Autumn State of Mind

Lauantaiaamu. Nukuin kaksitoista tuntia, joista ensimmäiset kuusi ja puoli tuntia sohvalle simahtaneena. Klinikkavuosi vaatii näköjään veronsa, vaikka takana on vasta kolme mukavaa, mutta intensiivistä viikkoa. Aamuni alkoi ihanasti nektariinismoothiella ja tuorejuustoletuilla, joita kumpiakin kokeilin ensimmäistä kertaa. Siinä lettuja paistellessani totesin O:lle, että meiltä muuten puuttuu sellainen lettupannu, jossa on monta pientä koloa. Että sellaisen voisi käydä kotiuttamassa, vaikka kirpparilta.

Aamupalan ja -toimien sekä koirien ulkoilutuksen jälkeen lähdimmekin liikkeelle. Ulkona oli upea ilma!

Kävimme Pihliksen kirppiksellä sekä Vantaan Porttipuistoon avatussa uudessa Lanttilassa, joka osoittautui varsin suureksi ja heti ilmeisen suosituksi paikaksi. Sinne pitää päästä uudestaan!

Ensiksi mainitusta löytyi se lettupannu, uutena. Samoin kesällä kaipailemani jääpalamuotti, jolla saa tehtyä retkipulloon mahtuvia, pitkiä jääpaloja. Tähtikoriste oli 30 sentin arvoinen heräteostos uudenvuoden juhlia tai muita vastaavia silmälläpitäen. Myös uudet, pinkit nappikorvikset ovat sieltä.

Lanttilasta löysin uudet karvareunusteiset nilkkurit syksyn viimoja vastaan. Honkkarista toimme vuoden ikään ehtineelle Jodalle lahjaksi hassua sirkutusääntä maahan osuessaan pitävän lelun sekä sängynaluslaatikon, jolle seuraa selitys ehkä myöhemmin.

Illalla kaivelin esille jo tuotantoeläinten kanssa tarvittavaa arsenaalia, kuten haalarit, turvakengät, turvasaappaat sekä iki-ihanan vihreän rektalisointitakin. Maanantaina starttaa ensimmäinen tuotantoeläinjaksoni ja jos kurssikavereiden kertomuksiin on uskominen, niin huomattava osa ajasta tulee vietettyä käsi erinäisten eläinten pyllyssä.

Hiukan jännittää, millainen kulttuurishokki onkaan edessä pieneläinhommiin tottuneelle. Olenhan mä toki viettänyt ne pariviikkoiset harjoittelut ensin navetassa, sitten sikalassa ja lopulta siipikarja- sekä punaisen lihan teurastamolla, viime vuoden hevospäivystyksiä unohtamatta, mutta niistäkin tuntuu jo olevan aikaa. Kuulemma Saarella on kuitenkin kivaa, joten tunnelma on ihan odottavainen. Ties vaikka innostuisin lehmistä ja sioista niin, että unohdan pieneläimet tyystin ja muutan maalle emännäksi!

Toistaiseksi mun tekisi kuitenkin mieli imeä pieneläimistä lisää ja lisää tietoa. Kolmiviikkoisemme kului yleispolilla hurjan nopeasti ja kyllä vain tulee ikävä! Oli siellä sen verran mukavaa ja mielenkiintoista. Nyt meidän pitäisi sitten periaatteessa hallita perusajanvarauspotilaat, kuten rokotukset, erilaiset kontrollit, eutanasiat ja muut. Pieneläinten sisätautiosastolla keskitytään sitten haastavampiin ja yleensä jo enemmän hoitohistoriaa omaaviin potilaisiin ja päivystyksissä akuutteihin hätätapauksiin. Niitäkin odotan suurella innolla, mutta todennäköisesti tämä polijakso liippasi kuitenkin lähimpää sitä, mitä tulen oikeastikin tulevaisuudessa sitten tekemään. Siinä mielessä tuo kolme viikkoa tuntuu varsin lyhyeltä ajalta, vaikka paljon tuli toki opittua. Aina sitä silti jää miettimään, että josko vielä vähän pidempään olisi saanut olla...

Viikonlopun kunniaksi katoimme pöydän koreaksi texmex-ruualla. O lappasi näitä tortillan väliin, minä vain lautaselle salaatiksi.

Illaksi O lähti Lahteen kaverinsa luo ja minä jäin yksin kotiin jumittamaan. Kävin saunassa ja olen nyt vain yrittänyt rentoutua. Olin lähdössä yksiin pippaloihin, mutta loppujen lopuksi ei ollut oikein menofiilistä - syistä joita en nyt tässä yhteydessä jaksa lähteä puimaan. Myöhemmin iski haikeus siitä, ettei tässä lähistöllä oikein asu ketään, jolle voisi vain yhtäkkiä hetken mielijohteesta soittaa ja pyytää lähibaariin yksille tai kotisohvalle seuraksi maailmaa parantamaan. Soitin siis T:lle tai oikeastaan sanoin vain yhden ratkaisevan sanan Facebookissa ja hän soitti, minkä jälkeen maailma näyttikin taas valoisammalta.

Ensimmäiset vuodet olin aivan varma, että haluan jäädä pk-seudulle valmistumiseni jälkeen. Enää en ole niin varma. Katselin ihan huvikseni tänään myytäviä asuntoja, omakotitaloja. Vanhan kotipaikkakuntani läheltä. Mikäli päätän tai päätämme palata - edes hieman lähemmäksi, ei perusteltuja syitä löytyne järin montaa. Tällä hetkellä vain yksi: ystävät, läheiset.

Vasta vuodet ovat osoittaneet, että se yksikin voi aivan hyvin riittää.

Arvonnan voittaja

Päätimme taltioida Juntuskorujen Lemmikkini-riipuksen arvontatavan oikein videolle saatuamme rekrytoitua onnettaren tehtäviin yhden innokkaan vapaaehtoisen.

Muistakaa vaihtaa videon kuvanlaatu HD:ksi oikean alakulman rataksesta.




Arvonnan voittajalle on lähetetty aiheesta myös sähköpostia, eli jos ette jostain syystä näe videota, tsekatkaa mailinne!

Onnitteluni vielä voittajalle ja kiitokset muille odotukset ylittäneestä osallistumisinnostanne!

Ehkä vielä joskus toistekin...! ;)

A good morning

Eilen söimme aamiaista pitkän kaavan mukaan ja otimme muutenkin rennosti. Joku saattoi bongata kuvista uudet tuolimme. Olohuoneemme käy tällä hetkellä läpi jonkin sortin uudistusta, en vain ole varma, mihin suuntaan olemme menossa, joten en ole innostunut hihkumaan asiasta vielä täällä blogin puolella.

Tänään mulla ei ollut yliopiston avajaisten vuoksi läsnäolopakkoa sairaalalla ja O joutui yllättäen töihin, joten olen ehtinyt monenmoista. Purin makuuhuoneen lattian vaatekasaumat, pesin pyykkiä, yritin hinkata olohaalaristani siinä pari kuukautta möllöttänyttä tahraa irti, sain laitettua vanhoja koulukirjojani myyntiin, askartelin koruarvonnan arvontalipukkeet, jotka nyt harmillisesti odottavat vielä O:ta onnettareksi, kävin koiran kanssa ihanalla syyslenkillä, jatkoin uusien koulukirjojen lukuprojektiani sekä tein lähes valmiiksi torstaina sisätautien diskussiossa esitettävän tapausselostukseni yhdestä sairaudesta, johon tämän pariviikkoisen aikana tuli törmättyä.

Mustaa kirjaani selaillessani ja aihettani pohtiessani yllätyin siitä, miten erilaisia tapauksia olen jo tähän mennessä tullut nähneeksi. Lisäksi varsinaisen potilastyön rinnalla olemme rauhallisina hetkinä ehtineet kuivaharjoitella mm. toimintaa elvytystilanteissa. Olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen tähänastisen oppimiseni määrään, vaikka edessä oleva tie onkin vielä pitkä.

Törmäsin aiemmin päivällä netin syövereissä myös huhuihin käynnissä olevista pääsykoeuudistuksista. Täytyy myöntää, että viime vuosina olen pääsykokeen sijaan suunnannut katsettani enemmän jo valmistumisen jälkeiseen aikaan, joten mulle tuli täytenä yllätyksenä, että koetta oltaisiin uudistamassa niin, että ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville olisi oma kiintiönsä ja kirjapääsykokeista oltaisiin luopumassa kokonaan. Kannuksen lukioon on perustettu oma eläinlääketieteellinen linjansa, jonka tarkoituksena olisi valmistaa opiskelijoita eläinlääketieteellisiin opintoihin Suomessa tai Virossa. Tarjolla on ilmeisesti mm. Viron kielen kurssi Tartosta haaveileville, vaikkakin lahden toisella puolen opetuskieli on ymmärtääkseni jo vaihtunut englantiin. Melkoisia uudistuksia, joiden sanoma on toki selvä: opiskelijat mahdollisimman varhain korkeakouluihin.

Löytyykö keneltäkään tarkempaa tietoa? 

Mitä mieltä pääsykokeisiin valmistautuvat lukijat ovat uudistuksista? 

Löytyykö sieltä ketään, joka opiskelisi kyseisellä lukiolinjalla ja voisi kertoa asiasta tarkemmin?

Vapaapäivämme kuvin

Eilistä päivää kuvin.

Meillä eläimet eivät varsinaisesti koskaan herätä meitä, mutta kun huomaavat meidän heränneen, kipuavat sänkyyn ja alkavat kerjätä hellyydenosoituksia. Joda on erityisen kunnostautunut tässä. Heti noustuamme käytimme koirat pihalla ja siivosimme kissojen vessat.

Aamupalan jälkeen vaihdoimme akvaarioon vettä kahden kissakaverin avustamina. Ostamani kanto värjää akvaarion vettä kellertäväksi, vaikka liotin sitä monta päivää ämpärissä. Ärsyttävää! Toivottavasti se loppuu aikanaan, muuten menee kanto vaihtoon.

 Iltapäivällä lähdimme Malmille hakemaan ruokaa itsellemme ja kissoillemme.

Korut ikivanhoja. Tietää, että on syksy, kun maanläheiset metallivärit alkavat viehättää.

Olemme nyt alkaneet tehdä suurimman osan ruokaostoksista Lidlissä, koska sieltä tuntuu saavan kaksi kassillista ruokaa siihen hintaan kuin Prismasta yhden. Ne yhä harvemmassa ja harvemmassa olevat tuotteet, joita Lidlistä ei saa, haemme sitten muualta. Tällä kertaa mantelijauheen.

Näillä ostoksilla pitäisi pärjätä viikko tai ainakin mahdollisimman pitkälle. Aika perussetti meillä: munia, kinkkua, pekonia, jauhelihaa, broileria, nakkeja, herkkusieniä, rahkaa, raejuustoa, mozzarellaa, turkkilaista jugurttia, kuohukermaa, tomaattia, nektariineja, jääsalaattia, basilikaruukku, kurkku, pakastevihanneksia ja -marjoja sekä pakastepizza O:lle hätävaraksi. Kustansivat noin 50 euroa.


 Lisäksi haimme Saiturin pörssistä pyykinpesu- ja tahranpoistoainetta, mutta tarttui sieltä matkaan muutakin enemmän tai vähemmän tarpeellista.

 Utu ja Iippu osallistuivat tapojensa mukaisesti kauppakassien tyhjennykseen.

O etsiskeli meille leffaa illalla katsottavaksi. Teattereissa ei näyttänyt pyörivän tällä hetkellä mitään kiinnostavaa, joten päätimme tyytyä kotisohvaan.

Iippu palvoo O:ta.

Illalla käytimme molemmat yhtä aikaa lenkillä! Jee! Olemme onnistuneet tässä jo pari kertaa. Kunhan vain pitää vähän hajurakoa, eikä päästä tuijottelua ja ärinää alkamaan, niin hyvin onnistuu. Helpottaa arkea huomattavasti!

Lenkin jälkeen kävimme saunassa. Kesätöideni vuoksi missasin aika monta saunavuoroa, joten nyt niistä nauttii ihan täysin siemauksin! Uusi shampoo ja suihkugeeli pääsivät heti testiin ja pitihän sitä yhdet saunajuomatkin nauttia.

Varsinainen lämmin ruoka jäi poikkeuksellisesti välistä, mutta tein meille iltapalaksi varsin ruokaisan tomaatti-mozzarellapiirakan, jonka päälle valelin vielä itsetehtyä basilikaöljyä juuri ennen tarjoilua. Herkkua! 

Illan leffaksi valikoitui "I am Sam", joka kertoo kehitysvammaisen huoltajuustaistelusta. Voin kertoa, että nenäliinoja kului, snif. Meillä on katsottavien elokuvien listalla nyt muitakin vastaavia, tiettyyn teemaan, kuten autismiin, kouluampujiin, masennukseen yms. liittyviä pätkiä, koska tykkään realistisista, ajatuksia herättävistä ja erilaisia näkökulmia antavista leffoista kaikkein eniten.

Unten maille painelimme puoli kahden maissa.

Tähän loppuun muistuttaisin vielä, että koruarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan klo 23.59 asti ja alapuolelta löytyy karpin omenapaistoksen resepti sitä toivoneille.

Rentouttavaa sunnuntaita teille kaikille!

Karpimpi omenapaistos

Karpinnettu omenapaistos
 4-6 omenaa
vettä
30-50g voita
1-2 dl mantelijauhetta
(gluteeni- tai soijajauhoa)
erytriolia, steviaa tai muuta makeutusainetta
kanelia

tarjoiluun vaniljakastiketta, vaniljalla maustettua kermavaahtoa, vaniljajäätelöä tai vaniljalla maustettua turkkilaista jogurttia


Ota voi ajoissa huoneenlämpöön. Lohko omenat uunivuokaan. Kaada päälle vettä sen verran, että omenalohkot uivat siinä, mutta eivät peity. Halutessaan omenia voi jo tässä vaiheessa makeuttaa tai maustaa kanelilla. Esipaista uunissa 200 asteessa n. 20 min.

Valmista tällä välin muruseos nyppimällä mantelijauhe sekä makeutuasine (ja halutessasi gluteeni- tai soijajauho)  huoneenlämpöisen voin joukkoon, kunnes seoksen rakenne on muruinen.

Ota vuoka hetkeksi uunista, kaada tai lusikoi enimmät vedet pois ja levitä muruseos omenien päälle. Ripottele pinnalle lopuksi kanelia ja paista, kunnes muruseos muuttuu pinnaltaan kullanruskeaksi.

Tarkkoja raaka-ainemääriä on valitettavasti vaikea antaa, sillä paras tulos syntyy näppituntumalla. Sanoisin, että kannattaa aloittaa pienimmällä voimäärällä ja lisätä jauhetta pikku hiljaa, tarpeen mukaan.

Käytännön vinkkejä barffaukseen

Olen oikeastaan aina barffauksesta ensi kertaa kuultuani tiennyt, että haluan kokeilla sitä joskus lemmikeilleni. Olen vahvasti sitä mieltä, että eläinten tulisi syödä sitä, mihin evoluutio on ne ohjannut - hyvänlaatuista proteiinia ja rasvaa, niukasti hiilihydraatteja. Toisin sanoen lihaa ja luuta, koirat myös kasviksia. Ei viljoja tai muuta tärkkelyspitoista. Uskon, että suuri osa lemmikkiemme sairauksista aina hammaskiven kertymisestä ylipainoisuuteen, diabetekseen, kissojen virtsavaivoihin ja koirien iho- sekä ruuansulatuskanavan vaivoihin olisi ehkäistävissä luonnonmukaisemmalla ruokavaliolla.

Itse ruokin omia koiriani useamman vuoden Orijenin lihapitoisella, viljattomalla nappulalla. Se toimi hyvin aikansa, joskaan maistuvuus ei aina ollut huipussaan. Viime talvena Iippu alkoi kuitenkin kärsiä asteittain pahenevasta ripuloinnista, joka muuttui lopulta jatkuvaksi ja veriseksi. Oli toiminnan aika.

Vaihdoimme raakaruokintaan ja ripuli loppui kuin seinään. Kissankakka lakkasi haisemasta. Hyvä maistuvuus, pienentynyt ulosteen määrä, tuuhentuneet ja parempikuntoiset turkit sekä puhtaammat hampaat ovat kaikki olleet plussaa. Laskimme kerran, että meillä barffauksen kustannukset ovat noin 5,50-6,0e viikossa eläintä kohden - tulee siis jopa aiempaa halvemmaksi. Erityisesti kissojen tölkkiruuat ovat laatuunsa nähden varsin tyyriitä.

Miksi sitten lykkäsin raakaruokinnan aloittamista niin pitkälle? Koska olin kuvitellut sen paljon hankalammaksi. Uskon, että samoin ajattelevia epäröijiä on muitakin, joten ajattelin kertoa jokusia käytännön vinkkejä raakaruokinnan aloittamiseen. En väitä vieläkään olevani mikään barffaus-ekspertti, mutta näin me olemme sitä toteuttaneet.
 

- jos olet epävarma raakaruokinnan aloittamisesta, lainaa tai hanki muutama raakaruokinnasta kertova kirja, surffaile netissä ja ota asiasta selvää! Suomesta löytyy myös koirien ravitsemusneuvojia, jotka laativat lemmikeille yksilöllisesti räätälöityjä raakaruokavaliosuunnitelmia, mikäli itseä homma hirvittää.

- jos pelkäät vitamiinien tai mineraalien puutteita, voit käyttää myös raakaruokinnan tukena teollisia lisäravinnevalmisteita. Meillä esimerkiksi kissat saavat joka päivä lohenmakuiset Multicat-tabletit, jotka ne syövät täysin vapaaehtoisesti, herkkuna. Muita raakaruokinnassa yleisesti käytettyjä lisäravinnevalmisteita ovat esim. merileväjauhe ja lohiöljy.

 - luita ja lihoja voi ostaa eläinkaupoista levyinä tai köntteinä, mutta pakastetut raakaruokapötköt ovat osoittautuneet meillä erittäin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi raakaruokkia koiria ja kissoja. Jopa kasvissoseita saa nykyään valmiina pötköinä.

- jos pötkön unohtaa ottaa ajoissa sulamaan, voi sen toisen pään sulattaa nopeasti kuumassa vedessä, tarjota sulaneen osan hetken kuluttua eläimille ja siirtää kohmeisen osan jääkaappiin sulamaan rauhassa. Pidentää säilytysaikaa.

- pötköt kannattaa avata lavuaarin päällä mahdollisten roiskeiden varalta ja säilyttää jääkaapissa omassa talouspaperilla vuoratussa astiassaan, sillä niistä irtoaa sulamisen yhteydessä nestettä

- koirien kasviskiintiön täyttämisessä myös 20 grammaa painavat, luun muotoon pakastetut Vege- ja Vire-annospalat ovat käteviä käyttää: omat koiramme syövät 10g eli puolikkaan "luun" päivässä, joten pala on helppo taittaa keskeltä kahtia, kahteen eri kuppiin ja lisäksi se sulaa nopeasti

- pikkukoirien omistajista isot pakastepötköt saattavat tuntua epäkäytännöllisiltä, mutta hyvä ratkaisu pulmaan ovat esimerkiksi uutena Mushin valikoimiin tulleet Vaisto-"lihapullat", joista esim. allanäkyvässä tuotteessa on 90% lihaa ja luita sekä 10% kasviksia. Kukin pulla painaa n. 20g ja ne on pakastettu yksittäin, niin että pussista on helppo ottaa tarvitsemansa määrä kerralla sulamaan.

- kissojen kohdalla kannattaa tarjota useita pieniä annoksia monta kertaa päivässä, eivätkä kupit saisi seistä huoneenlämmössä kauaa. Kissat haluavat nautiskella liha-ateriansa tuoreena ja mieluiten myös lämpimänä.

- kissoilla nirsoilu saattaa aiheuttaa alkuun harmaita hiuksia, mutta suosittelen aloittamaan esim. Mushin kissoille tarkoitetulla kana-aterialla tai kaupasta ostetuilla, pilkotuilla ja pieniin suljettaviin pusseihin pakatuilla lihoilla ja sisäelimillä, laittamaan näitä tarjolle kissan normaalin ruuan rinnalle tai sekoittamaan kissan nykyiseen ruokaan. Kissaa ei saa paastottaa, vaan on edettävä kissan ehdoilla. Useimmiten kärsivällisyys palkitaan ja esimerkiksi sydän maistuu kissoille yleensä hyvin.

- kuppeja kannattaa hankkia useampia ja pestä usein. Meillä on eläimille myös oma tiskiharjansa ja sakset pötköjen avaamiseen. Kissankuppien alla pidettävä tarjotin rajoittaa sotkujen leviämistä.

 - tiskialtaan reunalta pumppupullosta löytyy antibakteerista saippuaa

- luu-ummetusta ja luihin tukehtumista pelkäävien kannattaa tarjota luut valmiiksi jauhettuina pakastepötköinä tai niin isoina ja kovina osina, että niistä ei irtoa paloja, mutta ne tarjoavat koirille mieluisaa tekemistä ja hammasharjan (meidän pikkukoirillamme toimivat esim. markettien ydinluut)

- omaa mielenrauhaa lisää myös, jos lemmikkien ensiapulaukusta löytyy apteekista ilman reseptiä saatavaa parafiiniöljyä ja peräruiskeita

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: myönteisiä terveysvaikutuksia voi saavuttaa jo korvaamalla 20-50% lemmikin teollisesta ruokavaliosta raakaruualla. Kannattaa kokeilla!