Berliinin joulumarkkinat, part I

Heissan! Kiinnostaako reissujutut? No, niitä olisi nyt joka tapauksessa luvassa.

Teimme Berliiniin neljän päivän pyrähdyksen marraskuun lopulla, juuri joulumarkkinoiden avauduttua. Matkakohde valikoitui oikeastaan lähinnä lentojen hinnan ja helppouden perusteella. Berliini oli minulle jo ennestään tuttu ja mieluummin olisin lähtenyt johonkin täysin uuteen kaupunkiin, mutta toisaalta edellisestä Berliinin matkastani oli jo niin kauan, että eipä se lopulta haitannut. Ja O:lle kohde oli täysin uusi. Olimme alunperin suunnitelleet käyvämme usean lähellä sijaitsevan kaupungin joulumarkkinoilla, mutta lopulta noita kaupunkeja ei kovin montaa löytynyt ja kun saimme tietää, että pelkässä Berliinissäkin joulumarkkinoita on useita kymmeniä, emme muiden kaupunkien perään enää haikailleet.

Joulumarkkinat sinänsä olivat meille molemmille varsin mieluinen ja odotuksen arvoinen asia - O:lle ehkä ennen kaikkea tarjoilujen ja minulle tunnelman puolesta. Jotkut ehkä muistavatkin, että ensimmäinen yhteinen matkamme ja O:n ensimmäinen ulkomaanmatka ja lentomatka ikinä vuonna 2011 suuntautui Frankfurtin joulumarkkinoille. Siitä asti olen haaveillut uudesta vastaavasta matkasta, mutta vasta nyt satuin saamaan lomaa juuri sopivaan ajankohtaan.

Ehkä juuri siksi tuntuu myös niin pahalta ajatella joulumarkkinoille tänä vuonna kohdistunutta terrori-iskua. Miten jonkin niin hyvän voi haluta kääntää niin pahaksi? Nämä ensimmäiset kuvat on otettu jotakuinkin siitä kohdasta, josta rekka jysäytti ihmisten päälle.

Vaan koska huomio on juuri se, mitä terroristit iskuilleen haluavat, en aio nyt antaa sitä heille enää tämän enempää, vaan keskityn kertomaan teille matkastamme, jonka siis teimme noin paria viikkoa ennen kuin mitään iskua osattiin edes kuvitella.

Saavuimme Berliiniin aamupäivällä ja jäimme lentokenttäbussista Zoologischer Gartenilla, josta on lyhyt kävelymatka ensimmäisessä kuvassa näkyvälle Gedächtniskirchelle eli rauniokirkolle - yhdelle Berliinin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sen juurella sijaitsevat joulumarkkinat olivat ehdottomasti meille mieluisimmat ja niille palasimmekin vielä toistamiseen. Ihan ensimmäiseksi oli kuitenkin pakko tilata hiukan currywurstia kovimpaan nälkään. Tähänkin meillä liittyi erityinen muisto - Frankfurtissa O nimittäin tilasi kaikkein tulisimman currywurstin, mitä tarjolla oli - tarjoilijan varoituksista huolimatta. Eipä hän sitä sitten montaa palaa pystynytkään syömään,  vaan joutui lepyttelemään suutaan jäätelöllä. Tästä viisastuneina tilasimme nyt kiltisti aika miedon version, joka oli oli kaikin puolin hyvää ja syötävissä.

Lämpimät juomat ovat yksi joulumarkkinoiden ihanimmista asioista ja tämä ensimmäinen taisi olla lumumbaa - lähinnä siihen liittyvän inside-huumorin vuoksi 

Toinen asia, jota tiesimme joulumarkkinoilta odottaa olivat paahdetut, maustetut mantelit. Ihan sellaisiin valikoimiin emme törmänneet kuin Frankfurtissa, mutta löytyipä Berliinistä ainakin Toffifeen ja Nutellan makuisia manteleita.

Sen sijaan raclette-kioskit olivat uusi, odottamaton juttu. Ai että tuota juustoa!
Ei sillä, ettäkö vuonna 2011 olisimme racleten perään edes osanneet haikailla...

Toinen odottamaton piirre olivat erilaiset elämykselliset ravintola-alueet, joista yksi oli esimerkiksi panostanut tällaisiin söpöihin tynnyrimökkeihin ja niiden seinämaalauksiin.

Eikä mökkien ulkopuolellakaan pahalta näyttänyt!

Myös tavaratalot oli puettu jouluasuun. Tässä välissä piipahdimmekin ostoksilla.

Ja kun palasimme takaisin ulos, alkoivat valot näyttää parastaan.

Illan hämärtyessämme teimme markkinoilta vielä yhden löydön: Hungarian langos! Niitä unkarilaisia leivonnaisia, joihin olimme tutustuneet ja ihastuneet Budapestissa.

Mitä mainioin iltapala!

Tässä puolestaan toinen hyvä esimerkki ravintoloihin (voiko niitä sellaiseksi kutsua?) panostamisesta: asiakaspaikat olivat keinuja!

Mausteisia joulukeksejä sai napostella kaupan päälle.

Koko iltamme vierähtikin noihin yksiin joulumarkkinoihin tutustumalla, emmekä malttaneet edes käydä viemässä pieniä matkalaukkujamme hotellille ennen kuin vasta myöhään illalla.

Hotelli lunasti odotukset, joten parempaa alkua reissulle olisi tuskin voinut kuvitellakaan.

Hei hei mitä kuuluu

Hämmennyksekseni olen viime päivinä saanut useamman kommentin, joissa on kyselty postausteni perään. En ole missään vaiheessa tehnyt tietoista päätöstä bloggaamisen lopettamisesta, postaustauosta tai mistään muustakaan sellaisesta, jotenkin aika on vain hurahtanut kaikkeen muuhun. Ja jotenkin kai ajattelin, ettei se ketään kiinnostakaan. Vaan jos näin pitkän tauonkin jälkeen useampikin teistä on vielä jaksanut käydä täällä kurkkimassa ja jopa jättämässä kommenttia, niin tokihan voin jälleen ottaa itseäni niskasta kiinni.

Mitä siis kuuluu? Kiitos kysymästä, oikein hyvää. Halloweenin jälkeen iskeydyimme täydellä teholla kiinni joulutouhotuksiin. Kävimme Berliinissä joulutorimatkalla ja kyllä, poikkesimme jopa kahdesti juuri sillä surullisenkuuluisalla terrori-iskun kohteeksikin joutuneella torilla. Se oli itse asiassa lempparimme. Tuntui ihan kammottavalta lukea uutisia tapahtuneesta paria viikkoa myöhemmin ja se jää kyllä varmasti ikuisesti varjostamaan tuohon matkaan liittyviä muistojani.

Näistä kuvista ei kuitenkaan tuo huoli ja murhe vielä paista. Sen sijaan saatatte huomata, että hankimme parahiksi ennen reissua myös molemmille uudet rillit, haha.

Kotimaan kamaralle päästyämme piti tietenkin poiketa myös Helsingin joulutorilla, jolta tarttui tänä vuonna matkaan lähinnä vain luksusherkkuja: savustettua poroa, graavisiikaa, lahjatoffeita sekä erilaisia juustoja, kuten piparijuustoa. Lisäksi nautiskelimme annoksen peuramakkaraa ja punajuurilisuketta, jotka toimivat yhdessä yllättävän kivasti, joskin kalpenivat kyllä aika 100-0 Saksan joulumarkkinoiden herkuille.

Samoin oli tietysti pakko poiketa joulubrunssilla - tällä kertaa Treffipubin sellaisella. Kattaus edusti totuttua laatua, etenkin alkupalojen osalta taas jälleen kerran.

Joulukuussa minulla oli myös harvinaisen paljon viikonloppuvuoroja, joten jouluostoksille ja muille -valmisteluille jäi huomattavasti vähemmän aikaa kuin edellisvuosina - huolimatta siitä, että aloitin lahjojen hankkimisen jo hyvissä ajoin marraskuussa. Ja ehkä se lahjojen ostelu lähtikin hieman lapasesta, ensi vuonna voisi taas tyytyä hiukan vähempään.

Lisäksi minut hyväksyttiin syksyllä pieneläinsairauksien erikoistumisohjelmaan, jonka osalta puuhastelin iltaisin kasaan eräänlaista potilaspäiväkirjaa. Erikoistumisohjelman ensimmäisinä kuukausina pitää siis kirjoittaa Excel-taulukkoon lyhyt kuvaus jokaisen työpäivän jokaisesta potilastapauksesta. Tavallaan aika kiva juttu - näkee ihan konkreettisesti, miten erilaisia tapauksia tulee hoidettua. Kääntöpuolena blogin avaamiselle ei vain tuntunut löytyvän tyhjää koloa.

Tammikuu on puolestaan vierähtänyt jonkin sortin post-joulu-tunnelmissa. Olenko mahtanut täällä mainitakaan, että O sai tosiaan syksyllä oman alansa töitä ja itse päädyin nyt jatkamaan vielä samassa työpaikassa kuin koko vuoden 2016. Lyhyt sijaisuuspätkähän tämä on, mutta arvostan sitä suuresti ja olen siitä kiitollinen. Kummallekaan meistä ei siis kuitenkaan kertynyt tänä vuonna juuri minkäänlaista joululomaa, joten olemme nyt sitten tammikuussa ikäänkuin takautuvasti herkutelleet, juoneet glögiä ja pelailleet lautapelejä senkin edestä. Viimeiset pari kertaa viime viikonloppuna näkemämme La La Land -leffan soundtrackin tahdissa.

Lautapelithän eivät tosin ole kuuluneet yleensä perinteiseen joulurepertuaariimme, mutta muutama viikko sitten tuli sellainen olo, että olisi kiva pelata jotakin, eikä kaapista löytynyt kuin Muuttuva labyrintti. Samoihin aikoihin lukemani paikallislehden juttu innosti meidät tutkailemaan tarkemmin aikuisten suosimia lautapelejä ja niin klikkailimme kotiin ilmeisen kuuluisan ja suositun Menolippu-pelin Eurooppa-version. Sitä olemme nyt sitten pelailleet useampanakin iltana. Kerran saimme mukaamme myös T:n, mikä teki touhusta entistäkin hauskempaa.

Niin, olenko tosiaan mahtanut sitäkään täällä mainita, että paras ystäväni viimeisen 14 vuoden ajalta, T, muutti myös syksyllä tuohon parin sadan metrin päähän?

Että eipä tässä vissiin kauheasti kehtaa mistään valittaa ♥

Happy Halloween

Tämänvuotinen halloweenin aika on jostakin syystä ollut todella onnellista aikaa. Onnellista ja kiitollista. Kaikki on hyvin juuri näin. O:n kanssa tuli lokakuun alkupuolella viisi vuotta täyteen, minkä kunniaksi mies toi mulle tällaisia.

Moni muu varmaan olisi toivonut ruusuja, mutta minulle tämä oli merkki siitä, että kyllä se naisensa jo tuntee.

 Pieni oma halloween-maailmamme oli nimittäin silloin jo syntymässä. Tykkään niin kovasti tuosta mustan, valkoisen ja oranssin kontrastista. Ja kurpitsat, ne on ihania. Ja hiiret ja korpit. Käkkyräoksat. Kynttilät. Vanhat kirjat. Lepakot. Kissat. Ah. What's there not to love?

Onhan tuota tavaraa bileajoilta sen verran monta laatikollista kertynyt, että olisi hölmöä rakastaa niitä vain laatikoissaan varastossa. Etenkin kun viime vuonna halloween vilahti ohi Italiassa ultraäänikuvantamista opiskellessa. Kyllä tuntui tyhjältä.

Matto tosin on uusi. Haaveilin siitä monta vuotta, mutta tänä vuonna kyllästyin haaveiluun ja tilasin sopivan näköisen pienellä riskillä netistä, Mattotukku.fistä. Matto taisi lähteä samana päivänä ja olla perillä seuraavana. Älyttömän nopeaa ja hyvää palvelua sekä hyvänlaatuinen matto! Lämpimät suositteluni, jos on matolle tarvetta.

Haaveilin myös tilaavani kollaasiin pari uutta halloweenimpaa julistetta, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Onneksi on tuo pöllö.

Takan päälle on kiva tehdä asetelmia.

Lepakot pääsivät tänä vuonna ikkunaan.

 Graafiset kuviot toimivat kivana tehosteena.

Yksi tämän vuoden ainoista uusista hankinnoista oli yllä näkyvä kurpitsa, jonka sisällä on pienet pattereilla toimivat ledivalot. Kaunis! Kuva ei oikein tee oikeutta. Ja ehkä tuo kara olisi kiva sprayata mustaksi.

Kivoin hankinta kuitenkin lienee tämä pääkallokokoelma. Katselin netissä halloween-kauppojen luurankotarjontaa ja ihmettelin, miten vapaalla kädellä ne oli muotoiltu. Teki mieli hankkia jotain aidomman näköistä ja ei kun tuumasta toimeen.

Oli pakko tilata kerralla kaikki lempieläimeni - kissa, kani, gerbiili ja siili mukaanlukien. Koiraa tosin ei ollut, joten piti tyytyä kettuun.

Aitoa luutahan nämä eivät ole, vaan muotin mukaan valettuja, mutta sen verran yksityiskohtaisia, että näitä voi hyödyntää myöhemmin myös ammatillisiin tarkoituksiin. Josko vaikka joskus sattuisi olemaan ihan ihkaoma vastaanottohuone...

Kurpitsatilalta haetut kurpitsat veisteltiin viime viikonloppuna muotoonsa.

O kauhistui, kun kaivoin tämän mallin netin uumenista ja toivoin samanlaista. Yllättävän helpoksi tuo kuitenkin osoittautui, kun piirsi ääriviivat kurpitsan kylkeen.

 K-Raudasta tarttui matkaan pari kummituspensasta.

Viime sunnuntaina söimme kahdestaan halloween-aterian.

Alkupalaksi silmiä...

Pääruuaksi kurpitsa-broileri-parmesaanipastakastiketta mustapapupastalla.

Ja jälkkäriksi karpihkoa suklaapiirakkaa.

Mukavaa pyhäinpäivää itse kullekin!