Näin sydämeeni joulun teen

Halloweenin jäätyä taakse alkaa munkin pikkuhiljaa koittaa aika siirtää katseeni jouluun. Oikeasti mun keittiö ja terassi on edelleen ihan musta-oranssi-sävyisiä, mutta ei puhuta nyt siitä :D Yritän kuitenkin pidätellä itseäni levittelemästä joulukoristeita ja laulamasta joululauluja ainakaan kovin montaa päivässä tuonne joulukuun alkuun asti, mutta glögiin tulee ehkä sorruttua jo lähipäivinä, eikä karppijoulutorttureseptin kehittelyäkään kannattane ihan viime tinkaan jättää. Tonttulakin saa puolestaan vetää ensimmäistä kertaa päähän jo ensi viikonloppuna, jolloin olisi tarkoitus osallistua vanhan lapsuudenystäväni järjestämiin tyttöjen pikkujouluihin kotipuolessa.

Mun joulukuuhun ovat perinteisesti no, niin perinteisesti kuin kahden vuoden perusteella voi väittää kuuluneet luonnontieteilijöiden jouluristeily ja eläinlääkäripäivät. Tänä vuonna päätin kuitenkin jättää rohkeasti molemmat välistä - risteilyn oikeastaan kavereiden hannaamisen ja eläinlääkäripäivät tylsien työjärjestelyiden (paikat arvottiin) vuoksi. Toisaalta ehkä tuo parivaljakko tuli parissa vuodessa kaluttua sen verran tarkkaan läpi, että uudet tuulet piristävät tätä vuoden pimeintä aikaa paremmin kuin kumpikaan noista.

Niinpä päätinkin toteuttaa yhden piiiiiiitkäaikaisen haaveni ja matkustaa 27.11-30.11 Saksaan Frankfurtiin tekemään joulua sydämeeni kaupungin perinteisillä joulumarkkinoilla.

Olen kuullut, että joidenkin mielestä joulutorit ovat menneet turhan kaupallisiksi, mutta itseni tuntien en suostu uskomaan, etteivätkö torin valomeri, suuri kuusi, Glühwein ja raikas talvi-ilta pystyisi tekemään edes pienoista vaikutusta.

Minä, jonka sydän sykähtelee jo terassin kaiteen ympärille kieputetuista ulkovaloista ja pienestä lasimaljaan sullotusta led-valosarjasta. Mun lemppareimmista valo-oksista puhumattakaan.

Ja se glögi, ah.

Ja lasiset kuusenpallot - voi anna siellä olla edes yksi koju sellaisia, jotta saisin kokoelmaani täydennystä!

 

Oman lisänsä matkaan tuo myös se, että tämä on nyt mun ja O:n ensimmäinen yhteinen matka. Oikeastaan koko juttu oli alunperin O:n idea - hän kun ei ole koskaan matkustanut naapurimaitamme kauemmas tai ollut edes lentokoneessa. Siitä huolimatta herra on hoitanut nyt kaikki varaukset, joten itse olen kerrankin päässyt häpeällisen helpolla.

Niin ihanaa vaihtelua!

Nyt mua sitten tietysti kiinnostaisi, onko kukaan lukijoista käynyt vastaavilla markkinoilla Frankfurtissa tai jossakin muussa Euroopan maassa? Tykkäsittekö? Entä löytyykö Frankfurtista jotain must-see-kohteita?

Haaste tytöille

Janita & Nana muistivat meitä, tarkemmin sanottuna Iippua ja Taikaa jokin aika sitten tunnustuksella, jonka saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.





1. Kiitos Janita & Nana! 

2.&3. Nää tulee mulle aina niin jälkijunassa, että seuraamissani blogeissa nää on ehtineet jo kiertää jopa useampaankin otteeseen...

4. Haaste tuli Iinalle ja Taikalle aka Iipulle ja Taikkikselle (lyhenne Taikaeläimestä, Taikaolennosta ja Taikaministeristä, btw), joten toimin nyt neitojen kirjurina ja kerron muutamat satunnaiset asiat heistä – neljä kummastakin.

Iippu

1. Iippu on ilmeisesti perinyt joltain kaukaisilta paimentaneilta esi-isiltään tarpeen kulkea lenkillä ihmisten perässä sen sijaan että huitelisi edellä hihnan nokassa tai edes juoksentelisi ympäriinsä vapaana ollessaan. Tytön saa hetkeksi komennettua kulkemaan edellä, mutta varsin pian se pyrkii aina jättäyttymään joukon viimeiseksi ja tökkii kuonollaan ihmisten nilkkoihin liikettä. Muistan joskus olleeni Iipun kanssa lenkillä järven jäällä niin, että neiti kulki aivan mun pohkeissa kiinni, niin etten nähnyt sitä edes kummankaan olkani yli kurkkaamalla. Hyvää lenkkiseuraa, hei!

2. Iippu on lemmikkinä maailman helpoin, kiltein ja pehmein, eikä se juuri koskaan vaadi itselleen mitään - poikkeuksen tekee vain rapsuttaminen, jota tyttö saattaa pyytää kuonolla tökkimällä. Samoin ainoa hetki, jolloin se voi jättää tottelematta, on jos joku tarjoaa sille hellyyttä ja rapsutuksia. Silloin se kadottaa korvansa mun kutsuille ja käskyille ja tuijottaa vain autuas ilme naamallaan tyhjyyteen.

3. Toisia koiria kohtaan neito sen sijaan käyttäytyy välillä todella koppavasti ja narttumaisesti. Taikkiksen tultua tämä käytös on lisääntynyt vielä potenssiin kymmenen, enkä enää uskallakaan pitää Iippua niin rennosti vapaana kuin aikaisemmin. En niinkään muiden koirien turvallisuuden vuoksi, vaan sen oman. Iippu ei syöksy toisten kurkkuun tai pure, mutta saattaa omalla rähinällään aiheuttaa toisen koiran provosoitumisen. Tässä riittää vielä työsarkaa.

4. Iippua ei sen meillä oloaikana ole koskaan kiinnostanut lelut. Paitsi nyt, Taikkiksen myötä. Tai ei vieläkään voi sanoa, että lelut niitä jänniä olisivat, vaan se huomio, jota lelusta kiinnostumalla saa. Niin ihmisiltä kuin pennultakin. Sama pätee myös erinäisiin luihin, joita Iippu ei suostunut yksin asuessaan järsimään.

Taikkis

1. Taikkis on oikea hyvän mielen koira. Muutama viikko sitten se esimerkiksi oppi puhaltamaan nenästään ilmakuplia vesikuppiin. Ensimmäinen kerta taisi olla vahinko, koska tyttö otti ensin hämmentyneenä pari askelta taaksepäin, katse tiiviisti kupissa. Sitten varovainen lähestyminen ja uusi yritys - jälleen kuplia! Seuraavaksi juostiin keittiönpöydän ympäri ja palattiin jälleen kupille. Varovainen puhallus ja kas, kuplia!

2. Taikkiksesta löytyy ripaus noutajaa, sillä esineiden suuhun ottaminen ja ympäriinsä kanniskelu on tuon meidän teinin mielestä huippuhauskaa. Ollut aina. Niinpä lenkilläkin kantoon päätyvät oksat, sammalet, lehdet, roskat... Mitä ikinä sattuukaan eteen. Samoin jos lattialle putoaa ihan mikä tahansa esine, voit olla varma, että saat kilpailla siitä pienen shelttilapsen kanssa, jollet saa sitä salamannopeasti omittua takaisin itsellesi. Myös hihnan kiskominen hartiavoimin on monesti ulkona houkuttelevampaa kuin pissojen tekeminen ja viime viikonloppuna S:lta erään pissatusreissun tulosta kysellessäni sain vastaukseksi vain turhautuneen huokauksen: "Ei pissoja. Meitä vain leikitytti." "Mikä leikki?" "Kaivetaan kuoppaa,nuuhkaistaan sitä nopeasti ja juostaan sitä sitten kovaa karkuun." Niin tyypillistä Taikkista!

3. Terrieri- tai pikemminkin sherrieriluonteesta olen täällä jo aiemmin kertonutkin, eikä se ole hävinnyt mihinkään iän myötä. Taikkis on kova puuhastelemaan, oikea tättähäärä (tälläkin hetkellä se yrittää raivokkaasti kaivautua patjan läpi). Lisäksi se on kova juttelemaan. "Äy-äy-ää!" "Wäh!" "Häy!" "Yhyhyhy-yyyy!" ja erinäisiä porinoita ja korinoit(´å¨pöol+k,mm <- Taikkiksen välikommentti, pitäisi kuulemma leikkiä)a kuullaan jatkuvasti. On siis helppo tulkita, millä päällä tyttö milloinkin on. Taikkis on melkoinen sherrieri myös Iippua kohtaan ja jos Iipulle antaa huomiota, yrittää Taikkis päästä aina väliin ja hyppiä Iipun naamalle. Mitä ei tietenkään sallita.   




 4. Taikkis on ihan parantumaton pusukone. Se voisi nuolla ihan loputtomiin mitä tahansa raajaa, naamaa... oikeastaan melkein mitä tahansa ihon kohtaa. Suosikki taitaa olla suihkusta tulevien jalat ja miesten kainalot (namnam). Hoivaamisen kohteelta loppuu yleensä kärsivällisyys ennen kuin Taikalta. Tyttö on muutenkin varsin hellyydenkipeä ja kunnon perskärpänen. Se jopa nuohoaa itseään ihmisten jalkoja vasten kuin kissa!

All Hallows' Eve

Huhhuh, muutama varsin työteliäs ja stressaava ja yksi kaiken sen ikävän unholaan painanut päivä takana. Ne Halloween-bileet nimittäin. Ja jep, oikea halloween oli jo viikko sitten, mutta me juhlittiin sitä suomalaisittain hiukan myöhässä.

Tällaiselta näytti kuitenkin lopputulos:

"Äitii, kato mullakin on halloween-asu!"

Taikkis antoi panoksensa mun stressikäyrän nousulle hajottamalla viime metreillä mustan elintarvikevärijauhetuubin sängynpeitteelle, lattialle ja koiranpetiin. Onneksi meidän pyykkituvassa on kuivausrumpu, sitä sitten hurisutettiin viimeisenä aamuna!

"Äitiii, nää ei muuten lähe irti!" Onneksi koiranshampoolla lähti.

Muita värkkäämiämme koristeluita:

Ruumis

Villalangasta oviaukkoihin punotut seitit

Vessa vedettiin pimeäksi, valokatkaisin peitettiin, taustalta kuului pelottavia ääniä, peilissä oli punainen kirjoitus ja suihkuverhon takana luuranko

 

 Lisäksi, kun oven avasi, seinillä kiipeili ylöspäin kaksi hämähäkkiä

S sai Adam Lambert -silmät

Makkarista ja terassilta löytyi kummitus

Olkkarin limenvärisiä lepakkotuoleja ja tyynyjä verhoiltiin jätesäkeillä ja pöydällä oli snacks-tarjoilua

Naposteltaviin kuuluivat chilipähkinät [jäniksen papanat], suklaasilmät, hammasrivistökarkit säilyketölkissä  [mandibula samplet],  "veriset popcornit" ruumisarkussa ja muut teemaan sopivat karkit irtislaarista.

(Dagen efter -kuva)

Mun lemppari oli kuitenkin keittiö.

Aitoja koristekurpitsoja, isoin feikki, syksyiset oksat omasta takaa ja liina Tiimarista

Valohärpäke kirppikseltä, oranssit pullot omasta takaa, oksat meidän uudesta lenkkimetsästä, seitit Prismasta

Kattauksen suhteen päästin itseni mahdollisimman helpolla ja halvalla, eli kertakäyttökamoilla mentiin. Alkuperä Tiimari, Clas Ohlsson ja Tarjoustalo

Lähes kaikkien kuvien kohdalla olen joutunut laittamaan valot päälle tai käyttämään salamaa, mutta suunnilleen tällaiselta meillä oikeasti näytti:

Verhot + pöytäliina kaverin varastoista, kynttilänjalat Ikeasta, kynttilät Tiimarista

Pöytä vielä vaiheessa. Mun piti alunperin haalia jostain mustia tarjoiluastioita, mutta kun sain tuon blingaavan kankaan, sopivat siihen nuo teräksiset kirpparilöydöt jopa paremmin.

Ja sitten tarjoiluihin. Sininen, vihreä, punainen ja musta elintarvikeväri olivat aika pop.

Suolaiset:

Näiden kuvien ulkopuolelle jäivät vielä patonkien levite ja wingsit [lepakonsiivet].

Makeita:

Omar-karkkisormet by tytöt

Seittimuffinssit by tytöt

Hautausmaakakku (pätkiskakku) + valkosuklaakoristeet (näihin tuli sitä mustaa jauheväriä)

Aivohyydyke (valkosuklaamoussea + hillosisus)

NE koeputket ja kaverilta lainattu teline (kiitoskiitoskiitos!)

Hullun kemistin cocktailit toimivat kivana ohjelmanumerona pitkin iltaa.

Ja lopuksi vieraisiin, joita uskaltautui lopulta paikalle 11 kpl, mikä oli mielestäni oikein passeli määrä tähän kämppään. Suurin osa oli panostanut hienosti, vaikkei se välttämätöntä olisi ollutkaan. Kerrankin uskaltauduin kyselemään jopa luvat muutaman kuvan julkaisuun.

Pojat kikkailivat tekoverikapseleilla.

Taikkis pelastaa

S:lle haimme viime metreillä Tiimarista merirosvoasun, josta sai  ehkä hienoisia pelleviboja myös :D

 Vampyyreita ja noitia (jollainen itsekin olin) löytyi pari kappaletta...

... ja samoin mustia enkeleitä.

Tunnelmaa ilman salamaa

Saamani kommenttien perusteella porukka viihtyi ja hauskaa oli. Meiltä jatkoimme vielä keskustaan Milliklubin halloween-bileisiin. Ensi vuonna uusiksi, kyllä tästä tällä rekvisiittamäärällä on pakko tehdä ihan perinne. Ja miksipä ei!

Nyt onkin sitten pari päivää ollut aika tyhjä olo ja myönnettäköön - tätäkin kirjoittaessani pääni yläpuolella leijailee vielä kummitus, eli kaikkea juuri mitään (roskia, pulloja ja tiskejä lukuunottamatta) en ole raaskinut siivota pois. Seuraavaksi pitäisikin alkaa puuhastella kokoon jonkin sortin rambo-asua huomista A-tarjousta (eläinlääkisläisten vuoden isoimmat bileet) varten. Onneksi idea on jo valmiina, toteutus vain uupuu.

Tehokasta viikonalkua lukijoille!