Hoppy Easter

Joko teiltä tulee mun pääsiäisjutut korvista pihalle? Ei auta, täältä pesee lisää :D

Perjantai-iltana me käytiin tosiaan katsomassa se Iron Sky ja voin kyllä suositella lämpimästi! Hauska ja oivaltava pätkä, ehkä parhaita, joita Suomessa on koskaan tehty. Pikkuyksityiskohdista ei kannata nillittää (kuun pimeä puoli, what?), vaan ottaa koko pätkä huumorin kannalta. Tää on myös ainoa leffa, jonka lopuksi olen kuullut yleisön taputtavan! Mitä lie faneja tai itse tekijöitä istunut takarivissä...

Jännittävän värisiä ja -laatuisia pokkarikuvia...

Pääsiäispupu kaulassa

Ja biilin nokka kohti kotia...

... käytiin kyllä arpomassa Hotelli Vantaan pihalla, jotta sortuako vaiko eikö :D

Päädyttiin kuitenkin lopulta tulemaan kiltisti kotiin, sillä aamulla piti kuitenkin herätä pirteänä kauppaan ja leipomaan.

Roiskeläppää naamaan - ei se katso aikaa eikä paikkaa, kun himo iskee!

Lauantai ja tämä päivä ovat sitten kuluneet kaupassa juostessa, tiskatessa, kokkaillessa, leipoessa ja siivotessa. Musta on kivaa panostaa ruokaan ja laittaa koti ihan supertiptop, kun on vieraita tulossa. Olen myös varsinainen juhlaperinteiden ystävä ja uuden perinteen meidän perheessämme aloittaakseni päätin tänä vuonna uskaltautua laittamaan lammaspaistia - ensimmäistä kertaa elämässäni. Itse asiassa en ole juurikaan edes syönyt lammasta tätä ennen, vaikka se eläintenpidon etiikan kannalta olisi ehkä se kannatettavin vaihtoehto.

Aluksi veistelin paistin pinnalta ylimääräiset kalvot ja rasvat pois. Rikoin lihan pintaa haarukalla ja hieroin siihen karkeaa merisuolaa. Sitten pistelin paistiin veitsellä reikiä, joihin tuupin valkosipulinkynnen puolikkaita.


Lopuksi sekoittelimme 100 grammasta pehmeää voita, yrteistä ja valkosipulisilpusta tahnan, joka hierottiin lihan pintaan.

Koko komeus uuniin, mietoon 125 asteen lämpötilaan hautumaan noin kolmeksi tunniksi, eli kunnes paistomittari näytti 75 asteen lukemia. Paistamisen aikana valelimme paistin pintaa voista ja lihasta irtoavalla nesteellä useampaan otteeseen, joskin luulen, että tuo voikerros jo itsessäänkin teki lihaan hiukan mehevyyttä. Voi pelastaa ruuan kuin ruuan. Kerman ja juuston ohella ;)

Joko mainitsin, että musta tällainen puuhastelu  on erikivaa? Etenkin silloin, kun ei iske kiire ja stressi. Tänä aamuna ehdimme ruuanlaiton lomassa leikkiä mm. kätkettyjen suklaamunien etsintää (ihan kun niitä ei jo muutenkin joka pöydältä löytyisi, hehe).

O oli vuoron perään superkokki ja Supermies, haha

Kattauksessa mun keltavihreä astiasto pääsi kivasti näyttämään kyntensä. Yllä olevassa kuvassa keskimmäinen lautanen on siis oikeasti haaleanvihreä.

Vesikarahvina sai toimia viime viikonlopulta säästynyt kaunis viinipullo. Kierrätys kunniaan!

Lauantai-illan ratoksi olimme maalailleet myös keitettyjä munia Mignonien kavereiksi.

 Kiinalainen tipu!

Salaatti toisti pääsiäisen värejä

Uunijuureksia, tietenkin

Graavilohta - O:n työsuhde-etuna...

... samoin kuin tämä uunilohi

Koko setti lautasella

Kaikki ruuat onnistuivat varsin hyvin. Lohi ja juurekset sekä näistä kuvista täysin unohtunut alkupalakeitto (kasvissosekeitto) olivat tietysti melko varmoja nakkeja, mutta erityisen iloinen olin siitä, että lammaspaisti niitti kehuja. Kaikki nimittäin myönsivät jälkeenpäin suhtautuneensa siihen aluksi hieman ennakkoluuloisesti.

"Ei tämä maistukaan villasukalta!"

Voisiko kokki parempaa kiitosta toivoa?

Alkupalan ohella unohdin kuvata myös jälkiruuan, eli pashajäädykkeen. Siis kokonaisena.

Tämän verran siitä oli jäljellä, kun vihdoin muistin kaivaa kameran esiin

Pashaankin suhtauduttiin ruokavieraiden keskuudessa hieman epäluuloisesti ja moni myönsi, ettei ollut aiemmin sitä maistanutkaan. Tämä meidän versiomme ei ollut mikään perinteisin, mutta saavutti kuitenkin yleisen hyväksynnän. Mun makuuni tästä tuli jopa hiukan turhankin makeeta, mutta O oli ihastuksissaan.

Valmistus: 2dl kermaa vaahdotettuna, 1 prk maitorahkaa, eksoottisia kuivattuja hedelmiä, loraus sitruunamehua, vanilja-aromia ja makeutusta - kaikki sekaisin ja (jäädyke)vuuassa pakkaseen jähmettymään. Kastikkeeksi mangopiltti pienestä lasikannusta tarjoiltuna.

Lopuksi kahvin kanssa tarjoiltiin tällaisia:

Pohjana runebergintorttutaikina sitruunamehulla terästettynä ja myöhemmin appelsiinimehulla kostutettuna.

Suklaa-aprikoositorttu teeman mukaisilla koristuksilla

Kakkupohjana toimi unelmatorttulevy

Pääsiäistervehdyksinä saatuja tuliaisia:

Näissä munissa on höyheniä sisällä - ihania!

Nyt ollankin sitten tiskailtu tässä pian kolme pientä koneellista astioita. Aika rumba, vaan oli se sen arvoista!

Palaillaan, kun olen toipunut tästä touhotuksesta!

Munakasta

Pahoittelut tästä pitkästä postaustauosta. Mun stressikäyräni ovat tällä viikolla piirtyneet sellaisiksi vuorenhuipuiksi, että blogille ei ole riittänyt energiaa. Tai vaikka olisi riittänytkin, kameran akun lataamiselle ei. Ja ilman kuvia ei ole postauksia. Ei mun maailmassa.

Tämä viikko oli siis nelipäiväisyydestään huolimatta varsin uuvuttava. Aamut luentoja, iltapäivät patologian avauksia. Nyt sitten pitäisi tietää mm. kaikesta kaikki tulevaa koeobduktiota varten, joka mulla muuten koittaa 2.5, mukavasti vapun jälkeen! Todellisuudessa en tiedä vielä mistään mitään tai ainakaan en muista. Ja sekös se vasta stressaakin! Pitäisi siis ehtiä kerrata tässä about kolme viime vuoden kurssia kolmessa viikossa. Kakunpalanen! Vielä enemmän stressaa kuitenkin se, että tässä klinikkatöitä tekevien eläinlääkärien luentoja kuunnellessa on pikku hiljaa alkanut kristallisoitua se, kuinka vähän sitä vasta tietää ja kuinka paljon lisää pitäisi oppia ollakseen edes jotakuinkin kelvollinen eläinlääkäri. Ja mä kun haluaisin olla edes jotakuinkin hyvä!

Onneksi nyt on vihdoinkin yks mun vuoden lemppariajankohdista - pääsiäinen. Oonkin koittanut täyttää pääni nyt kaikilla positiivisilla asioilla ja olla ihan zen.

Tällainen suhde-elämä tekee mun inspiroitumiskyvylleni hyvää. On paljon kivempaa laittaa pääsiäistä kotiin, kun tietää pääsevänsä jakamaan ne jutut jonkun kanssa. Viikolla ostin vesivärit ja tänään ollaan maalailtu yhdessä munia.

Taikkiksen mielipide moisesta puuhasta

Maalattiin vain vaaleanpunaisia, keltaisia ja vihreitä Mignon-munia ja ruiskittiin niihin hiukan mustaa pintaan - mätsäävät nyt keittiön väreihin ;)

... samoin kuin tämä aamupala - lontoolaisen homobaarin lasituopista nautittuna, tietysti!

... ja tässä se keittiö. O:n toiveesta pastellisävyillä mennään...

Luovia valaisinratkaisuja

Se pakollinen narsissi

Kiirastorstain ateria: mantelijauheella leivitettyä kalanfileetä ja uunijuureksia kerma-juustokuorrutteella

Ohra kasvaa kuin hullu, koko ajan saisi olla saksimassa!

Oon  ihan rakastunut noihin pupuihin, vaikka toiselta ehti katketa korvakin jo kertaalleen. Kynsiliima on muuten yllättävän tehokasta keramiikankin korjailuun ja sitä tarvittiin niin vähän, ettei jäänyt rumia rantuja liimaussauman ympärille!

Pupunkorvat

Olen kutsunut meidän perheen tänne pääsiäisaterialle sunnuntaiksi ja ehdin jo suunnitella kattausta. Harkitsin ensin kunnollisten, kankaisten lautasliinojen hankintaa, mutta kun se ei onnistunut, piti soveltaa. Onneksi satuin bongaamaan netistä ohjeen tuollaisten pupunkorva-servettien taitteluun. Musta noista tuli tosi kivat ja ennen kaikkea teemaan sopivat!

Iskikö idea? Jos, niin ohje löytyy täältä.

Huomiselle olisi suunnitteilla mahdollisesti yksi keikka ja nyt suunnittelemme leffaan lähtöä. Viime sunnuntaina kävimme katsomassa Nälkäpelin, joka oli musta tunnelmaltaan jotenkin ahdistava. Toivottavasti Iron Sky asettuisi enemmän komedian puolelle.

Eipä siis muuta kuin pitkäperjantain jatkoja!

PS. O sai sen työpaikan täältä, joten edellisiä mukavampi kesä tiedossa, jee!

Tartuntoja

Huomenta päivää! Kuten kuvista voi päätellä, tänne on iskenyt pääsiäisaalto hiukan etuajassa (jo viikko sitten) ja huuhtonut kaiken maailman pupuja ja munia pöydille. Ohrakin kasvaa jo kohisten, rairuoho antaa vielä odotella itseään. Onneksi on sentään tuota ikiruohoa - se ei jätä kasvamatta, vaikka unohtaisi kastella.

Torstaina JKT:n luennoilla käsiteltiin pieneläimille ja hevosille annettavaa ensiapua, toimenpiteitä ja eutanasiaa sekä potilaiden kiireellisyysluokitusta pieneläinpäivystyksessä. Siis ihan huippumielenkiintoista jälleen! Tulin vasta nyt ensi kertaa ajatelleeksi, että eläinlääkäreille, aivan kuten ihmislääkäreillekin, saattaa virka-ajan ulkopuolella tulla vastaan tilanne, jossa joutuu elvyttämään potilasta ihan kylmiltään: lainsäädäntö velvoittaa meidät siihen. Tosin olenpa mä jo ennen tätä tietoakin tuntenut velvollisuudentunteita etenkin apua tarvitsevia luonnoneläimiä kohdatessani. Milloin olen siirtänyt rupikonnan pois autotien vierestä, milloin käsiruokkinut kuivunutta oravanpoikasta tai siilinpoikasta...

Tajuttoman kissan tai koiran kohtaaminen olisi kuitenkin varmasti hiukan eri luokan juttu. Onneksi koirien painelu- ja suusta suuhun kuonoon -elvytys muistuttavat pitkälti ihmisen elvytystä (yksin ilman apuvälineitä tehtäessä 30 painallusta ja 2 puhallusta tahdilla 100 painallusta/min, kunnes potilas virkoaa tai kunnes aikaa on kulunut n. 15-20 min), joten paniikkitilanteessakin oikeat otteet tulisivat varmaan selkärangasta. Toivottavasti.

Olen myös joutunut tekemään jonkin verran kiireellisyysluokitusta töissä ilman sen kummempaa perehdytystä asiaan, joten oli kiva saada hiukan teoriatietoakin toimintansa taustaksi. Tokihan kiireellisyysluokituksen tekemisen luonne tulee minunkin kohdallani muuttumaan vielä paljon siinä vaiheessa, kun saan oikeasti alkaa tutkia eläimiä stetoskoopilla ja käsilläni, eikä kaikki perustu vain omistajan kertomaan ja näköhavaintoihin. Mutta kaikki aikanaan...

Perjantaina meille luennoitiin Provetista (ensimmäinen luento, jonka skippasin, koska ko. potilastietojärjestelmä on jo töiden kautta varsin tuttu) ja kirurgisista instrumenteistä, langoista ja ompeleista. Jälkimmäisten luentojen kohdalla hyötynsä osoitti IVSA:n kirurginen ompelukerho, jossa etenkin kakkoskurssilla kävin ahkerasti parsimassa kokoon milloin appelsiinia, milloin kuollutta rottaa. Vaikka monet tikkien ompelun periaatteista ovatkin jo nyt tuttuja, pitäisi niitä kuitenkin edelleen päästä treenaamaan. Toivottavasti ensi vuonna kerholle saataisiin aktiivinen vetäjä, jotta klinikkaan siirryttäessä perustaidot olisivat jo hyvin hallussa.

Perjantaina iltapäivällä pääsimme vielä harjoittelemaan röntgenkuvien ottamista niin elävästä koirasta kuin irtoluistakin. Vaikeinta kuvaamisessa lienee koneen säätöjen muuttelu silloin, kun ei kuvata automaatilla. Vaan kaipa nekin sitten kokemuksen myötä käyvät tutuiksi, kun jollekin klinikalle pääsee asettumaan.

O pääsi perjantaina kerrankin ajoissa töistä ja oli Vantaalla samoihin aikoihin, kun itsekin pääsin kotiin. Käytiin kaupassa ja tehtiin ruuaksi erään kurssikaverini vinkkaamaa pastakastiketta, joka koostui paisteuista kinkkusuikaleista, miniluumutomaateista, sinihome- ja emmentaljuustosta sekä kermasta. Ihan mielettömän hyvää, kannattaa kokeilla! Pastan toki vaihdoimme hiukan terveelliseempään vaihtoehtoon, eli karppien nk. kesäkurpitsapastaan.

Lauantaiaamuna jouduin heräämään aikaisin, sillä olin buukannut JKT:n pakollisen pieneläinsairaalapäivystykseen tutustumisen heti näin kurssin alkupuolelle. 

Tällaisin tarvikkein varustautuneena matkasin sitten Viikkiin kuudeksi tunniksi. Itse päivystys oli juuri niin rauhallinen, kuin lauantaiaamun olin kuvitellutkin olevan, joten mitään kovin erikoista en päässyt näkemään tai tekemään, jos yleistutkimukseen osallistumista, omistajien kanssa juttelua, labratöitä ja kiinnipitämistä ei lasketa. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa verrattuna vaikkapa vitosen kandeihin, se on selvä.

Päivystyksestä päästyäni odotti mua kotona O:n kokkaama ateria.

Poro-leipäjuusto-suppilovahverokeittoa (jolle kuva ei tee oikeutta)...

ja karppiruisleipää, niinkuin keiton kanssa kuuluukin!

Oltiin sovittu, että vietettäisiin kaiken teurastamo- ja vuosijuhlaviipotuksen jälkeen oikein arkinen kotiviikonloppu, johon kuuluisivat oikein arkiset ruuat, mutta hiukan brassailuksi meni kyllä ainakin raaka-aineiden puolesta, heh.

Iltapäivällä lähdettiin sitten käymään Pitkäkosken ulkoilualueella, jossa en itse ole edellisen löytökoiraepisodin ja maatilaepisodin jälkeen päässyt käymään.

Tuolla on tosi kivat, valaistut lenkkireitit ja kauniita maisemia, joten käykääpä ihmeessä pk-seutulaiset tutustumassa, jos ette ole vielä sitä tehneet! Lunta on tosin täällä Helsingin laitamilla vielä varsin runsaasti - parhaimmillaan paikka lienee hiukan keväämmällä.

Illaksi kävimme vuokraamassa vihdoin Contagion (Tartunta) -leffan, joka järkäytti  O:n perusturvallisuuden tunnetta varmaan enemmän kuin mun. Leffassa siis taistellaan nopeasti leviävää, tappavaa virusta vastaan, mutta musta on ihan todennäköistä, että jossakin vaiheessa maailmalta tulee leviämään joku superpatogeeni, joka pyyhkäisee suuren osan kansakunnasta mennessään, eikä sille mitään mahda.

Näihin iloisiin maailmanlopun tunnelmiin on varmasti parasta päättää tämäkin avautuminen, haha.

Rentouttavaa palmusunnuntaita, älkää tulko aprillatuiksi!