Jotain uutta, jotain vanhaa

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi postannut tänne kuvia kodistamme. Tämä johtuu siitä, että sisustuksemme on tämän kevään ja kesän aikana joutunut melkoisen myllerryksen kohteeksi, eikä se vieläkään ole täysin valmis. Ajattelin kuitenkin laittaa nyt muutamia kuvia tämänhetkisestä tilanteesta, vaikka oikeastaan tilanne on jo hieman elänyt näidenkin ottamisen jälkeen, etenkin taulujen ja muiden pienten yksityiskohtien osalta.

Merkittävin olohuoneemme ilmettä muuttanut hankinta oli uusi sohva joskus helmi-maaliskuun paikkeilla. Kyseessä on Ikean Söderhamn. Sohva lähti vaihtoon, koska kuvassa näkyvä pikkuepeli oli raapinut edellisen kulmat hapsuille. Mietimme pitkään, mahtuisiko näin iso sohva pieneen kotiimme, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei tuntunut löytyvän, joten kävimme ensin hakemassa Ikeasta tuon suoran pätkän ja kuukautta myöhemmin divaaniosan.

Söderhamn on sohvana matala, joten ei kelpaa edes Nuunalle pystysuoraksi raapimapinnaksi, toisin kuin edellinen sohvamme. Lisäksi tämä vaaleanharmaa kangas on niin tiheään kudottu, että kissan kynnet eivät ole satunnaisten raapimayritysten yhteydessä saaneet siitä lankoja nousemaan. Yksi merkittävimmistä Söderhamnin eduista olivat myös pestävät päälliset. Valmistajan mukaan niitä ei kylläkään saisi pestä pesukoneessa, mutta luin monien tehneen niin ja hienosti meidänkin parin tyynyn päällisemme kestivät karvapallo-oksennuksesta seuranneen pesukonemyllytyksen.

Alkuperäisenä ajatuksenani oli kylläkin tilata sohvaan netistä tummemmat päälliset, mutta jotenkin tykästyimmekin tuohon vaaleanharmaaseen. Se raikasti kotia kivasti siinä kevään kynnyksellä useamman tumman sohvan jälkeen. Saatan kuitenkin hankkia tummemmat versiot syksyksi ja jouluksi.

Kaiken kaikkiaan olemme olleet kovin tyytyväisiä uuteen sohvaamme. Etenkin O on ollut ihan myyty, vaikka alunperin suhtautui sohvaan hieman skeptisesti. Söderhamn on mukava löhösohva, jolla me molemmat olemme ottaneet varsin sikeitä torkkuja, ja lisäksi se on mielestäni myös ihan kivan näköinen.

Toinen uudistusta kaivannut ongelmakohta olivat keittiön elämää nähneet ja muutoissa kolhiintuneet tuolit, joiden tilalle O haki Ranskan matkan aikanani kuvan Hay Heet, joista olemme tykänneet kovasti. Ne tuovat tilaan ilmavuutta ja kepeyttä. Samalla pitkään makuuhuoneessamme hiukan piilossa oleskellut Puppy löysi paikkansa olohuoneestamme. Olin jo aikeissa myydä sen ja siksi alunperin kannoin sen tuohon, mutta siihen se sitten jäi. Ehkä luopumisen tuskaa aiheutti myös se, että hankin sen alunperin itselleni valmistujaislahjaksi.

Keväällä hankimme kotiimme pitkästä aikaa myös huonekasveja ja niille sopivia laatikoita ja amppeleita. Kävin läpi melkoisen listan huonekasveja löytääkseni kissoille myrkyttömiä vaihtoehtoja ja yllätykseksemme suurin osa on menestynyt hienosti. Lähinnä kaksi kapealehtisintä ovat joutuneet verottajan hampaisiin. Mikäli kiinnostusta löytyy, voisin kirjoitella kasvikokemuksistamme oman postauksensa.

 Näiden kesäkukkien myötä ihania hellepäiviä itse kullekin!

Kevätretki Ranskaan

Maaliskuussa pakkasin laukkuni ja lähdin muutaman päivän visiitille Etelä-Ranskaan yhdessä jokusen muun suomalaisen kollegan kanssa. Matkan aihe liittyi tällä kertaa kissalääketieteeseen.

Sain kahden hengen huoneen - lähinnä varmaan siksi, että koko hotelli täyttyi saman kongressin kävijöistä, joita saapuikin ympäri maailmaa.

Ajatus keväisestä Ranskasta kutkutti etukäteen kovastikin mieltä Suomen pitkän ja pimeän talven jälkeen, mutta eipä sielläkään vielä mitään superlämmintä tai -aurinkoista ollut. Lisäksi päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, että aika vähälle jäi lopulta kaupunkiin tai edes hotelliin tutustuminen.

Luennot käsittelivät mm. kissojen ruokintaa, endokrinologiaa ja käyttäytymistä. Osa jäi sisällöltään melko pinnallisiksi, osa syveni hyvinkin tarkkoihin yksityiskohtiin. Eniten kotiinviemisiä taisin kuitenkin kerätä kissojen diabeteksen hallintaan keskittyneestä käytännön työpajasta.

Ruoka ja viini olivat laadukkaita, kuten Ranskalta saattoi odottaakin. Vielä kun pääsisi käymään siellä ihan ajan kanssa - edellisestä kerrasta olikin jo 18 vuotta!

Synttäriseikkailu

Toukokuinen syntymäpäiväviikonloppuni valkeni juuri niin ihanan kirkkaana kuin mihin olemme nyt saaneet tänä alkukesänä tottua. Vietimme sen reissussa, kuinkas muutenkaan. Alkoihan minulla samalla myös kahden viikon loma.

Ensimmäinen kohteemme oli Lappohjanranta Hangon liepeillä. Alue kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle.

Aamulenkillä lähdimme tutkiskelemaan rantaa, jolle laskeutuivat viehättävät puuportaat. Eroosion vuoksi rannalle ei tule laskeutua mielivaltaista reittiä.

Ja millainen ranta sieltä avautuikaan! Maisemat muistuttivat etelän rantoja - ehkä Kroatiaa. Uskomatonta, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. 
 

 Eroosion vaikutukset eivät tuolla todellakaan jääneet epäselviksi.
 

Toivottavasti paikka kuitenkin säilyy yhtä viehättävänä jälkipolvillekin.

Ulkoilutimme Lappohjan rannassa myös kissojamme, mutta kuvan herran ulkona viihtyminen on aina hyvin rajallista. Muutama minuutti ja sitten on kiva päästä takaisin sisään kellimään milloin missäkin aurinkoläiskässä.

Lappohjasta suuntasimme Kasnäsin caravan-alueelle, joka osoittautui erittäin siistiksi ja uusin huoltorakennuksin varustelluksi paikaksi. Talvikaudella majoituksen hintaan kuuluu kylpylässä kylpeminen, joten suuntasimme ensitöiksemme sinne. Kylpylä on pieni, mutta varsin mukava ja poreallaskin löytyi - toisin kuin edellisestä kylpylästä.



Myöhemmin vanhempani saapuivat myös samaan paikkaan ja illalla kävimme paikan ravintolassa syömässä vanhenemiseni kunniaksi.

Etenkin tämä paikan nimikkopitsa oli kuulemma hyvää!

Seuraavana päivänä lähdimme käymään vanhempieni kanssa saaristolautalla Rosalan saarella. 

Kyseessä taisi olla O:n ensimmäinen saaristolauttamatka. Rosala itsessään ei tarjonnut suuria elämyksiä - vanhempani hakivat muutaman geokätkön ja kahvillakin poikettiin.

Koska Rosalasta ei löytynyt kunnon lenkkimaastoja, kävelimme koirien kanssa Kasnäsin rannalla.

Sen jälkeen oli aika suunnata auton nokka kohti kotia. 

Kokkilan lossiranta on noussut esiin joissakin karavaanarien keskusteluissa, joten poikkesimme sinne vielä grillailemaan.

Aivan ihana tapa aloittaa loma ja täyttää pyöreitä, en olisi voinut enempää toivoa! Kiitokset asianomaisille.

Vaunuiltu vappu

Vappuna se ympyrä sitten sulkeutui eli vuosi karavaanarielämää täyttyi. Eipä tuo toki kovin paljon vielä muussa näkynyt kuin että ei tarvinnut miettiä, mihin ilmapallot ripustaa, kun tiesi jo.

Siinä missä viime vuonna tuli vappuna lunta niskaan, saimme tänä vuonna aloittaa vapunaaton juhlinnan aurinkoisella brunssilla. Retkituolit, -pöytä ja telttamatto pääsivät jälleen käyttöön.

 Heliumpallo pitää aina olla! Tänä vuonna se mätsättiin serpentiinin väreihin.

Kun purin tiskejä pöydästä, tuuli päätti lennättää Naksullekin vähä vappufiilistä. 

Iltapäivällä katoin meille munkit ja simat. Loistavaa karppisimaa olemme nyt osanneet tehdä muutaman vuoden ajan - kiitos ahkeran testailun. Tänä vuonna taisin kuitenkin päästä myös aika hyvästä munkkireseptistä jyvälle, sillä ensimmäistä kertaa näistä tuli ihan rinkilöitä. 

Iltalenkki heitettiin kauniissa järvimaisemissa.

Vesi oli kristallinkirkasta. Samalla pohdiskelimme, olisiko tästä paikasta meille kausipaikaksi. Illan huipensi uikkarisauna, joka karavaanaripiireissä tuntuu olevan melkoinen harvinaisuus, harmillisesti. Meistä olisi ainakin mukavaa käydä yhtä aikaa saunassa ja melkeinpä sitten varaammekin mieluummin oman saunavuoron, kuin hyödynnämme yleisiä miesten ja naisten vuoroja.Onneksi se useimmiten onnistuu. On se lauantaisauna vain sellainen viikonlopun huipennus yleensä.

 Seuraavaksi odotellaankin jo juhannusta, josta taitaakin tulla aivan erilainen kuin aiemmista...