Mulla on viime aikoina ollut kauhea hinku askarrella erinäisiä juustotorttuja. Nyt himottelen minttusuklaaversiota, saas nähdä ehdinkö saada aikaiseksi :)
Ensimmäiseksi laitetaan osa karkeista liukenemaan kiehuvaan vesitilkkaan (n. 1 dl) ja osa pilkotaan saksilla murusiksi.
Muuten valmistus perinteisen juustotortun tapaan, eli sulatetun voin joukkoon sekoitetaan mantelijauhe ja mausteet, kaadetaan muruseos irtopohjavuuan pohjalle ja painellaan tiiviiksi pohjaksi. Jätetään jääkaappiin jähmettymään.
Liivatelehdet laitetaan kylmään veteen pehmiämään. Kerma vatkataan vaahdoksi ja yhdistetään tuorejuustoon. Lisätään sitruunamehua sekä salmiakkikarkkimuruset ja -liemi. Puristellaan pehmenneet liivatelehdet kuiviksi ja sulatetaan kiehuvan kuumaan vesitilkkaan. Kaadetaan ohuena nauhana muun täytteen joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Kaadetaan täyte pohjan päälle irtopohjavuokaan ja jätetään jääkaappiin jähmettymään useaksi tunniksi, mielellään vaikka yön yli.
Vaihdoin vai piparipohjan mantelijauhe-voi-piparkakkumauste -seokseen, kevyttuotteet täysrasvaisiin, sokerin hiilarittomaan makeutukseen ja glögin light-glögiin. Sen olisi kuitenkin ehdottomasti pitänyt olla laimentamatonta tiivistettä - sen verran laimean makuinen kiille tuohon tuli.
Jeeeee, mä tein sen! Vikan tentin nimittäin :) Sain rutistettua vielä sen verran itsestäni irti, etten jättänytkään sitä kevään uusintoihin ja onneksi niin, koska immunologian opettajamme oli ilmeisesti myötätunnosta meitä kohtaan laatinut sen verran helpon tuntuisen tentin, että kyllä sen läpi ainakin pitäisi mennä, ellei nyt mitään katastrofaalista tapahdu :)
Hämmentävä fiilis, nyt on sitten kuukausi aikaa lööbäillä, kun en sitten lopulta hakenut jouluksi mistään töitäkään. Olisi nimittäin tarkoituksena saattaa nyt kandi hyvälle mallille, kun keväästä on kuulemma tulossa rankka... Niin ja samasta syystä tietysti vähän lomaillakin, kun kesälläkään en lomaa kerinnyt yhtään pitämään. Nyt mulla pitäis myös olla aikaa postailla, eli toiveita saapi esittää. Ainakin sen lupaamani Iippu-postauksen koitan saada tehtyä, vaikka aihe vaatiikin hiukan työstöä :)
Tämän viikonlopun olen vielä kotona ja suuntaan sitten sunnuntaina kotipaikkakunnalle joulun viettoon, vaikkei mulla varsinaisesti vielä kiirettä täältä poiskaan olisi. S kuitenkin tuli tänne nyt viikonlopuksi, niin pääsen sitten eläinten, joululahjojen ja kuukauden tavaroiden kanssa hiukan inhimillisemmin matkaamaan. En edes halua miettiä, mitä junamatkasta olisi mahtanut tulla :D
Tentin jälkeen suuntasin heti jouluostoksille ja S liittyi pian seuraan. Tänään kiersimme loput Vantaan kaupat läpi ja huomenna käväistään varmaan vielä keskustassa. Joulusiivouskin pitäisi vielä ehtiä tekemään!
Iippu sai joululahjansa jo ennakkoon:
(Propsit hei mulle erikauniin taustan valinnasta...! :D)
Takin selässä lukeva "Princess"-printti on oikein osuva tämän neitokaisen kohdalla. Näillä pakkasilla, vesisateella ja kurakeleillä kun tapaamme välillä käydä keskusteluita siitä, että onko katoksen alta pakko lähteä ulos ollenkaan :D
Sanomattakin lienee selvää, että pikkuprinsessa ei arvosta tuota takkiakaan yhtään, vaan melkein yrittää saada sen kaikin keinoin päältään. Itse en vaan kestä katsella sitä tärinää, mitä nuo kovimmat pakkaset ovat pienessä eläimessä saaneet aikaan. Hyvä se on olla vähän lämmikettä päällä agilityn jälkeen ja muutenkin, kun Iippu nyt keksi talveksi tipauttaa kaikki pohjavillansa... Ehkä tuo koirakin jossakin vaiheessa oivaltaa, ettei takin perimmäinen tarkoitus ole hankaloittaa liikkumista ja tuntua inhottavalta ;)
Tein myös jotakin, mihin en olisi koskaan kuvitellut pystyväni: ostin tekokuusen! Ne ihanat aidot, jouluntuoksuiset versiot olisivat toki houkutelleet enemmän, mutta tästä riittänee iloa usemmaksi vuodeksi ottaen huomioon, että tuskin tulen vielä hetkeen viettämään joulujani kuitenkaan täällä, joten palatessani olisi sitten aina vain vastassa pelkkä kuusenranka ja kasa neulasia. Joku väitti myös, että tekokuusi olisi ekologisempi valinta, mutta tiedä siitä sitten?
Yllättävän nätti se on kuitenkin :) Olen aina ihaillut jenkkityylisiä, runsaasti ja yksivärisesti koristeltuja kuusia, joten päätin tänä vuonna toteuttaa sellaisen. Kotikotona meillä on kuitenkin sitten taas luvassa ihan aito kuusi ja ne perinteiset, värikkäät koristeet.
Jakaa varmasti mielipiteitä, mutta mä tykkään! :) Oon muutenkin tänä vuonna paljon tyytyväisempi kaikkiin joulukoristeluihin kuin viime vuonna. Löysin vieläpä tällaisetkin söpöläiset:
Opiskelemani ala alkaa kyllä näkyä tässä sisustamisessakin nyt ihan uudella tavalla. Aiemmin olen katsellut vain söpöjä tonttuja ja enkeleitä - nyt en ole vilkaissutkaan muuhun kuin poroihin ja nyt näihin possuihin päin :)
Nyt kuitenkin kanasalaatin pariin S:n seuraksi ja illalla katsomaan Rare Exports - vihdoinkin! Kyllä sitä niiden Youtuben lyhyempien pätkien perusteella on jo odotettukin :) Ihanaa viikonloppua!
Eurooppalaiset sianlihan tuottajajärjestöt, lihateollisuus ja eläinsuojelujärjestöt sitoutuvat luopumaan porsaiden kirurgisesta kastraatiosta. Kuva on Tero Ojalan sikatilalta Koskenkorvasta.
Eurooppalaiset sianlihan tuottajajärjestöt, lihateollisuus ja eläinsuojelujärjestöt sitoutuivat tänään allekirjoitetussa julkilausumassa luopumaan porsaiden kirurgisesta kastraatiosta vuoteen 2018 mennessä.
Sitoumuksen ensimmäinen askel on kivunlievityksen tai nukutuksen käyttöönotto kastraatiossa vuoden 2012 alusta alkaen.
"Karjuporsaiden kirurginen kastraatio on merkittävä eläinsuojeluongelma. On hienoa, että tuottajajärjestöt ovat valmiita vapaaehtoisesti pyrkimään käytännöstä eroon. Toiveemme silti on, että tänään päätetyt päivämäärät saataisiin täysin sitoviksi kirjaamalla ne myöhemmin EU:n lainsäädäntöön", Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara sanoo.
Euroopan komission julkilausuma ei vielä sido tuottajia.
Käytännössä kaikki Suomessa syntyneet karjuporsaat kastroidaan kirurgisesti muutaman päivän ikäisinä. Sillä voidaan ehkäistä lihaan muutoin erittyvä voimakas karjun haju. Sikatilalliset hoitavat toimenpiteen useimmiten itse pihdeillä leikkaamalla ja ilman kivunlievitystä.
Kirurgisen kastraation vaihtoehto on immunokastraatio, jossa porsaat kastroidaan rokottamalla. Rokote surkastuttaa kivekset.
Hienoa, olinkin hiukan miettinyt, että miten mahdollisesti sikalaharjoittelussa kieltäytyä tuosta omaa moraalintajuani vastaan sotivasta toimenpiteestä (jota osa kurssikavereistani on jo joutunut tekemään, osa on kieltäytynyt), mutta nyt voinee vedota siihen, ettei mun tarvitse jatkossakaan opetella kyseistä taitoa, koska se tullaan kieltämään ennen kuin valmistun :)
Baby steps, baby steps, mutta ilahduttavaa kuitenkin!
Mun pitäis oikeastaan nytkin istua nenä kirjassa, mutta ei pysty, ei kykene... Mä melkein vaadin aina yhden irrottautumispäivän tentin jälkeen - tällänen lukuputki ottaa voimille. Nyt mua on erityisesti surettanut koko joulunalusajan ohi livahtaminen. Joululahjat on ostamatta, kauneimmat joululaulut laulamatta ja muuten myös kuuntelematta... mietin jo, että mahdanko jaksaa ylipäätään kaivaa joulukoristeita edes esille, mikä on multa jo tosi huolestuttavaa... :D
Iski se vimma sieltä kuitenkin. Olis tosin saanut valita jonkun muun ajankohdan kuin puol viis aamulla ennen vikaa tenttiinlukupäivää, mutta ilmeisesti nää ilmiöt ei tunne kelloa :D
No, suunnilleen tältä näyttää mun jouluni tänä vuonna:
Mun rakkain joulukoriste lapsuudenkodista... Ollut meillä niin kauan kuin muistan :)
Pääasiassa keskityin keittiöön, koska makkari on vielä tenttiprujujen vallassa ja olkkarissa tuo punainen ei vain toimi, kuten viime vuonna tuli todettua. Hiukan hopeaa blingiä ripottelin kuitenkin sinnekin.
Niin ja tänään kun piti jatkaa lukemista apinanraivolla, niin mitä teinkään? Pyörin Prismassa, kävin agilityssa, puhuin maratonpuhelun T:n kanssa, pesin koneellisen pyykkiä ja tiskejä, sekä leivoin...
Karppipiparkakkutaikina ja...
No mitä? :D Joulutorttuja ilmiselvästi !
Ainakin, jos määritelmäksi riittää voitaikina ja luumusose...
Jännä, miten nuo kotihommat alkavatkin kiinnostaa, kun pitäisi lukea :D No, huomenna sitten uusi yritys... tosin työvuoro on kyllä sellainen pikku forsemajööri sitten siinäkin...
Ai niin, pitänee jakaa täälläkin mun yksi valtaisa erävoitto kodinkoneista! Taisin joskus avautua, että mun uusi (käytetty) pesukone pesee pyykkejä 3-5h, ja siltikin ohjelmaa joutuu itse kääntämään säätönupista eteenpäin. Niinpä olenkin vältellyt pyykinpesua viime aikoina viimeiseen asti - etenkin, kun edelliskerralla lopulta kyllästyin totaalisesti ja kaivoin pyykit märkinä koneesta ulos.
Eilen tosiaan sitten yritin uudestaan ja kävin parin tunnin päästä todentamassa tilanteen: ohjelma ei ollut edennyt yhtään vaan jumpsutteli edelleen samassa kohdassa. Lähtiessäni sitten kylppäristä pois kone sammuikin kokonaan. Pirkale! Ei kun valot päälle ja katsomaan. Ja kas, siinä samassa kone lähtikin jälleen käyntiin. Tässä vaiheessa aivoissani alkoikin ruksuttaa, mutta oli pakko vielä kokeilla: valot pois... ja *ylläriylläri* kone sammuu taas...
Koko tämän ajan kone on siis ollut ihan kunnossa, mutta pistorasiasta loppuu virta, jos valot sammuttaa! Tämä havainto kyllä kirvoitti siinä sitten pikku voitonripaskat - kone ei olekaan rikki! :D Ja eipä ihmekään, jos pesuohjelmassa kestää sen viisi tuntia, kun harva kone kuitenkaan silkalla pyhällä hengellä taitaa toimia :> Niin että kiitti vaan HOAS tästäkin jekusta!
Aivan karsea tenttistressi päällä, joten musta ei nyt varmaan tuu kuulumaan hetkeen. En oo ehtinyt lukea immunologiaa enää pitkään aikaan ja nyt mietinkin, että pitäisikö se jättää suosiolla uusintaan. Viruksia olen tässä nyt sitten viime päivät koittanut tankkailla maanantain tenttiä varten, mutta hiukan on haastavaa yrittää opetella niitä 26 heimon eri lajeja ja niiden aiheuttamia tauteja - etenkin, kun lähes kaikki oireilevat kuumeena, ripulina, oksenteluna ja depressiona. Toisaalta on aika helppo arpoa tenttiin vastauksia :D
Tämä viikko koostui lähinnä virologian labratöistä. Teimme mm. kissojen FeLV- ja FIV-testejä sekä pikatestejä kakkanäytteistä. Iipusta ei löytynyt rota-, adeno- (aih. esim. kennelyskää ja tarttuvaa maksatulehdusta, joita vastaan koirat rokotetaan) tai parvoviruksen antigeeneja eli alles in Ordnung :) Verinäyte odottelee vielä ensi viikon immunologian labroja.
Keskiviikkona oli yhden kaverin tuparit/synttärit ja perjantaina työvuoro, jossa mokailin ihan kiitettävästi, kun olin jo ehtinyt unohtaa asioita ja olin nyt ensimmäistä kertaa yksin töissä... No, onneksi ei tapahtunut kuitenkaan mitään peruuttamatonta eikä potilaille etenkään mitään :)
Viime viikolla oli tosiaan yhdet pikkujoulut, heti perään bileet ja sitten eläinlääkäripäivät, joilla olin yhden päivän töissä vastaanottotiskillä. Oli huippua, jälleen kerran :) Hauskaa, miten eläinlääkärien nimet ja naamat alkavat jo osittain tulla tutuiksi etenkin viimekesäisen duunirupeamani jälkeen. Näin myös sitä eläinlääkäriä, jonka klinikalla olin aikanaan harjoittelijana ja vasta harkitsemassa elukkaan hakua. Hän yllättyi valtavasti nähdessään minut tiskillä - ei siis ollut kuullut hakemisestani tai pääsystäni, eikä ilmeisesti olettanut, että törmäisimme vielä tällaisessa yhteydessä :)
Ilmaisnäytteitä tarttui taas mukaan vino pino:
... ja edelleen haaveilin siitä värikkäästä stetarista ja eksokirjasta, kuten viime vuonnakin. Koskahan musta tulee tarpeeksi rikas?
Luentoja en ehtinyt tänä vuonna kuuntelemaan, enkä myöskään juuri juttelemaan myyntiedustajien tai muiden näytteilleasettajien kanssa (mikä on musta kivaa ja mielenkiintoista :D). Heti työvuoroni päätyttyä kiiruhdin nimittäin takaisin kotiin, vein Iipun kurssikaverilleni hoitoon ja lähdin luonnontieteilijöiden jouluristeilylle muiden elukkalaisten mukana. Oli huippu reissu! Tapasin taas uusia mielenkiintoisia ihmisiä, join sopivasti (laiva keinui, teki kyllä pahaa...) ja rentouduin :) Reissusta ei oikeastaan ole julkaisukelpoisia kuvia - siis sellaisia, joissa ei näkyisi ihmisiä, joten jätetään ne julkaisematta :)
Taidan muutenkin lisäillä postaukseen kuvat vasta jälkikäteen - nyt pitäisi vielä skarppina lukea hiukan virusten tutkimusmenetelmistä. Pahoittelut muuten kuvien laadusta, lainakamerani ei ole ehkä enää parhaimmassa terässään. Toivotaan, että pukki toisi uuden, vaikka vakuutusyhtiö ei suostunutkaan 140e:a enempää edellisestä korvaamaan :/
Mutta nyt huspois, pizzan, PepsiMaxin ja virusten kimppuun! ->
Tänään sain pitkästä aikaa kurssikavereitani luokseni käymään. Teemana oli tietysti linnanjuhlien varjobileet. Olimme varanneet paljon hyvää ruokaa ja juomaa, ja koiratkin pääsivät juhlahumusta nauttimaan.
Tältä täällä näytti (kuvat oli pakko ottaa ilman varsinaista tunnelmavalaistusta, joka koostui kymmenistä kynttilöistä ja muista valoista):
...sekä glögijuustotorttua (Pirkan ohje karppimuunnelmana, hiukan liian miedon makuiseksi jäi)...
Mun lempparipuku oli ehkä tämä (ei löytynyt vielä kuvaa edestäpäin):
Kuva; Tiina Jutila, yle.fi
Mainostauon aikana otettiin tyttöjen kanssa yhteistuumin nyt myös se verinäyte Iipusta huomisia labroja varten. Potilas oli yyberkiltisti, eikä juuri toimenpiteestä piitannut, mutta mattea hiukan huoletti. Saatiin sieltä onneksi muutama veripisara lopulta heruteltua, toivottavasti tuo riittää (pitäisi kuulemma ainakin).
Pikku koekaniinirukka putsaa tassua siteen pois saatuaan...
Onneksi neitosen illan pelasti kuitenkin korkeissa hangissa muiden koirien kanssa kirmailu. Kyllä nyt uni maittaa :) Mattekin taitaa tästä painua suihkun kautta unille, että jaksaa sitten aamukahdeksalta herätä labroihin - se onkin päivän ainoa pakollinen ohjelma. Tuntuu kyllä kuin olisi ollut ainakin kahden viikon lomalla, niin paljon ehti tuossa tapahtua. Mutta siitä enemmän sitten joku toinen kerta :)
* kiskouduimme S:n kanssa vajaan kuuden tunnin yöunien jälkeen ylös, revimme auton käyntiin pakkasukkoa uhmaten ja suuntasimme sen nokan kohti lemmikkimessuja
* matkalla tajusin unohtaneeni lainakamerani kotiin, joten kuvamateriaalia reissulta ei valitettavasti kertynyt
* Messukeskuksessa etsimme käsiimme N:n ja A:n, joiden kanssa sitten kiertelimme messualuetta
* näin elämäni ensimmäiset lemmikkihaisunäädät, jotka tosin vain nukkuvat (note to self: selvittelepä, onko näiden lemmikkeinä pitämisessä mitään mieltä vai meneekö erikoisuuden tavoittelun puolelle...)
* yritin löytää Iipulle neonpinkkejä Hurtan valjaita, jollaisiin ihastuin taannoin Mustissa ja Mirrissä. No success. Sen sijaan ostin lilan pannan (1e), siihen mätsäävän hihnan (5e) ja huivin (1e).
* olin ylpeä itsestäni tunnistettuani alakerran maatalousmessuilla herefordin, lapinlehmän, kyytön, ayrshiren ja friisiläisen! Tästä kuuluu kiitos eräälle genetiikan kurssin lehmäluennoitsijalle sekä häneltä saadulle lehmälehdelle. Oletteko muuten tienneet, että lehmillekin järjestetään näyttelyitä ja junior handlausta? Minä en. Seuraavaksi projektiksi pitää varmaan ottaa hevosrotuihin perehtyminen.
* eräällä pisteellä yritimme löytää endoskoopilla avaimen ja lukon suljetusta laatikosta. Oikeasti paljon houkuttelevampaa olisi ollut ottaa skooppi ja juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee tutkimaan lähimmän lehmän ruuansulatuskanavaa, mutta siitä olisi saattanut tulla sanomista. Niin lehmän kuin järjestäjienkin taholta :D
* kotimatkalla haimme S:n kanssa kebabin salaatilla ja söimme sen puoliksi, jotta ateriaan sijoitettu rahallinen panostus olisi vastannut kutakuinkin kotipaikkakunnan hintatasoa
* otimme torkut ja sitten S lähtikin jo kotiin. Itse jäin kotiin haikailemaan. Oon aina ollut tosi huono hyvästien suhteen. Lisäksi viime aikoina kaipaus vanhoja kotipaikkakunnan ystäviä kohtaan on noussut ihan uusiin sfääreihin, kun elämä täällä on jo vakiintunut uomiinsa, eikä kaikki ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Kaipaan niitä ihmisiä, jotka tuntevat mut läpikotaisin, niitä jotka ovat olleet mulle läheisimpiä nyt sen seitsemisen vuotta. Kaipaan kahvitteluja huoltoasemalla, autolla ajelemista, pitkiä yhteisiä koiralenkkejä, maailman parantamista, murheiden purnaamista ja sitä, että voi vain olla hiljaa toisen seurassa, ilman että kummallekaan tulee minkäänlaista tarvetta rikkoa hiljaisuutta.
"Vanhat jutut muistuu mieleen ku tapaa vanhat tutut
Vaan aika harvoin näkee noi ystäviksi kutsutut
On toki Nokia, silti viestit kulkee heikosti
Ei auta että joka jannulla on sähköposti
Ja niin elämä etenee
Puhelimet hiljenee
Välit viilenee
Mut niin se vaan menee..."
(Seremoniamestari - Viesti)
Onko pakko, jos ei haluu? :(
* loppuillan raapustin kuumeisesti bakteriologian oppimispäiväkirjaa saaden sen ehkä kahden jälkeen yöllä valmiiksi. Hyvin ennakoitu taas!
Tänään:
* aamuherätys klo 6.15 ja seitsemän jälkeen nokka taas kohden Messukeskusta. Tällä kertaa vuorossa oli eläinlääkäripäivien perehdytys työntekijöille, jollaiseksi itsekin siis taas ilmoittauduin. Jeeee, en malta odottaa! :) Koulutus oli täysin samaa kauraa kuin viime vuonna, mutta aamu meni kyllä tosi nopeasti, kun oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa.
(Eläinlääkäripäivät 2009)
* klo 10 jälkeen paluu Viikkiin päivän viimeiselle luennolle, muutaman muun asian hoitamista ja kerrankin aikaisin kotiin :)
* kotona datailua, immunologian lukemista, datailua, nukkumista, immunologiaa, ruuanlaittoa, immunologiaa
* agility sujui tänään loistavasti: päästiin harjoittelemaan pussia ja ottamaan jo hiukan radanpätkiäkin. Iippu osasi välillä jopa irtaantua musta, mikä oli suurta edistystä :) Ja ihaninta oli taas nähdä se hallille tulon aikaansaama ilo pienessä eläimessä. Yksi ryhmäläisistämmekin kysyi, että mikä Iippua vaivaa, kun se on noin vilkas tänään :D Yleensähän tyttö on varsin pidättäytyväinen vieraiden seurassa, eikä näytä sitä reippaampaa puoltaan, joten taisi tosiaan olla uusi näky :)
13
Kai Sinervo / HS
