Tassunjälkien lisäys

Ei pitänyt olla ihan näin kiireinen loppuviikko kuin oli - kuvittelin, että olisin ehtinyt kirjoitella postauksen viime viikonlopusta aiemmin, mutta kuinkas sitten kävikään. Nytkin oikeastaan vain välttelen tenttiin lukua, mutta huomenna on onneksi jo viimeinen päivä, sitten pääsee jopa kokonaiseksi viikoksi tenttiin luvusta eroon. Jep, ruuansulatuksen tentti väijyy edessä pikemmin kuin arvaakaan...

 

Joka tapauksessa T2 saapui viime lauantaina siis klo 13 maissa ja lähdimme melkein heti liikkeelle - ensin parin kaupan kautta, ja sitten kohti Porvoota. Siellä ei nokka kuitenkaan kauaa tuhissut, vaan pääsimme nopeasti suuntaamaan takaisin. Jotakin oli kuitenkin tarttunut mukaan.

 

Asukkaat päästettiin tutustumaan rauhassa uuteen kotiinsa ja nukkumaan stressiään pois. T2 oli luvannut valmistaa bolognese-kastiketta, koska allekirjoittanut oli julistanut, ettei pidä siitä :D Tosiasiassahan en muista koskaan aikaisemmin ainakaan tietoisesti kyseistä ruokalajia edes maistaneeni, mistä tuohtuneena bolognese-kastiketta rakastava ystäväiseni päättikin käännyttää minut. Ja tulihan siitä hyvää, ei voi kieltää. Enkä edes muista, koska viimeksi olisin tehnyt noin alusta asti itse ruokaa - siis pilkkonut esim. sipulitkin käsin, minä pakastevihannesten suurkuluttaja. Ei sitä itselleen vain viitsi, kun helpommallakin pääsee.

Valmiista tuotoksesta ei ole kuvaa, koska sen kaksi tuntia nälkäisenä ruokaa laitettuamme ei käynyt enää mielessä alkaa kuvailemaan, kun ruoka vihdoin oli valmista. Jääköön se siis mielikuvituksen varaan :) Loppuillan ohjelmaan kuului jälleen porkkanapiirakan tekoa ja leffa, jonka nimen olen jo iloisesti unohtanut. Joku miehen nimi se taisi olla - Bill?

 

Uusia pikkutassujakin päästiin illan mittaan ihastelemaan, vaikka selvästi heitä hiukan vielä jännittikin.

Tyttöjen suurimpiin ihailijoihin kuului ehkä hieman yllättäen Mandy, joka yritti liimautua häkin viereen koko loppuillaksi, vaikka kutsuimmekin sen aina huomatessamme pois. Koirat sinänsä eivät tytöille olleet mikään uusi juttu (edelliskodissakin niitä taisi olla ainakin 3kpl), mutta eipä moista nyt heti kotiutumispäivänä tarvitse kenenkään tietenkään sietää... Iippu sen sijaan ei ole ollut järin kiinnostunut uusien tulokkaiden edesottamuksista missään vaiheessa - tosin se lienee tottunutkin jo poikiin.

Saanen siis esitellä:

 

Nana

... ja Nana :D Nemistä ei ole vielä edustavia kuvia, koska tämä tyttö on hieman arempi luonteeltaan.

Kummatkaan eivät siis ole vielä varsinaisesti käsikesyjä, koska edellisessä kodissa ei riittänyt kesyttämiseen aikaa ja alunperin ovat tukusta kotoisin... Namia kyllä tullaan jo ottamaan pinnojen välistä - välillä koitetaan koukata tassulla (tai näillä "kädellä") niin, että itsekin pelästyy :D Nuo kynnet kun ovat näillä varsin terävät. Nana antaa myös silittää ja on oppinut jo tulemaan häkin etuseinälle kärkkymään nameja, kun kuljen ohi. Nemi sen sijaan saattaa välillä hakea namin, mutta pakenee jonnekin kauemmas sitä nakertamaan. Mutta pikku hiljaa se luottamus kasvaa, olen ainakin toiveikas :)

Siispä tervetuloa uuteen kotiin, pikku mussut <3

Kuinka näin musta talvi tulikin?

Muiden kirotessa lumen ja pakkasen määrää itse vain ajattelin fiilistellä menemään. Musta ja lumeton talvi pk-seudulla, my ass...!

Tänään oli hieno aurinkoinen päivä, eikä pakkastakaan liikaa (~10 astetta). Tietysti siihen mennessä, kun pääsin lähtemään kotiin yliopistolta oli aurinko jo lopettelemassa urakkansa tältä päivältä, mutta päätin silti ikuistaa vähän näkymiä siltä varalta, että vastaavaa talvea ei sitten pariin seuraavaan vuoteen saada...

Ensinnäkin - aurausmerkeistä näkyy vielä näin hurjasti, eli kehtaisi sataa vaikka 30 cm lisää !

Viikki kylpee lumipaljoudessa...

... mutta yliopistolle pääsykään ei tuota ongelmia, kun joku rohkelikko on raivannut umpihankeen varsin salonkikelpoisen vaihtoehtoisen reitin!

Puut ovat kasvattaneet oksilleen pumpulipalloja...

Katot kestänevät vielä muutaman kymmentä senttiä lisää lunta ennen sortumisvaaran uhkaa (R.I.P kaikki Ruotsin kaninäyttelyssä katon romahdettua menehtyneet pupuset)...

Autojen puhdistaminen lumesta ei vie kuin häviävän lyhyen hetken... (Kuva-arvoitus: montako autoa alla olevaan kinokseen kätkeytyy ja ennen kaikkea milloin niillä on viimeksi ajettu?)

So would you like to go for a ride?

Hatun käyttö näillä keleillä kuitenkin on suotavaa, tämän tietää jopa lyhtytolppa...

... mutta onneksi koirankakkapussit saa heitettyä roskiin kuivin käsin ja jaloin. Ainakin melkein.

;)

Yliopistolla meillä alkoi tuossa alkuviikosta ruuansulatus-kurssi. Toistaiseksi on ollut vain luentoja (enkä ole vielä ehtinyt yhtään aiheita lukemaan kotona), mutta ensi viikolla alkavat sitten taas leikkelytkin :) Maanantaina on kuitenkin edessä vielä solu- ja molekyylibilsan tentti, johon aloin tänään valmistautua jäätyäni taas lukulomalle. Muuten olen koettanut ahkeroida kehitysbilsan oppimispäiväkirjan, solubilsan ryhmätyön ja labratyöselostuksen parissa. Hieman liikaa kirjallisia töitä kenties muutamalle viikolle (yleensä kun näitä ei elukassa kauheasti ole - tottumattomuutta siis). Lukioon nähden eläinlääkis onkin siinä mielessä helpompi, että varsinaisia palautettavia töitä täällä ei usein ole, paitsi siis nyt. Onneksi ollaan kuitenkin jo voiton puolella.

Tänään olivat SoMon viimeiset tunnit, joilla esitimme pienryhmätyömme vapaavalinaisista aiheista. Varsin mielenkiintoista kuunneltavaa olivat kaikki. Opin mm. miksi ja miten kameleontti vaihtaa väriä, millaista on kyyn myrkky, mitä haittavaikutuksia on koiran kemoterapialla, mikä aiheuttaa kissarotu "scottish foldin" korvien taipumisen ja mitä oheismutaatioita siihen liittyy sekä voiko eläimillä esiintyä Downin syndroomaa... Oma aiheemme oli kissa- ja koiraeläinten evolutiivinen erkaneminen (milloin ja miten). Voisikin kyllä sanoa, että nämä elukan projektityöt ovat kaikesta lisätyöstään huolimatta olleet paljon kiinnostavampia kuin minkään aiemman opinahjon :)

(Kuva)

Vinkkejä pääsykokeisiin #1

Näitä vinkkejä ja kikkakolmosia on myös pyydelty, joten ajattelin postailla näitä vaikka kolmen sarjoissa sitä mukaan, kun tulee toiveita tai kun itselle tulee mieleen. Jonkun verran toki jo listaakin kasasin, mutten halua tehdä näistä mitään yhtä megapostausta, joten kokeillaan näin. (Alkaapa mennä kovin pk-painotteiseksi, toivottavasti ne kaikki kaksi muuta lukijaa eivät kyllästy !)

1. Miten valmistautua aineistotehtäviin?
Aineistotehtävä lienee nykymuotoisen lääkiksen pääsykokeen tehtävistä hankalin opiskelijalle valmentautua ja tarkastajalle korjata objektiivisesti. Hyvänä harjoituksena voi kuitenkin pitää jo sitä, jos on lukiossa tai muissa opiskelupaikoissaan joutunut vastaavaa tekemään. Tehtävätyyppinä tämä on kuitenkin sellainen, että täysiä pisteitä on kovin vaikea repiä. Arvostelijoilla kun on tarkat kriteerit siitä, mitä tekstissään pitää mainita ja pääsykoekokelaan on vaikea lähteä näitä parametrejä etenkään pääsykoetilanteessa arvioimaan.

Itsekin pelkäsin viime kevään aineistotehtävän ("Vertaile aineiston perusteella aikuisilla ja lapsilla tapahtuvia verenkiertoelimistön muutoksia saunomisen aikana ja sen jälkeen") arviointia ehkä eniten, koska kuulin jonkun kirjoittaneen lähes tulkoon kaikki ne asiat, joita vastausanalyysissa mainittiin ja saaneen vain 4/20 pistettä. Oma saaliini oli 12/20 pistettä jälkeenpäin luettuna hieman epäselvästi koostetusta tekstistä huolimatta :)

Niinpä sanoisinkin, että yksi pahimmista virheistä pääsykokeessa on jäädä liian pitkäksi aikaa esseetehtävään kiinni. Siihen kun voi kuluttaa vaikka koko koeajan ja saada silti vain murto-osan pisteistä. Niinpä ajankäyttöään kannattaakin järkevöittää siten, että katsoo ensin, mitä aineistosta kysytään ja lukea se sitten alleviivaillen ja sivuhuomautuksia (siis esim. huutomerkkejä) marginaaleihin tehden. Suurta osaa artikkelista ei yleensä tarvita, joten osan voi lukaista vain pintapuolisesti läpi, jos esim. väliotsikko antaa epäilykseen aihetta.

Niinpä itse skippasin aluksi koko tehtävän kokeessa ja keskityin loppupuolen fysiikan ja kemian tehtäviin ensin eli yritin noukkia ns. helpot pisteet ensin pois. Esseeseen kävin kiinni vasta, kun aikaa oli tunti-pari jäljellä, enkä ehtinyt tehdä siitä mitään luonnosta etukäteen - sen kun poimin vain faktoja paperille. Varsinaista Galenoksen tietojen osoittamista ei tämän vuoden aineistokysymys juuri edellyttänyt, koska kysyttyä aihetta ei kirjassa suoranaisesti puida. Verenkierron suureiden ja perusperiaatteiden ymmärrys Galenos-tasoisesti oli kuitenkin tarpeen tekstin ymmärtämisen kannalta.

Vastausanalyysissa korostetaan hyvää jäsentelyä ja kokonaisuutta, harkittua esimerkkien käyttöä ja vertailua eli erojen ja yhtäläisyyksien ilmi tuomista. Aika samaa kauraa kuin esim. äidinkielet esseetkin :)

Miten tähän koitokseen sitten voisi valmistautua? Valmennuskurssit ovat yksi keino, koska useimmat ymmrtääkseni teettävät ihan vastaavia tehtäviä kursseillaan ja niistä saa sitten palautteen. Jos ei käy valmennuskurssia, voi vastaavia tehtäviä teettää vaikka kaverillaan/lukupiirin kesken. Esseen kirjoitusta helpottaa, jos tieteellinen teksti on jo ennalta tuttua luettavaa, eli esim. Duodecimin tai vastaavien alan lehtien lukeminen (löytyy vaikka kirjastoista) voi olla avuksi.

2. Muistisäännöt
Gallea lukiessa monia asioita on pakko takoa päähänsä ulkoa ja tässä urakassa muistisäännöt auttavat huomattavasti.

Itse käyttämiäni olivat mm.
 "Afferentit tuovAt Aivoihin, Efferentit viEvät Elimistöön"

"Na naapurissa, K kotona"

Aivohermoista:
"Haisuli (I) näki (II) silmänliikkeet (III),
tela-kolmonen (IV ja V)
loitontaa (VI) kasvoja (VII)
Kuulee (VIII) kielen kitaa (IX) kiertävän (X)
Lisäksi (XI) kieli liikkuu (XII)."

Aika hölmö muistisääntö oikeastaan, mutta toimii :)

Toinen samasta aiheesta:

"Some say money matters but my brother says big boobs matter more"
(s=sensorinen, m=motorinen, b=both=molemmat)

"AGU puree" (kuvittele närkästynyt, pureva Aku Ankka) eli Adeniini ja GUaniini ovat puriiniemäksiä, loput (tymiini, sytosiini ja urasiili) pyrimidiiniemäksiä.

Glukoosi: (OH-ryhmät): ylös - alas - ylös - alas - ylös - kuten auton vaihteet. Kun opettelee glukoosin, on helppo opetella muutkin sokerit, kun muistaa vain, mikä yksittäinen ryhmä kussakin on eri tavalla.

Enemmän ja ehkä parempiakin esimerkkejä löytyy tietenkin täältä: https://epione.fi/alyvuoto/index.php/topic,2052.0.html

Toinen hyvä keino kasvattaa muistin kapasiteettia, on numeroida asioita ja sitten helposti muistaa, että tälle ilmiölle oli kolme syytä ja kaksi seurausta ja sitä kautta on helpompi koota vastauksia. Tähän voi harjoitella omasanaisin muistiinpanoin kirjoittamalla vastaavat numerot sulkuihin, eli esim. "Diabetes (4+5)?" ja yrittää myöhemmin muistaa ne neljä syytä ja viisi seurausta.

3. Askartele "avattu" kaavakokoelma
...ja kertaile siitä fy/ken asiat näppärästi vielä vaikka ennen koetta. Itse luin omaani (Huippuvalmennuksen pohjalle tehtyä) vielä pk:ta edeltävänä yönä ja ilman ko. toimenpidettä olisin tuskin muistanut lämpölaskujen yksiköitä seuraavana päivänä oikein :)

Käytännössä "avattu kaavakokoelma" sisältää siis pääsykokeissa jaettavan kaavakokoelman hieman löyhemmin ladottuna, eli niin että väliin mahtuu kirjoittamaan. Itse kirjoittelin sitten kaavojen viereen kaikki ne suureet ja yksiköt, joita en vaikka unissani uskonut muistavani ja jaoin kaavarykelmän osioihin (hengitys, verenkierto jne), mikä helpotti kokoelman hahmottamista ja kaavojen löytämistä tarpeen vaatiessa.

Liitin mukaan myös itse piirtämäni kuvat tärkeimmistä kemiallisista yhdisteistä, jotka piirustustehtävien varalta myös opettelin ulkoa.

Värien käyttö on hyvinkin suositeltavaa :)

Lukurutiineista

Joku pyysi mua kommenttiboksissa kertomaan tyypillisestä lukupäivästäni viime keväänä, joten ajattelinpa yrittää palata ajassa sinne asti takaisin. Tämä mun tyyli ei ole mikään oppikirjaesimerkki - ei varmasti terveellisin, tasapainoisin tai missään määrin suositeltavin (vrt. ne esimerkit, joissa syödään, nukutaan ja liikutaan säännöllisesti), mutta mulla se toimi varsin tehokkaasti.

Eli mähän olin kansanopiston valmennuskurssilla yhdeksän kuukautta viime vuonna - syyskuulta huhti-toukokuulle (en muista tarkkaa loppumisajankohtaa ja viime viikkoina en opistolla enää juuri käynyt vaan luin kotona). Ensimmäisinä kuukausina tarvoimme läpi pitkän matematiikan perusteet. Tämä osio vähän venähti, mutta ennen joulua pääsimme kuitenkin fysiikkaan ja kemiaankin kiinni. Ainakin ydinfysiikan taisimme käydä kokonaan ennen joulua. Näitä matemaattisia aineita opiskelimme siis 5h päivässä, kolme kertaa viikossa ja Galenoksen anatomiaa/fysiologiaa torstaisin 5h ja perjantaisin 3h.

Kevätpuolella siirryimme todenteolla fy/ken pariin ja porhalsimme kaikki vanhan OPS:n mukaiset kurssit pl. ykköskurssit ja magnetismin läpi 1-3 lukion kirjan kappaleen päivävauhdilla. Illaksi jäi siis aina ~10-20 laskua ja useimmiten jotain rästitehtäviä myös viikonlopuille. Luin ja alleviivailin tietysti myös teoriaosuuksia ja ainakin tärkeimpiä juttuja pänttäsin myös ulkoa.

 Bilsasta oli niin ikään tehtäviä, esseitä ja tietysti sitä lukemista. Kurssin aikana kaikki Gallen jutut tulivat mulle uusina, en ollut siis ko. opusta aiemmin edes lukenut läpi toisin kuin muut kurssilaisemme. Tuntiopetuksen jälkeen "kotiläksynä" luin aina päivän aiheet ensin Eximian io-tiivistelmästä (toistaen lukemani päässä 2x), sitten sama IFA:sta eli "Ihmisen fysiologia ja anatomia"-kirjasta, jossa monet Gallen epäselvät lauseet on selitetty hieman eri sanoin mutta yleensä ymmärrettävämmin. Nämäkin toistin kaksi kertaa aina päässä lukemisen jälkeen (kertaushan on opintojen äiti ;)) ja lopuksi sama vielä Gallesta toistaen 3x päässä. Voi kuulostaa kovin hankalalta ja helpommallakin varmasti pääsee, sitä en kiistä :D Mulle tämä kuitenkin toimi loistavasti näin.

 (IFA vm. 1977)

 Säännöllisin väliajoin meillä oli Galle-bilsasta ja fy/kestä kokeita, joihin tuli sitten luettua ja laskettua koealuetta aika hyvin läpi. Mulla on aika nuoresta pitäen ollut tapana tehdä koealueesta aina omasanaiset muistiinpanot ja se onkin varmaan ollut aina mun tehokkain keino oppia yhtään mitään - niinpä luotin ko. keinoon myös pääsykokeiden kohdalla. Toiset oppii kuuntelemalla, toiset kuvamuistin kautta, mä muistiinpanojen kautta. Käytännössä ko. muistiinpanot käsittivät tiivistelmän Gallesta ja sivujen vasemmassa laidassa oli aina joku otsikko, jonka perusteella mun piti aina osata kertoa kaikki, mitä tiesin siitä asiasta. Näitä muistiinpanoja kirjoittaessani asiat olivat yleensä jo aika tehokkaasti unohtuneet, joten siinä taas kertasin kirjoittamani 2x päässä pikku pätkissä ja koetta edeltävänä  kävin vielä koko muistiinpanot (yl ~15-20s pikkupränttiä) toistaen 3x. Kokeissa pärjäsinkin yleensä ihan kivasti.

(No Gallen tiivistelmä ?) :D

Joulusta lähtien aloin tehdä valmennuskurssien io-materiaalien tehtäviä - en tosin järin kovaan tahtiin aluksi. Huippuvalmennuksen materiaalit hankin vasta myöhemmin keväällä. Muistaakseni huhtikuun alussa aloin sitten panostaa pääsykokeisiin täysipäiväisesti. Tässä vaiheessa joku peruskäsitys ja -ymmärrys Gallen asioista oli saavutettu, mutta suurin osa esim. Gallen alkupään asioista tai esim. tasapaino- ja suolalaskuista oli iloisesti unohtunut.

Ei siis auttanut muu kuin lähteä jälleen kertaamaan. Muistaakseni ehdin kerrata koko opuksen kokonaisuudessaan 2-3 kertaa ennen pääsykoetta - viimeisin kerta viikkoa ennen koetta. Samalla laskin pääasiassa io-materiaalien tehtäviä läpi n. 40 kpl/pvä (20 kemiaa, 20 fysiikkaa valikoiden joka päivälle eri aiheita ja eri vaikeustasoja). Lisäksi kävin läpi yhden vanhan pääsykokeen per päivä.

Mitään tarkkaa aikatauluesimerkkiä en osaa antaa, koska inhoan tarkkoja aikatauluja tai sitä, että päivät ovat ennaltamäärättyjä ja samanlaisia, joten en yksinkertaisesti tee niin. Pääpiirteittäinen lukusuunnitelmani käsitti vain sen, mitä pitäisi minkäkin kuun lopulla olla luettuna tai laskettuna.

Olen tehokkaimmillani yöllä, en aamulla, joten menin nukkumaan viideltä yöllä ja heräsin 12 päivällä. Hoidin aamutoimet, söin ja aloin laskea. Mulla oli vain kiintiönä tuo 40 laskua (aina 10 jälkeen soin palkaksi itselleni tauon yleensä koneella tai jotain välipalaa napostellen) ja jonkin verran lukemista siihen päälle, niin että sain itse valita järjestyksen ja tahdin, jolla ne kunakin päivänä hoidin. "Jännitystä" elämään toivat koiralenkit (ah, se kevään tuoksu ja lumen alta vapautuvat asfaltit), ruuanlaitto, kaupassa käynti ja joskus muistan ajelleeni vain kylää ympäri autolla ihan vain saadakseni muuta ajateltavaa :)

Sosiaalinen elämä oli aika rajattua, mutta onneksi läheiset ymmärsivät ja välillä sain jopa Iipulle leikittäjää ja kebab-toimituksia lukusessioiden keskelle :) Kämppä oli silloin aivan kaameassa kunnossa - priorisoin lukemisen siivoamisen edelle ja voi miten kivaa olikaan siivota, kun pääsykokeet olivat lopulta ohi :D Yhdestä asiasta pidin kuitenkin tiukasti kiinni - viikonloppujen illanvietoista. Ne oli mulle aina henkireikiä koko viikon kestäneen luku-urakan päätteeksi. Eli siis suomeksi sanottuna kävin ihan viihteellä tai yksillä tai vietin leffailtoja kaverien kanssa. Ne ehkä mut pitikin järjissään :)

Mutta eipä näissä asioissa voi oikein yksiselitteisiä neuvoja antaa - kaikkien oppimistavat, hallintakeinot (rutiinit vs. rutiinittomuus), pohjatiedot ja mieltymykset kun poikkeavat niin vahvasti toisistaan. Tärkeintä onkin vain tiedostaa omat ominaisuutensa ja sovittaa sitten lukuaikataulu sen mukaan.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi tekemään lukutilanteesta itselleen mahdollisimman miellyttävän. Hampaat irvessä ei synny kaunista jälkeä tai ainakin pieni mukavuudentavoittelu ja kivojen juttujen salliminen itselle tekee puuhasta... no, paljon mukavampaa ;)

Tule hyvä (pannu)kakku

Pannukakkukokeiluja muutaman viikon takaa:


Karppipannari
4 munaa
2 dl kermaa (tai kermamaitoa tai kermavettä, jos oikein pihistellään :D)
1,5 dl mantelijauhoa
2 rkl sulatettua voita
ripaus suolaa
makeutusainetta oman maun mukaan
(kardemummaa)

Munat vatkataan. Lisätään muut aineet joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa kauniin ruskeaksi.Tarjoillaan esim. marjojen ja kermavaahdon kera.

 

Suolainen karppipannari 

Taikina on sama kuin edellä (ilman makeutusta ja kardemummaa luonnollisesti), mutta lisäksi raa-an taikinan päälle ripotellaan runsaasti juustoraastetta ja jauhelihaa/kinkkusuikaleita/mitä ikinä - itse laitoin tonnikalaa ja oliiveja, kun niitä sattui löytymään jääkaapista. Nopea ja helppo, maku muistutti vähän itse tehtyä karppipitsaa :)

 

 

Mudcake

Vietän pitkästä aikaa rauhallista perjantaita kotona ilman sen kummempaa ohjelmaa. Skippasin aamuluennon, nukuin pitkään, tein viikkosiivouksen, kirjoitin parin päivän oppimispäiväkirjaosuudet KeBiin (á 200 sanaa), kävin parin tunnin Lidl- ja Citymarket-reissulla (kiva, kun sijaitsevat niin "helpon" matkan päässä... eivät kaukana, mutta liikenneyhteydet eivät mitkään parhaat...), tein ruokaa... Huomenna T2 tulee käymään Vantaalla 13 aikaan ja on yötä. Kiva siis nauttia nyt tästä rauhallisuudesta ja omasta ajasta :) Saatanpa vääntää vielä fetasalaattia ja katsella Haarautuvan rakkauden talo -leffan.

Kävin kaupassa kovan nälän kourissa ja tuli kova mieliteko leipoa jotakin. Vaihtoehtoina olivat pizza, porkkanapiirakka, suolainen tai makea pannari... päädyin kuitenkin lopulta mutakakkuun karppimuunnelmana. Olen joskus koettanut tehdä vastaavaa karppipalstan ohjeella, mutta siitä tuli ihmeen kitkerää. Niinpä nyt sovelsin ihan normaalin mutakakun ohjetta.

Mutakakku
200g suklaata (tummaa, 70-80%)
200g voita sulatettuna
vajaa 1 dl soija(tai vehnä-)jauhoja
6 kananmunaa
kuumennusta kestävää makeutusainetta maun mukaan (tai 2,5 dl sokeria keltuaisten joukkoon vatkattuna)

1. Sulata suklaa mikrossa ja sekoita siihen sulatettu voi.
2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
3. Vatkaa keltuaiset ja makeutusaine vaahdoksi. Lisää joukkoon suklaa-voiseos sekä jauhot.
4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele taikinan joukkoon.
5. Paista 150 asteessa 20-30 min (kuuluu jäädä keskeltä tytisevän raa-aksi).

Maku oli tällä kertaa kohdillaan, mutta ensi kerralla paistan vähän vähemmän aikaa (nyt 30 min). Nyt tein puolikkaan annoksen, joten kakusta tuli aika ohut ja se paistui vähän turhan kypsäksi. Nautiskelin kakkua kermavaahdon ja kuningatar-piltin alle verhoiltuna.

Huomispäivä jänskättää jo hieman etukäteen - lauman olisi nimittäin tarkoitus kasvaa (älä äiti tipahda tuolilta, ethän ;) ). Olen pyöritellyt ajatusta jo monta viikkoa ja päädyin lopulta toteuttamaan projektin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Karppilaskiaispulla

Tällaista tuli kokeiltua kotipuolessa ja ai että, kun oli hyvää, vaikkei tuo ulkonäöltään ehkä ihan tavisversiolle pärjääkään :)

Pohjana oli makea muunnelma minuuttisämpylästä, johon (1 kpl) tulee:

Minuuttipulla
1 rkl sulatettua voita
n. 1,5 dl mantelijauhetta
1 kananmuna
makeutusainetta oman maun mukaan (kannattaa maistella!)
mausteiksi pullamausteita eli kardemummaa ja kanelia

Täyte: 
makeutusaineella (ja vaniljauutteella) maustettua kermavaahtoa
kuningatar- tai muuta marjapilttiä

Aineet sekoitetaan pienessä jälkiruokakulhossa, pinta tasoitetaan lusikalla ja seosta mikrotetaan täydellä teholla noin minuutti. Sitten pulla kumotaan leikkuulaudalle, annetaan kuivahtaa hetken aikaa, halkaistaan ja täytetään. Nam!

Laskiainen

Maanantai (preparing):

Tiistai (in action):

 

Ullanlinnanmäki, Helsinki ~ klo 12.30

 

No pullaa!

Mut mites toi tarkennus, hah! (Jouduin poistelee taustalta tyyppejä, jotka oikeesti oli zoomissa.)

  

 "Meille kans!"

   

Paikalla tyyppi ja sen kaveri (yht. n. 3000 hengen hippalot).

 

Toiset panostivat enemmän kuin toiset (kilpailu!):

Tää ois sopinu elukkalaisille!

Illalla oli sitten vielä etkot yhden kurssikaverin tykönä ja jatkot Circuksessa keskustassa. Sielläkin oli paikalla ~1000 ihmistä, eli himppusen ehkä liikaa. Ei mahtunut enää tanssimaan tai liikkumaan kunnolla, saati sitten kuulemaan omaa ääntään... Menossa tuli siis oltua lähes koko päivä, mutta olipa vain kiva kokea ihkaensimmäiset haalaribileet - siis niiden haalareiden kanssa! Merkkejäkin on jo kokonaiset neljä(!) :D Kolme ensimmäistä sain ommeltua maanantaina haalariin. Inhaa puuhaa.

Tänään on sitten ollut tarkoitus kiriä eiliseltä jääneitä rästihommia. Ei vielä kovin lupaavalta näytä, mutta toisaalta saan aina eniten aikaan yön pimeinä tunteina :)

Iltapäivällä oli solu- ja molekyylibilsasta labratöitä ja huomenna on kuulemma niiden suhteen ihan tappopäivä - kotona olen tuskin ennen viittä. Juuri ko. labrojen takia osa vuosikurssilaisistamme missasi koko laskiaisriehan eilen :(

Aamupäivällä sen sijaan oli vuorossa puolestaan ehkä yksi mielenkiintoisimmista leikkelyistä ikinä: sikiön verenkierto. Käytännössä saimme pöydälle sikiön kalvoineen ja sitä sieltä sitten pikku hiljaa kuorittiin esiin ja ihmeteltiin erilaisia kalvo- ja muita rakenteita, kuten kohtukäpyjä (nuo punaiset möllit ao. kuvassa).

 

(Kuva täältä)

Jännimpiä kaikista olivat kuitenkin n. 40 päivän (saimme arvioida eri sikiöiden ikiä kokotaulukoiden perusteella) ikäiset sian sikiöt. Ne muistuttivat jo aivan oikeaa possua pikkuisine sorkan, selkärangan, hännän ja kärsän aiheineen, vaikka pituutta oli tuskin seitsemää senttiä enempää (ao. kuvan alimmainen possu lienee samaa ikäluokkaa, tosin on vähän vanhempi). Kämmenelle mahtuivat siis aivan vaivatta, pikkuiset söpöläiset. Ja niitä oli niin monta samalla emakolla, ainakin 14 saimme laskettua!

(Kuva täältä)

Olisiko kovin väärin käydä hakemassa teurastamolta tuollainen pikkuinen talteen ja säilöä pieneen purkkiin ihailtavaksi ja siliteltäväksi? ;)

"To ten million fireflies I'm weird 'cause I hate goodbyes...

...I got misty eyes as they said farewell

But I'll know where several are
If my dreams get real bizarre
'Cause I saved a few and I keep them in a jar"

(Owl City - Fireflies)



Takaisin Vantaalla. Haikea olo. Kuuntelin mm. em. biisiä junamatkalla. Jotenkin vasta tänne muutettua on huomannut, kuinka rakkaita "vanhaan elämään" jääneet ihmiset ovatkaan. Harvoiksi jäävät tapaamiset vielä korostavat sitä.

Toisaalta olisi ihana käydä kotipaikkakunnalla useammin ja mennä viettämään kesä sinne - toisaalta haluaisin oikeasti rakentaa uuden elämän tänne, koska täällä kuitenkin tulen vielä seuraavat 5,5 vuotta pyörimään. Dilemma.

Viikonlopulta ei ole kuvia, koska luulin unohtaneeni kameran kotiin. Takaisin päästyäni löysin sen kuitenkin reissulaukkuni sivutaskusta. Tyypillistä. Koko viikonloppu oli muutenkin täynnä vastaavanlaisia onnettomia aivopieruja (soittoja vääriin numeroihin, drinksujen kaatelua ystävän matolle, lompakon etsiskelyä laukusta kunnes lopulta huomaa pitävänsä sitä kädessään, musiikin kuuntelua kuulokkeet korvilla, kun musiikki itse asiassa tuleekin koneen kaiuttimista... you get the point)... :D

Mutta aivan ihanaahan oli taas noita rakkaimpia nähdä. Perjantain pyörin T2:n kanssa Tampereella yrittäen kysellä sieltä kesätöitä. Ei järin lupaavalta vaikuta niiden suhteen. Lauantaina kävimme S:n kanssa vähän kaupoilla ja illalla H:n kanssa viihteellä. Oli kiva reissu, joskin vanhassa kantabaarissa käyminen on sekin tällaiselle emootikolle ajoittain vähän haikeaa :D Kaikki muistot kun tuppaavat väkisinkin tutuista paikoista mieleen.

Sunnuntaina piti käydä katsomassa veljeni perheen uusinta tulokasta - pikkuista maine coon -tyttöä, mutta eipä tuo sitten onnistunutkaan. Illalla junailin itseni takaisin Vantaalle.

Kotiinpaluu oli sekin itsessään hiukan alakuloinen:

Jump kangaroo, jump!

[angst] Rakas päiväkirja. Nyt ottaa päähän. Seikkailin kolme tuntia erinäisissä Helsingin kaupunginosissa kesätyöpaikkaa kinuamassa. Eksyin tarpeeksi monta kertaa, pääsin vasta 19 maissa kotiin ja olen aivan jäässä vieläkin. Ai niin ja saldo: no ei yhtään mitään. Painajaismaista touhua. Kuka ylipäätään on keksinyt, että opintotuki pitää katkaista kesäksi? Ja miksi sen pitää olla niin pieni, ettei sillä pysty elämään? Miksi sossukin maksaa enemmän? [/angst]



Yliopistolla kävin tänään vain leikkelyissä. Aurinko paistoi ihanasti - tässä vaiheessa olin vielä varsin hyvällä tuulella! Tällä kertaa opin, miltä näyttää koiran anaalirauhanen (sattui osumaan skalpellin reitille lihasten välistä verisuonia esiin preparoitaessa) ja -tiehyt sekä ductus thoracicus (=rintatiehyt, imutie) sekä cisterna chyli (=maitiaissäiliö, imusuoniston osa). Näin vallabin luurangon, mukaanlukien kallon keitettynä. Onkohan sokrujen (niinikään pussieläimiä) hammaskalusto samankaltainen?


(Kuva)

Alkuviikosta jenkkikoiranraadoltamme löytyi bursiitti (limapussin tulehdus ja sen aiheuttama sidekudoksinen paksuuntuma takajalan nivelessä), kaksi uutta punkkia, trauman aiheuttama arpeuma jalasta ja revenneitä kynsiä. Lieneekö ottanut tarhalla yhteen muiden kanssa?

Nämä siis tällaisina jänninä kuriositeetteina verisuonten ohella.

Viikko on ollut aika rankka ja huominen tulee sitä myös äärimmilleen vietynä olemaan (9-12 leikkely, 12-14 kehitysbilsan luento, 14-16 solu- ja molekyylibilsan ryhmätyö). Mitään ylimääräistä ei sitten oikein olekaan ehtinyt tekemään - TOKO ja joogakin taitaa jäädä välistä. Onneksi viikonloppu on tarkoitus viettää kotopuolessa vanhojen ystävien parissa. Saa taas nollailtua kunnolla.

Kynnet olen sentään saanut melko kivaan kuosiin. Ne olivat jossakin vaiheessa tosi hauraat ja lohkeilevat, mutta nyt alkavat hiljalleen jo olla entisessä kunnossaan ja mitassaan. En tiedä, mikä se välivaihe oli, mistä se tuli ja mihin meni. Nyt oli kuitenkin pakko kokeilla noita viikonloppuna löytyneitä kynsitarroja - ennen mulla ei tällaisia ole ollutkaan! :)



Tänään olisi tarkoituksena vielä laittaa ruokaa (kanakastiketta), katsella hiukan telkkua ja kirjoitella ystävänpäiväkortit valmiiksi postiin vietäviksi.


(Kuva)

Ja ystävistä puheenollen... onneksi - huolimatta siitä, kuinka myöhään ja kuinka pahantuulisena kotiin palaakaan - on vastassa pikkuinen pörriäinen, jonka maailma (ja sitä kautta myös oma) kirkastuu sillä hetkellä, kun ovesta astuu sisään. How many people can you say that about?



"Muuten vain"-video Iipusta toissaviikonlopulta. Ajattelin kokeilla, miten latautuu ja pyörii täällä. Sen myötä terkkuja Iipulta lukijoille!