Tassunjälkien lisäys

Ei pitänyt olla ihan näin kiireinen loppuviikko kuin oli - kuvittelin, että olisin ehtinyt kirjoitella postauksen viime viikonlopusta aiemmin, mutta kuinkas sitten kävikään. Nytkin oikeastaan vain välttelen tenttiin lukua, mutta huomenna on onneksi jo viimeinen päivä, sitten pääsee jopa kokonaiseksi viikoksi tenttiin luvusta eroon. Jep, ruuansulatuksen tentti väijyy edessä pikemmin kuin arvaakaan...

 

Joka tapauksessa T2 saapui viime lauantaina siis klo 13 maissa ja lähdimme melkein heti liikkeelle - ensin parin kaupan kautta, ja sitten kohti Porvoota. Siellä ei nokka kuitenkaan kauaa tuhissut, vaan pääsimme nopeasti suuntaamaan takaisin. Jotakin oli kuitenkin tarttunut mukaan.

 

Asukkaat päästettiin tutustumaan rauhassa uuteen kotiinsa ja nukkumaan stressiään pois. T2 oli luvannut valmistaa bolognese-kastiketta, koska allekirjoittanut oli julistanut, ettei pidä siitä :D Tosiasiassahan en muista koskaan aikaisemmin ainakaan tietoisesti kyseistä ruokalajia edes maistaneeni, mistä tuohtuneena bolognese-kastiketta rakastava ystäväiseni päättikin käännyttää minut. Ja tulihan siitä hyvää, ei voi kieltää. Enkä edes muista, koska viimeksi olisin tehnyt noin alusta asti itse ruokaa - siis pilkkonut esim. sipulitkin käsin, minä pakastevihannesten suurkuluttaja. Ei sitä itselleen vain viitsi, kun helpommallakin pääsee.

Valmiista tuotoksesta ei ole kuvaa, koska sen kaksi tuntia nälkäisenä ruokaa laitettuamme ei käynyt enää mielessä alkaa kuvailemaan, kun ruoka vihdoin oli valmista. Jääköön se siis mielikuvituksen varaan :) Loppuillan ohjelmaan kuului jälleen porkkanapiirakan tekoa ja leffa, jonka nimen olen jo iloisesti unohtanut. Joku miehen nimi se taisi olla - Bill?

 

Uusia pikkutassujakin päästiin illan mittaan ihastelemaan, vaikka selvästi heitä hiukan vielä jännittikin.

Tyttöjen suurimpiin ihailijoihin kuului ehkä hieman yllättäen Mandy, joka yritti liimautua häkin viereen koko loppuillaksi, vaikka kutsuimmekin sen aina huomatessamme pois. Koirat sinänsä eivät tytöille olleet mikään uusi juttu (edelliskodissakin niitä taisi olla ainakin 3kpl), mutta eipä moista nyt heti kotiutumispäivänä tarvitse kenenkään tietenkään sietää... Iippu sen sijaan ei ole ollut järin kiinnostunut uusien tulokkaiden edesottamuksista missään vaiheessa - tosin se lienee tottunutkin jo poikiin.

Saanen siis esitellä:

 

Nana

... ja Nana :D Nemistä ei ole vielä edustavia kuvia, koska tämä tyttö on hieman arempi luonteeltaan.

Kummatkaan eivät siis ole vielä varsinaisesti käsikesyjä, koska edellisessä kodissa ei riittänyt kesyttämiseen aikaa ja alunperin ovat tukusta kotoisin... Namia kyllä tullaan jo ottamaan pinnojen välistä - välillä koitetaan koukata tassulla (tai näillä "kädellä") niin, että itsekin pelästyy :D Nuo kynnet kun ovat näillä varsin terävät. Nana antaa myös silittää ja on oppinut jo tulemaan häkin etuseinälle kärkkymään nameja, kun kuljen ohi. Nemi sen sijaan saattaa välillä hakea namin, mutta pakenee jonnekin kauemmas sitä nakertamaan. Mutta pikku hiljaa se luottamus kasvaa, olen ainakin toiveikas :)

Siispä tervetuloa uuteen kotiin, pikku mussut <3