Lammassaaren pitkospuut

Kävin maanantaina hakemassa pullollisen kuoharia ja kesäistä suklaata O:n kouluunpääsemisen juhlistamiseksi. Olisin halunnut olla hiukan superimpikin tyttöystävä ja leipaista vaikka yllätyskakun, mutta olin jotenkin tötteröö noin maanatain kunniaksi. Sen lisäksi, että olimme syöneet (Brita-)kakkua juuri edellisenä päivänä. Hyvin tuntui tämäkin pieni panostus kelpaavan.

Hörpittiin sitä kuoharia sitten romanttisesti kuun valossa parvekkeella. O on juuri sitä ärsyttävää ihmistyyppiä, joka voi vetää kokonaisen suklaalevyn kertaistumalta, eikä tunnu missään. Niin siinä kävi tälläkin kertaa.

Jottei herkutteluputki vain pääsisi katkeamaan, tiistaina (vai keskiviikkona? kuka näistä päivistä kesällä kartalla pysyy?) leivottiin kesän toinen raparperipiirakka.

On kyllä hyvvväää, etenkin kun malttaa antaa seistä seuraavaan päivään kylmässä. Me ei yllättäen maltettu.

Keskiviikkona laitettiin myös ihan kertarykäyksellä makkari kuntoon. Nyt voisi alkaa harkita sitä kodin kuvailemista tännekin. Olisiko video kivempi kuin still-kuvat?

Torstaina T tuli koiriensa kanssa pitkästä aikaa visiitille - itse asiassa ensimmäistä kertaa meidän uuteen kotiin. Koirista löytyi niin paljon virtaa, että päätimme lähteä purkamaan sitä johonkin uuteen luontokohteeseen. Paikaksi valikoitui Lammassaari.

"Kesäyössä vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin..." raikasi kun käpösteltiin menemään. Perillä odotti kuitenkin tyly tuomio:

Ei koiria. Eikä muuten kissojakaan! Ensimmäinen kerta, kun olen tuollaisen merkin nähnyt :D

Buu, miksei tällaista voida kertoa nettiesittelyssä?

Päätettiin sitten skipata Lammassaari ja jatkettiin polun toista haaraa kohti lintutornia ja piilokojua.

Lintutorni oli varsin matala ja maisemakin aika yksitoikkoista. Mutta tulipa käytyä! Jatkettiin sitten vielä Vanhankaupunginkoskelle ja istuskeltiin jonkin aikaa rantakalliolla. Illalla yritettiin tehdä karppisalmiakkijätskillä, mutta laihoin tuloksin. Sitä paitsi suuri osa mun energiasta kului yhdestä toisesta jutusta kuumeiluun. Siitä sitten lisää ehkä myöhemmin.

Nyt me päätettiin O:n kanssa katkaista tää meidän symbioottinen elo pariksi päivää ja mun lähtiessä kotipuoleen T:n matkassa, O jäi viettämään aikaa kavereidensa ja koirien kanssa. Täällä on yllättävän synkkä keli, mutta kai sitä pitäisi lähteä nuuskimaan kuitenkin vanhan kotikaupungin tuulia. Eipä siis muuta kuin viikonloppuja kaikille!

Hehkutihehkuti

Niinhän siinä sitten kävi, että ns. inessä ollaan! Voi miten onnellinen mä toisen puolesta olenkaan! O on täällä pääsykokeesta asti etsiskellyt netistä oikeita vastauksia kemian tehtäviin ja jännännyt, miten käy.

Samalla tuntuu, että tämä on voitto myös mulle - olenhan mä tässä syksystä asti koittanut tsempata ja jeesata O:ta eteenpäin. Toisaalta olen kokenut välillä huonoa omaatuntoa, kun ns. mun touhottamat jutut, kuten teurastamoharjoittelu, Espanjan työharjoittelu ja eräs nimeltämainitsematon muutto Viikkiin pitivät herran poissa kirjojen äärestä.

Turhaan kuitenkin murehdin. Hard work always pays off!



Typerästi hymyillen,
tulevan AMK-insinöörin tuleva ELK

Sunny Sunday

Tänään me päätettiin saada aikaan jotain. Tehtiin aamupalaksi lämpimiä voileipiä ja suunnattiin Vantaan Tammistoon, Hobby Hallin ja Stockmannin outletteihin. Ensimmäiseen meillä oli ihan asiaakin: kävimme kotiuttamassa sieltä pitkään etsinnässä olleet pinkit paneeliverhot olohuoneeseen. Stockalle piipahdimme ihan uteliaisuudesta ja paikka oli kuin hävityksen jäljiltä. Kielisopasta päätellen siellä penkoivat rekkejä kilpaa venäläiset, virolaiset ja maahanmuuttajat ja vaatteita lojui kaikkialla. Sisustustuotteita ei sen sijaan näkynyt nimeksikään. Olimme jo matkalla kohti ulko-ovea, kun silmiini osui pinkki pitkä huppari. Ihan täydellinen koirien ulkoilutukseen ja hintaa kaikkien alennuksien jälkeen vain 14e! Mukaanhan se sitten oli napattava, vaikka yritänkin nyt säästellä rahojani kodin rakentamiseen.

Iltapäivällä sää oli mitä mainioin, joten päätimme suunnata Lintsille.

Uusi huppari pääsi heti käyttöön, vaikkei sitä lämpötilojen puolesta ehkä olisi tarvittukaan.

O herkutteli, mä sain vain tyytyä katselemaan vierestä.

Lintsi on Särkänniemeen tottuneelle siinä mielessä kivempi, että sinne pääsee ilmaiseksi sisään.Yksi laite oli kuitenkin pakko testata ja päädyimme hurrrrjaan Hurjakuruun. Joskus muksuna oli tärkeintä päästä kokemaan mahdollisimman monta laitetta ja etenkin mahdollisimman monta pää-alaspäin-kokemusta. Nyt sitä on tullut sitten niin mukavuudenhaluiseksi, että nuo vetkuttimet kiertää mieluiten mahdollisimman kaukaa ja tyytyy vain nautiskelemaan tunnelmasta.

O:n toinen jätski. Kuka enää uskoo, että meidän jätskikonetta olisi hankittu mun jätskinhimoihin? Haha.

Ups & downs

 Tänään ilahdutti:

- ensimmäinen onnistunut koneella tehty karppijätski

 - onnistunut vanhan, mauttomaksi käyneen matkamuiston tuunaus

- eilen hankitut viherkasvit...

- ... ja väriläiskä kollaasissa

- ... sekä kivan lämpöistä valoa luova jalkalamppu olohuoneen nurkassa


Tänään harmittaa:

- totaalinen saamattomuus: nukahdimme eilen ylläolevaa leffaa katsoessamme (liian taiteellinen? liikaa tähtiä ja hehkutusta? :D)  ja heräsimme sohvalta joskus viiden pintaan. Tästä huolimatta nukuimme tänään lahjakkaat parin tunnin päikkärit, emmekä saaneet juuri mitään järkevää aikaan. Hemmetin matalapaine, vetää voimattomaksi.

- elämäni ensimmäistä Brita-torttua tehdessämme hajonnut sähkövatkain ja voiksi muuttunut kermavaahto

- se, että puhelimeni oli jotenkin seonnut, eikä ottanut puheluja vastaan, vaikka näennäisesti toimikin ja että O:lta oli loppunut akku, kun vanhempani olivat pörräilleet tässä naapurikulmilla kätköilemässä (ennenkuulumatonta!) ja olisivat halunneet poiketa. Ja mä kun olen pari päivää juuri harmitellut, kun meillä ei käy vieraita... Ärrrkele...

- missattu sauna. Miten voi unohtaa viikon ainoan saunavuoron? Etenkään, kun ei ole mitään muutakaan järkevää tekemistä.

Turhaakin turhempi päivä. Blaah.

Pian pitäisi sitä paitsi tehdä päätöksiä, minkä stetoskoopin sitä neloselle (ja tulevalle uralle, ääk) hankkisi. Merkki on Littmann, mutta mallivaihtoehtoja riittää.

- Veterinary-mallissa on pitkät letkut, joilla ulottaa helpommin suureläimiin. Toisaalta väittävät, että pitkät letkut haittaavat äänen laatua. Enkä mä aio konitohtoriksi. Kai.

- Cardiology III -mallissa on kaksi puolta - isompaa voi käyttää isommille eläimille, pienempää pienemmille. Ja sen saisi pinkkinä. Tärkeä pointti, haha.

- Master Cardiology on kai äänenlaadullisesti huipputasoa, mutta se on myös kallein. Väittävät, että sillä kuulisi myös pieneläinten sydänäänet, mutta tuo kuuntelupää saattaa olla turhan groteski vaikka pienelle chihun pennulle.

- Classic II Pediatric tai Infant -stetarit on suunniteltu lasten ja vastasyntyneiden kuunteluun, joten ne olisivat passelimmat myös pieneläimille. Tämä hankinta täytynee säästää kuitenkin myöhempään vaiheeseen, koska nyt pitäisi kuunnella niitä lehmiä ja hevosiakin.

Ei ole helppoa ei. Etenkään, kun yrittää tehdä parhaan mahdollisen hinta-laatu-suhderatkaisun. Yksi suosikki mulla toki jo on, mutta suosituksia ja omakohtaisia kokemuksia saa toki jakaa - etenkin, jos joku on kuunnellut omillaan vaikka kaneja, jyrsijöitä tai pikkupentuja.