä sitä kädessään, musiikin kuuntelua kuulokkeet korvilla, kun musiikki itse asiassa tuleekin koneen kaiuttimista... you get the point)... :D
Mutta aivan ihanaahan oli taas noita rakkaimpia nähdä. Perjantain pyörin T2:n kanssa Tampereella yrittäen kysellä sieltä kesätöitä. Ei järin lupaavalta vaikuta niiden suhteen. Lauantaina kävimme S:n kanssa vähän kaupoilla ja illalla H:n kanssa viihteellä. Oli kiva reissu, joskin vanhassa kantabaarissa käyminen on sekin tällaiselle emootikolle ajoittain vähän haikeaa :D Kaikki muistot kun tuppaavat väkisinkin tutuista paikoista mieleen.
Sunnuntaina piti käydä katsomassa veljeni perheen uusinta tulokasta - pikkuista maine coon -tyttöä, mutta eipä tuo sitten onnistunutkaan. Illalla junailin itseni takaisin Vantaalle.
Kotiinpaluu oli sekin itsessään hiukan alakuloinen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti