Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan...

Paljon on taas tapahtunut viikon aikana - olen mennyt pää kolmantena jalkana yliopiston, kodin ja kauppojen väliä (ne jouluostokset, ne jouluostokset...), enkä ole oikein ehtinyt tai jaksanut kirjoitella tänne. Tässä nyt kuitenkin alkuun kuvasatoa joulukodistamme -09. Kuulumisia päivittelen ehkä pikku torkkujen jälkeen ;)

Tai sitten joku muu päivä. We'll see.

Kovin hyvin ei punainen sovi kelta-lime - yhdistelmään, mutta minkäs teet... Tässä kuitenkin olohuonetta.

Verhot ovat tässä silittämättä ja lyhentämättä. Silitysrautaa mulla ei ole ja jep, oli kiire ottaa kuva ;)

 

Valo-oksat ovat saaneet jouluisen koristuksen.

  

Hyasintti on nyt viikon kuluessa avautunut ja tuoksu on huumava, ah.

 

Siilipehmo joulufiiliksissä tonttulakkini päässään.

 

Tonttukoriste lapsuuskodin peruja. Tulee ihan lapsuusjoulut mieleen :)

Ja keittiötä...

Toinen pienistä joulukuusistani.

 

Lasisia kuusenpalloja, joita nyt koitan pienimuotoisesti kerätä. Punainen on parin vuoden takaa eräältä siilikasvattimme omistajalta joululahjaksi saatu ja värittömän sain vuosi sitten äidiltäni. Kauniita!

 

Ja viimeiseksi rakkain joulukoristeeni - tonttu, jolla on ikää jo aika paljon. Saimme pienenä veljeni kanssa kumpikin omamme ja kotoa pois muutettuamme veimme ne mukanamme. Tosi symppis kaveri, jonka tapaan ilokseni aina jouluisin :)

Hermosto sekoittaa/sekoittuu

Alkuviikosta olen nyt koittanut vielä ottaa itseäni niskasta kiinni tuon neurobilsan kanssa, vaikka pahasti aikataulusta jäljessä edelleen olenkin. Onneksi neurofysiologian puolta (synapsit, reseptorit, aistit, aktiopotentiaalit) ei ole nyt peruskurssilla juurikaan syvennetty Gallen anneista, joten ne eivät tuota suurta työtä. Sen sijaan hermoston anatomian latinankielisissä nimissä on kyllä tekemistä. Ja kaikkien ääreishermojen kulussa ja hermotusalueissa ylipäätään. Etenkin, kun tunnun jo henkisesti olevan joululomalla...

Fysiologian kirjamme on muuten älyttömän hyvä - helppolukuista ja selventäviä värikuvia. Tosin joissakin aiheissa teksti jää kuulemma turhan pintapuoliseksi käsittelyksi. Tämä on kuitenkin muokattu versio vastaavasta ihmisfysiologian opuksesta (ei siis IFA:sta), joka minulla oli viime vuonna lainassa kirjastosta pääsykokeisiin lukiessani ja jota muutenkin hyödynsimme valmennuskurssilla. Siinä on todella hyviä kuvia Gallen tekstin tueksi - elukkaan hakevat vink vink ;)

Teetä kuluu...pimeää on, kun lunta ei näy (tänään tosin koitti sataa vähän räntäistä lunta). Hurrasin liian aikasin tuossa aiemmin syksyllä, kun pari viikkoa jopa oli valkoinsena maa. Lisäksi päähäni on iskostunut vanhan psykologian opettajamme ajatus siitä, että lukutilanteesta kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman mukava - niinpä lähellä onkin aina oltava jotakin hyvää juotavaa tai syötävää ;) Etenkin näin joulun alla on ihana nautiskella erilaisia jouluteelaatuja sekä tietysti glögiä.

 

 Onneksi käytäntöäkin olemme jälleen tällä viikolla saaneet harjoitella. Tänään oli fysiologian harjoitustöitä labrassa: lähinnä veren hematokriitin, hemoglobiinin ja punasolujen lukumäärän määrittämistä näytteestä. Iltapäivällä oli sitten neurobilsan demot dissektiosalilla eli saimme katsella hermoston osia muovimalleista, hevosen päästä, pitkittäissuunnassa kahtia halkaistusta koirasta (demonstroi selkäytimen aika kivasti) sekä formaliinilla fiksatuista aivoista ja kokonaisesta koirasta. Yllätyin siitä, miten pienet aivot hevosella (ison appelsiinin kokoiset) ja kissalla (noh, todella pienet) onkaan! Formaliinin katku oli aika ikävä, mutta muuten demoista oli kyllä hyötyä.

 

Tiistaina eli eilen oli puolestaan ohjelmassa refleksien testausta/palpointia (muutamalla vuosikurssilaisen koiralla) ja oftalmologiaa eli silmätautioppia eli koiran silmään kurkkimista oftalmoskoopin avulla. Enpä enää ihmettele, miksi erikoistuneita silmälääkäreitä on niin vähän - ei sieltä oikein tahtonut kukaan edes sokeaa täplää (eli sitä kohtaa, josta hermot ja verisuonet kulkevat silmään) erottaa, yksittäisiä verisuonia vain. Refleksit (mm. patella-, panniculus-, tibialis cranialis- ja koukistusrefleksi) saimme kokeiltua läpi ihan kivasti.

(Kuva)

 

 

"Potilaat" olivat hieman stressaantuneita, mutta kovin kilttejä. Voi kun näin olisikin aina, ja voi kun ihmisten asenteet muuttuisivat niin, ettei kuonokopan koiran päähän vaativa eläinlääkäri olisi enää se ilkeä paholainen, vaan ihan normaalia käytäntöä itsensä (lue: kasvojensa/ käsiensä - ainoiden työvälineidensä) suojelemiseksi toteuttava, työturvallisuudestaan huolta pitävä ammattilainen. Nimittäin yksi ensimmäisiä asioita, mitä klinikalla harjoittelemassa ollessani opin, oli että mikä tahansa koira voi purra. Siis _mikä-tahansa_ - vaikka olisi kuinka mamman mussukka kotioloissa. Kun koira on stressaantunut ja kipeä ja tutkiminen pahimmillaan vielä sattuu, ei pureminen ole mitenkään tavatonta. Niinpä kuonokopan käyttöä klinikalla ei omistajan pitäisi ottaa minään henkilökohtaisena loukkauksena tai epäluottamuslauseena koiraansa kohtaan. "Ei se ikinä ennen ole..." on aika vaisu selitys siinä vaiheessa, kun lääkäriltä on kädestä hermot poikki (yhteen tällaiseen elliin olemme jo saaneetkin yliopistolla tutustua). Toivottavasti asenteissa tapahtuu siis kehitystä - keskustelua aiheesta on onneksi lemmikkifoorumeilla jo mukavasti käyty :)

Nyt palaan taas murehtimaan hermoja eläinten - ei ihmisten - raajoissa.Vielä viimeinen rutistus olisi jatkettava - motivaatiota tuovat vähän juuri saadut tenttitulokset: lihaksista nelonen ja biokemmasta vitonen, aijai :)

Jouluostoksia

Kun risteilystä oli selvitty (kuvassa koiravahdin tuliaiset, ei omaan napaan meneviä ;) ), lähdin lauantaina enemmän tai vähemmän pakon saattelemana jouluostoksille, kun veronpalautukset olivat edellispäivänä kilahtaneet tilille. Jokusen tunnin kuluttua palasin huomattavasti köyhempänä, mutta myös stressitaso laskeneena - oli siis varsin tuottoisa reissu.

Löysin samalla itselleni uuden lompakon, sillä edellinen tiputteli kolikoita aina ympäri bussin tai kauppojen lattioita, ja niitä oli sitten vähän noloa alkaa aina keräilemään. Siitä kun puuttui varsinainen kolikkotasku. Dilemmoin pitkään lilan, sähkönsinisen ja possunpunaisen välillä, mutta päädyin lopulta kuitenkin tähän melkein omimpaan:

Lisäksi valotähti oli jossakin tarjouksessa 1,90e (johto menee rumasti - tiedän).

 Ja lempijoulukukkieni hyasinttien tuoksu leijui Prisman kukkaosastolta niin huumaavana, että pakko sitä oli käydä yksi nappaamassa mukaan (0,99e). En kuitenkaan jouluani täällä vietä, joten pakko yrittää nautiskella tuosta tuoksusta jo vähän etukäteen ;) Joku juuri kommentoikin pitävänsä kotini tyylistä, mutta tällaisissa edullisissa löydöissä on juuri sen opiskelijasisustamisen salaisuus. En olisi ostanut tuota kynttelikköä 12e:lla, valotähteä 7e:lla, hyasinttia 5e:lla... en näillä tuilla. Jos kävisin töissä, olisi tilanne aivan toinen.

Sain myös vihdoin ostettua joulukorttitarvikkeet ja loppuilta sujuikin mukavasti kortteja vääntäessä, kynttilöitä poltellessa ja joululauluja kuunnellessa. Tällaisia näistä tänä jouluna tuli (TE, JOTKA OLETATTE KORTIN SAAVANNE, VOITTE JÄTTÄÄ KATSOMATTA ;) ) Vielä kun saisi nämä joskus postiinkin...

Sunnuntaina sain sitten vähän orientoiduttua jälleen tuohon neurobilsan opiskeluun ja linnanjuhliakin tuli hetki seurattua. Muuten itsenäisyyspäivän viettäminen jäi tällä kertaa vähemmälle. Muistan, kuinka meillä joskus alakoululaisina oli erään ystäväni kanssa jopa siniseksi värjättyä Spritea ja sinisiä poppareita 6.12 kunniaksi, mutta tällä kertaa en juuri edes ehtinyt ajatella koko päivää. Toisen adventin sentään muistin, ja uusi kynttelikkö sai jälleen toteuttaa virallista tehtäväänsä.

Tajusinpa myös, että sitten neljättä adventtia en täällä enää vietäkään... enkä ylipäätään enää yhtään vapaata viikonloppua, kun ensi viikonloppu menee varmaan tenttiin lukiessa :( Viimeisten joululahjojenkin kanssa saattaa tulla hieman kiire. Nyt on jopa ensimmäistä kertaa tullut sellainen olo, että on ihan kiva lähteä puolentoista viikon päästä kotikaupunkiin käymään. Kaikki ihanat jouluperinteet ja ystävät odottavat - etenkin tapaninpäivänä näkee varmaan paljon tuttuja kaupungin paikallisessa. Vähän kuitenkin pitäisi vielä jaksaa: ensi viikon maanantaina on se viimeinen tentti neurobiologiasta eli neurologian anatomiasta ja fysiologiasta (kahden viikon aiheiden pohjalta) ja tänä keskiviikkona eli huomenna alkaa jälleen lukuloma. Epäilemättä tämä viimeinenkin puolitoista viikkoa livahtaa kuitenkin ohi ihan huomaamatta...

Tähän loppuun vielä yksi nopeampi versio perinteisestä kauniista joululaulusta, joka on risteilystä asti soinut päässäni. Toimii <3

Kuvien koosta...

Ajattelin nyt kokeilla laittaa välillä vähän isompinakin noita kuvia, kun tuntuvat menevän niin helposti pikselimössöksi. Joudun joka tapauksessa pienentämään kuvat ennen nettiin siirtoa, mutta jos ne tänne sitten koittaisi lätkäistä välillä isompina - ainakin kun maisema- tms. kuvista kyse. Eli vaihdoin nyt kokeeksi tähän postaukseen huomattavasti isommiksi nuo kuvat, mutta jos lataaminen kestää nyt/jatkossa tolkuttoman kauan tai noin isoja kuvia on vaikea katsella, niin saa mielellään hihkaista :)

"Keskikoko" (ennen)

 

"Suuri" (esim. risteilypostaus)

 

"Erittäin suuri" (Meet Me Halfway -postaus)

Nörttiristeily

...aka Luonnontieteilijöiden jouluristeily oli siis vuorossa viime viikon torstaista perjantaihin.

 

Elukkalaisia oli mukana n. 5-6 hytillistä - pääasiassa meitä ykkösiä ja kakkosia. Tämän lisäksi laivan kannelta löytyi kemistejä, teekkareita, fyysikoita ym. luonnontieteilijöitä Lappeenrantaa, Jyväskylää ja Oulua myöten - yhteensä ~1500 henkeä eli laivan täydeltä.

Helsingistä meitä lähti neljä bussillista yhteiskuljetuksella Turkuun, josta Baltic Queen Silja Euroopan sijaan (ko. laivan ruorivian takia) seilasi kohti Tukholmaa. Kiitos vain turkulaisille kemisteille hyvän konseptin kehittämisestä.

 

Matka sujui ihan leppoisasti - kivempaakin on joskus ollut, mutta se johtui enemmän porukan hajaantumisesta ympäri laivaa ja omista henkilökohtaisista dilemmoistani kuin itse puitteista. Laiva oli viime keväänä valmistunut ja oikein viihtyisä. Torstaina (kuten myös perjantaina iltapäivällä) kävimme katsomassa Scandinavian Hunksien esityksen (aika nähtyä jo, pakko oli silti jostakin syystä taas kuvailla :D) ja pidimme hauskaa aamukuuteen.

Disco sulkeutui nimittäin niihin aikoihin, mutta kaikeksi onneksi aamiainen oli katettu, eli pääsimme mättämään pekonia, nakkeja, munakasta, jälkkärimarjoja, leikkeleitä, juustoja ja muuta ihanaa etukäteen maksetun aamupalan hinnalla. Ai ai, kerrankin oli hyvin valinnanvaraa ruuissa.

Perjantaina sain vastoin odotuksia jopa nukuttua kuutisen tuntia ja loppupäivä kuluikin sitten kaverien kanssa hengaillessa ja tuliaisostoksia tehdessä.

Tuonväriset haalarit on muuten meillekin tulossa - aika tylsä väri omasta mielestäni, mutta minkäs näille perinteille mahtaa. Ja voihan tuosta metsänvihreästä joku tykätäkin...? Kotona olin klo 22 maissa - rättiväsyneenä ja Iippua kaivanneena, kuten asiaan kuuluu.

Mutta mites noi tyttöjen päähäni vääntämät kiharat? "Muuntajaan k*sseen" näköinen vai hiukan kevytkenkäisen? Vaiko "herranenkeli"-lookki? :D En ole vielä päättänyt. Jotakin vähän erilaista bilekampausta piti kuitenkin saada.

Vaan eipä sitä suurta rakkautta - elämäni miestä - ainakaan vielä kävellyt vastaan. Kaikki hiemankaan harkinnan arvoiset tuntuivat asuvan vähintään Lappeenrannassa :D Vaan kai se hyvä antaa odottaa itseään... ja tekee ihan hyvää opetella elemään nyt yksikseenkin välillä.

Sitä paitsi kaikki muut asiani ovat niin hyvin, ettei ole aihetta valittaa yhtään mistään ! Niinpä vaikenen, ennen kuin edes aloitankaan. Löytyköön se rakkaus joskus, jos niin on vielä tarkoitus.